Urheilu ja tasa-arvo 12.12.2017, 19:11 Urheiluruudussa suomalainen naisjalkapalloilija valitti, että hän ansaitsee vain 40 osan siitä, mitä suomalaismiehet lajinhuipulla. Ymmärrän katkeruuden, mutta ymmärrän myös sen, että moni urheiluruudun katselija mylvähteli ja tömisytteli takaraajojaan mielenosoituksellisesti. Mylvähtelijöiden sukupuoli jääkööt arvailematta. Naisjalkapalloilijalta kysyttiin, että katsooko hän olevansa 40 kertaa miespuolista kollegaansa huonompi pelaaja. Kysymys on ajatuksia herättävä tasa-arvonäkökulmasta. Mielenkiintoista olisi järjestää jalkapallo-ottelu, jossa 11 Suomen maajoukkuemiestä vastassa olisi 440 parasta naisfutaajaamme. Mutta ei se urheilupalkkioiden logiikka noin taida mennä. Messi tienaa yksin enemmän kuin kaikki Suomen palloilulajien harrastajat yhteensä, mutta sitä ei ole nähty tasa-arvoon liittyvänä asiana. Tero Pitkämäki heittää keihästä vajaa 90 metriä ja  tienaa sillä työllä varmaankin 100.000 euroa vuodessa. Itse luulen heittäväni 15 metriä, mutta en katso sen taidon oikeuttavan minua 16.666 euron vuositienestiin. Itse vapaan markkinatalouden vankkumattomana kannattajana jätän kysynnän- ja tarjonnanlain vastuulle yksityisen sektorin urheilijoiden palkat. Yhteiskunta voisi tietysti halutessaan sosiaali- ja veropolitiikan keinoin pyrkiä lieventämään eriarvoisuuden ongelmia. Naisjalkapalloilijoiden kannattaa myös harkita työtaistelutoimia palkkakehityksensä turvaamiseksi, jos katsoo sellaisen toimenpiteen järkeväksi. Sen sijaan valtion maksaman huippu-urheilun osalta olen tiukka feministi. Mielestäni olympiakomitean niukat määrärahat kannattaa keskittää pelkästään naisnyrkkeilijöiden, naispainijoiden ja naispuolisten raskaansarjan pumppuhaulikkoampujien tukemiseen, koska kannatan tiukkaa panos-tuotosajattelua. Kesäolympialaisten harvat Suomen mitalimahdollisuudet ovat edellä mainituissa lajeissa. Ehkä keihäänheitossakin on pikkuriikkisiä mitalimahiksia, jos Antin käsi kuntoutuu ja Tero jaksaa jatkaa kolme vuotta. Kommentit (0) Tervolaisia suururheilijoita 11.12.2017, 18:58 Vähän aikaa sitten ihastelin Lahden Kuusysin menestystä vuoden 1985 - 86 Eurooppa cupissa, jossa lahtelaiset olivat edetä melkein loppuotteluun tai ainakin puolivälieräotteluun. Se on suomalaisen jalkapallohistorian merkittävin saavutus. Tässä yhteydessä on syytä huomauttaa, että silloinen Lahden Kuusysin joukkue ei ollut kovin lahtelainen. Aiemmin olen jo paljastanut, että valmentaja Keijo Voutilainen oli Kupsin kasvatti, kärkimies Jarmo Kaivonurmi, joka puolivälieräottelussa oli ampua joukkueensa välieriin, oli Kopareiden miehiä ja maalivahti Ismo Korhonen oli syntyjään Suonenjoen poikia. Mutta sitä en ole ennen huomannutkaan, että Kuusysin alakerrassa vastasi pääpelivoimasta kookas Hannu Jäntti, jonka syntymäpaikaksi Wikipedia kertoo Tervon, eli Sisä-Savon miehiä oli siis hänkin. Laskujeni mukaan lahtelaisten joukkueesta määrällisesti lähes viidennes oli sisäsavolaisia ja laadullisesti osuus oli sitäkin suurempi. Jäntin varoitustili tuli tosin täyteen puolivälieräottelussa Bukarestissa, joten hän ei päässyt pelaamaan kotipeliä 35000 katsojan edessä jäisellä Olympiastadionilla. Hannu Jäntti ei ole ainut piskuisen Tervon kunnassa syntynyt suururheilija. Siellä syntynyt Kuopion Sisuveikkoja edustanut Tapani Turunen voitti satasen Suomen mestaruuden vuonna 1981 ajalla 10,58. Sillä ajalla oltaisiin vieläkin Kalevan kisoissa mitalilla. Vielä paremmin lajissaan pärjäsi tervolainen keihäänheittäjä Antero Puranen. Hän voitti Suomen mestaruuden vuonna 1978, oli maailmantilaston kakkonen 1979 ja Moskovan olympialaisten viides vuonna 1980, vaikka portit pysyivät kiinni miehen heittovuorolla. Kommentit (0) Suomi - futsalin johtava valtakunta Pohjolassa 10.12.2017, 18:04 Maailmanhistoriallisten urheilutapahtumien suunnattomassa vyöryssä on tilanne nykyään sellainen, että entistä suosikkilajiani, eli mäkihyppyä en suostu katsomaan enää ollenkaan, koska olen pohjimmiltani hyvin isänmaallinen mies, enkä pysty katsomaan sitä, kuinka poikiamme nöyryytetään. Media näyttää uutisoivan nykyään  suurin tulikirjaiminen sen, kun joku poikamme selviää karsinnasta jatkoon, eli 50 parhaan joukkoon. Sitä paitsi mäkihyppyurheilun säännöt ovat muuttuneet niin kummallisiksi, että en edes ymmärrä, hyppääkö joku hyvin vai huonosti. Yhtä maailman jännittävimmistä kamppailu-urheilumuodoista, eli miesten ampumahiihtoviestiä, kykenin äsken seuraamaan yhden osuuden verran, jolla suomalainen teki selostajien mukaan ihan kelpo suorituksen ja saapui vaihtoon sijalla 16. Ensimmäisenä vaihtoi paremminkin pyöräilijöistään tunnettu Belgia. Sen sijaan naisten sählyn  mm-finaalin katsoin melkein kokonaan. Peli oli sen verran hermoja repivä, että välillä pidin taukoja. Lopputulos ei minua yllättänyt, koska niinhän meille täällä aina käy, käy, käy, käy. Tyttäremme taistelivat naarasleijonien lailla, mutta rankkarikisassa Ruotsi sitten voitti. Mutta viikonlopun futsalin Pohjoismainen turnaus oli riemastuttava kokemus; seurasin sitä internetin välityksellä. Poikamme voittivat turnauksen puhtaalla pelillä. Grönlantikin, jota etukäteen pelkäsin, kaatui peräti 4-1. Vain Tanska pystyi antamaan pojillemme jonkinlaisen vastuksen ja hävisi vain maalilla. Suonenjokelaiset Kytölän aikamiesveljekset olivat maajoukkueemme kantavia voimia tälläkin kertaa. Suonenjoen kaupungin tulisikin nyt alkaa katselemaan hyviä tontinpaikkoja, mieluiten omarantaisia, Kytölän veljeksille. Ja siihen torin nurkalle mahtuu vielä Kari Tapion ja Mansikkatyttö patsaan viereen vielä Kytölän veljesten muistomerkki. Laskujeni mukaan futsalin kaltaisen pelin harrastajia löytyy maapallolta varovaisesti arvioiden miljoona kertaa enemmän kuin mäkihyppääjiä ja ampumahiihtäjiä ja tuhat kertaa enemmän kuin sählääjiä. On hämmästyttävä asia, että suomalainen mies pärjää pohjoismaalaisista parhaiten urheilumuodossa, jossa täytyy juosta ja ajatella yhtä aikaa. Kommentit (0) Pystyset 10.12.2017, 18:09 Tuo eilen mainittu heinolalainen rakennusmestari Veikko Pystynen julkaisi kymmenisen vuotta sitten omat sotamuistelmansa nimellä Ylitin Rajajoen kello 9.18 ja sen jälkeen tutkijat ovat kiinnostuneet tästä hyvin rehellisen oloisesta kirjasta. Sari Näre lainaa viime vuonna ilmestyneessä kohua herättäneessä teoksessaan Sota ja seksi paljon Pystys-Veikon muistelmia ja saman tekee Petri Pietiläinen juuri ilmestyneessä kirjassaan Yksi rykmentti, sata tarinaa.  Veikko Pystynen oli lahjakasta sukua. Veikon pikkuveli Erkki Pystynen luki itsensä professoriksi ja hän toimi myös pitkään eduskunnan puhemiehenä ja olipa hän myös ehdokkaana presidenttiehdokkaaksi. Suomessa oli ainakin ennen säätykiertoa. Heinolalaisen tavallisen työmiehen pojasta saattoi tulla kokoomuslainen eduskunnan puhemies. Pojanpojasta, eduskunnan puhemiehen pojasta ja siis Veikon veljenpojasta Jouni Pystysestä tuli kenraali ja ilmavoimien komentaja. Luultavasti ilmavoimien komentajan tulee olla tarkka ja säntillinen mies. Hänen serkkunsa eli Veikon toinen veljenpoika Harri Pystynen ei välttämättä ollut yhtä säntillinen. Harri Pystynen oli ns. vaihtoehtopiireissä erittäin tunnettu taiteilija. Hän aloitti muusikkona soittaen mm. kaupunginorkesterissa huilua. Sitten hän hylkäsi musiikin ja ryhtyi sarjakuvapiirtäjäksi. Arvostettu alan taiteilija hänestä tulikin. Hupaisaa, että ilmavoimien komentaja ja boheemianarkisti sarjakuvataiteilija ovat serkuksia. Lahjakkaiden taiteilijoiden tapaan Harri Pystynen kuoli nuorena eli 36-vuotiaana vuonna 1990. Hänen viimeinen sarjakuvakirjansa on osuvasti nimeltään Pystynen. Myös Harrin leski on saavuttanut julkisuutta kirjallisuuspiireissä. Veikko Pystysen kirjassa on hänen piirustuksiaan nuoruusvuosilta ja niistä ilmenee, että kyllä hänelläkin oli lahjoja alalle. Vanhoilla päivillään hän hahmotteli oman luonnoksensa Heinolaan suunnitellusta A. F.  Airon muistomerkistä. Siinä vaiheessa ns. oikeat taiteilijat terhistäytyivät ja niinpä puistossa onkin ns. oikean taiteilijan eikä rakennusmestari Pystysen työ. Tosin muistomerkki hyväksyttiin vasta laajan ja Heinolalle tyypillisen kansalaiskeskustelun jälkeen. Yhtenä painavana argumenttina käydyssä keskustelussa oli,  että Airon kaltaisen suurmiehen patsaan tulee olla kolmiulotteinen. Tähän vaateeseen reagoi nopeasti kaupungin oma kuvanveistäjä Vesa Väänänen, joka valmisti erilaisesta kierrätysmateriaalista vaihtoehtopatsaan, eräänlaisen kamelihahmotelman, nimeltään A. F. Kairo. Sen keskeisenä elementtinä on viskitynnyri, jonka taiteilija itse korosti symboloivan Airon patsaasta käytyä kansalaiskeskustelua. Se ei ole vain kolmiulotteinen, vaan peräti neliulotteinen, neljäntenä ulottuvuutena on onttous. Kommentit (2)       Sotiemme eräs uhri                 3.12.2017  18:07 08.12.2017, 19:15 Näin maamme 100-vuotisitsenäisyyspäivän tienoilla on syytä muistaa sotiemme uhreja. Jokin aika sitten kerroin itähämäläiseltä sotaveteraanilta kuulemani tarinan venäläislääkäristä, joka hautasi ammutun sairaanhoitajansa ja joka hautaa kaivaessaan vakuutti, että oli aiemmin pitänyt suomalaisia sivistyskansana. Sotaveteraani ei pystynyt kertomaan koko juttua, koska purskahti ihan yllättäen itkuun. Tuossa luin juuri Petri Pietiläisen kirjan Yksi rykmentti, sata tarinaa - veteraanit kertovat, jossa käsitellään nimenomaan suurelta osin  itähämäläisistä koostuneen Jalkaväki rykmentti 1:n vaiheita ja siinä edesmennyt heinolalainen Veikko Pystynen kertoo seuraavaa, joka voi liittyä edellä viitattuun tapaukseen tai ainakin kuvaa sitä, miten suomalaiset saattoivat pahimmillaan kohdella vangittuja vihollisnaisia. Pystysen mukaan: "Joukossa satuin näkemään Kaukasukselta tai jostain Taka-Neuvostoliitosta olevia naisia. Heillä oli täysi sotisopavarustus päällä  ja täysi varustus. Väittivät olevan kovia tappelijoita miesten rinnalla. Tumma tukka vihreän ruskean sotilassuikan alta pursuili näkyviin, kiharat hiukset, erään naisvainajan maatessa tienojassa, puseron rintamus auki, housut riisuttuina, haarat levällään, jonne oli "kuka" pistänyt kävyn pystyyn. "Kuka" missä tilanteessa ja miksi?" Kirjassa Veikko Pystynen kertoo, etteivät sodan jatkuessa vihollisen vainajat tehneet häneen mitään tunnevaikutusta. Vain omat kuolleet hätkähdyttivät. Vihollisen turvonneet ja violetinväriset ruumiit olivat hänelle yhdentekeviä. Kommentit (0) Lukutaitoisuudesta 07.12.2017, 18:56 Lahjomattomat tilastot paljastavat säälimättä, että Suomi on pudonnut kansainvälisessä lukutaitokilpailussa aiemmalta ykköspaikalta viidenneksi. Lukutaitokisan paras maa on tällä hetkellä Venäjä. Se on aika yllättävä asia. Luin tuossa juuri kirjan Suomen vuodesta 1917 ja siinä Teemu Keskisarja kertoo, että siihen aikaan suomalaisista lähes 100 % osasi lukea. Nykyäänkään ei pystytä paljoa parempaan. Lähes 100 %:n lukutaito saattoi olla silloin maailmanennätys. Siihen aikaan sen sijaan venäläisten lukutaito oli yksi Euroopan heikoimmista. Tämä kulttuuriero saattoi olla yksi selitys suomalaisten itsenäistymishaluun. Perinteisesti meikäläiset ovat pitäneet nykyisiä hyviä itäisiä naapureitaan pikkuisen tietämättöminä moukkina. Se ei ole koko totuus, sillä maailman parhaat kirjailijat ovat olleet venäläisiä. Keskisarjan mukaan Suomen sisällissodan syy ei ollut demokratian puute, vaan sota tuli demokratiasta huolimatta. Hänen mukaansa suomalaiset olivat jo silloin luonteenlaadultaan tolkun ihmisiä, joilla oli edellytykset luoda kansanvaltainen järjestelmä valtioonsa. Vertailukohtana hän mainitsee esimerkiksi nykyiset tansanialaiset. Keskisarja kertoo, että vielä nykyäänkin poppamiehet pilkkovat albiinolapsia ja myyvät näiden osia sikäläisille parlamenttivaaliehdokkaille onnea tuovina onnenkaluina. Tuo tieto saa ilmeeni mietteliääksi, koska pohdin sitä, että onko tämä sittenkin sitä paljon puhuttua rasismia. Kommentit (0) Matalatorjuntakyky 06.12.2017, 18:38 Uteliaisuus on lajityypillinen savolainen luonteenpiirre ja niinpä 100-vuotiaan Suomen armeijan mielenosoitusmarssia oli ahtautunut Kuopion torille seuramaan ennätysyleisö. Asiantuntijan mukaan väkeä oli enemmän, kuin Kimmo Timosen uran päättäjäistilaisuudessa, jota en kunnioittanut läsnäolollani, koska oli ilmetty vaara, että Sakari Kuosmanen olisi hyvinkin voinut tapahtumassa esittää Finlandian. Paraatiyleisön joukossa en havainnut professori Matti Klingeä, vaikka hänelläkin on vankat savolaisjuuret ja yleensä hänkin kunnioittaa läsnäolollaan isänmaallisia juhlia, kuten itsellänikin on tapana. Luulen tietäväni, miksi Klinge, jota yleisesti pidetään maamme sivistyneimpänä miehenä, oli poissa. Muistelmissaan hän nimittäin valittaa sitä, että vaikka maallamme on varaa hintaviin Hornetteihin, niin kunnon paraativormut puuttuvat pojiltamme. Tänäänkin nähtiin mielenosoitusmarssin osallistujilla pelkkiä tylsiä maastopukuja. Onneksi sentään miekat säihkyivät jopa ilmavoimien miehillä ja se on hyvä se, sillä ainakin matalatorjuntakyky Suomella on hyvä. Sitä paitsi suomalaiset miekkamiehet ovat arvostettuja jopa rajojemme ulkopuolella. Kerran Aunuksessa, jonka karjankielinen nimi on hyvin kuvaavasti Anus, törmäsin starikkaan, joka lupasi kertoa hyvän vitsin, jos ostaisin häneltä karjalaisen keittokirjan. Uhrasin kaksi euroa ja kuulin seuraavan suomalaisen miekankäyttötaitoa ihailevan tarinan: Venäläinen, ruotsalainen ja suomalainen kilpailivat siitä, kuka on taitavin miekan käytössä. Ensiksi esiintyi venäläinen. Huit ja kärpänen putosi kahtena kappaleena lattialle. Sitten oli vuorossa Ruotsin poika. Huit, huit ja kärpänen putosi kolmena kappaleena. Lopuksi huitaisi suomalainen. Huit ja kärpänen jatkoi lentoaan. "Mutta eipä jatka enää sukuaan" totesi meikäläinen itsevarmanoloisena. Kommentit (1) Toinen kierros ehkä sittenkin 05.12.2017, 19:20 Lupaava politiikan uusi nouseva voima Paavo Väyrynen sai sittenkin kerättyä vaadittavan alun toista läjää kannattajakortteja ja se on hyvä se. Lattea vaalitaisto saa heti uutta potkua. Onnea ja menestystä Pavelle, jota ennen ymmärtämättömyyttäni kehtasin nimittää pahansuopuuttani Väykäksi. Saattaa olla, että vitriinissäni oleva Paavo ja Vuokko-mukin arvo nousee entisestään lähi aikoina. Itse tein viime vaalien alla myös Pekka ja Antonio-mukin, mutta sen kuva ei kestänyt konepesua. En kuitenkaan jaksa uskoa toisen kierroksen mahdollisuuteen. Pekka menetti pelin puolisonsa puolivallattoman vuoksi. Oikeastaan  on hämmästyttävä asia, että gallupit näyttävät Haavistolle vielä 10 %, vaikka Antonio on saanut mediassa mainetta naisten hakkaajana. Sellaista käytöstä ei muiden ehdokkaiden puolisoilta hyväksyttäisi. Epäilen, että jos Jenni jäisi kiinni vaikkapa vain siitä, että on läimäyttänyt Lennua, niin presidentin vaihdos olisi selviö, kuten urheilukielellä sanotaan. Mielestäni toinen kierros olisi todennäköinen, jos kirjailija Juha Hurme olisi ehdolla. Hän on tällä hetkellä maamme johtava mielipidevaikuttaja Hänen tunnuslauseensa elämässä näyttää olevan Matti Jurvan kuolematon säe "väliaikaista kaikki on vaan". Se olisi hyvä iskulause myös pressanvaaleissa. Siinä on tiettyä syvällisyyttä. Tosin enemmän syvällisyyttä olisi hokemassa "Elonkurveissa oikaista ei", joka on muistaakseni Rovaniemen markkinoiden säe. Jossain kuntavaaleissa yritin erästä linja-auton kuljettajaa saada ottamaan vaalimainokseensa, että "elonkurveissa oikaista ei", mutta ei hän suostunut eikä häntä sitten valittukaan valtuustoon. Kommentit (1) Alaraajavamma 04.12.2017, 18:56 Tietokirjailija Jarmo Korhonen on sikäli vanhan ajan herrasmies, että vaikka hän kirjassaan Vallantavoittelijat nauraa säälimättä herroille, niin köyhät, vanhukset tai sairaat hän jättää jokseenkin rauhaan. Ainut selkeä poikkeus on invalidi Matti Vanhanen, josta Korhonen useammankin kerran sanoo aika pahasti, vaikka Vanhanen on tunnetusti invalidi. Hänhän joutui luopumaan pääministerin tehtävistäkin alaraajavamman vuoksi, kuten urheilukielellä sanotaan. Korhosen mukaan Matti Vanhanen saattaa yltää presidentinvaaleissa jopa 11,1 - 12,1 % kannatukseen, joka minusta tuntuu yllättävän suurelta, sillä mies ei ole mikään kansankiihottaja. Eikä Vanhanen ole Korhosen mukaan myöskään Keskustan penaalin terävin kynä; niin kirjassa väitetään itsensä Paavo Väyrysen opettaneen nuoria 1990-luvulla. Minusta kaksimetrinen Vanhanen on kuitenkin selvästi Keskustan penaalin pisin kynä. Mutta sanoo Korhonen Vanhasesta hyvääkin. Loppukaneettinaan hän toteaa, että Matti Vanhanen on Kimmo Tiilikaisen ohella yksi Keskustan rehellisimmistä miehistä. Siinä näkemyksessä on jotain savolaista, jossa vastuu jää täysin kuulijalle. Jos Vallantavoittelijoista nyt hakemalla hakee jotain vikaa, niin olisin toivonut kirjan paljastavan tuppeen sahattujen lautojen mysteerin. Siihen mysteeriin en ole mistään löytänyt selitystä. Kommentit (0) Jarmo Korhonen ja vankilankynnys   Muistelen, että Pohjantähden Laurilan Anttoo huusi, että "jumalauta, nyt ei ole vankilankynnys korkealla", kun ratsupoliisit raahasivat hänet pois torpastaan, vaikka Anttoo vakuutti, että "tää palli pysyy mun perseeni alla". Tuo Pohjantähden häätökohtaus on tragedia, vaikka ymmärtämätön lukija, kuten itse olen, pitää sitä komediana. Tuo Anttoon huuto, että "jumalauta, nyt ei ole vankilankynnys korkealla", palautui mieleeni, kun luin Jarmo Korhosen juuri ilmestyneen kirjan Vallantavoittelijat. Luin sen melkeinpä yhdeltä istumalta, tosin välillä jouduin nousemaan päästellessäni selkäkeikkanauruja. Korhosen kirja maamme johtavista poliitikoista on yhtä ilkeä ja yhtä hauska kuin 40 vuotta sitten ilmestynyt Tamminiemen pesänjakajat ja luulen, että paljon tätäkin kirjaa vielä tullaan tutkimaan, ja moni hyvä lakimies tulee elättämään sen avulla itsensä ja perheensä pitkään. Ihme on, ellei muutama pilkatuista nosta rosessia menetetyn maineensa palauttamiseksi. Muuten sekä Tamminiemen pesänjakajat että Vallantavoittelijat edustavat lajityypillistä ilkeää savolaista huumoria parhaimmillaan. Savolaiset tykkäävät puhua pahaa herroista ja poissaolevista. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että vaikka Loka-Laitista pidetään aitona Stadin kundina, niin kyllä hänen sukujuurensa kiertyvät Kangasniemelle ja vaikka Jarmo Korhonen asuu Etelä-Pohjanmaalla, niin kyllä hän Wikipedian mukaan on syntynyt Joensuussa, eli mies on sudeettisavolainen. Myönnän, että karjalaisetkin ovat omalla tavallaan hauskoja, mutta heiltä puuttuu täysin huumoria piristävä ilkeys, koska historia on tehnyt itäisimmistä suomalaisista nöyriä. Karjalaiset ovat maaorjien jälkeläisiä, joka seikka leimaa heitä vieläkin. Muistelen, että Suomen kuuluisimman karjalaisen, eli Johannes Virolaisen, vaari vielä ruoskittiin, kun hänen huumorinsa ei miellyttänyt tilanherraa. Kommentit (0) Sotasyylliset 02.12.2017, 19:19 Paavo Lipponen esiintyi aamulla tv:ssä ja antoi ymmärtää, mikäli oikein ymmärsin, että sotasyyllisyysasia pitäisi avata uudelleen. Olen aivan samaa mieltä. Siinä asiassa on vielä moni seikka selvittämättä. Itsekin pyysin puheenvuoroa ja heti sen myös historioitsija Pekka Visurin tilaisuudessa muutama viikko sitten ja kysyin, että ketkä suomalaiset antoivat keväällä ja alkukesästä 1941 Saksan miehittää Suomen. Olin itse päätynyt mielessäni siihen johtopäätelmään, ettei sotasyyllisyys sittenkään ollut se olennainen asia, vaan olennainen asia oli maanpetoksellinen toiminta, jolla eräät suomalaiset antoivat saksalaisjoukkojen vallata Pohjois-Suomen aloittaakseen sieltä hyökkäyssodan. Siinä tilanteessa Suomen vaihtoehdot olivat vähissä. Kuopion isänmaallisen seuran tilaisuudessa en saanut vastausta kysymykseeni, mutta mietteliäitä katseita minuun luotiin. Sen historian kirjat kertovat, että Mannerheim noin viikko ennen Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon alisti suomalaisen armeijakunnan pohjoisessa saksalaiskomentoon. Sitä en tiedä, hyökkäsivätkö saksalaiset ja suomalaiset joukot yhdessä heti sodan alkamispäivänä rajan yli vai joutuivatko saksalaiset aloittamaan yksin. Senkin olen lukenut, että Sallaan oli tuotu Berliinistä koottu SS-divisioona, jonka piti katkaista Muurmannin rata. Se joukko-osasto oli huonosti koulutettu, mutta komentaja uskoi, että rodullinen ylemmyys ja luja tahto riittää korvaamaan koulutuksen puutteen. Nopeasti SS-divisioona etenikin, kuten salamasodassa on tapana. Ensin se eteni vähän matkaa itään ja kääntyi sitten ja eteni vielä nopeammin länteen, niin että parhaat juoksivat pääsivät Kemijärvelle asti. En minä väitä enkä syytä, että suomalaisten ratkaisu oli välttämättä väärä en ajan tietojen valossa. Tilannetta voisi ehkä verrata siihen, että jokin aika sitten amerikkalaiset maihinnousujoukot rantautuivat harjoitusmielessä vähän aikaa sitten Hankoon ja etenivät panssareillaan Kankaanpäähän asti. En ole huomannut, että tuostakaan tapauksesta olisi Suomen eduskunnassa päätetty tai edes puhuttu. Voi olla, ettei eduskunta edes ollut tietoinen asiasta. Kommentit (0) Psykopaatteja ja poliiseja 01.12.2017, 22:26 KirjaKantti-tapahtumassa poliisikirjailija Marko Kilpi paljasti, että sekä poliisien että rikollisten joukossa on koko joukko psykopaatteja. Pyysin nimiä pöytään ainakin poliisien osalta, mutta sitä onnea minulle ei suotu. Niinpä jouduin itse pohdiskelemaan väitettä. Olen jostain lukenut, että viisi prosenttia länsimaalaisista miehistä luokitellaan psykopaateiksi ja että heidän osuutensa sotilaiden, poliisien, yritysjohtajien, poliitikkojen ja rikollisten joukossa on huomattavasti keskimäärää korkeampi. Laskujeni mukaan viime aikoina on kolme poliisia ja yksi syyttäjä päässeet julkisuuteen viranhoidossa syntyneiden ongelmien vuoksi. Näistä neljästä kaksi on yllättäen menehtynyt kesken tutkinnan, niin raskaasti he ovat tapauksensa ottaneet ja yksi epäilty syyttäjäviranomainen on ottanut virkasyytteensä niin raskaasti, että hän vaikutti ainakin uutislähetyksen mukaan niin riutuneelta, että vallan pelästyin. Epäilen, ettei näiden kolmen virkamiehen joukossa ole psykopaattia, koska psykopaatti ei tunteile. Sen sijaan eräs korkea poliisiviranomainen on ollut vuosia julkisuudessa epäiltyjen vakavien rötösten vuoksi, mutta päällisin puolin mies ei näytä olevan asiasta moksiskaan, hän sen kun vain hekottelee mediassa. Se ei vaikuta ihan normaalilta ja rehellisen ihmisen käytökseltä. Muistanpa, että opiskeluaikaan eräs rikostutkija kertoi, että psykopaatit osaavat olla hyvin miellyttäviä ihmisä ja jos mielentilatutkimuksen tekijä suostuu lainaamaanrahaa tutkittavalle, niin se on varma todiste siitä, että tutkittava on psykopaatti. Kommentit (0) Hurme ja Jeesus 30.11.2017, 19:07 Juha Hurme voitti Finlandian, kuten jo muinoin ennustinkin sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää. Hurme on hyvä kirjailija ja sen lisäksi muutenkin hyvä ja viisas ihminen. Mutta politiikasta hän ei mitään ymmärrä. Hurme nimittäin Hesarin haastattelussa mainitsi äänestävänsä Jeesusta vaaleissa, mikäli tämä vain ehdolla olisi. Itse en osaa tuhon muuta vääjäämättä vastata, kuin että voi herra Jumala, älä nyt vaan Jeesusta äänestä poliittiseksi päättäjäksi. Niitä harvoja asioita, mitä historia osoittaa on, ettei Jeesuksen kaltaisia ihmisiä saa päästää valtaan. Siitä seuraa täydellinen kaaos ja sekamelska. Niin esimerkiksi tapahtui, kun Jeesuksen kaltainen faarao Ekhnaton ryhtyi hallitsemaan aikansa supervaltaa. Elleivät taitavat kallonporaajat olisi puuttuneet asiaan, olisi Egyptin supervalta-asema mennyt hetkessä. Ja melkoinen katastrofi taisi olla Jeesuksen kaltainen Mahatma Gandhi Intian johdossa. Muistelen, että 10 miljoonaa ihmistä tapettiin sekasorrossa, joka syntyi, kun jättiläismaista valtakuntaa ei johdettu lujalla kädellä. Itse olen sitä mieltä, että valtion johtotehtäviin valittavat pitäisi huolella testata ja valinnan tulisi kohdistua selviin psykopaatteihin. Vain psykopaatti pystyy selviytymään vaativista hallinnollisista tehtävistä, koska heitä ei turha tunteilu häiritse päätöksiä tehtäessä. Kommentit (0) Fakta ja fiktio Kalle Päätalon tuotannossa 29.11.2017, 19:00 KirjaKantti tapahtumassa kysyin Kalle Päätaloa tutkineelta ja elämänkertateoksen kirjoittaneelta Ritva Ylöseltä hänen näkemystään faktasta ja fiktiosta Kassun monumentaalisessa tuotannossa. Itse nimittäin epäilin, ettei esikerkiksi Kummun Kallen autoiluharrastus ehkä sittenkään ollut niin ratkiriemukasta mitä Iijoki-sarjassa kerrotaan. Olen sitä mieltä, ettei 50-luvulla katsastusinsinöörillä ollut oikeutta kirjoittaa ajokorttiin, ettei sen haltija saa lähestyä autollaan 50 kilometriä Oulun kaupunkia lähemmäksi. Esitin myös ajatuksen, että vanhana Skepsis-aktiivina suhtaudun epäillen siihen, että samainen Kummun Kalle jo 30-luvulla ennusunissaan näki etukäteen seuraavan vuosikymmenen maailmanhistoriallisten tapahtumien suunnattoman vyöryn. Niitä uniaanhan se Kalle aina aamuisin lätysten pohti ja selitteli lähiyhteisölleen. Rohkeninpa epäillä sitäkin, että tarina Satu-Sedän muuraamasta paikkaansa hakevasta Päätalon mökin uunista, oli vähän liian hyvä tarina ollakseen totta. Ritva Ylönen ei kannattanut mielipiteitäni. Hän on maamme tutkijoista eniten perehtynyt Kalle Päätalon kirjojen tapahtumiin ja vain yhden selvän poikkeaman totuudellisuudesta hän on löytänyt. Joskus nuorena miehenä savottareissuillaan Kalle yöpyi jossain erämaatalossa, jossa ei ollut miesvoimaa paikalla ja niinpä talon nuori neiti kysyi, että olisiko Kalle mahdollisesti halukas kankihommiin. Hämilleen menneellä Kallella ei ollut kankihommia vastaan mitään ja niinpä neiti vei sitten Kassun ulkohuussiin, jossa tarvittiin miehistä voimaa, kun rautakangella piti kaataa huussinreiän alle muodostunut jäätynyt pyramidi. Se kohtaus sisälsi Pohjolan jylhää erotiikkaa parhaimmillaan. Ritva Ylösen mukaan Koillismaan selkosista ei hakemallakaan löydy taloa, johon kankitarinan tunnusmerkistö sopii. Sen jutun Kalle kehitti ihan omasta päästään. Kommentit (1) Painijat ja Klaus Härö	28.11.2017, 19:09
Miekkailija-elokuvan ohjaaja Klaus Härö voisi yleisön pyynnöstä jatkaa virolaisurheilulinjallaan. Seuraavaksi kannattaisi tehdä elokuva kahden virolaisen mestaripainijan  vaiheista. Vuoden 1936 Berliinin olympialaisten molempien painimuotojen raskaansarjan voitti Viron vain miljoonaista kansaa edustanut Kristijan Palusalu. Hän oli siis aikansa johtava alfauros maailmassa, jota vastassa silloinen ammattinyrkkeilyn raskaan sarjan maailmamestari Joe Louis olisi kestänyt pystyssä vain noin 1,5 sekuntia. Helsingissä raskaansarjan kreikkalais-roomalaisen kullan vei hänen maamiehensä Johannes Kotkas. Kotkas ei voinut voittaa edellisten Lontoon kisojen kultaa, koska Neuvostoliitto ei ollut silloin vielä mukana olympialiikkeessä.   Molempien Viron painijasuuruuksien elämä oli traaginen. Kumpikin vietiin kesällä -41 pohjoisen Neuvostoliiton vankileirille. Palusalo karkasi, jäi kiinni ja tuomittiin kuolemaan, joka tuomio kuitenkin vaihdettiin rintamakomennukseen. Sieltä mies pakeni linjojen yli Suomen puolelle, jossa yllättäen oli vastassa toinen Berliinin kisojen olympiavoittaja voimistelija Heikki Savolainen.  Kävin pari kesää sitten Rukajärven suunnalla ja harmittaa, etten silloin muistanut hiljentyä paikalla, jolla virolainen painijasuuruus vaihtoi puolta.     Sodan jälkeen Palusalu selvisi Neuvostoliitossa reilun vuoden tutkintovankeudella, vaikka ei yrittänyt mitenkään miellyttää vallanpitäjiä. Tietääkseni yleensä Puna-armeijasta karanneen kohtalona oli ainakin pitkä Siperian harjoitusleiri; olisiko olympiakulta pelastanut miehen. Olen kuitenkin taipuvainen uskomaan siihen elokuvalliseen ratkaisuun, että olympiavoittaja sai jäädä Viroon, kun antoi sen verran periksi systeemille, että suostui Pronssisoturin malliksi. Ainakin hyvän tarinan mukaan paljon puhutun ja Tallinnan keskustasta muutama vuosi sitten häädön saaneen Pronssisoturi-patsaan mallina oli Palusalu. Itsellänikin on telkkarin vieressä Tallinnan posliinifabrikin tekemä Pronssisoturi-jäljitelmä.   Johannes Kotkas sen sijaan sopeutui neuvostojärjestelmään ja pääsi jo sota-aikana harjoittelemaan urheilua. Hän mm. heitti moukarissa maan ennätyksen reilun 53 metriä. Sodan jälkeen mies sitten voitti Helsingissä ylivoimaisesti olympiakultaa. Tietääkseni nämä kaksi raskaansarjan maailman huippua eivät otelleet keskenään sodan jälkeen, ennen sotaa seitsemän vuotta Kotkasta vanhempi Palusalo voitti aina. Miesten kylmän sodan aikaisessa kamppailussa olisi varmasti ollut dramatiikkaa, koska silloin olisi katsottu, kumpiko on voittamassa vallankumousko vaiko taantumus ja senkin kohtauksen Härö voisi filmatisoida tulevaan elokuvaansa.  Kommentit (0)
Miekkailija	27.11.2017, 17:09
Olen jo niin vanha mies, vaikka muuten olenkin ihan kopsakka ukko, että pidän elokuvista, joissa ei ole seksiä ja väkivaltaa, ja niinpä eilen tv:ssä näytetty Klaus Härön Miekkailija oli minusta herttainen ja mielihyvää synnyttävä filmi. Muistojakin se minussa synnytti. Miekkailijan voi katsoa kuuden päivän ajan tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-2261106 Muistinpa elokuvaa katsoessani sen, että olen kuullut, että 1930-luvulla Suonenjoellakin harrastettiin miekkailua. Salmisen pysäkinhoitaja perusti syrjäkylälle miekkailuseuran, joka on yhtä huima ajatus kuin se, kun Sodankylän metsurit alkoivat pari kymmentä vuotta sitten pelata käsipalloa Suomi-sarjassa. Epäilen, että eilisen elokuvan malliin Salmisen kylän miekkaseura kävi taittamassa florettinsa lähipajukosta. Kärkkäälän kylätoimikuntakin voisi mielestäni vallan mainiosti järjestää florettimiekkailukurssin kylän pienviljelijämetsureille ja heidän emännilleen. Eilisen elokuvan loppuhuipennuskin synnytti minussa muistoja. Kohtauksessahan Haapsalun koulun oppilaat voittavat yleisliittolaisten koulujen mestaruuden Leningradissa, kun finaalissa pikkuinen pellavapäinen Martta-tyttönen onnistuu pistämään ratkaisevasti floretillaan suoraan tappaisiin itseään kolme kertaa pidempää moskovalaisgoljattia. Tietysti jo Raamatun kertomusten valossa loppu oli aavistettavissa, sillä niinhän elokuvissa yleensä käy, että Daavid voittaa Goljatin  lukuun ottamatta Kaurismäen Rocky VI:sta, jossa 140-kiloinen siperialaista kolhoositalonpoikaa esittävä Sakari Kuosmanen röykyttää Rockyn, eli 40-kiloisen Silu Sepppälän sairaalakuntoon. Tuosta eilisestä loppukohtauksesta tuli mieleen Georg Otsin Saarenmaan valssi, jossa ennustetaan, että vaikka kiiltävätähtinen (miehittäjä?)sotilas pyörittelee ja lennättelee virolaista pellavapäätä, niin omaksi tämä ei tule koskaan pellavapäätä saamaan. Ja niinhän siinä Viron ja Venäjän suhteessa kävikin, että kansat kasvoivat erilleen. Ikävä kyllä Saarenmaan valssin säveltäjä Raimond Valgre ei ehtinyt nähdä Viron itsenäisyyttä, jota hänen laulussaan piilomerkityksellä ennustetaan, sillä hän kuoli alkoholismiin 36-vuotiaana 1949. Wikipedia kertoo hänestä mm. seuraavaa: "Kesäkuussa 1941 Valgre pakko-otettiin Puna-armeijan palvelukseen. Hän joutui metsätöihin koviin olosuhteisiin Arkangeliiin ja Tšerbakuliin ja oli välillä huonossa kunnossa. Maaliskuussa 1942 hänet määrättiin Puna-armeijan virolaiseen armeijakuntaan (Eesti korpus) ja sen soittokuntaan soittamaan harmonikkaa ja kirjoittamaan lauluja. Vuonna 1944 hänet valittiin armeijakunnan Narvassa perustettuun suureen jazzorkesteriin. Rintamalla armeijakunnan joukot joutuivat taistelemaan saksalaisten puolella olleita virolaisia vastaan. Sodan aikana Valgre alkoi käyttää runsaasti alkoholia, ja tarinan mukaan hänen lyhyt avioliittonsa Evi Hannuksen kanssa alkoi kapakassa lyödystä vedosta. Sodan jälkeen Valgre jatkoi soittamista Arkangelista tuttujen ”Soittajasoturien” sekä armeijakunnan orkesterin kanssa. Kotona ei ollut enää pianoa, joten soittoharjoittelu oli vaikeaa. Hän jatkoi kuitenkin laulujen tekemistä ja yksi tuotoksista oli ”Saarenmaan valssi”, jonka hän joutui ylemmältä taholta tulleen määräyksen vuoksi muokkaamaan kansanmusiikin tapaiseksi, vähemmän länsimaiseksi. Valgre kuoli alkoholisoituneena vuoden 1949 lopussa." Kommentit (1)
Jämsäläisetkin savolaisia	26.11.2017, 17:55
Lumisade yllätti jälleen Itä-Suomen autoilijat, mutta se teki hyvää kuitenkin eilen morkkaamalleni Kuopion torin miljöölle. Kahdesta kuvakulmasta tämä Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden suurin tori, näyttää ihan viehättävältä. Totesin tämän kun kävin kaupungintalolla Kirjakantti-tapahtuman merkeissä  kuuntelemassa kuopiolaistaustaisen kirjailijan Sirpa Kähkösen ja jämsäläistaustaisen ylituomari Veijo Tarukanteleen keskustelua Suomesta ja savolaisuudesta. Enkä turhaan käynytkään kuuntelemassa, sillä opin jälleen uutta, eli sen, että jämsäläisetkin, vaikka sydänhämäläisiä ovatkin, ovat 50 % savoalisia. Nimittäin Nuijasodan jälkeen suuri joukko savolaisia nuoriamiehiä läksi Jämsän seudulle lohduttamaan sikäläisiä surevia leskiä ja puolet alueen taloista sai uuden  isännän Savosta. Yleensä olen pitänyt hämäläisiä asiallisina ja vakavamielisinä ihmisinä ja nyt ymmärrän, mistä jämsänkoskelainen Jukka Virtanen on huumorintajunsa perinyt. Muuten Jukan veljenpoika Erkki Virtanen on muuttanut Kuopioon ja hän edusti kuopiolaisia monen vaalikauden ajan eduskunnassa. Erkki Virtanen ei ole tiettävästi perinyt setänsä huumorinlahjaa. Myös Pohjanmaalla, josta sieltäkin tapettiin talonpojat Nuijasodassa, nähtiin samankaltainen ilmiö kuin Jämsän seudulla, kun savolaiset nuoretmiehet kiiruhtivat sinnekin lohduttamaan surevia sotaleskiä. Tämän vuoksi viime kesänkin pesäpallon Suomen mestaruus voidaan katsoa tulleen Savoon, kun Vimpelin Veto voitti mestaruuden Savojoessa sijaitsevalla Saarikentällä, jonka kakkospesän takaa saa kuulema hyvin taimenia. Kommentit (0)
Kalpan surkeat esitykset jatkuvat	25.11.2017, 20:01
Kyllä ei ole enää kiekkohurmosta Kuopiosta, kuten vielä viime keväänä oli, jolloin Kalpa hallitsi jokseenkin kaikkia pelaamiaan otteluita ja josti jo loppuottelu sarjaakin Tapparaa vastaan  otteluvoitoin 2-0 ja oli vielä kolmannessa pelissä tasapelissä pari minuuttia ennen loppua ja radiossa tamperelaisittain suuntautuneet selostajat totesivat pelin olevan Kalpan hallinnassa ja veikkasivat Kalpan voittoa, joka olisi merkinnyt todennäköistä Suomen mestaruutta, mutta sitten Kalpa sai typerästä vaihtovirheestä jäähyn, joka ratkaisi pelin ja ratkaisi sitten myös mestaruuden, koska Tappara voitti putkeen neljä ottelua. Tällä kaudella Kalpan kausi alkoi surkeasti ja itse olen omin korvin radiosta kuullut, että surkeat pelit ovat jatkuneet tähän asti, mutta surkeista peleistä huolimatta kuopiolaiset ovat voittaneet viimeisestä kahdeksasta pelistä seitsemän ja hävinneet jatkoajalla yhden. Äsken Lahden  Pelcansia vastaan kuulin omin korvin radiosta Kalpan pelaavan perinteisen surkeasti, mutta niinhän siinä sitten kävi, että surkeankin peliesityksen jälkeen Kalpa voitti voittolaukauskilpailun jälkeen ja nousi, mikäli yhtään osaan laskea pudotuspeliviivan paremmalle puolen. Mikäli Kalpa jatkaa samanlaisia surkeita esityksiään, voittaa se todennäköisesti Suomen mestaruuden, koska siihenhän riittää, että voittaa aina kaksi peliä kolmesta; nythän kuopiolaisten tahti on selvästi parempi, vaikka joukkue on pelannut surkeasti, kuten olen jo aiemmin todennut. Sitten kun Kalpa voittaa mestaruuden, vaadin, että joukkue ottaa takaisin historiallisen nimensä Sortavalan Palloseura ja vaadin myös, että joukkue järjestää kannattajilleen urheiluhistoriallisen matkan Sortavalaan, joka ennen oli lempparikaupunkini, koska se oli idyllinen 30-luvun suomalainen hyvin ja kauniisti rakennettu pikkukaupunki. Mutta ei ole enää. Kun pari kuukautta sitten kävin kaupungissa, oli sen keskustaan rakennettu suuri Ruotsin laivaa muistuttava urheilutalo, joka rikkoo 30-luvun tunnelman ja tuo mieleen nykyisen Kuopion torin kammottavat liikerakennukset. Kommentit (0)
Pauli Nevala - keihäänheittäjä	24.11.2017, 18:43
Viime yönä valvoin pitkään, koska Yle Teemalla vietettiin suurta urheilujuhlaa ja näytettiin vanhoja urheiludokumentteja, joista mielenkiintoisin oli Pauli Nevalasta kertova. Nevala on suosikkiurheilijani, koska hänessä yhdistyy urheilumenestyksen lisäksi myös laaja sivistyneisyys  ja tietty älyllinen suhtautuminen maailmaan ja sen ilmiöihin. Vieläkin muistan, kuinka pari kymmentä vuotta sitten matkustin Pohjanmaalle ostaakseni itselle Pauli Nevalan julkaiseman runokasetin, joka kuitenkin oli kaikkialla myyty loppuhun ja miten luin Lapuan linja-autoaseman baarissa Ilkka-lehteä, jossa Nevala kertoili näkemyksiään nykyisestä jääkausiteoriasta, joka hänen mielestään on täysin väärä. Hän oli jo kirjoittamassa kirjan muotoon uutta jääkausiteoriaansa. Kirjan nimeksi oli suunniteltu Pitkäkorvien aikaa. Ikävä kyllä teos ei ole vielä ilmestynyt. Eilisessä dokumentissa Nevala kertoili eteläpohjalaisen suoraan tapaansa näkemyksiään maamme urheilun tilasta ja varsinkin Urheiluliiton herroista. Lausunnot olivat valtaosin paikkansa pitäviä, mutta  tulevien Mexicon olympiakisojen ennustus meni pieleen. Nevala kertoi oman mitalinsa olevan jokseenkin varma asia, mutta Jorman menestysmahdollisuudet eivät näyttäneet kovin kaksisilta. Mutta niinhän siinä kävi, että Jorma otti hopeaa,  Nevala ei selvinnyt loppukilpailuun kiitos lippumiehen, joka liputti yhden pitkän karsintaheiton yliastutuksi, vaikka ei sitä tiettävästi edes katsonut. Dokumentissa Nevala kertoo olevansa hyvässä 85-86 metrin kunnossa, mutta tosiasiassa tuollainen kunto ei olisi riittänyt mitaliin. Voittaja Lusis paiskasi keppiä 90,10, Kinnunen 88,58 ja pronssimies Kulcsarkin 87,06. Tokion vuosista heittojen pituudet olivat ilmeisesti eräiden uusien valmennusmenetelmien vuoksi nousseet yli viisi metriä. Mexicon tapahtumista voi päätellä, ettei Nevala ollut vielä vuonna 1968 perillä näistä uusista menetelmistä. Tietääkseni vähän myöhemmin Pauli ja Jorma kävivät ostamassa Virosta urheilulääkäriltä uusia valmennusmenetelmiä, joista osan Pauli syötti ensiksi koemielellä koiralleen ja kun kokeen tulokset olivat lupaavat, ainakin koe-eläimen karva alkoi kiiltää ja jäniksen ajohalut lisääntyä, hän kertoi itse syöneensä loput. Sitä Nevala ei sen sijaan osannut sanoa, mitä Jorma teki omille uusille valmennusmenetelmilleen. Pauli Nevala - keihäänheittäjä-dokumentin voi katsoa tästä linkistä: https://areena.yle.fi/1-4255694 Kommentit (0)

Sotahirviskandaali

23.11.2017, 19:13

Ja taas on vääryys noussut kunniaan. Yle on saanut Julkisen sanan neuvostolta langettavan päätöksen höpöhöpöuutisoinnista, koska se viime keväänä kertoi, että voittamaton Puna-armeija koulutti 1930-luvulla Karjalassa sotahirviä taistelemaan valkobandiitteja vastaan.  Julkisen sanan neuvoston mukaan kyseessä on venäläisen lehden aprillipila vuodelta 2010, jota Jaakkimassa Huuhanmäen kasarmin valtavaan kallioluolaan sotamuseon perustanut liikemies alkoi hyödyntämään markkinoinnissaan. Ja hyvin alkoikin hyödyntämään, koska itsekin pari kuukautta sitten matkustin vasiten museon sotahirviaineistoon tutustumaan. Pääsinkin tutustumaan. Tosin vaikeuksia oli, koska museon opas ei puhunut tuntemiani sivistyskieliä, joten jouduin kehonkielellä esittämään hirveä ja päästelemään suustani sodan ääniä. Sitten minut osattiinkin ohjata hirvikuvien äärelle. Yhdessäkin kuvassa punasotilas ampui Emma-pikakiväärillä hirven selästä käyttäen tukevana jalustana ratsunsa sarvia.Tosin jotenkin vaisu opas oli kuvia esitellessään ja ehkä hän ymmärsi häpeillä jotain. Mutta itse olen sitä mieltä, että hyvä juttu on hedelmällisempi asia kuin tylsä totuus enkä luovu Ylen saaman valehtelutuomion jälkeenkään luopumaan uskostani sotahirviin. Sitä paitsi minulle on kerrottu, että sodan jälkeen Uukuniemen puolen hirvimiehet ihmettelivät sitä, miten eräät saaliseläimet eivät ollenkaan pelänneet laukausten ääntä, vaan sen sijaan ryntäsivät pelotta päin asemiehiä, johon ne varmaankin oli opetettu niiden palvellessa Puna-armeijan riveissä. Mutta suurena haaveenani on, että elakkeelle päästyäni alan kasvattamaan ratsuhirviä. Olen varma, että ainakin maastoesteratsastuksessa pitkäjalkainen ratsuhirvi voittaa hevosen varsinkin, jos  sen sarvet muotoillaan moottoripyörän sarvia muistuttaviksi, jolloin eläimen hallinta on helppoa. Julkisen sanan neuvoston  kuohuttava päätös löytyy tästä linkistä: https://yle.fi/uutiset/3-9944785 Kommentit (0)

Kesällä kello 5	22.11.2017, 19:20
Lisää asiaa urheilun ja kulttuurin ykseydestä. Muudan Sotkamon Jymyn mies esitti minulle kysymyksen, kuka suomalainen keskimatkojen juoksija esiintyy Erkko Kivikosken (Iisalmen Visa) kehutussa uuden aallon elokuvassa Kesällä kello 5. Olen nähnyt tämän vuonna 1963 valmistuneen filmin telkkarista, mutta kyseiseen juoksijaan en ollut kiinnittänyt riittävässä määrin huomiotani, joten vastaukseni ei tullut kuin apteekin hyllyltä. Hyvä ja vaativa kysymys, jollainen erottaa miehet pojista. Arvasin ensin Tankki Salosta, mutta sitä ei hyväksytty. Sitten mielestäni keksin oikean vastauksen ja tarjosin Keijo Cederiä, jonka muistan olleen myös kulttuuri-ihmisen, koska hän soittelee hanuria. Väärin meni sekin ja seuraava arvaukseni Parta-Pekka Juutilainen osui oikeaan. Kysyjän mukaan Juutilainen joi elokuvassa olutta, jota tietoa minun on vaikea tuosta urheilumiehestä ja nuorison esikuvasta uskoa. Muistan kyllä, että sekä Ceder että Juutilainen olivat suuria julkkiksia lapsuudessani, mutta miesten ennätyksiä en enää muistanut, mielikuvani mukaan miehet olivat suunnilleen yhtä hyviä. Tarkistin netistä asian. 800 metrillä Juutilainen oli parempi, hänen ennätyksensä oli 147,5 ja Cederillä vastaava lukema oli 148,2. Sen sijaan tonnivitosella Ceder oli nopeampi ajallaan 3.43,7 Juutilaisen 3.46,8 vastaan. Noilla ajoilla miehet olisivat vielä reilut viisikymmentä vuotta myöhemmin olleet Suomen huippuja. Netti paljasti minulle Cederistä uuden ja yllättävän asian. Hän on niitä harvoja urheilijoita, jotka ovat saaneet elinikäisen kilpailukiellon maassamme, vaikka kyseessä ei ollutkaan doping-rikkomus. Muistelen, että ensimmäinen oli kiekonheiton olympiahopeamitalisti Antero Kiven tapaus. Hän sai elinikäisen kilpailukiellon, koska oli varastellut pukuhuoneissa kanssakilpailijoidensa rahoja. Sen sijaan Cederin kielto kytkeytyy kansainväliseen urheilupolitiikkaan. Vuonna 1963 Ceder osallistui yhdessä viiden muun TUL:n urheilijan kanssa Indonesissa järjestettyihin Ganefo-kisoihin, joissa hän sijoittui 800 metrillä kolmanneksi. Osallistumisen johdosta heille määrättiin elinikäinen kilpailukielto, joka onneksi myöhemmin muutettiin yhden vuoden mittaiseksi. Kilpailukielto kuitenkin esti Cederin mahdollisen osallistumisen Tokion olympialaisiin. Eräiden kehitysmaiden organisoimia Ganefo-kisoja pidettiin uhkana olympiaurheilulle ja siksi urheiluherroilla oli tiukka asenne niitä vastaan. Kommentit (0)
Velho Voutilainen	21.11.2017, 20:50
Suomalaisen ja samalla myös suonenjokelaisen jalkapalloilun tähtihetki nähtiin talvella 1986, jolloin Lahden Kuusysi eteni Eurooppa Cupissa puolivälierään ja kohtasi vieraskentällä Cupin tulevan voittajan Steaua Bukarestin. Kuusysi venyi tuossa ottelussa 0-0-tasapeliin kiitos ennen kaikkea loistavan suonenjokelaislähtöisen maalivahti Ismo Korhosen. Vähän myöhemmin Helsingin Olympiastadionilla Kuusysi hävisi 40.000 katsojan todistaessa tapahtumaa 0-1. Vierasjoukkue teki voittomaalinsa neljä minuuttia ennen virallisen peliajan päättymistä. Eurooppa Cupin loppuottelussa vähän myöhemmin Romanian armeijan joukkue Steaua Bukarest kukisti FC Barcelonan. Tarkkaa tietoa minulle ei sen pelin kulusta ole, mutta uskon sen olleen Romanian pojille helpompi ottelu kuin peli hyisellä Helsingin Olympiastadionilla. Kuusysi oli siihen Suomen historian paras jalkapallon seurajoukkue. Se oli aiemmilla kierroksilla pudottanut jatkosta sekä FK Sarajevon että Zenit Pietarin, joten joukkueen menestyksessä ei ollut pelkästään kysymys hyvästä tuurista. Kuusysiä valmensi Kuopiolaislähtöinen  Keijo Voutilainen, jota myös Velhoksi kutsuttiin. Melkoinen velho hän olikin, koska hän oli saanut joukkueen uskomaan, että Kuusysillä on mahdollisuuksia voittaa koko Eurooppa Cup.Tuollaista itseluottamusta ei suomalaisjoukkueilla enää ole. Jos Fc Barcelona, joka vuonna 1986 hävisi Steua Bukarestille loppuottelussa, juoksee ensi kesän Keskuskentälle kuten toivon, niin itsekin epäilen Kupsin lähtevän selkeänä haastajana peliin. Sen lisäksi, että Velho Voutilainen ikuisti nimensä maamme urheiluhistoriaan, on hän myös ikuistanut nimensä maamme kirjallisuuteen. Kirjailija Hannu Mäkelä nimittäin kertoo muistelmissaan lukioaikaisesta hiihtolomamatkastaan Sotkamoon ja matkalla tapaamastaan Voutilaisesta, joka oli luvatta istahtanut Mäkelän matkalaukulle, seuraavaa: "Olen tönäissyt häntä ja pyytänyt häntä kauniilla stadin slangilla suksimaan vittuun. Sen seurauksena mies on ponnahtanut vieteriukkona pystyyn ja tarttunut rinnuksiini ja paiskannut minut kumoon leveää savoa puhuen. Hän on tunnettu jalkapalloilija Keijo Voutilainen, minkä tajuan vasta paljon myöhemmin; Kuopion palloseuran eli Kupsin joukkue on Vuokatilla harjoittelemassa. Seuratoverit kiskovat miehen pois, hän käy kuumana kuin Kallion kundi ikään. Typerä tyyppi, lantapaukku, kusipää, minä mutisen. Suvikas ehtii hätiin ja käskee minun pitää suuni kiinni; siinä olisi voinut käydä pahemminkin, hän sanoo."   . Kommentit (0)
Suonenjokelaisen jalkapalloilun tähtiä ja tähtihetkiä	20.11.2017, 18:53
Kuten olen ehkä jo aiemminkin todennut, on suonenjokelaisen jalkapalloilun sankaritarina pitkä ja paksu kuin se kuuluisa gorillan käsivarsi. Kuten olen ehkä jo aiemminkin todennut, oli Supan kasvatti Kärkkäälän Pekka Onttonen pitkään HJK:n tukipylväs ja avainpelaaja sekä lisäksi joukkueen kapteeni, joka suoritti myös joukkueen rangaistuspotkut. Väkivahva Supan kasvatti Reijo Vaittinen oli pitkään MP:n kantava voima ja vanha maaotteluratsu, jolla on plakkarissaan myös suomalaiselle maajoukkuejalkapalloilijalle ainutlaatuinen mitali nuorten Em-kisoista. Silloin Suomi hävisi loppuottelussa niukasti Englannille. Miesten maaotteluita Vaittiselle siunaantui 13 kpl. Mainittakoon myös, että Reijon veljellä Supan kasvatti maalivahti Ismo Vaittisella on lukuisia nuorten maaotteluita ja hän pelasi pitkään silloisessa Mikkelin Pallokissojen mestaruussarjajoukkueessa. Jalkapallon läheinen sukulaislaji Futsal on myös löytänyt Suonenjoelta suuria lahjakkuuksia, joista päällimmäisenä nousevat mieleeni Supan kasvatit Kytölän veljekset Mikko ja Jukka. He kuuluvat Suomen maajoukkueen keskeisiin vaikuttajayksilöihin ja avainpelaajiin sekä maalinsylkijöihin, jotka ovat pelanneet myös Italian luunkuvilla rahakentillä. Ainakin toinen Kytölän veljeksistä on myös pitkään toiminut maajoukkueen kapteenina. Mutta sitten kaikista kovin uutinen. Joskus muinoin Kupsin veteraanikatsomossa minulle väitettiin kiven kovaa, vaikka itse väitettä ääneen epäilin, koska en ollut asiasta ennen kuullutkaan, että Suomen miesten jalkapallomaajoukkueessakin pelannut maalivahti Ismo Korhonen on Suonenjoen poikia. Nyt asialle on löytynyt varmistus, kun Wikipedia on alkanut kertoa sivuillaan tulikirjaimilla seuraavaa: Ismo Korhonen (s. 10. helmikuuta 1962 Suonenjoki) on entinen suomalainen jalkapalloilija. Maalivahtina pelannut Korhonen edusti uransa ajan lahtelaista Kuusysiä vuosina 1979–1991. Hänen aloittaessaan Kuusysi pelasi 1. divisioonassa, mutta seura nousi mestaruussarjaan kaudeksi 1982. Korhonen voitti heti nousun jälkeen Suomen mestaruuden ja vielä neljä lisää vuosina 1984, 1986, 1989 ja 1991. Suomen Cupin hän voitti kahdesti, 1983 ja 1987. Kaikkiaan Korhonen pelasi kymmenen kauden aikana 234 pääsarjatason ottelua. Korhonen pelasi maajoukkueessa vuosina 1983–1986 yhteensä seitsemän maaottelua. Korhonen toimi pelaajauran jälkeen Kuusysin maalivahtivalmentajana 1995 asti ja vuonna 2007 hänet valittiin FC Kuusysin puheenjohtajaksi. Ammatikseen hän työskentelee vakuutusalalla. Saavutukset Suomen mestaruus 1982, 1984, 1986, 1989, 1991 SM-hopea 1987, 1988, 1990 Suomen Cup 1983, 1987 Kommentit (3)
Puranen ja Pudas	19.11.2017, 19:58
Olenpa taas kirjoittanut tapani mukaisesti ropakantaa. Helsingin Sanomien Aikakoneen avulla löysin yleisurheilun Euroopan cup-finaalin tulokset, jotka säälimättä paljastavat, että Asko Pesonen oli korkeuskisan vihoviimeinen hänelle vaatimattomalla tuloksella 208. Sen sijaan Markku Tuokko voitti kiekonheiton SE-tuloksella 67,06. Toiseksi jäi tuleva olympiavoittajan Wolfgang Schmidt. Seppo Hovinen oli keihäässä toinen tuloksella 84,06. Mikäli suomalaisia ei olisi myöhemmin hylätty, maamme miesjoukkue olisi ollut Euroopan kuudenneksi paras, joka merkinnee sitä, että Suomi oli vuonna 1997 maailman seitsemänneksi paras yleisurheilumaa. Se oli aikaa se. Videomateriaalia en vuoden 1976 Euroopan cupin finaalista löytänyt, mutta sitä paremmin on materiaalia vuoden 1978 yleisurheilun Em-kisoista Prahasta. Videomateriaali paljasti armotta, etteivät Suomen keihäsmiehet olleet toipuneet Hovisen keihäskärystä, vaan miehittivät ymmärtääkseni keihäskisan kolme viimeistä sijaa nippanappa 70 metrin kaarilla. Muistan elävästi tuon keihäskilpailun; se on jäänyt painajaisena mieleeni. Mieleeni on jäänyt myös Prahan seiväskilpailu. Yleensä suomalaiset ihmettelevät ruotsalaisten tuuria kaikessa, mutta Prahan seiväskisassa oli meikäläisilläkin tuurintynkää. Antti Kalliomäki oli toinen ja Rauli Pudas voitti pronssia hypyllä, jossa rima oli katketa ja telineet kaatua, mutta siitä huolimatta rima ei pudonnut. Prahan keihäskisassa oli aika vaatimattomalla menestyksellä mukana Suonenjoen Yhteislyseon kasvatti Antero Puranen, joka vuonna 1979 oli maailmantilaston toinen Pentti Sinersaaren jälkeen tuloksella 92,74. Seuraavana vuonna Moskovan olympialaisissa viides, Sinersaari oli kuudes. Keihäsmies Purasen ja seiväsmies Pudaksen vaiheet sivuavat sikäli toisiaan, että Moskovan kisakylään tuli Suomesta puhelu ja soittaja halusi jututtaa Purasta. Pian selvisi, ettei pohjalainen soittaja tavoitellutkaan Purasta, vaan Pudasta, jonka nimi tuollaisessa tilanteessa viännetään ja kiännetään Pohjanmaalla muotoon "Purasta".  Prahan kisojen videojuttu löytää tästä  linkistä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/08/22/yleisurheilun-em-kisat-prahassa-1978 Kommentit (0)

DDR:n ainut käry	18.11.2017, 18:12
Tuo eilen esille ottamani yleisurheilutapahtuma oli vuoden 1977 yleisurheilun Euroopan cupin finaali Helsingissä, jossa piskuinen Suomi taisteli oivallisesti suurvaltojen joukossa. Maamme ei jäänyt miesten kisassa viimeiseksi, vaikka antoikin muille aika paljon tasoitusta, koska kolme maailman tai ainakin maanosan huipulla ollutta urheilijaamme kärähti dopingista, vaikka kisat järjestettiin Suomessa.Kolme meikäläistä arvottiin testeihin ja jokainen antoi selkeän positiivisen tuloksen, joka tässä yhteydessä on hyvin negatiivinen asia. Viimeistään tämä osoittaa, että suomalaiset ovat maailman rehellisintä kansaa. Käsitystä suomalaisten rehellisyydestä vahvistaa se, että myös Lahden hiihdon mömmönkisaskandaalin testit tehtiin kotimaisin voimin kotimaisille hiihtäjille. Monessa muussa maassa pissipullot olisivat vaihtuneet tai rikkoontuneet. Vuonna 1977 suomalainen doping oli todella amatöörimäistä puuhastelua. Iisalmen Visan korkeushyppääjä Asko Pesonen, joka oli parhaimmillaan Em-kisoissa viides, kertoi nauttineensa hormonitabletit juuri ennen kilpailua, koska uskoi niiden parantavan palautumista suoritusten välillä. Kärynneet heittäjät Markku Tuokko ja Seppo Hovinen uskoivat olivat paremmin perillä asioista, mutta eivät riittävästi. Heille oli joukkueen alan asiantuntijat antaneet ohjeen, jonka mukaan dopingaineiden käyttö on lopetettava 16 vuorokautta ennen kilpailuja. Se neuvo osoittautui sitten vääräksi. En löytänyt netistä tietoa siitä, monesko Suomi olisi ollut Em-cupin finaalissa ilman käryjä. Todennäköisesti aika korkealla, koska epäilen ainakin Tuokon ja Hovisen olleen ihan tuloslistan kärkipäässä. DDR:n aika puhtaat urheilijat voittivat sekä miesten että naisten joukkuekilpailut, vaikka sen verran itäsaksalaiset antoivat tasoitusta, että heidän vahva kuulantyöntäjättärensä Ilona Slupianek kärysi myös. Se oli muuten DDR:n urheiluhistorian ainut dopingkäry. Suomessahan niitä on ollut pilvin pimein. Kommentit (0)
Kulttuuria ja urheilua	17.11.2017, 19:11
Hyvä urheilutietokilpailukysymys on, mitkä kaksi urheiluseuraa liittyvät Aki Kaurismäen elokuviin. Oikea vastaus on, että Orimattilan Jymy ja Helsingin työväenpainijat. Elokuvassa Pidä huivistasi kiinni Tatjana Matti Pellonpää esittää nahkatakkista rokua, jonka selkämyksessä lukee Orimattilan Jymy. Elokuvassa Kauas pilvet karkaavat taas Helsingin työväenpainijat varaavat pöydän ravintola Dubrovnikista. Mutta erinomaisen hyvä ja vaativa urheilutietokilpailukysymys, joka erottaa miehet pojista, on se, kuka suomalainen urheilujohtaja ja ketkä suomalaisurheilijat esiintyvät Jörn Donnerin elokuvassa Miestä ei voi raiskata.  Kysymykseen liittyvät tapahtumat liittyvät elokuvassa ajalle 1 tunti 34 min - 1 tunti 35 min.  Elokuvan voi katsoa alla olevasta linkistä. Pikakelauksella voi internetin käsittelyn hyvin hallitseva henkilö nopeasti siirtyä filmillä mainitsemaani ajankohtaan. https://areena.yle.fi/1-599613  Kommentit (0)
Cheek	17.11.2017, 19:12
Eilen suurin uutinen oli se, että Cheek lopettaa. Luulin, että Cheek on jokin menestynyt lämminverihevonen, mutta kun netistä tarkastin asian tolan, paljastui, että Cheek onkin tunnettu kevyen musiikin esittäjä. Itse en ole kovin hyvin perillä kevyestä musiikista, koska olen enemmänkin kuunnellut ortodoksista kirkkolaulua. Kevyestä musiikista muistan kuitenkin sen verran, että nuoruudessani Reijo Taipale ja Taisto Tammi olivat suuria nuorisoidoleita. Mäkihypyn hallitsen kevyttä musiikkia  paremmin. Netti paljasti, että Cheek onkin oikealta nimeltään Jere Tiihonen, joka on lajityypillinen savolainen nimi, vaikka mies vaikuttaakin nykyään Lahdessa. Lahti on kova mäkihyppykaupunki, jossa oli maamme ensimmäinen sementtimäki, ja muistan miten Tiilikais-Pekka selosti hyppyhiihtokisoja Lahden sementistä, ja siihen aikaan mäkimiehillä oli aina varma alastulo, jollaisia nykyään ei enää ole. Ja mäkihyppyyn Cheekin kytkeytyykin, kuten hänen kotikaupungistaan saattaa päätelläkin ja korostettakoon lisäksi, että hän liittyy vahvasti myös kuopiolaiseen mäkihyppyurheiluun. Cheekin vaari oli Väinö Tiihonen, joka 30-luvulla hallitsi maamme ilmatilaa. Häntä kutsuttiin ensimmäisenä Puijon Peipposeksi. Tiihonen edusti maatamme jopa Garmischin olympiamäessä sikäli onnistuneesti, että vaikka hän sijoittui vasta yhdeksänneksi, hän kuitenkin selvisi itse kisapaikalle, joka on kuopiolaiselle mäkimiehelle kelpo saavutus. Toinen olympiaedustajaksi valittu Puijon Peipponen, jonka nimi jääkööt nyt tuntemani syvän myötähäpeän vuoksi mainitsematta, ei sen sijaan selvinnyt kisapaikalle, koska hän jo alkumatkasta Helsingissä sotkeentui naistenpeliin siinä määrin, että myöhästyi pommiin nukkumisen vuoksi kisajunasta. Niinpä hän katsoi parhaaksi ostaa lipun takaisin Kuopioon lähtevään junaan, jonka uskon olleen Lentävän kalakukon. Muuten mäkihyppääjät olivat tavallaan aikansa rokkareita ainakin siinä mielessä, että hekin siirtyivät tuonilmaisiin kohtuuttoman nuorina. Elokuvassa Pidä huivistasi kiinni Tatjana, rokkaria esittävä Matti Pellonpää lausuu syvällisesti Koskenkorvan nauttimisen lomassa ystävälleen Mato Valtoselle, jonka esittämällä peräkamarinpoika roolihahmolla oli pelkästään kahviaddiktio, että me rokut kuolemme nuorina. Niinhän Pellonpäällekin sitten kävi, mutta niin kävi myös molemmille edellä mainitsemilleni kuopiolaismäkimiehille ja sen lisäksi niin kävi myös legendaarisille kolmelle Pietikäisen veljekselle. Karkea arvioni on, että vanhan hyvän ajan kuopiolainen Puijon Peipponen eli noin nelikymppiseksi.Tuo nimeltä mainitsematon kuopiolainen mäkimies oli kuollessaan 34 vuotta, Väinö Tiihonen 44, Matti Pietikäinen 39 ja Aatto Pietikäinen 45, mutta Lauri Pietikäinen taisi sinnitellä lähes viisikymppiseksi. Erityisen surullinen oli Aatto Pietikäisen tapaturmainen kuolema. Hän yritti vesiränniä pitkin reisiä naisystävänsä luokse jonnekin kerrostalon yläkerroksiin, mutta vanhan mäkikotkan kynnet lipesivät vesirännistä loppumatkasta.   Kommentit (0)
Peräkonttimatkustus	15.11.2017, 18:42
Enemmän kuin se,  minä päivänä kesäkuussa 1941 suomalaissukellusveneet kävivät miinoittamassa naapurin aluevesiä ja oliko toiminta mahdollisesti laitonta, suomalaisia kiinnostaa se, minä päivänä kesäkuussa 2017 muudan valtiosihteeri, jonka nimen päälle en nyt millään pääse, matkusti auton peräkontissa pääministerin virka-asunnolta pois ja se, onko moinen toiminta laitonta. Muudan kansanedustaja, jonka nimen, sukupuolen ja puolueenkin päälle kyllä pääsen, mutta jotka jätän nyt syvän myötähäpeän vuoksi paljastamatta, kirjoitti blogillaan, ettei moisessa toiminnassa ole mitään laitonta. Moni asiantuntija on myötäillyt näkemystä asian laillisuudesta, tosin joku asiantuntija on kuitenkin uskaltanut epäillä, että jotain salailtavaa touhussa kuitenkin on ollut ja että porvarihallituksen valitsema viestintästrategialinja on asiassa pettänyt, kun se on pyrkinyt lausunnoillaan vääntämään selvän farssin komediaksi. Itse olen tuossa tieliikennelakia tutkinut sen alkuperäisessä ja väärentämättömässä muodossa ja tullut lopputulemaan, ettei laissa suoraan sanota, että peräkonttimatkustaminen on kiellettyä, mutta jos oikein hyvä juristi ryhtyisi pilkkua viilaamaan, niin turvavyötä peräkonttimatkustajan tulisi kuitenkin käyttää asian laillisuuden varmistamiseksi. Mielenkiintoinen oikeusprosessi syntyisi siitäkin, että missä määrin  myös ajoneuvon kuljettaja on konttimatkustamisesta vastuussa, kun on sallinut sellaisen toiminnan harrastamisen. Onko nyt valtioneuvoston pitkän mustan auton kuljettajan kortti vaarassa? Mielestäni valtakunnan syyttäjä Martti Nissisen pitäisi virkansa puolesta puuttua asiaan, mikäli hän omassa virkasyytejutussaan onnistuu säilyttämään virkansa.  Kommentit (2)
Pekka Visuri ja Georg Ots	15.11.2017, 18:48
Eilen Kuopion porvariston suosimalla Kuopion klubilla esitteli eversti ja valtiotieteen tohtori Pekka Visuri äsken ilmestynyttä kirjaansa Saksan kenraali Suomen päämajassa vuonna 1941 – Suomalais-saksalainen yhteistyö Waldemar Erfurthin päiväkirjan valossa. Teoksen suurin paljastus on se, että siinä todistetaan Saksan ja Suomen liittosuhteen olleen paljon tiiviimpi, mitä maailmalle on kehdattu myöntää. Kenraali Erfurthin päiväkirjat julkaistiin vasta nyt, vaikka ne olivat tutkijoiden käytössä jo 50-luvulla. Visurin mukaan Suomi oli hyvin innokas hyökkäämään Saksan rinnalla inhaan itään. Esimerkiksi kesäkuussa - 41 jo vuorokausi ennen Saksan hyökkäystä suomalaiset sukellusveneet miinoittivat Tallinnan edustan, ja sitten sodan alkaessa noin 20.000 ihmistä, eli noin 30 kertaa Estonian turman määrä, hukkui, kun Neuvostoliitto evakuoi Tallinnaa meriteitse. Suomen itsenäisyyden säilymisen kannalta hyvää tuuria oli se, ettei toisen maailmansodan alkua laitettu Suomen syyksi; niinhän olisi voinut käydä, mikäli joku venäläisalus olisi ajanut suomalaismiinaan. Toisen valtion vesien luvaton miinoittaminen on selvää huonotapaisuutta, josta seuraa vastuussa oleville rapsut. Jostain syystä miinaoperaatiota ei otettu esille sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Yksi suomalaismiinojen vuoksi uimasilleen joutunut oli myöhemmin meilläkin hyvin suosittu laulaja Georg Otsa, joka kuitenkin jaksoi rantaan asti, koska oli Viron 1500 metrin rintauintimestari. Muutama vuosi sitten tehtiin Otsista elokuva, jossa pelastuminen esitettiin niin, että hän olisi sinnitellyt pinnalla  kellumalla jonkun hukkuneen ruumiin varassa, mutta eppäillä tuotakin tietoa soppii. Kommentit (0)

Kalakukon synty	13.11.2017, 18:20
Kuten jo eilen totesin teatteriohjaaja Juha Hurme on viisas mies, joka pystyy uusimmassa kirjassaan selittämään syntyjä syviä, mm. maailmankaikkeuden ja savolaisuuden synnyn lisäksi pystyy hän selittämään kalakukon synnyn. Kalakukkoa pidetään yleisesti mitä tyypillisimpänä savolaisinnovaationa ja niin savolaisena sitä pidetään, että kun kalakukko avataan oikeaoppisesti savolaisittain, eli leikkaamalla sen päällyskuori auki, paljastuvat kuoren alta tyypilliset savolaiset aivot. Mutta Hurme paljastaakin, ettei kalakukkoa, tuota maailman vanhinta säilykettä ja savolaisen kulinaarisen ja terveydellisen katastrofin huipentumaa, ole keksitty Savossa, vaan sekin on tyypillinen Euroopan yhteisön ytimessä, eli Hansa-liitossa, kehitetty kulutushyödyke. Kalakukon nimikin on hansasaksalaisperäinen. "Se on virheellinen viännelmä-kiännelmä termistä "Fischkuchen (kalakakku)! Toisaalta on ilmeistä, että vain savolainen voi paistaa saman pullan sisään sekä sikaa että muikkua ja kutsua kokonaisuutta kukoksi", vakuuttaa Hurme. Itse olen jostakin lukenut, että monien kirkkoaarteiden lisäksi suomalaiset hakkapeliitat toivat kalakukon 30-vuotisesta sodasta. Sen verran hakkapeliitat myös antoivat keskieurooppalaiselle kulttuurille, että vielä 1900-luvun alussa Saksassa peloteltiin lapsia, että elleivät nämä ole kiltisti, niin hakkapeliitat tulevat. Tietääkseni savolaisilla sotilailla oli merkittävä rooli ruotsalaisten suurvoitoissa Keski-Euroopan hurmekentillä. Ainakin jonkin vääräuskoisten teurastukseen päättynyt suuri taisto voitettiin, kun Iisalmen suunnan miehistä muodostettiin merijalkaväen eliittiosasto, joka soutuveneistä käsin iski yllättäen vihulaisen kimppuun. Iisalmen Visan miehet  olivat oppineet kotikulmillaan veneen käsittelyn kukkotarpeita pyytäessään. Ylä-Savon miehet ovat vieläkin kovia tappelemaan; sen voi lukea harva se viikko Savon Sanomien rikossivuilta. Kommentit (0)
Kaiken historia	13.11.2017, 18:21
Teatteriohjaaja Juha Hurme on viisas ja hauska mies. Jo hänen edellinen vuosia sitten ilmestynyt kirjansa, jossa hän kertoi hulluksi tulemisestaan on jäänyt mieleeni. Varsinkin muistan, miten riemastuttavaa oli lukea, kuinka hänestä oli mukava painia mielitautiparantolan hoitajien kanssa. Hurmeen uusin kirja, joka on jostain syystä nimeltään Niemi, vaikka sen pitäisi olla Suomi, joka voittanee Finlandian,  kertoo maailmankaikkeuden historian ja samalla, myös savolaisuuden synnyn.Rohkenen lainata suoraan Niemen paljastuksia savolaisten synnystä: "Tähän murrosaikaan kuului myös eräänlaisen uuden heimon syntyminen Niemelle idän ja lännen saumaan Mikkelin tienoille, jonne saapui ns. ristiretkiaikaan uutta porukkaa Laatokan luoteisrannoilta vanhojen eräviljelijöiden sekaan. Täten muodostunut väliinputoajien sakki tunnetaan savolaisina; ihmisinä, jotka eivät oikein tunnu tietävän paikkaansa maailmassa ja jotka ehkä juuri siitä syystä ovat alusta alkaen olleet kykenemättömiä antamaan yksinkertaiseenkaan kysymykseen yksiselitteistä vastausta." Kun lukee hämäläisen Juha Hurmeen luonnehdintaa savolaisista, niin siinä kyllä jää vastuu pitkälle lukijalle. Kommentit (0)
Hiihtoliiton herrat	11.11.2017, 19:14
Jari Porttilan Talvilajien olympiasankareista kertovasta kirjasta paljastuu, että vielä vuoden 1960 Squaw Valleyn kisojen aikaan suomalainen naishiihto oli vielä amatöörimäistä puuhastelua. Eva Högin suksi katkesi ennen ensimmäistä starttia ja tytöltä pääsi itku, koska hän uskoi kisojen olevan osaltaan ohi, sillä hänellä oli vain yhdet sukset. Hiihtoliiton herrat olivat hänelle vakuuttaneet, että asialle ei mahda mitään, koska varasuksia ei ole. Topakka Siiri Äitee Rantanen puuttui sitten tapausten kulkuun.  Hän tiesi, että Järvisen tehdas oli lahjoittanut joukkueelle varasuksia ja Siiri oli jopa nähnyt kasan varasuksia Hiihtoliiton herrojen vessassa, kun oli käynyt hakemassa Hiihtoliiton herrojen majoitustilasta romaaneja ajankulukseen. Siiri marssi Hiihtoliiton herrojen puheille ja kertoi, että varasukset on Evalle saatava. Päävalmentaja Veli Saarinen oli ihan ihmeissään moisesta älyttömästä vaatimuksesta, koska hänen mukaansa suksia ei todella ollut. Vielä enemmän ihmeissään Saarinen oli, kun Äitee näytti hänelle Hiihtoliiton herrojen vessasta löytyvän suksikasan ja ihmetteli, että mistä ihmeestä ne sukset olivat sinne päätyneet. Eva Hög sai sitten varasukset, mutta Siiri Rantanen on varma, ettei ilman hänen määrätietoista toimintaansa tämä olisi jäänyt suksitta. Äitee epäilee, että Hiihtoliiton herrat olivat ajatelleet myydä sukset pimeästi eteenpäin. Muistanpa, miten siihen aikaan, kun Suomen yleisurheilu oli maailman huipulla, Pauli Nevala ja Jorma Kinnunen arvostelivat Urheiluliiton herroja monestakin asiasta, mutta kyllä Hiihtoliiton herrojenkin toiminnassa olisi ollut ehkä vieläkin enemmän sanomista. Kommentit (0)
Työläishiihtäjätär	10.11.2017, 19:07
Luinpa tuossa vastailmestynyttä Jari Porttilan Talvilajien olympiasankarit-kirjaa, jossa heti ensimmäisessä luvussa on mielenkiintoista tietoa naishiihtomme historiasta. Lydia Wideman voitti naishiihdon ensimmäisen olympiakullan Oslossa ylivoimaisesti. Hän löi 10 kilometrin kisassa Mirja Hietaniemen minuutilla, vaikka laski ulos viimeisen virkistäytymispisteen jälkeisessä mäessä, koska siemaisi tarjotun juoman ensin henkeensä ja yski sen jälkeen nesteen silmilleen eikä hetkeen nähnyt mitään. Tarina ei kerro, mitä juoma oli; ainakin mieshiihdon puolelle loppumatkasta turvauduttiin niihin aikoihin miestä väkevämpiin aineisiin. Ylivoimastaan huolimatta Lydia ei ehkä ollut Suomen paras naishiihtäjä. Hänellä oli nimittäin identtinen kaksoissisar Tyyne, joka vielä edellisenä talvena oli voittanut siskonsa minuutilla. Mutta hän lopetti uransa yllättäen siihen talveen juuri ennen olympialaisia. Porttilan kirjassa kerrotaan, että Lydian mukaan Tyyne oli sekaantunut sodan jälkeen politiikkaan, eikä hänen vasemmistolaista katsantokantaansa hyväksytty kaikkialla. Kilpailujen järjestäjät eivät päästäneet Tyyneä kisoihin, mutta koska hän oli ihan Lydian näköinen, hän ilmoittautui kisoihin sisarensa nimellä. Kovalta kuulostaa Tyyne Widemanin tapaus. Oliko todella niin, että Hiihtoliiton herrat eivät hyvällä katsoneet työläishiihtäjätärtä? Menettikö Suomi montakin arvokisamitalia, kun maan parasta naishiihtäjää syrjittiin poliittisin perustein? Lydian mielestä Tyyne päätti lopettaa uransa ennen olympialaisia, koska politiikka vei hänet. Tuosta traagisesta tapauksesta haluaisi kuulla enemmänkin. Olen luullut, että ainoastaan Rooman olympiakullan Suomi menetti, koska hymyilevää miestä, eli nyrkkeilijä Olli Mäkeä, ei kisoihin huolittu politiikan vuoksi, mutta Tyyne Widemanin syrjintätapauksessa on samoja piirteitä. Kommentit (0)
Vaskiratsastaja	09.11.2017, 19:38
Pietari Suuren ratsastajapatsas, jota Vaskiratsastajaksikin kutsutaan, on Pietarin kävijöille tuttu. Toissailtaisessa tv-ohjelmassa kerrottiin, että sen jalustana oleva valtava kivi, on ihmiskunnan historian suurin lihasvoimalla liikuteltu esine. Tarkastin internetistä, että järkäle on siirtovaiheessa painanut 1500 tonnia ja viimeistelyn jälkeen sen paino on pudonnut 1250 tonniin. Luulen, etteivät ihmeinä pidettyjen Egyptin pyramidien rakentamisessa käytetty läheskään yhtä painavia elementtejä. Kuitenkin faaraoiden aikaan rakennustekniikka on ollut jo lähes samalla tasolla kuin 1750-luvulla, jolloin Vaskiratsastajan perusta siirrettiin. Kangit, vivut, telat ja köydet tunnettiin jo muinaisessa Egyptissä ja samanlaiset vehkeet olivat käytössä, kun kivenjärkälettä lähdettiin raahaamaan inkeriläiskylästä Pietariin. Internetin mukaan siirtolohkareelle piti rakentaa vallan oma tie. Suuri osa Pietarin rakennuskivistä on tuotu Suomesta, varsinkin Virolahdelta, mutta Pietarin ratsastajapatsaan jalusta on Lahtan kylästä Inkeristä, eli kuitenkin suomenkieliseltä alueelta. Luulenpa, että kaukaisia Koivistoisten sukulaisia on ollut siinäkin projektissa köydenjatkona. Kaikki Koivistoiset eivät suinkaan soutaneet Savoon, vaan moni jäi Inkeriin.  Ensiksi Ukkoskiveksi kutsuttu siirtolohkare raahattiin Suomenlahden rantaan ja siellä se nostettiin lautalle, jolla matka jatkui lopulliselle sijoituspaikalle. Kuudenkilometrin maamatkaan  kului aikaa neljä ja puoli kuukautta. Yhtenä Pietari Suuren hulluuden merkkinä on pidetty sitä, että Venäjän pääkaupunki päätettiin rakentaa suolle. Asia ei ole osoitus Pietarin hulluudesta vaan viisaudesta. Suon ohuen turvekerroksen alla on kova maa, ja seudulle rakentaminen on ollut helppoa, koska korkeuserot eivät ole haitanneet. Sitä paitsi suolle on ollut helppo kaivaa kanavia, joita on voinut hyödyntää rakennustarpeiden siirtelyssä. Kommentit (0)

Luille rakennettu kaupunki	08.11.2017, 20:31
Television historiasarjat saavat yleensä minut hetkessä nukahtamaan, mutta eilen tuli Teemalta ohjelma Pietari Suuresta, jonka aikana  pysyin valveilla. Brittijuontaja oli sen verran pirtsakka ja simpsakka, ettei uni tullut millään silmään. Ja mielenkiintoinenkin ohjelma oli. Tykkään painaa mieleeni numeroita enkä ole ennen tiennytkään painaa mieleeni, että Pietarin kaupungin rakentamisessa arvioidaan noin 100.000 rakentajan joutuneen luopumaan ainuvastaan. Kaupunki ei siis olekaan rakennettu hirsipaalujen varaan, kuten yleensä uskotaan, vaan ihmisluiden varaan. Jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian dosentin tulisi laskea, moniko noista rakentajavainajista oli inkeriläisiä. Inkeriläisiä oli 1700-luvun alussa noin 70.000 ja luulen, että heidän menetyksensä olivat hirvittävät. Itse asiassa uskon inkeriläisten olevan ihmiskunnan heimoista eniten kärsinein heti amalekilaisten jälkeen, jonka heimon Herra kaikessa armossa ja viisaudessaan määräsi Raamatussa hävitettäväksi niin, ettei heidän muistokaan säily. Minun mielessäni se kuitenkin on säilynyt ja luulen, että amalekilaisten muisto on ihmiskunnan mielissä säilynyt inkeriläisten muistoa paremmin. Ymmärrän eilisen ohjelman jälkeen vallan mainiosti erästä Junikkalan Villeä, jonka kansa seisoimme joskus ihastelemassa sisältä Iisakin kirkon valtavuutta, mutta Ville ei suostunut päätään nostamaan, koska sekin kirkko oli revitty kansan selekänahasta eikä hän arvostanut sillä menetelmällä rakennettua loistoa, joka ymmärrettävää onkin. Ville taisi olla vennamolaisia ja vennamolaisten sosiaalinen omatunto ihmiskunnan vääryyksille oli herkempi kuin vennamolaisten nykyisten seuraajien perussuomalaisten ja se taisi olla osasyy puolueen hajoamiseen viime kesänä. Kommentit (1)
Me too ja Lapuan liike	07.11.2017, 18:54
Sortavalan ulkomuseokaupunki on lempparikaupunkini, jota olen muutaman kerran kunnioittanut läsnäolollani, mutta Sortavalan historiallisesti arvokkaalla Seurahuoneella en ole vielä päässyt käymään. Aion kuitenkin vielä tässä elämässä siellä yöpyä ja käydä samalla tutustumassa sen historiallisesti arvokkaaseen pianohuoneeseen. Nimittäin pianohuoneessa virkaa tekevä puolustusvoimain komentaja kenraali K. M. Wallenius oli juopottelemassa parhaaseen kieltolakiaikaan erinäisten muiden samanhenkisten herrasmiesten kanssa, samalla kun he järjestivät presidentti K. J. Ståhlbergin ja tämän vaimon muilutuksen. Tosin asianosaisten vahvan humalatilan vuoksi lopullinen totuus asiasta jäi täysin selviämättä, koska kukaan ei tapausten kulkua enää myöhemmin muistanut. Kuulustelupöytäkirjoista kuitenkin selviää, että presidentti Ståhlbergin  kaappaus ei ollut ainut eikä nykymittapuun mukaan myöskään vakavin rikos, joka pianohuoneessa tapahtui. Nimittäin Walleniuksen seurueeseen kuulunut everstiluutnantti Kuussaari syyllistyi myös naisten ahdisteluun, joka ilmeni ylenmääräisenä tarjoilijattaren kähmimisenä, lääppimisenä ja vonkaamisena. Tarjoilijattaren kertomuksen mukaan everstiluutnantti Kuussaari tarrasi häneen kiinni ja yritti panna polvelleen puhuen samalla hävyttömiä, kuten: "Minulla on hyvä kalu". Kun everstiluutnantti ei irrottanut otettaan eivätkä seurueen muut upseerit puuttuneet tapahtumien kulkuun, sivalsi tarjoilijatar everstiluutnanttia kasvoihin sillä seurauksella, että tämän nenästä alkoi valua verta. Lasse Laaksosen upseerien sopimattomasta juopottelusta ja muusta arveluttavasta käyttäytymisestä kertova massiivinen teos Viina, hermot ja rangaistukset siis paljastaa sen uuden tiedon maamme historiasta,  ettei presidentti Ståhlbergin muilutus tapahtunut täysin ilman verenvuodatusta, kuten tähän asti on yleisesti uskottu. Kommentit (0)
Kenraali Taavetti Laatikainen ja hänen lähettinsä	06.11.2017, 19:00
Eilisestä kenraalien inhimillisiä heikkouksia käsittelevästä teemasta löytyy todistajan lausunto kolmisen kymmentä vuotta sitten ilmestyneestä Paul Koskisen muistelmakirjasta "Elämä syleilyssä".     Kommunistiksi epäillyn sotamies Paul Koskisen poliittisesta luotettavuudesta ei oltu talvisodan aikana täysin varmoja. Kuitenkin kansallisen hädän hetkellä häntäkin tarvittiin ja miehelle yritettiin löytää kykyjä ja taipumuksia vastaava tehtävä. Hän joutui kenraali Taavetti Laatikaisen esikuntaan lähetiksi, jonka toimenkuvaan kuului vartioida esikunnan pihalla ollutta suojeluskuntapatsasta, koska oli ilmennyt, että varsinkin yöaikaan monet, etenkin Koskisen inhoamat lotat, kävivät sihauttelemassa sen suojassa.     Kunnon sotamies Koskinen hoiti suomalaisen sotilaan lailla velvollisuutensa tunnollisesti joutuen jopa varoituslaukauksien avulla turvaamaan suojeluskuntapatsaan tahrattomuuden. Talvisota päättyi ja pohjimmiltaan rauhanmiehenä Koskinen päätti juhlistaa tapahtumaa. Hän lämmitti saunan ja houkutteli paikalle erään kansakoulunopettajattaren. Mutta Koskisen muistelmien mukaan huolellisesti suunniteltu operaatio ei onnistunut.     Savolaissyntyinen, huumorintajustaan ja lihavuudestaan maankuulu kenraali Taavetti Laatikainen ymmärsi myös elämän pikkuilojen päälle ja niinpä hän suoritti oikea aikaisen intervention. "Pappa Laatikainen tulikin paikalle iloisena, ystävällisenä ja puuteria poskilla. Minun piti sinä iltana käydä kansakoulunopettajattaren kanssa saunassa ja telläämässä, mutta sen tekikin Laatikainen. Tälle miehelle en ole kaunainen, pappa Laatikainen oli niin humaani ihminen, että jos kaikki miehet olisivat hänenlaisiaan, niin sodat jäisivät sotimatta."     Tuohon voi vain sanoa, että helppoahan sitä on olla humaani ihminen, kun toinen ensin lämmittää ensin saunan ja houkuttelee kansakoulunopettajattarenkin valmiiksi paikalle tellättäväksi. Laatikainen oli muutenkin kova mies saunomaan. Sota-aikanakin hän saattoi kadota päiväkausiksi esikunnastaan saunareissuilleen. Mikään vesipoika ei Laatikainenkaan ollut, mutta Mannerheim katseli Laatikaisen taipumuksia sormiensa läpi, koska arvosti tämän turtahermoisuutta. Häntä ei yksi suurhyökkäys paljoa hetkauttanut.     Kommentit (0)

Upseerit sotia taistelee ja juo	05.11.2017, 17:30
Lasse Laaksosen massiivisesta kirjasta Viina hermot ja rangaistukset - sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918-1945, paljastaa sen, etteivät maamme entisajan kenraalit olleet mitään vesipoikia. Jos nykyajan työelämän pelisääntöjä olisi sota-aikoina noudatettu, olisi puheeksiottokeskusteluja, hoitoonohjauksia sekä työsuhteenpurkuja ollut niin paljon, että Suomen armeija olisi ollut toimintakyvytön. Mannerheimkin oli vähintäänkin alkoholin suurkuluttaja, joka tuskin selvää päivää näki.  Pari poikkeusta, eli raittiusmiestä joukosta sentään löytyi, mutta he joutuivatkin urallaan ylitsepääsemättömiin  vaikeuksiin poikkeavan käyttäytymisensä vuoksi. Tosin kyllä kenraalien juopotteluunkin puututtiin ainakin kuopiolaissyntyisen Kurt Martti Walleniuksen tapauksessa, joka lähetettiin Talvisodan jälkeen siviiliin. Wallenius yritti puolustautua sillä, ettei hän ainakaan ollut kuullut yhdestäkään suuresta sotapäälliköstä, joka olisi ollut raittiusmies. Senkin hän uskalsi sanoa Mannerheimille: "Sinä olet yhtä juoppo mies kuin minäkin". Sekään ei auttanut ja Wallenius vetäytyi Lapin eräkämpälle kirjoittamaan erätarinoita ja satuja lapsille hyvällä menestyksellä. Minullakin näyttää olevan hyllyssäni kaksi kenraalin kirjaa. Wallenius lienee ollut pohjimmiltaan herkkä taiteilija, vaikka yrittikin vetää ronskin miehen roolia. Talvisodassa hän johti joukkojaan Lapissa ja ilmoitti heti alussa, että "partaa ei sitten ajeta eikä persettä pyyhitä, ennen kuin ryssä on rajan takana". Toisaalta tiedetään, että kenraali purskahti itkuun nähtyään paleltumista kärsineiden sotavankien surkeuden. Kommentit (0)
Maamme jalkapalloilun tappioita ja voittoja	04.11.2017, 16:20
Minuutti sitten päättyi Espoon Honka - Helsinki ifk- karsintaottelu, joka varmisti sen, että espoolaiset nousivat Veikkausliigaan ja Hifk hävisi maamme palloilukartalta. Itse toivoin helsinkiläisten voittoa. Hifk:n talous on sattuneesta syystä vakaa toisin kuin Hongalla ja lisäksi Hjk:n ja Hifk:n paikallisottelut olivat jalkapalloilumme väriläiskiä. Äskeisen ottelun lopputulos oli selvä tappio maamme jalkapallokulttuurille. Sen sijaan viime yönä vietti suomalainen jalkapalloilu riemujuhlaa. Olin nimittäin unessani Suomen maajoukkueen kärkimiehenä maaottelussa Ruotsia vastaan. Maalijyväni oli kerrankin paikallaan, koska jo ottelun alkupuolella Suomi johti 3-0 ja itse olin laukonut kaikki maalit, joten olin tehnyt ns. puhtaan hattutempun. Kolmannen maalini ammuin rangaistusalueen rajoilta puhtaalla nilkkapotkulla. Pallo osui tolppaan, mutta pomppasi siitä maalivahdin selän kautta pömpelin perukoille. Siinä vaiheessa lausuin vieressäni toisena kärkimiehenä pelanneelle Eero Markkaselle, että tänään näyttää kaikki onnistuvan. Muuten uni oli hyvin todentuntuinen, ainoastaan pelitempoa ihmettelin, koska pärjäsin hyvin ihan kävelyvauhdilla. Luulen, että uneni sisältöön vaikutti Urheiluruudussa äskettäin näytetty juttu 80-luvun Englannin liigasta. Siihen aikaan pelivauhti oli puolet nykyisestä, pelaajien pelihousut olivat kooltaan vain puolet nykyisestä, sen sijaan tukat ja pelaajien rasvaprosentin olivat nykyisiä puolta suuremmat. Kommentit (0)
Trollit ja presidentinvaalit	03.11.2017, 19:21
Suomessa ollaan huolestuneita siitä, voiko Venäjä yrittää vaikuttaa tuleviin presidentinvaaleihin ja oma näkemykseni on, että kyllä voi. Trollauskampanja näyttää olevan jo täyttä päätä menossa sosialistisessa mediassa. Ensiksikin sosialistisessa  mediassa leviää oikeussosiologian dosentti Johan Bäckmanin video, jossa hän ottaa voimakkaasti kantaa Sauli Niinistön puolesta ja tämä saattaa olla melkoinen kuolemansuudelma Niinistön kampanjalle. Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, että dosentti Bäckman korostaa Yhtenäinen Venäjä-puolueen olevan jonkinlainen Kokoomus-puolueen veljespuolue. Nähtäväksi jää, näkyykö tämä kannanotto seuraavassa puolueiden kannatuskyselyssä. https://www.youtube.com/watch?v=1W0NhAUwppw Dosentti Bäckmanin toiminta on kuitenkin vasta urheilukielellä verryttelyä verrattuna oikeustieteen professori Jyrki Virolaisen blogissaan esittämään spekulaatioon, jota voi vaikuttavuudeltaan verrata Usa:n presidentinvaalien alla venäläistrollien levittämiin valeuutisiin. Professori Virolaisen esittämä tieto, että moni nettikirjoittaja epäilee, että Sauli Niinistö ei olisi pelkästään Jenni Haukion aviopuoliso, vaan myös Haukion kummisetä, on tieto, joka voi synnyttää mietteliäitä ilmeitä ainakin kristillisesti suuntautuneen äänestäjäkunnan keskuudessa ja saattaa jopa aiheuttaa sen, että vaaleissa nähdään sentään toinen kierros. Virolainen itsekin myöntää, että kummisetäväitettä on vaikea uskoa todeksi ja niinhän se on minustakin. http://jyrkivirolainen.blogspot.fi/search?updated-max=2017-10-17T15:13:00%2B03:00&max-results=4 2017-10-17T15:13:00%2B03:00&max-results=4 Kommentit (0)
Kierrätyspontikka	02.11.2017, 19:00
Itse olen niin tumpelo, että en osaa edes pontikkaa keittää, mutta toisaalta ei minulla ole haluakaan siihen eikä minulla enää ole edes halua pontikan nauttimiseen, mikäli yhtään on perää tarinasta, jonka luin eilen mainitsemastani Viinalla terästetty sota -kirjasta. Sen mukaan korpisotureiden humalan halu oli välillä niin voimakas, että miehet olivat valmiit nauttimaan juomaa, jonka valmistuksessa oli käytetty vallan sitä ihtiään. Tarinan mukaan eräässä porukassa oli taitava pontikkamestari, jonka johdolla prosessi aloitettiin keräämällä näkkileipää, joka lieneekin se normaali vaihtoehto mäskiä tehtäessä. Näkkileipää ei kuitenkaan ollut pula-aikana riittävästi ja niin oli turvauduttava raaka-aineen kierrätykseen. Kenttäkäymälän takana olevasta ojasta mätettiin kaikki ulosteet kalliolle kuivumaan ja tämän kierrätysraaka-aineen kuivettua, se mätettiin käsin mäskitynnyriin näkkileipien sekaan. Kun mäski oli tarpeeksi käynyt se keitettiin pontikaksi. Kirjan mukaan valmista ainetta ryypättiin sitten suurella halulla ja itse tarinan kertoja muistelee sanoneensa, että "tuossa on niin vähän paskaa, ettei se mitään haittaa". Se ei siis ollutkaan mitään paskapontikkaa. Kommentit (0)
Kylmätislausmenetelmä	01.11.2017, 18:58
Niin ajat muuttuvat. Ennen isäinpäivän alla ilmestyi kahmalo kaupalla kaukopartiokirjallisuutta, mutta nyt ilmeisesti tämä runsauden sarvi on ammennettu tyhjiin ja tänä syksynä ilmestyi kaksi paksua sotahistoriallista teosta, joissa kerrotaan suomalaisten sotilaiden juopottelusta. Eikä suomalaissotilaiden juopotteluharrastuksesta turhaan kerrotakaan, koska luulen keksineeni Jonna Pulkkisen ja Mika Wistin Viinalla terästetty sota- kirjasta ratkaisun ihmiskunnan vesihuolto-ongelmaan. Nimittäin sota-aikana Suomessa oli käytössä korvikemoottoripolttoaine, jossa bensiiniä oli 72 % ja alkoholia 22 %. Nokkelat korpisoturit kehittivät nerokkaan menetelmän, jolla arvoton bensa ja himoittu viina eroteltiin toisistaan. Niin saatiin juoma, jota kutsuttiin houkuttelevasti telaketjuksi. Nimestä päätellen kyseisen päihteen valmistukseen käytettiin aluksi Laguksen panssarien polttoainetta. Telaketjun tislaus tapahtui siten, että selkeällä pakkaskelillä polttoainetta valutettiin hitaasti suksen olasta pitkin, jolloin haitalliset epäpuhtaudet jäätyivät matkan varrella ensiksi ja alkoholi valui suksen kannasta keräysastiaan. Suksen puuttuessa apuvälineenä voitiin käyttää vaikka rautakankea, kiväärinpiippua tai ratakiskoa. Luulen, että samankaltainen kylmätislausmenetelmä oli aikoinaan käytössä myös suolan tuotannolla rikastuneessa Solovetskin luostarissa Vienanmerellä. Epäilen, ettei siellä suolaa eroteltu vedestä lämmön vaan jollakin erinomaisella tavalla pakkasen avulla. En usko, että saaren puuvarat olisivat riittäneet laajamittaiseen suolankeittoon, vaan tislaus perustui siihen, että jäätyessään suola ja merivesi erottuivat toisistaan ja tuloksena oli suolatonta jäätä ja suolaa. Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän, että on huomattavasti kustannustehokkaampaa tuottaa makeaa vettä merivedestä jäädyttämällä kuin keittämällä. Kesäaikaan suomalaiset jouten lojuvat jäänmurtajat voisivat hinata näin syntyvät makeat jäävuoret etelään tyydyttämään sikäläisen väestön vesihuollon tarpeita. Kommentit (0)

Jean Boldt ja silakka	31.10.2017, 18:28
Lasse Lehtinen kertoo mainiossa ja massiivisessa Väinö Tanner-kirjassaan, joka muistini mukaan pitkälti perustuu Tannerin itsensä vankeusvuosinaan kirjoittamaan muistelmasarjaan, jonka itsekin olen kauan sitten lukenut ja jonka pari osaa näyttää olevan tuossa hyllyssäni, siitä, kuinka kuopiolainen kenraalin poika ja anarkistiteoreetikko Jean Bold puhui sata vuotta sitten Senaatintorilla kiivaasti myös pyhää omistusoikeutta vastaan. Hänen näkemyksensä mukaan kaikki omaisuus oli varastamalla saatua ja koska kaikki hyödykkeet olivat maasta lähtöisin, ne kuuluivat yhteiskunnalle. "Mainitkaa jokin hyödyke, joka ei olisi maasta tullut"? Boldt haastoi. Muuan ylioppilas vastasi: "Silakka".  Olen vahvasti sitä mieltä, että jonkun itsensä pöhköksi lukeneen filosofiandosentin tulisi kiireesti kirjoittaa tohtorin väitöskirja Jean Boldtin elämästä ja teoista. Huomattavasti tylsemmistäkin miehenpuolista on tohtoriksi väitelty. Kommentit (1)
Kuopiolaisia yhteiskunnallisia vaikuttajahahmoja	01.11.2017, 19:03
Lasse Lehtisen Tanner-kirjaa lukiessani olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että Kuopio on Suomen poliittinen pääkaupunki. Varsinkin erilaisia vallankumousmiehiä löytyy kaupungista joka lähtöön. Turhaan Kuopiota ei ennen, eli siihen aikaan, kun vahvasti kärkkääläistaustainen kansanedustaja ja ikiliikkujan keksijä Ville Vainio alk. Karjunen, johti kaupungin runsaslukuisia kommunisteja, kutsuttu Suomen Moskovaksi. Tosin Lasse Lehtisen kirjan mukaan Väinö Tanner ei ollut vallankumousmiehiä, vaan pikemminkin hän kuului yhteiskuntaa säilyttäviin voimiin. Jo nuorena hänestä kehittyi menestyvä sosialistikapitalisti. Sitä paitsi hän ei oikein edes ollut Kuopion poikia, koska vain hänen äitinsä oli Kuopion Räsäsiä. Tannerin savolaisuutta tosin lisää se, että hänen isänsä oli sentään puolittain savolaisia, koska tämän äiti oli Juvalta. Tanner oli siis vain 75 % savolainen. Mutta monta oikeaa todellista vallankumousjohtajaa kalakukkokaupunki on tuottanut maahamme. Suomen ensimmäisen työväenyhdistyksen perusti kuopiolainen aatelismies ja tehtailija Julius von Wright. Hän oli kuuluisien taidemaalareiden sukua. Ensimmäinen Sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja professori Nils af Ursin oli myös Kuopiossa syntynyt aatelismies. Punakaartin ylipäällikkö, eli Mannerheimin vastine kapinapuolella, oli Kuopiossa syntynyt oikeustieteen ylioppilas ja toimittaja Eero Haapalainen. Hänen äitinsä muuten kutoi kankaita vallankumoukselliselle naisasianaiselle Minna Canthille. Toinen kapinajohtaja tilastotieteen professori Edwad Gylling, joka toimi kapinan jälkeen Neuvosto-Karjalan päämiehenä, oli luonnollisesti myös syntynyt Kuopiossa. Sekä Haapalainen että Gylling päätyivät Stalinin joukkohautoihin 30-luvun lopulla. Niskalaukaukseen päättyi myös Eero Haapalaisen Toivo-pojan elämä. Hän oli hiihtomiehiä eli toimi Petroskoin suksitehtaan yli-insinöörinä. Muistelen, että kirjailija Sirpa Kähkösen vaarin veli, hänkin Kuopion poikia, oli saman suksitehtaan johtaja. Kaikkein mielenkiintoisin ja vähiten tunnettu kuopiolainen vallankumousjohtaja oli Jean Boldt. Lainaan nyt lähes suoraan Wikipediaa, joka paljastaa, että kenraalin poika Boldt oli hovioikeuden auskultantti, asianajaja ja toimittaja, joka tuli tunnetuksi 1800-luvun lopussa teosofina ja myöhemmin anarkistina. Boldtia voidaan pitää tolstoilaisena kristillisenä anarkistina, joka oli kiinnostunut muun muassa eläinsuojelusta, kasvissyönnistä sekä rauhanaatteesta. Lakia opiskelleena hän vastusti kiivaasti oikeuden väärinkäyttöä, jota Boldt kutsui valtion pakkovallaksi ja piti oikeuslaitosta rikkaiden etujen ajajana. Hän vastusti myös prostituutiota, joka tuolloin oli Suomessa valtiovallan hyväksymää ja osittain säätelemää toimintaa. Viimeisinä vuosinaan Boldt radikalisoitui vallankumoukselliseksi, jonka toiminta huipentui vuonna 1917 tapahtuneeseen Nikolainkirkon eli nykyisen Helsingin tuomiokirkon valtaukseen. Se valtaus oli varmasti Vanhan valtausta näyttävämpi tapahtuma. Kesäkuun 17. päivänä joukko Boldtin johtamia anarkisteja valtasi jumalanpalveluksen jälkeen Nikolainkirkon ja alkoi pitää siellä omaa kokoustaan. Boldt puhui kannattajilleen saarnatuolista käsin, kunnes miliisi saapui paikalle ja hajotti kokouksen. Boldt vaati puheissaan muun muassa, että Helsingin miljonäärit oli vangittava ja tapettava, että "kansa pääsisi vapaaksi sellaisista loisista". Hänellä oli jopa lista tapettavista kapitalisteista ja eräs kauppaneuvos loukkaantui, kun häntä ei listalle huolittu. Boldt pidätettiin 18 tuntia kestäneen valtauksen jälkeen kirkon tyhjennyksen yhteydessä ja toimitettiin takaisin syntymäkaupunkiinsa Kuopioon  sikäläiseen Niuvanniemen mielitautiparantolaan. Hänen pidätyksensä aiheutti Senaatintorilla rajun mellakan, jossa loukkaantui kolme miliisiä. Boldtin kannattajat jatkoivat Senaatintorilla kokousten pitämistä vielä tämän jälkeenkin koko kesän ajan.  Minusta vaikuttaa vahvasti siltä, että Jean Boldt oli noin sata vuotta aikaansa edellä. Ainakin elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki otti pari vuotta sitten esille tuon Jean Boldtin keksimän idean upporikkaiden tappamisesta yhtenä ihmiskunnan ongelmien ratkaisumallina. Tosin alkoholilla epäillään olleen osuutta Kaurismäen lausuntoon. Kommentit (0)
Tuomiopäivänkone	29.10.2017, 18:58
Teemalla esitettiin juuri aika monennen kerran elokuva Tohtori Outolempi eikä turhaan, sillä on yksi maailmankaikkeuden historian parhaista elokuvista. Ja hyvin ajankohtainenkin se on, sillä Trump ilmoitti juuri haluavansa kymmenkertaistaa maansa ydinaseet ja Pohjois-Korea haluaa aikaansaada edes yhden kunnollisen vetypommin turvatakseen laillisen yhteiskuntajärjestyksensä säilymisen. Pohjois-Korean diktaattorin kannattaisi kuitenkin katsoa Tohtori Outolempi-elokuva, sillä sen jälkeen hän ymmärtäisi, ettei kallista fuusiopommia tarvita, koska elokuvassa esitelty tuomiopäivänkone olisi huomattavasti halvempi ja tehokkaampi pelote maailmalle. Elokuvan tuomiopäivänkonehan on jättiläismäinen ydinhyökkäyksen jälkeen automaattisesti laukeava törkypommi, jonka levittämä radioaktiivisuus muuttaa Telluksen ihmiselle elinkelvottomaksi. Välttämättä mitään vasiten tehtyä erityistä tuomiopäivänkonetta ei edes tarvita, sillä Risto Isomäen vuosi sitten ilmestyneessä tieteiskirjassa vähälukuinen, mutta hampaisiin asti aseistettu, joukkio terroristeja suunnittelee Olkiluotoon ehkä joskus lähivuosina valmistuvan maailman suurimman ydinreaktorin muuttamista törkypommiksi, jolla Länsi-Eurooppa saastutetaan elinkelvottomaksi ihmiselle. Nähtäväksi jää, puututaanko tulevissa presidentin vaaleissa, joissa pitäisi nimenomaan keskittyä ulkopoliittisiin kysymyksiin, tuomionpäiväkoneongelmaan ja sen ratkaisemiseen. Nimittäin Suomessa on jo kehitelty ratkaisua siihen, miten maamme voisi selvitä ydinaseiskusta. Meillä on tutkittu mahdollisuuksia kasvattaa perunaa kilometrin syvyydessä Pyhäjärven kaivoksessa. Tulokset ovat olleet rohkaisevia. Kaivoksessa on koko ajan potulle sopiva 18 asteen lämpötila eikä led-tekniikalla tarvittavan valon tuottaminen ole ongelma. Peruna tuottaa viisi satoa vuodessa eikä kasvupohjaa tarvita pinta-alallisesti paljoa, koska pottua voi kasvattaa monessa kerroksessa. Uskon, että Pyhäjärven kaivoksen avulla voidaan turvata Suomen kansan jatkuvuus asuttamalla maan alle muutama sata valioyksilöä. Kommentit (0)
Ennustamisen vaikeudesta	28.10.2017, 19:00
Kyllä ei minusta tule Päätalon Kassun setämiehen Kummun Kallen veroista enneuniennäkijää enkä edes pysty unistani Kallen tapaan lätystelemään ja entiijjaa pellaamaan. Enneuneni mukaan Kupsin piti johtaa FC Kemiä vastaan ensimmäisen puoliajan jälkeen 2-0, mutta se johtikin 3-1 ja voitti lopulta pelin samoin lukemin. Työpaikan urheiluveikkauksessa, jossa roknoosini perustui pelkästään urheiluasiantuntemukseeni eikä enneuniin, veikkasin sarjan alussa Kupsin sijoittuvan toiseksi ja niinhän siinä sitten kävikin. Kalpan ennustin olevan kauden lopussa sijalla 13 ja nyt vaikuttaa siltä, että olin tapani mukaan liian toiveikas. Näyttää vahvasti siltä, että savolaisjoukkueet Kalpa ja Jukurit taistelevat sijoista 14-15. Viime kaudella Kalpa oli hopealla ja hävisi silloin Jukureille useimmat kauden kuudesta kohtaamisesta. Nyt Kalpa sijoittunee häntäpäästä laskettuna hopealle, mutta on siitä huolimatta voittanut Jukurit kaikissa kauden kolmessa kohtaamisessa. Muiden joukkueiden voittaminen näyttääkin olevan hyvin haasteellista. Kuuntelin äsken radiosta jännittävää liigakierrosta ja erityisen jännittävä oli kuopiolaisten ja mikkeliläisten kohtaaminen, jossa ratkaistiin maamme huonoimman ammattilaisjääkiekkoseuran arvo ja asema. Olen muuten seurannut jääkiekkoilua herkeämättä vuodesta 1964, mutta en ole ennen törmännyt siihen, että pelaaja on saanut 5 minuutin jäähyn puremisen vuoksi. En ole edes tiennyt sääntökirjan sellaista asiaa edes kieltävän. Odotan jännityksellä, koska ensimmäinen jäähy tuomitaan raapimisen vuoksi. Kommentit (0)

Johtavat palloilukaupungit	27.10.2017, 17:08
Viime yönä seurasin enneunessani tiukkaa vääntöä Kupsin ja Fc Kemin välillä. Ikävä kyllä herätys kello keskeytti ottelun seuraamisen puoliajalla. Toista puoliaikaa en voinut katsella, koska virastossamme ei ole juurikaan nukkumismahdollisuutta.  Enneunessani Kups johti peliä 2-0, mutta saatoin nähdä tilanteen väärinkin, koska tulostaululla loisti tulikirjaimin lukemat 2-0, joka tarkoittaisi sitä, että kotijoukkue Kemi olisi ollut voitolla. Ensimmäinen maali oli tulostaulun mukaan syntynyt jo 5 minuutin kohdalla ja toinen 23. Tiukka vääntö oli tuo ottelun alku ja tiukka vääntö on myös siitä, mikä kaupunki tänä vuonna voittaa maamme johtavan palloilukaupungin arvon ja aseman. Tampere voitti jääkiekon mestaruuden ja Kuopio oli toisena. Jos Kuopio voittaa jalkapallossa Sm-hopeaa ja Tampere jää pronssille, niin sitten periaatteessa kamppailu johtavan palloilukaupungin asemasta olisi tasan, mutta kun huomioidaan muut suuret palloilulajit, eli lentopallo, koripallo, pesäpallo ja sähly, nousee Kuopio niukasti mutta aivan ansaitusti maamme johtavaksi palloilukaupungiksi. Ja sitä paitsi rugbyssä ja uppopallossa Kuopio on aivan ylivoimainen Tampereeseen verrattuna. Olen aina haaveillut, kun olen katsellut vastaan astelevia miehenpuolia työmatkallani, että Kuopioon tulisi perustaa rugbyseura, koska savolaispyknikot ovat ihannetyyppejä lajiin, ja viimeisimmässä ilmaisjakelukaupunkilehdessä kerrottiin, että rugby on tullut Kuopioon ja että jopa rugbymaajoukkueen kapteeni on Kuopiosta. Mainittakoon vielä, että pari vuotta sitten Suomi oli rygbyn maailmanlistalla vihoviimeinen. Kommentit (0)
Sätkällä kääritty perintö	26.10.2017, 18:19
Kohtuuttoman yksipuolisesti olen käsitellyt itärajan tuntuman patsaita, koska en ole huomioinut ollenkaan Suomen puolen Karjalaa. Mutta nyt Karjalasta kajahtaa ja julkaisen kuvan Uukuniemen hautausmaalla olevasta komeasta veistoksesta, joka on pystytetty uukuniemeläisen keksijän ja liikemiehen Jalmari Ahokkaan kummulle. Ruotsalaiset ovat ylpeilleet sillä, että he keksivät jakoavaimen ja norjalaiset sillä, että he ovat keksineet klemmarin, mutta huomattavasti näitä tuotteita vaativampi on Jalmari Ahokkaan keksimä sätkäkone. Sen avulla mies kohosi ryysyistä rikkauteen. Erityisen kunnioitettavaa on, että yhdessä vaimonsa Rauhan kanssa he perustivat sätkäkoneella käärityillä rahoilla terveystutkimusta tukevan säätiön maahamme. Jalmari Ahokkaasta on julkaistu elämäkerta, joka löytyy myös netistä. Sikäli se on erilainen elämänkerta, että se ei tee päähenkilöstä mitään pyhimystä, vaan inhimillisen ja vähän särmikkäänkin ihmisen. Kirjan mukaan Jallulla oli esimerkiksi Viipurissa asuessaan tapana kerran kuukaudessa majoittua kavereidensa kanssa sikäläiseen hotelliin viettämään ns. hauskaa elämää, jonka hauskanpidon jälkeen koko kerros piti pistää remonttiin. Jallussa oli vähän tuurijuopon vikaa ja kun hän oli päättänyt aloittaa juomisen, ei se päättynyt kuin vasta parin päivän jälkeen. Miehen oli siis viisainta pysyä itsellisenä liikemiehenä, koska vieraan palveluksessa moisesta tavasta voisi koitua vaikeuksia. Sätkällä kääritty perintö-niminen Jalmari Ahokkaan elämänkerta löytyy tästä linkistä: https://issuu.com/spiritushistoriae/docs/satkalla_kaaritty Kommentit (0)
Tali-Ihantalan muistomerkit	25.10.2017, 18:09
Ennen oli niin, ettei rajan takana Karjalassa ollut vatupassissa mikään muu kuin sotamuistomerkit, mutta Putinin valtakaudella suoraakulmaa on alettu suosia kaikessa rakentamisessa. Neuvostoliiton aikainen Tali-Ihantalan monumentti on näyttävä ja hyvinhoidettu. Muistomerkissä luetellaan noin 7000 kaatuneen puna-armeijalaisen nimet. Venäläiset näyttävät mieltyneen värikkäisiin muovikukkiin. Niitä suositaan haudoilla ja myöskin liikenneonnettomuuksien tapahtumapaikoilla. Hautausmailla huomaa sen, että ennen muovikukkien keksimistä maassa suosittiin peltikukkia, jotka vuosikymmenien aikana ovat menettäneet maalipintansa. Muutaman kilometrin päässä Neuvostoliiton monumentista on suomalaisten huomattavasti vaatimattomampi muistomerkki. Ison luonnonkiven kylkeen on kaiverrettu pelkistetysti kahdella kielellä "1944 / Tali-Ihantalan taistelu / Kunnia sankareille". Kiven juurella ovat viralliset seppeleet ja sinne on kerätty epävirallisesti myös löydettyä sotaromua. Lisäksi kiven juurelle oli laskettu epävirallisesti venäläinen vodka-pullo ja saksalainen oluttölkki. Nekin tavallaan symboloivat taistelun tapahtumia. Joskus luin tiiliskiven, joka oli sotatieteellinen tutkimus Tali-Ihantalan taistelusta ja kirjan mukaan iso osa puna-armeijalaisista oli ympäri kännissä sotaretkellään. Muistelen, että kiintiö sodan aikana oli 100 grammaa pirtua päivässä joka ukolle. Se tekee 306litraa puhdasta alkoholia vuodessa ja ylittää kolminkertaisesti suomalaisten nykykulutuksen. Mutta varmasti se lisäsi sillee sopivasti myös rohkeutta. Saksalainen oluttölkkikin oli ihan perustellusti kiven juuressa. Hitlerin suomalaisten avuksi lähettämä 70 koneen lento-osasto Kuhlmey tuhosi taistelun aikana mm. 200 panssarivaunua. Suomalaisten osuus oli 400 vaunua. Historian tutkijat voisivat selvittää, ratkaisiko lento-osasto Kuhlmey sen, ettei Suomea miehitetty. Kommentit (0)
Elisenvaaran ihanteellinen patsas	24.10.2017, 17:29
Muutaman kilometrin päässä Veikko Hakulisen muistolaatasta on Elisenvaaran asema, jolla kesäkuussa 1944 tapahtui kauheita. 80 Puna-armeijan konetta pommitti paikalle pakkautuneita junia ja noin tuhatta ihmistä,. Ihmeenä on pidettävä sitä, että kuolonuhreja tuli vain noin sata; heistä 2/3 naisia ja lapsia. Ilmeisesti moni pelastui aseman lähellä olleeseen Pusutunneliin. Olen joskus blogillani julkaissut pommituksen uhrien muistomerkin, joka on hyvin huomaamaton ja vaatimaton kivi. Aseman lähellä on kuitenkin huomattavasti näyttävämpi veistos. Käsittääkseni Elisenvaaran koulun pihalla seisoo kuvan pystypäinen ja ylväsryhtinen neuvostonuori, joka esittelee jotain tärkeää asiapaperia ohikulkijoille. Asiapaperin yläkulmasta erotan sirppi- ja vasaralogon, joka viittaa siihen, että poliittisesta painotuotteesta on kysymys. Uskon ihanteellisen nuorukaisen kaupittelevan Pravdan kuukausiliitettä. Minusta tuollainen ylväs nuorukainen on mieltä ylentävä näky. Verratkaapa sitä vaikka Kuopion torin Veljmies-patsaaseen, joka on veistänyt suonenjokelaislähtöinen Heikki Konttinen. Veljmies ei ole mitenkään ylevä nuorukainen, vaan pikemminkin vain sellainen keskiverto savolaiskolli, eli lyhytjalkainen, isopäinen, mulkosilmäinen ja huomiota herättävän pienimunainen. Tosin Savon Sanomat haastatteli joskus lääketieteen professori Martti Hämäläistä, joka epäili, ettei kyseessä sittenkään ole keskivertosavolaisnuorukainen, vaan taiteilijan mallina on ollut sairas savolaislapsi. Diagnoosina on myksödeema eli limapöhötauti, joka on peittänyt lihasten kauneuden turvotuksen alle ja painanut pojan kasvoihin idiotismiin viittaavan piirteen. Kommentit (0)
Terentjevin patsas	23.10.2017, 19:02
Uljaan patsaan on olympiavoittaja Feodor Terentjev, eli Heikki (karjalaisittain Huoti) Teronen, saanut muutama vuosi sitten Petroskoihin, mikäli eilistä videoklippiä on uskominen. Täytyy käydä jollain tulevaisuuden urheiluhistoriallisella kiertomatkalla hiljentymässä muistomerkin äärellä, koska hiljentymiseen on todella aihetta, mikäli on uskominen kaikkitietävää Wikipedia, joka kertoo patsaan mallista mm. seuraavaa traagista:   ”Terentjev ei ollut mukana Squaw Valleyn talviolympialaisissa 1960.  Virallisen selityksen mukaan hän oli tuolloin jo “liian iäkäs”, mutta samaan aikaan Veikko Hakulinen, yksi noiden kisojen sankareista, oli yhdeksän kuukautta vanhempi. Neuvostoliitto ei noissa kisoissa menestynyt niin kuin oli ajateltu.   Heti Squaw Valleyn talviolympialaisten 1960 jälkeen Terentjev kuitenkin oli Neuvostoliiton mestaruuskilpailuissa toinen 30 km kilpailussa, neljäs 50 km kilpailussa ja voitti kultaa 4 x 10 km viestikilpailussa. Vuonna 1962 Terentjev kilpaili edelleen, ja mm. voitti Neuvostoliiton mestaruuden 50 km kilpailussa ja ilmoitti tähtäävänsä Innsbruckin talviolympialaisiin 1964, mutta hän kuoli ennen näitä kisoja.   Terentjev sanotaan aiheuttaneen neuvostoliittolaisten keskuudessa pahennusta yhteyksillään suomalaisiin. Eräällä kilpailumatkalla Neuvostoliitossa hän oli tavannut suomalaisia, ja nämä olivat pukeneet hänet suomalaisiin vaatteisiin, jotta ei paljastuisi hänen seurustelevan suomalaisten kanssa. Oli muun muassa puheita, joiden mukaan Terentjev olisi suunnitellut loikkausta länteen. Häntä pidettiin temperamenttisena ihmisenä, joka osasi hankkia itselleen myös vihamiehiä.   Terentjev kuoli tuolloisessa kotikaupungissaan Leningradissa olosuhteissa, jotka ovat jääneet epäselviksi. Hän oli ollut mukana Kaukolovan kisoissa, joissa voitti kilpailun. Väitettiin, että kun voittoa oli juhlittu vodkan voimalla, hän olisi tullut huoltoautolla kotiin, ajanut sen autotalliin ja jättänyt sen käyntiin ja näin kuollut häkämyrkytykseen. On epäilty sitä, miten hän olisi voinut humalassa ajaa auton kotiin ja talliin ja jättää auton käyntiin ja sitten lukita ovet ja jäädä auton sisään. On arveltu, että häntä ei haluttu mukaan Innsbruckin kisoihin, jonne hän oli ilmoittanut tähtäävänsä, ja että hänellä olisi ollut vielä muitakin, valtiolle kiusallisia aikomuksia, ja tilanne olisi ratkaistu järjestämällä hänen kuolemansa.   Terentjev kotikylän Paatenen karjalaiset ovat sitä mieltä, että venäläisten kokema kateus menestynyttä ei-venäläistä urheilijaa kohtaan liittyy hänen kuolemaansa jollain lailla. Hänen sanotaan kuolleen “pahalla surmalla”.   Ilmeisesti Terentjevin suvun miehet eivät olleet mitään vesipoikia, koska Tapio Rautavaara kertoo muistelmissaan ihastuneensa sota-aikana hiihtäjä Terentjevin setään, joka oli kunnon karjalainen huuliveikko ja tietäjä. Kerran Terentjevin starikka tuli aikamoisessa kekkulissa kertomaan: "Aa, ylen hyvä Ruotsin prihatsu. Makiat viinit hänellä oli, vihriät viinit. Butilkan kun join, niin heti dorokal virusin." Rautatavaaran mukaan joku sieluton oli juottanut ukolle pullollisen tenttua.      Kommentit (0)

Hakulisen muistolaatta	22.10.2017, 17:15
Olen luvannut elakkeelle päästyäni kiertää kaikki maamme hiitäjä- ja juoksija- sekä eläinpatsaat ja muistomerkit. Syksyllä helpotin urakkaani sen verran, että kävin katsomassa rajan takan Kurkijoella siellä olevaa Veikko Hakulisen muistolaattaa. Se pystytettiin Kurkijoen museon seinään vuonna 2010, jolloin hiihtäjäsuuruuden syntymästä oli kulunut 85 vuotta. Hakulinen on syntynyt Kurkijoella, mutta hänen vanhempansa ovat pieksämäkeläisiä. Suonenjokihan kuului aikanaan valtaosin Pieksämäkeen ja minulla on vankka usko, että jos pääsisin oikein perusteellisesti asioita tutkimaan, niin Suonenjoen Hakulisiahan se Veikkokin todennäköisesti. Oli se Suonenjoki aikoinaan niin kova hiihtopitäjä, että oikeus ja kohtuus on pitää Hakulista oikeastaan Vasaman miehenä. Ikävä kyllä en ole vielä päässyt vierailemaan Hakulisen kovan kilpakumppanin Feodor Terentjevin patsaalla Petroskoissa, mutta eiköhän se päivä vielä nähdä. Minulle Feodor Terentjev on suomalaisittain Heikki Teronen, koska suomenkieltähän mies Karjalan poikana haastoi. Falunin mm-kisojen 15 kilometrillä 1954 suomenkieliset miehittivät muistaakseni peräti viisi ensimmäistä sijaa, koska neljänneksi sijoittui karjalainen Terentjev. Urheilumies Hakulisen kuolema oli surullinen, koska hän jäi 78-vuotiaana juoksulenkillä ollessaan auton alle.  Autoihin liittyi myös Terentjevin kuolema, koska hän tukehtui autotallissa häkään hieman epäselvissä olosuhteissa. Miestä ei oltu huolittu enää edustamaan Neuvostoliittoa ulkomaille, vaikka hänen kilpailunäyttöjensä olisi pitänyt riittää ja mies otti asian raskaasti. Alla videonpätkä, jossa käsittääkseni Karjalan tv:ssä kerrotaan suomen kielellä sikäläisestä ensimmäisestä olympiavoittajasta. https://www.youtube.com/watch?v=ecwz3tM4r0s Kommentit (2)
Rukoushetki	21.10.2017, 18:19
Savolaiset, jotka ovat karjalaisten ja hämäläisten sekasikiöitä, ovat perineet jähmeää heimoa eivätkä turhaan hötkyile eivät muutenkaan ilmaise kehonkielellä tunteitaan. Eilen savoaliset kuitenkin ilmaisivat Keskuskentällä riemuaan vallan kehonkielellä ja vilkkaimmat pistivät vallan afrikkalaistyyliseksi tanssiksi, kun tuomari vihelsi pilliinsä pelin päättymisen merkiksi ja Kupsin ja rahakas Euro-liigapaikka varmistui, kun Jyväskylän JJK kaatui hermoja raastavien vaiheiden jälkeen. Itse kyllä saapastelin koti kohti hieman allapäin ja mietteliäänä. Mielestäni kotijoukkue pelasi korkeintaan tyydyttävästi. Vaikka Kups hallitsikin tapahtumia, teki vastustaja kolme sekuntia ennen pelin päätöstä ainoan maalinsa vapaa potkusta rangaistusalueen rajalta, ja se livahti hieman helpon näköisesti ohi ilmeisesti kylmästä kangistuneen maalivahti Otso Virtasen.  Mielestäni olin nähnyt elämäni ensimmäisen jalkapallo-ottelun, jossa Kupsin maalivahti ei torjunut kertaakaan ja myös kotitietokoneeni sen varmisti. Palloliiton tilastojen mukaan Kups laukoi maalia kohti 11 kertaa ja JJK kerran ja se ainuva sitten suhahti pömpelin perukoille ja uskon maalivahti Virtasta harmittaneen yhtä paljon kuin itseäni. Myös teologiset asiat askarruttivat mieltäni pelin jälkeen. Ottelun alussa silmääni pisti, kuinka iso sinisen musta nigerialainen Kupsin mies teki ristinmerkin vähän samalla tavalla kuin puolalaiset mäkihyppääjät ennen eikä tämä riittänyt, sillä kun pelin loputtua muut voittajat tanssivat ja kiljuivat riemusta, polvistui iso nigerialainen ääneti rukoukseen kentän laidalla ja joukkuetoverit ymmärsivät antaa hänen olla rauhassa eivätkä tulleet takomaan tätä selkään. Sitä katsoessani ymmärsin, että uskonnolla on vielä suuri merkitys jossain päin maailmaa ihmisten elämissä. Mietiskelin myös sitä, että varmasti moni JJK:n pelaaja ja kannattaja oli pyytänyt omalta jumalaltaan,tai muulta henkiolennoltaan, johon uskoi tai ainakin mielikuvitusystävältään sitä, että joukkue säilyisi Veikkausliigassa ja sitten tulikin katkera tappio ja pudotus Divariin. Romahtiko hänen uskonnollinen vakaumuksensa katkeran vastoinkäymisen myötä? Kommentit (0)
Hirveä peli, karmea peli, oikea pelien peli tänä iltana	20.10.2017, 17:04
Vielä kappaleen verran käsittelen runousoppia. Nimittäin netistä löytyy lyhyt Ylen ohjelma Edith Södergranista ja siinä runoilija toteaa, että "Koko aurinkoisesta maailmastamme toivon vain puutarhasohvan, jolla kissa paistattaa päivää". Itsekin olen pohtinut asioita pitkään ja tullut vähän samankaltaisen tulokseen, eli itse haluaisin syödä oikein hyvin ja kölliä sen jälkeen auringossa. Ylen ohjelma löytyy tästä linkistä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/10/21/ edith-sodergran-runoilija-edella-aikaansa  Lisäksi haluaisin, että Kups voittaa kohta alkavan mitalitaistelun kannalta äärimmäisen tärkeän pelin Jyväskylän JJK:a vastaan, kun joukkueet kohtaavat kohta Keskuskentällä jalkapalloilun merkeissä. Kups on sarjakakkosena ja JJK sarjan vihoviimeinen, mutta siitä huolimatta pelkään Kupsin tappiota, jota voi pitää tilastotappiona, koska tällä kaudella joukkue on yleensä kotikentällä voittanut itseään huonommat vastustajat. Suomalaisen palloilukulttuurin tasosta sekä yhteiskuntamme henkisestä tilasta kertoo paljon se, että täsmälleen samaan aikaan Kups-JJK- ottelun kanssa Kalpa kohtaa Kuopion jäähallissa Jyväskylän Jypin jääkiekkoilun merkeissä. Olen joskus aiemminkin tuominnut kuopiolaisen palloiluharrastuksen puuttuvan koordinaatiokyvyn ja toistan nyt jälleen tuomioni. Kommentit (0)
Totti	19.10.2017, 17:56
Runoilija Edith Södergran asui Totti-kissansa kanssa suuressa köyhyydessä kylmässä ja vetoisessa talonrähjässä ja kun hän kuoli juhannuspäivänä 1923, hänet haudattiin talonsa puutarhaan. Runoilijan köyhyydestä kertoo se, että hän joutui myymään vaatteitaankin henkensä pitimiksi. Käsittääkseni runoilijan muistomerkki on hänen haudallaan.  Se pystytettiin vasta 1960, eli aikana jolloin Raivola jo kuului Neuvostoliittoon, joten uudet isännät ovat tunnustaneet runoilijan ansiot.  Venäläisten suurta tunteellisuutta todistaa tuo Totti-kissa patsas, joka on veistetty runoilijan ystävän kunniaksi ja luulen veli venäläisten löytyvän kissan takaa. Uskon, että Tottikin on haudattu samaan puutarhaan emäntänsä kanssa.  Minusta kissaveistos on niin mainio, etten voinut olla sitä silittämättä, vaikka taide-esineisiin ei saisikaan koskea. Jo aiemmin olin päättänyt, että jos joskus pääsen elakkeelle, tulen kiertämään kaikki maamme juoksija- ja hiihtäjäpatsaat, mutta nyt olen päättänyt nähdä myös kaikki eläimille omistetut patsaat. Ruuna-Reipas Varpaisjärvellä ja Totti-kissa Raivolassa on tullut jo nähtyäkin. Muuten netistä löysin suomennoksen Södergranin muistomerkkiin kaiverretusta runosta ja se sopii tähän masentavan tuhnuiseen syyssäähän oivallisesti: Tässä ikuisuuden ranta on, ohi virran vierivän nään. Ja kuolema soittelee pensaissa samaa yksitoikkoista säveltään. Kommentit (0)
Kuolleen runoilijan haudalla	19.10.2017, 16:14
Ja nyt ei poikkeuksellisesti kirjoitetakaan urheilusta vaan yllätys, yllätys, runoudesta. Kävin alkusyksystä Karjalan kannaksella Raivolassa, jossa asui aikoinaan Edith Södergran (1892 -1923), jota alan erikoisasiantuntijat pitävät kansainvälisesti tunnetuimpana suomalaisrunoilijana. Uskon hänen olleen hauraan ja eteerisen ihmisen, joka kuoli tuberkuloosiin 31-vuotiaana aikana, jolloin suomalaisia tappoi keuhkotauti puolen tunnin välein. Ehkä yhteiskunnallisesti merkittävin Södergranin ihailija on ollut entinen pääministeri Paavo Lipponen, joka ei ole vähimmässäkään määrin hauras ja eteerinen, mutta tietääkseni hän silti teki opiskeluaikanaan gradunsa tästä nuorena menehtyneestä runoilijasta. Toivon, että jo perinteiseksi muodostunut kuopiolainen kirjallisuustapahtuma Kirjakantti-tapahtuma kutsuu Lipposen alustamaan aiheesta. Paavohan köpsähtelee jo eläkeukkona ja saattaisi hyvinkin joutaa, koska lapsenhoitokiireitäkään ei enää ole, koska kuopus lienee jo kouluiässä . Venäjän-Karjala on täynnä muistomerkkejä ja varsinkin erilaisia sotamuistomerkkejä ja yleensä ne ovat hyvin hoidettuja. Suomalaisen silmään pistää niiden värikylläisyys, joka välillä tuo mieleen joulukuusen. Venäjällä ja Itä-Suomessakin kirkkaista väreistä tykätään, mutta rantaruotsalaistaustaisen Södergranin Wäinö Aaltosen suunnittelema muistomerkki edustaa hillittyä ruotsalaista tyylisuuntausta.  Minusta se on todella tyylikäs taiteellinen luomus. Muistomerkissä on seuraava teksti: Se här är evighetens strand Här brusar strömmen förbi och döden spelar i buskarna sin samma entoniga melodi Edith Södergran 4.4.1892-24.6.1923 Rest av Finlands Svenska Författareförening Kommentit (0)

Spede	17.10.2017, 18:12
Lukaisinpa Spede Pasasen elämänkerran, josta ilmeni, ettei tämä tunnettu kansannaurattaja ollutkaan yksityiselämässään lupsakka savolainen, vaan pikemminkin hyvin särmikäs mies, josta asiasta voisi käyttää myös kansanomaisempaa ilmaisua. Speden isä oli kyllä oikeasti hauska mies, mutta luonteeltaan poika muistutti enemmän äitiään, joka oli tiukka ja tarkka talousihminen. Laulaja Kari Tapio asui nuoruudessaan vuokralla rouva Pasasen talossa ja kertoi vuokranantajansa olleen täysin huumorintajuttoman ihmisen. Toisaalta huumorintajuttomuuteen saattoi vaikuttaa myös se, että vuokralainen oli poikkeuksellisen iloluontoinen. Speden yksityiselämästä muistan kirjasta vain yhden huvittavan tapauksen. Kun Speden hautajaisia vietettiin kirkossa, niin yhtenä ohjelmanumerona  oli Arja Korisevan, jonka sukunimi ei ole mielestäni kovin hyvä laulutaiteilijan sukunimi, esittämä Muistatko vielä sen virren, joka soveltuukin hyvin hautajaisten tyyppiseen tapahtumaan. Pahaksi onneksi juuri kun Koriseva puhkesi laulamaan, alkoi kännykkä hänen laukussaan suureen ääneen soimaan digitaalista Säkkijärven polkkaa. Tilanteen pelasti Jukka Virtanen, joka totesi suureen ääneen, että Spede soittaa. Kommentit (0)
Kupsin karmea tappiomaali	16.10.2017, 18:25
Kyllä ei mieli mettä keittänyt, kun radiosta omin korvin kuulin, miten lisäajalla pallo lirui Kupsin maalin alanurkkaan, ja valmentajan Jarkko Wissin mukaan työläisjalkapalloa pelaava Tampereen Ilves voitti siten tiukan väännön jälkeen savolaista lyhyt syöttöpeliä harrastavat kuopiolaiset 1-0 hieman helpon näköisellä lirumaalilla. Silloin tuli tunne, että tähän sitten elämä päättyi, tai että ainakaan ei ensi kesänä FC Barcelona juokse Keskuskentän viheriölle esittämään savolaista lyhyt syöttöpeliä Euroliigan ottelussa, jonne uskoin vielä 91 peliminuutin jälkeen Kupsin selviävän. Tosin voi selvitä vieläkin, mutta se edellyttää, että sarjan jumbojoukkue JJK ja sarjan kolmanneksi huonoin FC Kemi voitetaan, ja se on haasteellinen tehtävä. Mutta selitykseni Kupsin mahdolliselle mitaleille tippumiseen on uskottava. Kups on kohdannut kovimmat kilpailijansa, eli HJK:n, Ilveksen ja FC Lahden kaksi kertaa vieraissa ja vain kerran kotonaan. Laskujeni mukaan kotikenttäetu lähes yhden maalin luokkaa ja jos kuopiolaisilla olisi ollut kovimpia vastustajia kohdatessaan kaksi kertaa kotikenttäetu, olisi joukkue lähellä Suomen mestaruutta. Missään sivistysvaltioissa ei hyväksyttäisi näin epäreilua sarjajärjestelmää. Kommentit (0)
Väinämöinen	15.10.2017, 17:37
Ja taas myönnän kirjoittaneeni ropakantaa. Terävä kommentaattori antoi palautetta ja joudun sen perusteella myöntämään, ettei taida Väinämöinen ollakaan Kärkkäälän poekia, vaan tämä tietäjä iänikuinen syntyikin ilmeisesti Airakselan puolella. Nimittäin Kakkisensalolla itse Kakkisenjärven vieressä Airakselan puolella on lampi nimeltään Väinämöinen, jolla itsekin olen monet kerrat käynyt. Vaikuttaa todennäköiseltä, että ainakin Väinämöisen kesämökki sijaitsi tämän lammen rannalla. Harmittaa vietävästi, että en älynnyt mainita uskontotieteen professori Juha Pentikäiselle, joka männä viikolla luennoi kirjastolla Savoon liittyvistä paikannimistä, että kotipuolessani, tosin valitettavasti vähän entisen Karttulan puolella, lienee tietääkseni Suomen ainut Väinämöiselle nimetty lampi. Monet paikannimet on maassamme nimetty asukkaiden mukaan. Kakkisensalolta löytyy mm. Taskisenlampi ja uskoakseni myös Kakkisenjärvi on saanut nimensä sen rannan asukkaan mukaan. Toisaalta Kakkinen merkitsee eräissä murteissa myös haltiaa, mutta itse äänestän sukunimi-Kakkisen puolesta, sillä sen nimisiä ihmisiä Savossa oli ennen paljonkin, mutta ei enää sangen ymmärrettävästä syystä. Suomen tunnetuin Kakkinen on suurpainija ja olympiavoittaja Kuopiossa syntynyt Eino Kakkinen, joka kypsemmällä iällä vaihtoi nimensä Eino Leinoksi. Runoilijaan hän ei ole sukua, vaikka kouluvuosinaan Eino Lönnbohm, eli sittemmin Eino Leino, tunnettiin vahvana juntturana. Alunperin Lönnbomit olivat Mustosia ja Mustoset ovat tunnettua voimailijasukua. Runoilija Leinon kaukainen sukulainen Jari Boogie Mustonen taisi joskus jopa voittaa kehonrakennuksen Suomen mestaruuden. Kommentit (1)
Kalevalaista liikenneraivoa	15.10.2017, 17:41
Professori Juha Pentikäisen luennon innoittamana tutkin Kalevalaa, jonka tutkimisesta luulin jo kouluaikana saaneeni kylliksi. Pentikäinenhän kertoi ainakin minun mielestäni selvästi, että Kalevalan tapahtumat sijoittuvat Savoon ja tosiaan ainakin Hornankallio ja Pisanmäki mainitaan kansalliseepoksessamme.   Kirjan mukaan Väinölän aholla, jonka uskon sijaitsevan Kärkkäälässä jossain Väinöläntien varrella, Väinämöisen ja Lemminkäisen reet eivät mahtuneet ohittamaan toisiaan, vaan niin ihkatiukalle siinä mentiin, että aisanpäät osuivat toisiinsa sen verran lujasti, että vesi tippui vempeleestä, rasva rahkehen nenästä.   Tiukka vääntöhän siitä seurasi ja nykykielellä selvä liikenneraivokohtaus. Väiski oli sitä mieltä, että nuorempana Joken oli siirryttävä sivuun, mutta Jokke ei näkemystä hyväksynyt, vaan oli valmis ratkaisemaan konfliktin jopa väkivallalla. Lopulta asia päätettiin ratkaista siten, että tyhmempi väistyköön.    Jokke alkoi luettelemaan, mitä kaikkea hän tietää ja paljon hän tiesikin sekä luonnon- että maantieteestä. Senkin hän kertoi, että "Tieän puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla: pitkät on puut Pisan mäellä, hongat Hornan kalliolla." Elikkä Jokke on maailmaa nähnyt mies ja käynyt vallan Leppävirralla ja Nilsiässä asti.      Väiski väitti Joken olevan tiedoiltaan lasten tai korkeintaan naisten tasolla, jonka jälkeen tämä alkoi jo lipsumaan totuudesta ja väitti olleensa paikalla, kun maailmaa luotiin, mutta senkin väitteen vaka vanha Väinämöinen vakuuttaa olevan muunneltua totuutta, koska ei hän siellä vastustajaansa nähnyt, kun oli itse paikalla maailman luomista todistamassa. Lopulta mahtavampi tietäjä suuttuu ja meinaa sotkea vastaantulijansa vallan suohon, mutta luopuu aikeesta, kun häviäjä lupaa parittaa siskonsa voittajalleen.   Oikeastaan tuo liikenneraivosta kertova Kalevalan neljäs luku on kuin Kummelihuumoria, kun sen vain oikein ymmärtää. Jos Aki Kaurismäki jatkaa vielä elokuva-alalla, niin hän voisi filmata Kalevalasta modernin version samalla tavalla, kuin hän teki Rikokselle ja rangaistukselle, jossa oikeustieteen ylioppilas Roskolnikovin sijasta pääosassa oli teurastaja Rahikainen.    Kommentit (2)