Kun Tampereen hangilla taisteltiin 25.04.2018, 17:47 Olen pettynyt. Kun kymmenen vuotta sitten juhlittiin Pohjoismaiden suurimman kaupunkitaistelun 90-vuotispäivää, järjestettiin Tampereella Haavoittunut enkeli- kuvaelma, jossa kaksi pikkupoikaa kantoi pikkutyttöä paareilla kaupungin halki. Sen tapahtuman toivoin vakiintuvan perinteiseksi juhlaksi samalla tavalla kuin Turun joulurauhan julistuksen. Mutta eipä Tampereen taistelun 100-vuotisjuhlassa nähty haavoitettua enkeliä. Muuten vuoden 1918 tapahtumia on valtakunnassa muisteltu. Esimerkiksi lähinnä urheilutoimittajana tunnetuksi tullut Antero Raevuori julkaisi talvella hyvän kirjan nimeltään Saarrettu kaupunki - Tampere ja Mannerheim 1918.  Kirja on urheilutoimittajalle tyypilliseen tapaan vauhdikas ja jännittävä. Sen jaksaa helposti lukea kannesta kanteen sellainenkin lukija, joka ei liiemmälti kirjallisuudesta muuten piittaa. Kaksi minulle ihan uutta ja mielenkiintoista asiaa kirjasta opin. Kuten aiemminkin olen kertonut, ammuttiin Olof Palmen saman niminen setä Tampereella 1918. Ampumispaikka oli Kalevankankaan hautausmaa, jossa ruotsalainen vapaaehtoisprikaati hyökkäsi todella urhoollisesti, mutta myös tyhmästi päin kirkontornista tulittavaa punikkien kuularuiskua. Tämänkään Palmen ampujaa ei ole saatu selville. Raevuoren kirjasta selviää kuitenkin yksityiskohta tapauksen taustoista, ettei Olof Palme lähtenyt riemusta kiljuen sotimaan Suomeen, vaan matkalle pakottajana oli hänen äitinsä, joka uhkasi tehdä poikansa muuten perinnöttömäksi. Olen myös ihmetellyt syytä siihen, miksi Kansanlehden teräväkynäinen toimittaja Arvo Tuominen jäi lahtareilta ampumatta, vaikka paljon vähäisemmätkin punikit pääsivät yleensä hyvin nopeasti ainuvastaan ilman turhia tutkimisia ja kuulemisia.  Tuomisen pelasti se, että hän päätyi Antero Raevuoren toimittaja-isän Yrjö Raevuoren kuulusteltavaksi ja tämä humaani herrasmies arvosti taitavaa kirjoittajaa siinä määrin, että kuulustelu venyi yli pahimman tappoaallon. Myöhemmin Arvo Tuominen pelästyi, kun vankileirille saapui joukko hänen kotipitäjänsä Hämeenkyrön suojeluskuntalaisia häntä hakemaan; yleensähän tällaiset noutajat merkitsivät kuolemaa, mutta Tuomisen tapauksessa Hämeenkyrön isännät tulivatkin pelastamaan oman pitäjänsä hyväoppisen pojan nappituomiolta. Kommentit (0) Suonenjokelaismenestystä myös kaviouralla 24.04.2018, 18:17 Mannerheim oli hyvä ratsastaja, kuten eilen kerroin, mutta kyllä Suonenjoelta on maailmalle lähtenyt vielä häntäkin taitavampi mies hevosurheilun rintamalle ja saralle. Tämän seikan opin eilen telkkarista, josta aloin ensiksi seuraamaan, miten suonenjokelaiset Kytölän aikamiesveljekset Jukka ja Mikko pärjäävät futsalin SM-loppuottelussa. He pärjäsivät niin kyllästyttävän hyvin, että aloinkin seuraamaan toiselta kanavalta sitä, miten mansikkakaupungin Kari Kalevi Vepsäläinen hallitsee ratsuhevosen käsittelyn, jota hän esitteli Puoli seitsemän -ohjelmassa. Niin hyvin ja helposti hän ratsuaan käsitteli, että se näytti suorastaan noituudelta. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Kari Kalevi Vepsäläinen tunnetaan maailmalla myös laulajapoikana nimellä Kari Vepsä. Tarkistin asian kaikkitietävästä ja kaukaa viisaasta Wikipediasta ja paljastui, että Suonenjoki on voittanut ratsastuksessa, mikäli reiningissä on kyse ratsastuksesta, SM-kultaa ja että Kari Vepsäläinen on edustanut maatamme peräti MM-tasolla. Wikipedian mukaan: "Kari Vepsä tunnetaan myös hevosten koulutustaidoistaan, ja hän kiertää ympäri Suomea pitämässä hevosten käsittelykursseja. Näillä kursseilla yleisö saa seurata Karille ennalta tuntemattomien ns. ongelmahevosten koulutusta. Karin omistama kilpa- ja valmennustalli KV-Stable on tunnettu lännenratsastuksesta. Kari Vepsällä on lännenratsastuksen reiningissä SM-hopeaa 2007 ja SM-pronssia 2010 ja 2011.Vuonna 2013 hän voitti itse kasvattamallaan KV-Stormlost Charleylla quarter-hevosten Suomen-mestaruuden reiningissä. Hän on edustanut Suomea myös ulkomailla reiningissä muun muassa Ruotsissa, Saksassa ja vuoden 2014 ratsastuksen maailmanmestaruuskilpailussa Ranskan Caenissa." Kommentit (0) Marski ratsastuksenopettajana 24.04.2018, 18:12 Arvo Tuomisen Pietari-kirjasta sain ajatuksen, että jokin suomalainen isänmaallinen matkatoimisto voisi järjestää matkan Mannerheimin jäljille Pietariin. Uskon matkan sellaisen matkan olevan suuri menestys. Olen käynyt Pietarissa jo noin kymmenen kertaa, mutta Mannerheimin jäljille voisin vielä kaupunkiin lähteä. Erityisesti minua kiinnostaa se palatsi, jossa Tuominen kertoo Mannerheimin viikoittain vierailleen, koska hän opetti palatsissa olevalle rikkaalle aatelisnaiselle ratsastusta. Ihmettelen hieman, miten palatsin tiloissa voi opetella ratsastusta, koska olen aina luullut siihen tarvittavan vähintäänkin maneesin. Ihmettelen hieman sitäkin, miksi Tuominen on kirjoittanut ratsastuksen opettamisen lainausmerkkeihin. Kova hevosmieshän se Marski oli ja kyllä ratsastuksen opettaminenkin häneltä varmasti luonnistui. Tosin viime aikana syntyneistä huhuista johtuen korostan sitä, että kyllä Mannerheim todistettavasti välitti hevosten lisäksi ainakin jossain määrin myös naisista.  Joidenkuiden mukaan naiset kiinnostivat miestä muutenkin kuin pelkästään rahanansaitsemismielessä.Tosin järkiavioliittoonsa Marski päätyi pelkästään selvitäkseen veloistaan. Arvo Tuomisen viime vuonna ilmestyneestä kirjasta Kannaksen kaleidoskooppi paljastui, että  Vammelsuussa asunut taidemaalari Valentin Serovin olisi maalannut vuonna 1907 Carl Gustav Emil Mannerheimin ja ballerina Jekaterina Geltserin vuonna 1902 syntyneen pojan muotokuvan. Tarinan mukaan poika annettiin adoptioon Sveitsiin ja Mannerheim kantoi kuvaa mukanaan aina vuoteen 1940. Missä kuva on nyt ja mitkä olivat Marskin lehtolapsen myöhemmät vaiheet olisi ilman muuta jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin pikaisesti väitöskirjassaan selvitettävä. Kommentit (0) Villihevoset 24.04.2018, 18:25 Kerrassaan mainio kirja on tuo Arvo Tuomisen kirja Sankarikaupunki Pietari. Sen luettuani ymmärsin jälleen kerran sen, että kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Ihminen voinee myös jonkin verran sivistyä ja oppia kulttuurihistoriaa lukemisen avulla. Ihan alkutalvesta kirjoitin siitä, kuinka yritin varmistaa Pietarin uudenvuoden yön vilinässä kuulemaani tietoa siitä, että yhden neljästä  Nevski prospektilla Anitskovin siltaa koristavan villihevosen munat olisi muotoiltu Napoleonin kasvoja muistuttaviksi. Talviyö oli kuitenkin pimeä ja koska minulta puuttui kunnon taskulamppu,  en kyennyt kyseistä anatomista erityispiirrettä löytämään.  Mutta Tuomisen kirjasta tuo tärkeä tieto löytyy. Lähimpänä Anitskovin palatsia sijaitsevan hevosen munat muistuttavat Napoleonin kasvoja. Aion varmistaa asian seuraavalla Pietarin matkallani. Tuomisen kirjassa muuten epäillään vahvasti sitä, ovatko patsaan mallina olleet orit oikeasti villihevosia, koska nämä hevoset ovat kengitetyt; luulen, että kesyttämättömän hevosen kengittäminen on haasteellinen tehtävä. Tuo villihevosten kesyttämispatsas liittyy vahvasti myös Kuopioon, koska teoksen veistäjä Petr Clodtin veljentytär Elisabeth oli Kuopion kuvernööri Aleksander Järnefeltin vaimo. Parin liitto oli erinomaisen riidaton, kuten olen joskus aiemminkin muistaakseni kertonut, koska vuosikymmeniin puolisot eivät vaihtaneet sanaakaan, vaan kommunikoivat paperilapuilla, joka varmasti on pitkän liiton salaisuus. Kommentit (2) Viel` on Kupsi voimissaan 21.04.2018, 18:05 Olin jo kertaalleen päättänyt, että lopetan jalkapalloilun seuraamisen terveydellisistä syistä, mutta siitä huolimatta vai vihkaa salaa seurasin äsken Hjk:n ja Kupsin kohtaamista Teksti-tv:ltä ja se oli hyvä se. Kauden surkeasti aloittaneet kuopiolaiset voittivat sarjan selvän mestarisuosikin ja kalleimman joukkueen sen omassa kotiluolassa 1-2. Hupaisaa asiassa on, että vaikka Kupsiin on ilmeisen isolla rahalla hankittu kalliita ulkomaalaisvahvistuksia, niin siitä huolimatta joukkueen maalit tekivät maakunnan omat miehet Saku Savolainen ja Ilmari Niskanen. Huippulahjakas ja huippunopea Niskanenkin onnistui nyt maalinteossa, vaikka viime kesänä väitinkin hänen tarvitsevan repun, jotta pystyisi toimittamaan pelivälineen pömpelin perukoille. Mutta ilmeisesti myös huipputaitava Egyptin vahvistus oli Kupsin kantavia voimia. Hän ei ole kallis mies joukkueelle, vaikka hänen palkkansa kotikentillään lienee enemmän kuin Kupsin budjetti, koska lehtitietojen mukaan mies pelaa Kuopiossa ihan talkoohengellä, eli ilman palkkaa, koska hän haluaa antaa näyttöjä Egyptin maajoukkueelle päästäkseen mukaan Pietarin MM-kisoihin. Se kuulostaa liian kummalliselta ollakseen totta, mutta totta kai se sitten on, koska olen sen omin silmin lehdestä lukenut. Uutista lukiessani tuli mieleeni se tapaus parin vuoden takaa, kun Kupsiin hankittiin vahvistus, joka oli USA:n nuorten maajoukkeessa häikäissyt ja josta nuorten sarjalaisena ennustettiin uutta Peleä. Uutta Peleä hänestä ei tullut. Kyllä hän ihan taitava jalkapalloilija oli aikuisiässäkin, jonkin verran minua parempi, tosin Kupsin joukkueeseen hän ei mahtunut, mutta maakuntasarjan Kufussa hän teki ainakin yhden näyttävän täysosuman. Hän palasi Kuopiosta kotiinsa Amerikkaan vähin äänin. Kommentit (0) Kupsin ja Venäjän tilanne 20.04.2018, 18:17 TV:stä tuttu toimittaja Arvo Tuominen on julkonut uuden kirjan Sankarikaupunki Pietari. Tämä mielenkiintoinen teos esiteltiin juuri sosialistisessa mediassa Kauppasuomi.fi -sivulla, ja sain vahvistusta näkemykseeni, että Tuominen on viisas mies. Nimittäin haastattelussa hän asiantuntevasti toteaa venäläisestä jalkapallosta, että se kuvastaa hyvin koko valtion tilaa:  "Venäjän ongelmana oleva sisäisen luottamuksen ja yhteistyön puute konkretisoituu Tuomisen mukaan hyvin jalkapallossa, johon Venäjä on satsannut miljardeja. – Silti Venäjä ei tule menestymään omissa, kesällä järjestettävissä jalkapallon MM-kisoissa, sillä jalkapallo on kuin shakkia, jossa on miljoonia siirtomahdollisuuksia, mutta ne vaativat yhteistyötä. Venäläiset pelaajat haluavat syöttämisen sijasta tehdä itse maalin ja ovat siksi tuomittuja häviämään." Tässä yhteydessä muistutan, että satsatuista miljardeista huolimatta Venäjä on Fifan ranking-listalla sijalla  66, kun esimerkiksi omat rakkaat Huuhkajamme ovat sijalla 63. Tuo sama Venäjä-syndrooma vaivasi ainakin viime sunnuntaina myös Kuopion Palloseuraa. Suurella rahalla kootun joukkueen yritys oli kovaa, mutta väkinäistä. Esimerkiksi viime kesänä erinomaisesti kunnostautunut keskikenttämies Urho Nissilä yritti kaksi kertaa epätoivoista maalilaukausta, vaikka hän vielä viime kesänä olisi vastaavassa tilanteessa syöttänyt vapaana paremmalla paikalla olevalle joukkuetoverilleen. Luulen, että kuopiolaisten pelin on sotkenut se, että joukkueeseen tuli pelaamaan kohtuuttoman hyvä egyptiläinen, joka itse kyllä loistaa kentällä, mutta jättää varjoonsa kanssapelaajansa, jotka sitten yrittävät väkisin päästä Savon Sanomien otsikoihin epätoivoisilla kaukolaukauksilla. Kommentit (0) Lisäajan lisäaika 19.04.2018, 18:32 Eilen melkein nyyhkytin, kun laahustin pallokentän laidalta kotia kohti, jossa olin todistamassa Kupsin ja Ropsin välistä jalkapalloilun merkeissä tapahtunutta kohtaamista. Ottelussa kiteytyi se urheilun tärkeä perusperiaate, että tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen. Nimittäin tasaväkisen ottelun lisäajalla tilanteen ollessa 0-0 Rops sai vaarallisen vapaapotkun läheltä Kupsin maalia. Olin jo varma, että koska elämässäni kokemukseni mukaan yleensä tapahtuvat ne asiat, joita en soisi missään nimessä tapahtuvan, niin kohta on verkko tötteröllä. Mutta eipä ollutkaan, sillä vapaapotku epäonnistui ja lisäksi tuomari puhalsi pilliinsä, koska ropsilaiset selvästikin rikkoivat tilanteessa. Mutta eivät tuomarin mielestä rikkojia olleetkaan rovaniemeläiset, vaan kupsilaiset, ja niinpä vapari uusittiin, vaikka oltiin jo lisäajan lisäajalla. Uusintayrityksen jälkeen pallo tietysti pomppi onnekkaasti miesmuurin läpi kuopiolaisten verkkoon. Vaikka olin varautunut vääjämättä tapahtuvaan, niin melkein purskahdin katkeraan itkuun ja minut valtasi suunnaton halu rynnätä kentälle keskustelemaan selkeän virheen tehneen erotuomarin kanssa siitä, onko tämä mahdollisesti joskus perehtynyt jalkapalloilun sääntökirjan yksityiskohtiin ja ennen kaikkea sen henkeen. Kuopiolaisten totaalista nöyryytystä täydensi se, että rovaniemeläisten maalin teki vasta 18-vuotias puolustaja Juho Hyvärinen, jonka sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, uskon olevan legendaarista Kuopion Hyväristen jalkapalloilijasukua. Kommentit (0) Rasputin ja merimakkara 18.04.2018, 19:52 Ihan uutta tietoa Grigori Rasputinista löysin Simon Sebag Montefioren kirjasta: Romanovit 1613–1918. En ole tiennytkään, että sen jälkeen, kun juonitteleva hoviväki vihdoinkin onnistui suurella vaivalla saamaan tämän irstaan munkin hengiltä ja haudattuakin Tsarskoje Selon puistoon, niin miehen tarina ei vielä päätykään tähän. Nimittäin vallankumouksen levottomuuksien aikaan kapinoivat sotilaat kaivoivat Rasputinin ruumiin ylös ja sen jälkeen, kun olivat aikansa tutkineet kalmoa ja mittailleet vainajan sukuelimen kokoa tiilen avulla, kyseinen ruumiinosa leikattiin irti. Täyttä varmuutta ei ole siitä, mitä Rasputinin henkilökohtaiselle aseelle, jonka avulla hän pystyi romahduttamaan koko Venäjän suurvallan, tapahtui sen jälkeen. Wikipedian mukaan Rasputinin siitintä säilytetään jossain Pietarin museossa. Epäilen tietoa, koska nykyään, kun Venäjälläkin on siirrytty vapaaseen markkinatalouteen, olisi se varmaan kovaa maksua vastaan nähtävillä jossain vitriinissä, mikäli se olisi todella tallessa. Toisen tiedon mukaan Rasputin siitin olisi ollut myynnissä eräässä lontoolaisessa antiikkiliikkeessä, mutta sellaisenkin tiedon olen lukenut, että tarkemmissa tutkimuksissa kyseinen antiikkikalu olisi paljastunut säilötyksi merimakkaraksi. Merimakkarahan on alkeellinen selkärangaton eläin, joka parhaimmillaan kasvaa viisimetriseksi. Tiettävästi Rasputinin "merimakkara" oli vain 13-tuumainen eli reilut 30-senttinen. Kommentit (0) Juoppolallius 17.04.2018, 18:17 Luin eilen kertomastani tsaari Aleksanteri III:n juoppoudesta Simon Sebag Montefioren kirjasta: Romanovit 1613–1918. Kirjan mukaan Aleksanteri pitäytyi tiukasti päihteettömään elämäntapaan työpäivänsä ajan ja myös keskiviikkoiltaisin, jolloin oli virallinen esittelytilaisuus, mutta muina iltoina hän ryyppäsi oikein kaksin käsin. Aleksanterilla oli tapana maata palatsin lattialla ympäripäissään jalkojaan ja käsiään heilutellen ja kiljahdellen kuin pikkulapsi. Hänellä oli myös epämiellyttävä taipumus pyrkiä tarttumaan ohikulkijoiden nilkkoihin. Siinä oli varmasti tapaturman vaara ilmeinen, koska 190-senttinen roteva tsaari oli voimistaan kuuluisa. Hän pystyi sulin käsin vääntämään hevosenkengän suoraksi ja repäisemään korttipakan kahtia. Aleksanterin tanskalaissyntyinen vaimo tsaaritar Maria Fjodorovna oli topakka nainen, joka yritti pitää miehensä kurissa piilottamalla maailman mahtavimman hallitsijan pullot, mutta täysin valvonta ei onnistunut, koska Aleksanteri keksi ompeluttaa saappaisiinsa salataskut, joissa pulloja pystyi säilyttämään suojassa tsaarittaren valvovalta katseelta. Historioitsijat voisivat selvittää sen, että säilyikö Romanov-suku Venäjällä vallassa yli 300 vuotta sen vuoksi, että suvun miehet olivat jättiläiskokoisia. Pietari Suuren väitetään olleen peräti 204-senttisen, vaikka hänen kengännumeronsa oli vain 38 hänen jälkeläisensäkin olivat hyvin isokokoisia lukuun ottamatta viimeistä tsaaria Nikolai II, joka oli vain presidentti Putinin mittainen eli 170-senttinen. Saattaa hyvinkin olla, että Nikolain lyhytkasvuisuus rapautti Romanovien arvovallan kansan silmissä. Kommentit (0) Itsevaltiuden ongelmat	16.04.2018, 19:06
Historia osoittaa, että itsevaltiaan, jollaista monta kertaa myös tyranniksi kutsutaan, on syytä olla rakastettu kansan parissa. Hyvä keino kansansuosion hankkimiseen, mikäli kansaa ei voida ostaa rahalla tyytyväiseksi, on pyrkiä saavuttamaan sotilaallisia voittoja. Lisäksi historia osoittaa, että itsevaltiaan on pyrittävä välttämään sitä, että hänet häpäistään julkisesti, koska itsevaltias voi menettää suosionsa hetkessä. Huolestuneena seuraan, miten Putin selviää aikamme haasteista. Esimerkiksi Venäjällä juhlittiin vielä vuonna 1913 näyttävin menoin kansan rakastaman Romanov-suvun 300 vuotta kestänyttä menestyksekästä hallintokautta. Mutta sitten tulivat ensimmäisen maailmansodan tappiot, ja kansanparissa liikkuvat huhut siitä, että keisarinnan miesystävä irstas munkki Rasputin itseasiassa hallitsi maata ja niinpä koko keisariperhe lyötiin lihoiksi jo viisi vuotta Romanovien 300-vuotisjuhlan jälkeen. Tosin Venäjän vallankumouksen siemen kylvettiin jo 1894, jolloin Aleksanteri III kuoli 49-vuotiaana. Hän oli ihan hyvä hallitsija, mutta juoppolalliuteen taipuvainen, joka taipumus saattoi hyvinkin olla varhaisen kuoleman perussyy. Ainakin vallankumousjohtaja Trotski väitti, että Aleksanterin juoppous teki vallankumouksen mahdolliseksi. Aleksanteri oli hyvä ja arvovaltainen itsevaltias, joka toisenlaisella dietillä olisi voinut johtaa valtiota menestyksellä vielä 30 vuotta, jonka jälkeen Venäjä olisi hyvinkin ollut maailman johtava suurvalta. Hänen seuraajansa Nikolai II oli esimerkillinen perheenisä ja muutenkin mukava intohimoisesti valokuvausta harrastava mies, mutta itsevaltiaaksi hänestä ei ollut eikä hän itsekään itsevaltiaaksi halunnut. Me suomalaiset saamme kiittää pitkälti Aleksanterin III:n alkoholismia itsenäisyydestämme.  Kommentit (0)
AGM-158A JASSM	15.04.2018, 16:55
Maailmantilanne näyttää normalisoituvan. Onneksi sain varttua turvallisen kylmänsodan aikana, jolloin sivistyneet herrasmiehet Nixon, Brezhnev ja Kekkonen järjestelivät ihmiskunnan asioita ja kilvan vakuuttelivat rauhaa ja ystävyyttä. Nyt maailman asioista päättävät kaksi lähinnä nuorisorikollisjengijohtajaa muistuttavaa valtionpäämiestä eikä hyvältä näytä. Joku päivä sitten Trump lällätteli Putinille, että hänelläpä on käytössään parempi ohjus. Nyt Putin on mököttänyt jo pari päivää eikä ole näyttäytynyt julkisuudessa, vaan miettii ilmeisesti kostoa, koska hyvä ohjus on hänelläkin käytössään. Esimerkiksi Iskander lentää muutamassa minuutissa Venäjän puolelta Helsinkiin ja tuo mukanaan tonnin räjähteitä muutaman metrin tarkkuudella eikä sitä pystytä nykykeinoilla torjumaan. Ylipäällikkö Niinistöllä ei ole käytössä suurvaltojen ohjusta, mutta hyvin tuollakin kuvan pikkuohjuksella, jota Kuopion torilla esiteltiin, pitäisi pärjätä. Ei AGM-158A JASSM-ohjuksella Iskanderia torjuta muuta kuin korkeintaan sen lähtötelineissä, mutta 380 kilometriä tuokin lentää muutaman metrin tarkkuudella ja kuljettaa muassaan vajaan 500 kilon paukun. Muuten yliopiston vessan seinällä luki ennen, että muistakaa, että myös Neuvostoliitolla on ydinaseita ja alla oli selkeästi neuvostovastainen kysymys, että toimivatkos ne. Kyllä ne välillä toimivat. Jo vuonna 1961  Novaja Zemljalla räjäytettiin ns. Tsaaripommi, joka pudotettiin pommikoneesta ja sen teho oli 3000 kertaa Hiroshiman jytkyä suurempi. Tosin se räjäytettiin puolella teholla, koska puolet Neuvostoliiton ikkunoista  olisi pitänyt muuten uusi. Kommentit (0)
Hattu päässä puolitoistametrinen	14.04.2018, 13:04
Mielestäni hyvä urheilutietokilpailukysymys on, että kuka on maamme kaikkien aikojen menestynein ampumahiihtäjä. Ennen olisin vastannut kysymykseen väärin ja väittänyt, että maamme kaikkien aikojen menestynein ampumahiihtäjä on 497 asukkaan Uukuniemen pitäjästä kotoisin oleva Juhani Suutarinen. Hänellähän on peräti kaksi olympiahopeaa ja kolme maailmanmestaruutta. Nyt kuitenkin suoritin tarkistuslaskelman ja joudun myöntämään, että maamme kaikkien aikojen paras ampumahiihtäjä onkin Heikki Ikola, jolla on kolme olympiahopeaa ja neljä maailmanmestaruutta. Mutta siitä huolimatta ainakin minusta ihan hyvä urheilutietokilpailukysymys on, että kuka on maamme kaikkien aikojen toiseksi paras ampumahiihtäjä. Muistanpa kuin Nopos-Paavo haastatteli radiossa Juhani Suutarista voitetun maailmanmestaruuden jälkeen ja ihmetteli miehen vähäistä vartta ja kysyi suoraan, että paljonko maailmanmestarilla on pituutta. Tähän tuore maailmanmestari vastasi, että hattu päässä melkein puolitoista metriä. Niinpä hyvä urheilutietokilpailukysymys onkin, kuka on lyhin suomalainen miespuolinen olympiamitalista. Tilastojen tutkimisen jälkeen pystyn antamaan oikean vastauksen. Maamme kaikkien aikojen lyhin miespuolinen olympiamitalisti on vuonna 1952 viestikultaa voittanut hiihtäjä Paavo Lonkila (alk. Lång), joka oli 157 cm pitkä. Alkuperäinen Lång-sukunimi muuten tarkoittaa pitkää ja saattaa selittää nimen vaihdoksen.  En ole edes varma, että pääseekö Juhani Suutarinen edes mitalille, koska hän on virallisten mittausten mukaan 164-senttinen, eli samanmittainen kuin vuonna 1936 viestikultaa voittanut Klaes Karppinen. Muuten sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, että lyhyellä ampumahiihtäjällä on tietty etu hongankolistajiin verrattuna, koska pikkumiehen liikeradat ovat lyhyemmät ja hän toimii siksi ampumapaikalla sähäkämmin ja lisäksi pikkumiehen pystyampuma-asento on vakaampi. Kommentit (0)
Homsantuu	13.04.2018, 18:22
Suomen naiset ovat tasa-arvon edelläkävijöitä. He saivat toisina maailmassa äänioikeuden ja ilneisesti ensimmäisinä maailmassa kiväärit käteensä. Kuopiolainen kirjailija Minna Canth ei turhaan kirjoittanut  naisten tasa-arvoon kannustavia teoksiaan. Suurimman teatterielämykseni olen kokenut kolme kesää sitten Parikkalan kesäteatterissa, jossa esitettiin Canthin Työmiehen vaimoa. Wikipedia kertoo, että "Työmiehen vaimo on näytelmän muotoon kirjoitettu kirja, jonka päähenkilö Johanna on mennyt juuri naimisiin Riston kanssa. Risto ei osoittaudukaan hyväksi aviomieheksi vaan ryyppää Johannan säästöt ja saattaa perheensä kurjuuteen. Sekään ei vielä riitä, vaan Risto vikittelee entistä rakastettuaan mustalaistyttö Homsantuuta, joka Riston todellisen luonteen huomattuaan yrittää kostaa ja ampua miehen siinä kuitenkaan onnistumatta. ”Teidän lakinne ja oikeutenne, hahaha – Niitähän minun pitikin ampua!” Homsantuu sanoo. Vaikka Homsantuu tähtäsi ohi, Canth latasi kovilla ja osui suoraan kohteeseensa. Viina ja miesten ylivalta avioliitossa joutuvat siten kritiikin kohteeksi. " Siinä vaiheessa kun Parikkalan kesäteatterin näytelmässä oli päästy kohtaukseen, jossa Homsantuu syöksyi näyttämölle enoltaan köhveltämänsä revolverin kanssa ampumaan työmies Riston, jonka tavoitteen kyllä ymmärrän, mutta jota en voi hyväksyä, syösyi katsomon alta hirveällä vauhdilla lähipusikkoon jänis, joka varmaankin oli ollut salaa seuraamassa esitystä, mutta jonka hermot pettivät siinä vaiheessa, kun alettiin ampumaan. Minä luulen, että Minna Canthia voi syyttä siitä, että maamme sorretut työläisnaiset niin innokkaasti tarttuivat aseeseen.  Villi ja vapaa mustalaistyttö Homsantuu oli heidän innoittajansa. Minna Canthinkin korosti olevansa sosialisti, vaikka olikin vakavarainen yksityisyrittäjä. Hänen poikansakin oli aatteen miehiä; hän oli kansallissosialisti ja Kuopion johtavia muiluttajia 30-luvulla. Kommentit (0)
Housulliset naiset	12.04.2018, 18:20
Täysin sattumavaraista ei ollut, ketkä punikkinaiset päätyivät vuonna 1918 kuularuiskujen maalitauluiksi. Lyhyet hiukset ja varsinkin housut lisäsivät ammutuksi tulemisen todennäköisyyttä paljon. Lyhyitä hiuksia ja housullisuutta pidettiin moraalisesti hyvin arveluttavina asioina, jotka inhottivat rodunjalostusta harrastavia itsensä pöhköksi lukeneita maistereita ja körttiläisyyttä harrastavia pohjalaisia maalaismiehiä. Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikkien lyhyttukkaisten ja housujalkaisten Suomen vapaiden naisten tulisi arvostaa sitä, miten kalliin hinnan heidän esiäitinsä maksoivat vapaudesta leikata hiukset ja sonnustautua housuihin. Meillä on lukuisia liputuspäiviä ja feministit voisivat vaatia, että yksi liputuspäivä tulisi omistaa lyhyiden hiustensa ja housujensa vuoksi henkensä antaneille esiäideile. Sitten kun Hennalassa Hans Kalmin valiojoukot korvattiin eteläsavolaisilla asevelvollisilla, vankien kohtelu parani. Eteläsavolaiset eivät olleet pöhköjä maistereita eivätkä tiukkapipoisia körttiläisiä. Iso osa näistä asevelvollisista oli ollut mukana työväenjärjestöissä, sillä Savo oli siihen aikaan hyvin punaista aluetta. Suomen sisällissodan kummallisuuksia on se, että ilmeisesti rintamalinjan valkoisen Suomen puolella sosialidemokraateilla oli enemmistö ja köyhyyden vuoksi kapinaan nousseen punaisen Suomen puolella porvarit saivat vaaleissa enemmistön äänistä. Sodan kummallisuuksia on myös se, että kun syksyllä 1917 Saksan jääkäreiden piirissä tehtiin mielipidekysely, niin ilmeni, että jääkäreistä enemmistö ilmoitti olevansa sosialisteja.  Luulen, että kun seuraava sisällissota käydään maassamme, niin vastakkain ovat punavihreässä kuplassa Etelä-Suomessa asuvat kasvissyöjät ja Pohjois-Suomen lihansyöjät. Luulen myös, että silloin pohjalaiset vapaussoturi-minkkitarhurit jahtaavat konekivääriensä ruuaksi erityisesti nuoria tyttöjä, joilla on lävistyksiä ja tatuointeja. Kommentit (0)

Pakkoruotsin hyödyllisyydestä	11.04.2018, 17:45
Eilen mainitun Hans Kalmin joukot olivat sisällissodan eliittiä. Niiden runko oli muodostettu Ähtärin Tuomarniemen ja Lammilla toimineen Evon metsänvartijakoulujen oppilaista. Joukoissa palveli myös runsaasti maamme sivistyneistön edustajia, joiden keskuudessa ajatus rodunjalostuksen tärkeydestä oli suoranainen muotioikku. Tämän näkemyksen mukaan etenkin rappeutuneiden naisten suvunjatkaminen tulisi estää. Varsinkin Martti Pihkala ja Ilmari Kianto kirjoittivat paljon tämän mielipiteen puolesta. Tehokkaimmin tätä ajatusta toteutettiin käytännössä Hennalan vankileirillä, jossa 220 naista ammuttiin Hans Kalmin ja Eino Svinhufvudin johdolla muutamassa päivässä toukokuussa 1918. Raa´at ja sivistymättömät työmiehet eivät olleet perillä rodunjalostamisen tärkeydestä ja niinpä punikit jättivät ymmärtämättömyyksissään yleensä naiset rauhaan. Kalmin joukkojen tunnetuin yksittäinen veriteko tapahtui Kuhmoisten Harmoisten kylässä, jossa sijaitsi punaisten sotasairaala, jonne saapui neljä vapaussoturia, joiden joukossa oli myös myöhemmin urheilufilosofina tunnetuksi tullut Lauri Pihkala. Teloitukset aloitettiin välittömästi. Eloonjääneen punakaartilaisen mukaan ampujat kehottivat potilaita valmistautumaan siirtymään helvettiin, sillä kuolema tulee 5 minuutin kuluttua! Piiloutuneet sairaanhoitajat siirrettiin pihalle ja miespuoliset ammuttiin. Potilaat ammuttiin vuode vuoteelta edeten vuoteisiinsa. Myös sairaalassa olleista naisista kerrotaan kahden myöhemmin tulleen teloitetuiksi. Kaksi säästettiin sillä perusteella, että he osasivat ruotsia. Minusta tätä seikkaa on syytä korostaa maamme nuorisolle pakkoruotsin opetuksesta keskusteltaessa. Pakkoruotsista voi olla arvaamatonta hyötyä. Kommentit (0)
Kuvotus	10.04.2018, 17:49
Kuvottavia asioita tapahtuu tällä hetkellä Syyrian sisällissodassa, mutta kuvottavia asioita tapahtui myös omassa sisällissodassamme sata vuotta sitten. Näistä kauheuksista on tänä keväänä ilmestynyt ainakin kolme lukemaani  hyvää kirjaa, jotka ovat Marjo Liukkosen Hennalan naismurhat 1918, Sari Näreen Helsinki veressä ja Jukka Kulomaan sekä Leena Kekkosen Heinola 1918. Nyt sitten tiedän sen, että Suomessa murhattiin vuonna 1918 maamme laillisen hallituksen toimesta noin 300 naista, joista tosin valta osa oli vielä tyttöiässä. Nuorin murhatuista oli 14-vuotias. Tosin täyttä varmuutta nuorimman murhatun tytön iästä ei ole, koska ilmeisesti erään naisryhmän mukana joukkohautaan päätyi myös erään murhatun äidin sylivauva, joka saattoi olla tyttö. Lahden lähellä Hennalassa murhattiin naisista yli 220.  Hennalan murhien pääsyylliset olivat sittemmin homeopaattina ja akupunktiolääkärinä toiminut Hans Kalm sekä tulevan valtionhoitajan ja presidentin P. E. Svinhufvudin aikamiespoika Eino Svinhufvud, joka johti teloitusjoukkoja. Ei ihme, että valtionhoitaja Svinhufvud armahti ensitöikseen syksyllä 1918 ylilyönteihin mahdollisesti syyllistyneet vapaussoturit, joka ymmärrettävää onkin. Naisten murhaamisessa pyrittiin kustannustehokkuuteen ja niinpä murhat suoritettiin yleensä konekiväärillä. Ampujiksi pyrittiin saamaan alaikäisiä suojeluskuntapoikia, jotka olivat konekivääreistä ja ehkä myös naisista kiinnostuneita. Ampujille maksettiin myös nykyaikanakin työelämässä  kannustimena käytettyä tulospalkkiota, joka oli markka murhattua punikkia kohti. Halpa oli punikin hinta, koska nykyrahassa punikin hinta oli vain 0,20 euroa. Vesimukillinen maksoi Hennalassa 10 markkaa eli viiden punikin hinnan. Vankileireillä oli jostain syystä, jota voi vain arvailla, jatkuva pula vedestä, vaikka esimerkiksi Hennalassa puro virtasi leirin vieressä. Eräät ystävälliset vartijat antoivat vangeille luvan maksua vastaan käydä hakemassa purosta vettä. Niinpä kahden merkittävän yrittäjäsuvun alkupääoma luotiin veden myynnillä punikeille. Kommentit (0)