keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Tuho taivaalta

Luin juuri Antero Raevuoren Talvisodan pommituksista kertovan kirjan Tuho taivaalta. Pettymys on melkoinen, koska Kärkkäälän suurpommituksesta, jonka yhteydessä Kakkisen salolle pudotettiin noin 25 pommia, ei kirjassa kerrota mitään. Sen tapahtuman taustoista on kerrottu aika yksityiskohtaisesti muutama vuosi sitten ilmestyneessä Tehtävä Utissa, jonka tekijöinä ovat Heimo Siiropää - Jukka Vesen - Heikki Kauranne. 

Siinä kirjassa kerrotaan, kuinka alun perin Inkerinmaan kentältä läksi kahdeksan kaksimoottorista Iljusin-merkkistä pommikonetta.  Kukin kone pystyi ottamaan reilun tonnin pommikuorman. Heti alkumatkasta suomalaishävittäjä tuhosi yhden koneista. Loput seitsemän konetta seurasivat Savon rataa.

Ensiksi ne  pudottivat Piekämäellä Pieksäjärveen muutaman pommin. Sitten oli vuorossa Suonenjoen kirkonkylä, joka ei juurikaan kärsinyt vaurioita, sillä sielläkin osumat tulivat valta osin jäälle. Sitten kirja väittää koneiden suunnistaneen Kuopion kimppuun, mutta ei mainitse Kakkisen salon pommituksesta mitään.

Tietääkseni niistä pommeista Suonenjoen puolelle osui 24 ja Karttulan puolelle yksi. Sikäli kärkkääläisillä on ollut noista pommeista virheellinen tieto, etteivät ne voineet olla 500-kiloisia kuten puhutaan, vaan 100 kiloa lienee lähempänä totuutta.

Minulle on jäänyt epäselväksi, riittikö Suonenjoen koneiden pommeja myös Kuopioon. Asian selvittämistä sotkee se, että juuri samoihin aikoihin kaupungin kimpussa oli myös toinen laivue, joka oli tullut Varkauden kautta. Kuopio oli koneille helppo maali, sillä siellä ei ollut kuin muutama it-konekivääri, jotka eivät mahtaneet pommareille mitään.

Paluumatkalla Suonenjoen yli lentänyt laivue törmäsi Kymenlaaksossa  Jorma Sarvannon Fokker-hävittäjään, joka hetkessä sai koneista kuusi palamaan. Paloherkkyyden syynä saattoi olla se, että koneiden polttoainesäiliöt eivät olleet kumilla panssaroidut kuten myöhemmin yleensä olivat Talvisodan kokemusten opettamina.

Sarvanto toimi sikäli annettujen ohjeiden vastaisesti, että oli ottanut 2000 kk-patruunansa joukkoon runsaasti sytytysammuksia, joiden käyttö oli säästösyistä ankarasti säänneltyä. Sarvannolta loppuivat panokset kuudennen koneen jälkeen ja seitsemäs kone pääsi ainakin Suomenlahden ylle; sen kohtalosta ei ole ollut täyttä varmuutta, mutta Tuho taivaalta-kirjasta sekin selvisi.

Viimeisen koneen ohjaaja, luutnantti Boris Agejev, oli pystynyt viemään sen vaurioista huolimatta takaisin Neuvostoliiton puolelle. Kone pääsi katoamaan meren ylle tiivistyneen sumuvyöhykkeen suojiin. Sumun takia suomalaislentäjät eivät kyenneet näkemään, miten koneelle lopulta kävi.

Luutnantti Agejev joutui tiukkoihin kuulusteluihin, joissa hän todisti, että pommituslaivue, johon hänkin kuului, oli palannut samaa reittiä ja samassa lentokorkeudessa kuin menomatkallakin. Suomalaiset tiesivät tämän vihollisen vakiintuneen tavan ja tiesivät, missä koneiden paluuta kannattaa odottaa. Pian tapauksen jälkeen neuvostoliittolaiset muuttivat taktiikkaansa eivätkä enää palanneet menojälkiään.

Alasammutut Iljusinit olivat melkoisia surmanloukkuja. Ne syttyivät herkästi eivätkä ne pysyneet ilmassa yhdellä moottorilla. Niistä hyppääminenkin lienee ollut vaikeaa, koska alasammutuissa koneissa oli yhteensä noin 20 hengen miehistö, mutta vain kaksi onnistui pelastautumaan sotavankeuteen. Toisen pelastautuneista Kymenlaakson naiset totesivat olevan harvinaisen komean miehen, vaikka olikin ryssä.



Kommentit (0)



Vuoden urheilija

Nähtäväksi jää, valitaanko maailman nopein pyörätuolikelaaja Leo-Pekka Tähti Suomen vuoden urheilijaksi. Ainakin hilkulla se on. Tähden suorituksen arvoa nostaa se, että hänen lajissaan ei ole samanlaista fuskauksen mahdollisuutta, kuten eräissä vammaisurheilulajeissa on.

Muistanpa, miten eräs suomalainen vammaisurheilijahuippu vuosia sitten valitti kanssakilpailijoiden huijaavan, koska hänen lajissaan kilpailussa oli mukana "saatana käveleviä jätkiä". Leo-Pekka Tähden lajissa ei salatulla kävelykyvyllä ole merkitystä. Eikä pyörätuolikilpailussa merkitystä myöskään ole apuraajojen pituudella; minusta esimerkiksi eräiden kilpailijoiden käyttämät jalkaproteesit ovat ylipitkiä juoksijan kokoon nähden ja niinpä tervejalkaisetkin olisivat heitä vastaan kilpaillessaan hätää kärsimässä.

Vaimonsa ampumisesta tuomittu Etelä-Afrikan Pistolius juoksi ennen vankilaan joutumistaan 400 metriä parisen sekuntia tervejalkaisia suomalaisjuoksijoita nopeammin. Miehen apuraajat vaikuttivat kohtuuttoman pitkiltä, ja on jalkaproteeseista sekin hyöty, ettei niihin kerry maitohappoja loppusuoralle kaarruttaessa.

Mielestäni ainut vakavasti otettava kilpailija Tähdelle vuoden urheilija tittelistä kisattaessa on saksalais-savolainen Nico Rosberg, Kuopion Likolahden teurastamon eläinlääkärin pojanpoika, joka lienee maailmalla muutaman tuhat kertaa Tähteä kuuluisampi, mutta toisaalta maailmassa on myös muutama tuhat kertaa enemmän pyörätuolin kuljettajia kuin Formula I:n kuljettajia.

Kommentit (0)



3.40,2

Huima oli tuon Jouko Puhakan urheiluromaanin pienviljelijä-metsurinuorukaisen 1500 metrin aika 3.40,3, sillä jäihän se vain kymmenyksen silloisesta Suomen ennätyksestä 3.40,2, jonka Olavi Salsola ja Olavi Salonen juoksivat heinäkuussa 1957 Turun hiilimurskalla. Aika oli vuorokauden ajan myös maailmanennätys.

Kolmas tuossa juoksussa oli Olavi Vuorisalo kymmenystä huonommalla ajalla. Jotkut ulkomaiset uutistoimistot epäilivät sattuneesta syystä maailmalle kiirineessä ennätyksestä kertovassa sähkeessä olevan jonkinlaisen kirjoitusvirheen.

Hirmuinen oli tuo ennätysjuoksu ja saavutuksen arvoa lisää se, ettei suomalaisilla yleisurheilijoiden tietoon ollut tullut maamme hiihtäjien käyttämästä vauhtia lisäävästä saksalaisesta Pervitiinistä, jonka avulla hiihtäjämme hallitsivat kilpalatuja maailmalla. Huippuhiihtäjämme olivat järkiään entisiä kaukopartiomiehiä, joille aine oli tuttu. Yleisurheilupuolelle ei jostain syystä aineesta kerrottu - ainakaan todisteita asiasta ei ole.

Vaikka Puhakan kirjan pienviljellijä-metsurin aika oli niin kova, että sillä olisi vielä Riossakin reilut 50 vuotta myöhemmin olympiakulta voitettu ylivoimaisesti, niin paraolympiapuolella kirjan huippumaileri olisi nykyään vaikeuksissa. Rionkin paraolympialaisissa eräs jalkapuolijuoksia hätyytteli 3.40 haamurajaa, joten tuolla ajalla hän olisi siis voittanut kirkkaasti kaksijalkaiset kilpakumppaninsa tervejalkaisten olympialähdössä.

Kommentit (0)



Huippumaileri


Suomen yleisurheiluvalmennusjärjestelmää uudistettiin juuri ja valmennusvastuuta siirtyi nuorille alan osaajille ja se on oikein se. Mutta vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia sanotaan jo muistaakseni Sanassa ja niinpä uusien valmennuskykyjen tulisi lukea 1965 ilmestynyt Jouko Puhakan kirja Huippumaileri, jossa kerrotaan, millaisilla menetelmillä siihen aikaan noustiin keskimatkoilla maailman terävimpään kärkeen.

Kirjassa eräs itäsuomalainen nuori pienviljelijä-metsuri harjoittelee ihan amatöörimäisesti omin päin juoksua ja pienviljelijä-metsuritaustan luoman erinomaisen pohjakunnon avulla hän juoksee 1500 metriä jo reilut 50 vuotta sitten aikaan 3.40,3, Se on aika, johon yksikään meikäläinen ammattijuoksija ei enää pääse.

3.40,3 oli siihen aikaan sen vuoden maailman tilastoissa neljäntenä. Täysin ongelmitta pienviljelijä-metsurinuorukaisen ura tuon huippuajan jälkeen etene, koska hänelle järjestetään hyvä työpaikka ilmeisesti joensuulaisesta varastosta, tosin palkka on puolet pienempi kuin muurari-ikätoverin eikä asunnossakaan ole kehumista, koska maailman huippumaileri joutuu asumaan varaston komerossa. Ruokahuoltokaan ei vastaa nykyajan vaatimuksia, koska huippujuoksija nauttii läheisen baarin halvimpia vaihtoehtoja, koska parempaan rahat eivät riitä.

Kirja antaa ymmärtää, että juoksijalupauksen ensimmäinen uran ensimmäinen takaisku, eli jääminen Saksassa maaottelussa kolmanneksi, johtui kaupunkilaisesta elämäntavasta ja maajoukkueen johdon hänelle määräämästä väärästä taktiikasta. Itse sen sijaan uskon tappion johtuneen siitä, että huippumaileri auttoi kotiväkeään heinätöissä juuri ennen kilpailupäivää ja lähti mopedillaan maaottelmatkalle suoraan heinäpellolta.

Lisäksi voi olla, ettei kirjailija kerro ihan kaikkea tuon Saksa-maaottelun tapahtumista ja tappioon johtaneista syistä, koska tietääkseni juuri tuossa maaottelussa Suomen joukkue sortui pahasti viihteen puolelle ja vietti aikaansa runsaasti Hampurin ilotaloissa ja oluttuvissa. Tämä asiahan paljastuu luotettavasti Suojelupoliisin historiikistä, jossa kerrotaan, kuinka CIA yritti värvätä suomalaisurheilijoita palvelukseensa ja mm. keihäänheittäjä Soini Nikkista kuulusteltiin asiasta maaottelun jälkeen, mutta Nikkinen vakuutti, ettei hän ainakaan muista tuon maaottelun tapahtumista juuri mitään edellä kerrotuista syistä. Suojelupoliisin kuulustelija piti Soinisen kertomaa uskottavana.

Huippumaileri-kirjan luettuaan lukija on vakuuttunut siitä, että maamme lahjakkaat nuoret urheilijat olisi sijoitettava valmennuskeskusten sijasta maamme pienviljelystiloille tyydyttämään niiden työvoimatarvetta. Rengit ja piiat edustakoot tulevaisuudessa maatamme kansainvälisillä kilpakentillä. Tuskin piiat ja rengit sen huonommin menestyisivät kuin nykyiset ammattilaiset.

Kommentit (0)



Mulukku perässä

Vaan Rautalampi se vasta onkin paheellista ja intohimoja kuohahtelevaa seutua, mikäli yhtään on uskominen toissapäiväistä Savon Sanomaa ja miksi ihmeessä ei olisi uskominen.

Lehden mukaan puolenkymmentä vuotta kestänyt suhde oli päättynyt eroon sen jälkeen, kun mies oli heittänyt naisystävänsä veneestä järveen uhaten myös haulikolla, kun nainen aikoi häipyä. Lapin reissulla miehenpuoli oli myös uhkaillut kirveellä ja repinyt hiuksista naisenpuolta. Naisen jostain syystä muutettua mies uhkasi tappaa naisen ja ampua sen lisäksi myös naisen koiran ja kissan, jota asiaa kaltaiseni eläinten ystävä kauhistuu.

Mutta ihan toimettomana ei nainenkaan Savon Sanomien mukaan odottanut tappamistaan, koska myös mies kertoi naisen uhanneen hänet ampua tämän nukkuessa. "Mulukku perässä kulukee ja aukoo piätään minkä kerkiää. Saatana kohta otan ja ammun sen!" oli nainen lähettänyt miehestä tekstiviestin ystävälleen. Tuo uhkaus on kuin suoraan kirjailijanero Heikki Turusen tuotannosta.

Tarinalla on kuitenkin onnellinen loppu, sillä lopulta pariskunta teki sovinnon eikä heitä tuomittu syyttäjän vaatimiin sakkoihin laittomista uhkauksista.  Mielestäni oikeussalissa tuomiolla oli sangen tavallinen sisäsavolainen ydinperhe.

Kommentit (0)



Khoit-laulu

Kioskien seinien mukaan eilen tv:ssä esitetty Pekka ja Pätkä neekereinä-elokuva on herättänyt syvää suuttumusta kansan keskuudessa. Itse epäilen, että iltapäivälehdet vääristelevät todellisuutta jälleen kerran, sillä en usko oikeasti kenenkään, en edes afroafrikkalaistaustaisten henkilöiden, paheksuvan asiaa.Neekeri-sanaa ei käytetä kyseisessä elokuvassa halventavassa merkityksessä ja 50-luvulla sana oli yhtä rasismineutraali kuin eskimo nykyään.

Itse sen sijaan vierastan intiaani-nimityksen käyttämistä ja sen vuoksi voisi ison osan länkkäreistä jättää telkkarissa näyttämättä. Muistanpa, miten ahdistava kokemus pikkupojalle oli yrittää ymmärtää, että intiaaneilla ei ole mitään tekemistä Intian kanssa. Intiaaneja tulisikin nimittää Amerikan alkuperäiskansaksi, ja valistuneet vanhemmat antakoot lastensa leikkiä inkkarileikkien sijasta Amerikan alkuperäiskansaleikkejä.

Kaikkein pahiten rasistisesti mediassa on kuitenkin kohdeltu Etelä-Afrikassa asuavaa alkuperäiskansaa, jota on kutsuttu hottentoteiksi, vaikka kansan virallinen nimi on Khoit. Wikipedian mukaan nykyisin khoita elää Etelä-Afrikassa noin 2 400 kpl, Namibiassa noin 3 400 ja Botswanassa 1 900. Heistä noin 150 Etelä-Afrikassa, Namibiassa noin 1 700 ja Botswanassa noin 100 elää vielä perinteisen kulttuurin ja tapojensa mukaista elämää, jollaisesta elämästä Hottentottilaulu kertoo.

Kansaan aiemmin viitannut nimitys Hottentotti merkitsi "hikottelijaa" tai "änkyttäjää", mutta nykyisin asiateksteissä käytetään kansan omakielisiä nimityksiä. Useiden lähteiden mukaan termiä hottentotti pidetään nykyisin loukkaavana, joka oikein onkin sillä "hikottelija" viittaa khoiden omaan maiskausäänteitä sisältävään kieleen. Nimitys khoi tulee heimon omasta kielestä ja merkitsee "oikeita ihmisiä". Khoit ovat siis eräänlaisia Afrikan savolaisia, koska myös savolaiset ovat mielestään "oekeita immeisiä".

Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. Ennen tämä mainio laulu tunnettiin Hottentottilauluna, mutta tästä lähin kutsun sitä Khoit-lauluksi. Myös kappaleen sanoitusta olisi muutettava todellisuutta vastaavaksi, koska Helsingin kaupunginkirjaston mukaan laulussa hottentotit esitetään hyväntuulisina, lapsenkaltaisina, ja harmittomina satuhahmoina. Kansan tapoja ja elinympäristöä kuvaavat yksityiskohdat on sepitetty, esimerkiksi nimet ovat sepitettyjä ja mainittua bambua kasvaa lähinnä Aasiassa. Laulu on katsottu vääristeleväksi tai suorastaan pilkkaavaksi.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2007/11/22/tapani-pertun-iltalauluna-hottentottilaulu


Kommentit (0)



Antero ei enää palaa


Antero-niminen entinen työkaverini juhli vanhentumistaan ja hankin juhlakalulle lahjaksi Mika Waltarin teoksen Antero ei enää palaa. Kirjailijanero Waltari työsti tämän tuotteen ilmeisesti virkatyönä Talvisodan aikaan, koska hän palveli isänmaata sotien aikana Valtion tiedotuslaitoksen leivissä henkilökohtaisena aseenaan kirjoituskone.

Hän siis kirjoitti sotapropagandaa ja sitä ei voi olla huomaamatta lukiessaan Antero ei enää palaa-teosta. Eli teoshan on vähää vaille Junttilan tuvan seinäkoriste. Sen kulttuurihistoriallista arvoa lisää kuitnkin tieto, että sodan jälkeen se poistettiin maamme kirjastoista neuvostovastaisena. Samalla tavalla kävi rieponlahtelaisen Jussi Kukkosen Ryssien selustassa ja ryssien kintereillä-nimisille painotuotteille.

Waltari oli mielipiteiltään jonkin sortin pasifisti eikä oikein viihtynyt armeijan touhuissa. Velipoika Samuli oli kuitenkin sitäkin sotaisempi ja oli sen vuoksi piirtää nimensä maailman sotahistoriaan lähtemättömästi. Veljensä lailla myös Samuli oli boheemiuteen taipuvainen siinä määrin, että hänen oli mahdotonta sopeutua normielämään ja niinpä hän hakeutui armeijaan upseeriksi, koska ei juoppoudeltaan mihinkään muuhun pystynyt.  Tästä ammatinvalinnasta sitten seurasi se, että hän oli yksin muuttaa koko Toisen maailmansodan kulun.

Samuli oli nimittäin Välirauhan aikaan vartioimassa  Hangossa rajaa ja erään ryyppyputken jälkeen hän komensi miehensä tulittamaan tykillä venäläisten päämajaa. Eräs tervejärkinen korpraali rohkeni epäröidä pystymakkurissa toikkaroineen luutnantin määräystä ja tämän vuoksi Samuli Waltari ampui tätä niskuroijaa pistoolillaan, kuten luultavasti upseerikoulussa oli opetettu tekemään. Korpraali ehti kuitenkin heittäytyä syrjään ja luoti vihelsi vain kahden kranaattia tykille kantaneen tykkimiehen välistä. Samuli Waltari vapautettiin tehtävistään tämän sattumuksen jälkeen.

Kommentit (0)



Matti ja hänen karismansa

Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, väitän, että eilistä Matti-dokumenttia katsoi useampi suomalainen kuin Rion keihään finaalia. Matti on sekä viime että kuluvan vuosisadan suurin mediapersoona maassamme. Nobelisti Martti Ahtisaarta tai presidentti Kekkosta harva enää muistaa, mutta Matin tietävät kaikki.

Tosin eilinen ohjelma oli sikäli pettymys, että muuta uutta tietoa en Matin persoonasta saanut kuin sen, että muudan nimeltä mainitsematon mäkihyppyvalmentaja mukiloi pahanpäiväisesti lapsi-ikäisen Matin tämän tupakanpolton vuoksi. Tosin lapsi-iässä ollut Matti joi samalla myös olutta ja vaikka ohjelmassa sitä ei mainittu, uskoakseni Matti myös kiroili, mutta oluen ja kiroilun vuoksi Mattia ei lyöty ainakaan Matin arvion mukaan. Lapsi-ikäisen Matin mukiloineen valmentajan nimi olisi saatava kansan tietoisuuteen pikaisesti. Siinä on jollekulle tutkivalle journalistille työsarkaa, ja siitä tiedosta iltapäivälehdet maksavat kovalla rahalla. 

Eilen taas huomasi, että Matissa on karismaa ja sitä on säteillyt myös hänen ympärilleen. Hassisen Tiinasta, Puijonlaakson tytöstä tuli julkkis Matin ensimmäisenä vaimona. Sitten Tiina hankki uuden poikaystävän, eli Teemu Kaukosen ja vielä hänestäkin tuli kuuluisuus Matin avulla. Jännityksellä seuraan, tuleeko Matti Nykäsen  ensimmäisen vaimon toisen poikaystävän seuraavasta tyttöystävästä mediapersoona, riittääkö Matin karisma siihenkin.

Kommentit (0)



P---e

Vaan kyllä on jalkapalloilu yllättävä ja tapahtumarikas urheilumuoto. Olin eilen seuraamassa Itkonniemen viheriöllä työläisjalkapalloseura Kuopion Elon ja iisalmelaisen Paven, jonka nimen otaksun tarkoittavan Pallo- tai Pulloveikkoja, välisen neljännen divisioonan jalkapallo-ottelun, joka oli tiukka vääntö, vaikka mitään teknisiä hienouksia ei nähtykään. Elo voitti tasaväkisen kohtaamisen 1-0.

Itkonniemen pallokentän laidalla katsoja on niin lähellä pelaajia, että heidän kommunikoimisensa voi kuulla selvästi, jota ei yleensä Kupsin Keskuskentän otteluissa tapahdu. Jotain tosin Keskuskentälläkin kuulee. Sen ihmeen olen siellä kuullut, että kaupungin tuomiorovastin jalkapalloa harrastava aikamiespoika huusi häpeämättömästi: "v---u". Ja viime perjantaina kuulin, kuinka venäläisenä pitämäni maarianhaminalainen huusi ihan suomeksi ilman vierasta aksenttia: "voi v----u p------e."

Eilen aloin laskemaan, montako kertaa kuulen pelaajien huutavan "v----u". Pääsin 183 kertaan, eli lisäaika huomioiden v----u lausuttiin keskimäärin puolen minuutin välein. Sen johtopäätöksen tein, että jos v----u-sanaa ei olisi, pelaajien kommunikointi olisi erittäin vähäistä ilman v---u-sanaa ja senkin opin, että v----u-sanalla on jalkapallossa monta eri merkitystä tilanteesta riippuen.

Mutta jalkapalloilu tarjoaa katsojalle suuria yllätyksiä ja elämyksiä. Oli melkoinen kokemus, kun eilen 63 peliminuutin kohdalla pelaaja ei huutanutkaan "v-----u", vaan hän huusi "perse", joka osoittaa häneltä melkoista mielikuvitusrikkautta ja sanallista lahjakkuutta.

Kommentit (0)



Olli Mäki ja Bob Dylan

Palataanpa vielä Hymyilevä mies elokuvaan. Liiasta painon pudotuksesta ja erittäin vakavasta rakastumisesta kärsinyt Olli Mäki hävisi elokuussa 1962 mm-ottelussa pahalla tyrmäyksellä Davey Moorelle. Tappiosta huolimatta Mäki piti tuota ottelupäivää elämänsä parhaana päivänä, koska sinä päivänä hän meni kihloihin nykyisen vaimonsa kanssa. Näinä aikoina 54-vuotiset rakkaustarinat oat harvassa.

Mm-ottelun hävinneestä Mäestä on nyt tullut levitykseen herttainen elokuva, mutta Davey Moorekaan ei ole jäänyt  vaille kulttuuriväen huomion osoitusta. Bob Dylan on tehnyt hänestä kauniin laulun nimeltään Who killed Davey Moore eli suomeksi Kuka tappoi Davey Mooren. Puolisen vuotta Mäki-ottelun jälkeen Moore hävisi niin perusteellisella pahoinpitelyllä Sugar Ramosille, että hän kuoli saamaansa aivovammaan pari päivää myöhemmin.

Mäki selvisi vähemmällä kovassa ammatissaan, mutta sairastaa nykyään kuitenkin nyrkkeilijöiden ammattisairautta eli alzheimeria. Samasta vaivasta kärsivät aikoinaan myös esimerkiksi Gunnar Bärnlund, Pertti Purhonen, Floyd Pattersson ja vähän aikaa sitten kuollut Mohammed Ali. Ali sinnitteli pitkään vaikean sairautensa kanssa, koska sytyttäessään 20 vuotta sitten Atlantan olympiatulen oli hän niin huonossa kunnossa, että pelkäsin hänen sytyttävän olympiatulen sijasta kaiken muun stadionilla.

Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia.
https://www.youtube.com/watch?v=IssR_J0QWr4 



Kommentit (0)


Kuopiolaisen palloiluharrastuksen puuttuva koordinaatio

Kyllä ei ole kuopiolaisessa palloiluharrastuksessa minkäänlaista koordinointia. Eilenkin Kupsin ja Kalpan pelit olivat yhtä aikaa ja molempien seurojen talous kärsi. Jalkapallokatsomossa oli vajaat 3000 katsojaa ja jäähallilla reilut 2000. Ilman päällekkäisyyttä Kupsin perjantai-illan ottelua olisi ollut katsomassa kesän ennätysyleisö eli yli 4000 maksanutta.

Hyvän pelin he olisivatkin nähneet. Kupsin vahvasti afrikkalaistaustainen joukkue voitti Maarianhaminan vahvasti ulkomaalaistaustaisen joukkueen dramaattisten vaiheiden jälkeen 2 - 1. Tänä kesänä kuopiolaiset ovat kohdanneet sarjaa johtavat Hjk:n ja Maarianhaminan ifk:n kuusi kertaa ja voittaneet neljästi, pelanneet tasan kerran ja hävinneet kerran niukasti Helsingissä Hjk:lle. Luulin jo olevani niin vanha mies, etten enää tule näkemään Kupsia mitaleilla, mutta saatan olla tapani mukaan taas väärässä.

Eilisen pelin dramaattinen kohokohta oli, kun Kupsin kahdesta jättikokoisesta puolustajasta toinen teki kesän ensimmäisen virheensä ja palautti pallon huolimattomasti itävaltalaismaalivahdille, joka myöskään ei olut tilanteessa ihan parhaimmillaan, jolloin Aleksei Kangaskolkka, joka on syntynyt Neuvostoliiton Viipurissa, pääsi väliin ja tasoitti pelin vain minuutin isäntien johtomaalin jälkeen.

Pikimusta Afrikan poika näytti todella onnettomalta möhläyksensä jälkeen, ja SS-upseerin näköinen Kupsin itävaltalaismaalivahti tuli ja halasi häntä pitkään. Suomalaiset eivät yleensä noin käyttäydy. Pari minuuttia tämän jälkeen kuopiolaisten enemmänkin painijalta kuin jalkapalloilijalta näyttävä nigerialainen kärkimies teki hienon kuvion jälkeen voittomaalin ja koko muu joukkue maalivahti ja aiemman töppäyksen tehnyttä puolustajaa lukuun ottamatta täysin rotu- ja kansallisuusrajoihin katsomatta ryntäsi taputtelemaan maalintekijää.

Sen sijaan kuopiolaisten SS-upseerin näköinen maalivahti ja pikimusta puolustaja halailivat toisiaan oman maalinsa edessä  liikuttuneen näköisinä. Heidän iltansa oli pelastettu eikä heitä tultaisi pelin jälkeen katselemaan pukukopissa muun joukkueen toimesta mietteliään näköisinä.

Kommentit (0)



Työläisnyrkkeilyä

Herttainen elokuva on työläisnyrkkeilijä Olli Mäestä kertova Hymyilevä mies-elokuva, jota Kuvakukossa oli lisäkseni katsomassa yhdeksän muuta. Varsinkin minua adh-oireyhtymästä kärsivää ihmistä miellyttivät elokuvan hillityt ja kauniin 60-lukua kuvastavat mustavalkeat värit, jotka eivät ärsytä samalla tavalla kuin nykyinen kaikkialle tunkeva värisaaste.

60-lukulaisuutta edusti myös se, että joka jätkällä elokuvan työläisnyrkkeilijöitä lukuun ottamatta, röyhysi paperossi hampaissa ja sisätilat olivat nykyihmisen silmin katsottuina hengenvaarallisen täynnä tupakansavua. Sellaistahan se elämän meno oli sovan käyneiden miesten keskuudessa. Itsehän harkitsen nykyään evakkoon lähtöä pelkästään naapureiden aiheuttamien röökihajupäästöjen vuoksi.

60-luvulla näytti joka jätkä, myös yhteiskunnallista radikalismia edustavat työläisnyrkkeilijät, vetävän päälleen tummanpuvun ja kravatin, mikäli siihen ilmeni pieninkin mahdollisuus. Se kuului silloin hyviin tapoihin ja hyvät tavat olivat siihen aikaan itsestään selvä asia jo lapsille, koska muuten lapsia pahoinpideltiin nykymittapuun mukaan eli kasvatusmenetelmät olivat silloin ankarammat. Vasta 60-luvun lopulla radikaalit opiskelijanuorukaiset ryhtyivät isäkapinaan pukeutumalla mielenosoituksellisesti maihinnousutakkeihin.

Yksi asiavirhe hyvin tehdyssä  urheiluelokuvassa särähti korvaani ja jopa pisti silmääni. Eelis Ask nimittäin kehui voittaneensa kultamitalin Euroopan mestaruusottelussa vuonna 1951. Vaikka Eelis saikin monta koppia päähänsä uransa aikana, en usko hänen niin pahasti erehtyneen sanomisissaan. Ask voitti vuonna 1951 ammattilaisten Euroopan mestaruuden eikä sen kunniaksi mitään mitaleita ojenneltu vaan selvää setelirahaa.

Kommentit (0)



Boheemi virkamies

Mielikuvani nyt jo eläkkeellä olevasta entisestä talousasioiden huippuvirkamiehestä Raimo Sailaksesta on, että mies on askeettisuuteen taipuvainen puritaani, joka vähän väliä ilmestyy tv:n kuvaruutuun lupaamaan Suomen kansalle verta, hikeä, kyyneleitä sekä tulta ja tulikiveä, tosin paiseilla tai heinäsirkoilla hän ei ole muistaaksseni uhkaillut, ellei Suomen kansa asetu ja lopeta yletöntä tuhlaustaan ja muutakin hauskaa elämää.

Hannu Leinosen Erkki Liikas-kirjasta opin tuntemaan toisenlaisen Raimo Sailaksen. Hänessä on ainakin joitain inhimillisiä piirteitä. Mies ei ole nimittäin mikään vesipoika, vaan pikemminkin välillä vallan kova mies ottamaan ja jopa siinä määrin, että silloinen valtiovarainministeri Erkki Liikanen antoi hänelle jo vihoviimeisen varoituksen, ellei mies asetu. Ja mies asettui varsinkin, kun ilmeisen lujatahtoinen Erkki "Leuka" Virtanen lupasi vähän katsoa silloisen esimiehensä perään.

Raimo Sailaksen boheemius  kärjistyi varsinkin silloin, kun hän juhli vanhentumistaan, olisiko ollut kyseessä vaikkapa 50-vuotis-synttärit. Suomen pankin herrat matkustivat vallan Sailaksen syntymäkotiin Nivalaan asti onnittelemaan päivänsankaria, mutta tilaisuus ei mennyt oikein putkeen, koska itse juhlakalu puuttui paikalta. Sen sijaan päivänsankarin vanha isä, joka tietääkseni on pienviljelijä-metsuri, piti seuraa Suomen Pankin herroille.

Toisaalta saattaa olla, ettei juhlatilaisuuden ongelmat johtuneet pelkästään Sailaksen boheemiudesta, koska itsekin olisin tuon kaltaisessa tilaisuudessa käyttäytynyt juuri Sailaksen lailla, koska tuollaiset pönäkät syntymäpäiväjuhlat ovat kauheita kokemuksia.

Kommentit (0)



Eteläslaavilainen palloilurotu

Suomalais-ugrilaiset kansat menestyvät hyvin kansakuntien koulutustasoa vertailevassa Pisa-tutkimuksessa, jonka ilmiön perussyy lienee siinä, että Suomessa, Virossa ja Unkarissa vieraskieliset tv-lähetykset tekstitetään, joka opettaa katsojat hyviksi lukijoiksi, mutta jalkapallossa me suomalais-ugrilaiset olemme nykyään surkeita.

Suomi selvisi juuri mm-kisojen karsintapelien ensimmäisellä kierroksella vaivoin 1 - 1- tasapeliin sodan runteleman Kosovan kanssa, veljeskansamme Viro hävisi sodan runtelemalle Bosnia-Herzegovinalle 5 - 0 ja surkein kohtalo oli unkarilaisilla heimoveljillämme, jotka pelasivat 0 - 0-tasapelin piskuisen  Fär-saarten kanssa.

Sen sijaan entistä Jugoslaviaa asuttavat eteläslaavit näyttävät menestyvän palloilussa, kuten Kosovon ja Bosnia-Herzegovinan ottelut todistavat.  Olympialaisissa entiset jugoslaavit  pärjäsivät hyvin lähes kaikissa palloilulajeissa. Esimerkiksi vesipalloilussa Serbia, Kroatia ja Montenegro olivat mitaliotteluissa.

Montenegrossa on muuten vain 600.000 asukasta ja siitä huolimatta se voitti jalkapallon Em-karsinnassa kotikentällään sata kertaa suuremman Englannin. Ja muistelenpa, että koripallon Susilaumamme oli muutama vuosi sitten suurissa vaikeuksissa montenegrolaisten kanssa.

Vastustajan joukkueessa vieraili Suomessa  lähes 240-senttinen sentteri, jota ei tosin kentälle asti päästetty enkä siis onnistunut näkemään tätä melkein Myllyrinteen Väiskin mittaista jättiä edes tv-kuvassa. Montenegrolaiset ovat nykyään maailman pisintä kanssa, eli vielä serbejäkin, joiden nuoret miehet ovat keskimäärin 184-senttisiä, pitempiä.

Kommentit (0)



Uljas taistelu

Taas tuli eilen kovan hermopaineen alla kirjoitettua ropakantaa. Ennustin Suomen häviävän Fifan rankinglistalla sijalla 191 olevalle Kosovolle kotikentällään 0 - 3, jolloin maamme olisi eittämättä maailman huonoin jalkapallomaa. Mutta eivät poikamme suostuneet häviämään, vaan taistelivat hampaat irvessä 1 - 1 tasapelin, vaikka sekä palloon että vastustajaan kiinni pääseminen tuntui välillä ylivoimaiselta tehtävältä.

Kenttätapahtumien perusteella 0 - 3 olisi ollut oikeudenmukainen lopputulos, sillä siihen malliin vikkelät, taitavat ja nopeaälyiset kosovolaiset poikiamme pyörittelivät, mutta onneksi Suomen maalia vartioi taitava slovakialaistaustainen molari, jonka nimi on jonkinlaista risuaitaa ja jonka nimen päälle en nyt pääse ja niin lopputulema säilyi siedettävänä. Eilinen peli toi taas mieleen sen, että meikäläiset ovat vakaata ja rauhallista kansaa, joka on rauhan oloissa ihan hyvä asia, mutta samalla suomalaisilta puuttuu kyky tehdä montaa asiaa yhtä aikaa, kuten esimerkiksi juosta ja samalla ajatella.

Mutta ei ole Suomi kuitenkaan ihan maailman huonoin potkupallomaa. Nimittäin joskus aiemmin yleisurheilun ja uinnin yhteydessä mainitsemani Päiväntasaajan Guinea hävisi Kosovolle ystävyysottelussa vieraskentällä 2 - 0, joten jos Suomi ja Päiväntasaajan Guinea kohtaisivat, olisi siinä tiukka vääntö maailman toiseksi huonoimman potkupallomaan arvosta ja asemasta.

Ainakin tällä hetkellä olen vankasti sitä mieltä, että vielä meitäkin huonompi potkupallomaa on Cookin saaret niminen Etelämeren valtio, joka ymmärtääkseni sijaitsee jollain vähäisellä koralliluodolla tai öljynporauslautalla.  Cookin saaret on Fifan listalla sijalla 203.  Meille suomalaisille saaren maajoukkueen tunnetuin pelaaja on Paavo Mustonen, jonka otaksun olevan jonkun savolaisen merimiehen kupeitten lahjan enkä usko, että suomalaistaustaisen pelaajan mukana olo joukkueen kokoonpanossa on koko selitys maan vaatimattomaan menestykseen kansainvälisillä kentillä.

Wikipedia kertoo seuraavaa Paavo Mustosesta seuraavaa:

Paavo Tariu Mustonen (s. 10. marraskuuta 1989 Maryborough, Australia [1]) on cookinsaarelainen jalkapalloilija, pelipaikaltaan keskikenttäpelaaja. Hän kuuluu Cookinsaarten maajoukkueeseen ja on osallistunut vuosien 2010 ja 2014 MM-karsintoihin.[2] [1] Hänen nykyinen seuransa on Nikao Rarotonga.
Seuratasolla Mustonen on pelannut futsalia Australiassa. Hän pelasi Quake-nimisessä joukkueessa, joka voitti Uuden Etelä-Walesin futsalin valioliigan. Aiemmin hän on pelannut Emu Plains -joukkueessa. Mustonen on vieraillut ulkomailla myös Saksassa, jossa hän voitti pomputtelukilpailun. Kotisaarillaan hän on pelannut Tupapan joukkueessa ja juniorina Arorangin ja Nikaon joukkueissa.[3]
Vuonna 2010 Mustonen voitti Cookinsaarten mestaruuden Tupapan joukkueen riveissä.

Yksityiselämä

Mustosen isä on suomalaissyntyinen Ari Mustonen. Perheen elämästä Cookinsaarilla kerrottiin Ulkosuomalaisen tarina -televisiosarjan 19. elokuuta 2010 Yle TV2:lla esitetyssä jaksossa.[4]
Paavo Mustosen sisar Regina Mustonen pelaa Cookinsaarten naisten jalkapallomaajoukkueessa.

Kommentit (0)


Suomi - kenties maailman huonoin yu- ja potkupallomaa

Eilen paljastui eittämätön totuus siitä, että Suomi on maailman huonoin yleisurheilumaa, kun hävisimme melkein kaikilla rintamilla toiselle huonolle yu-maalle eli  Ruotsille; vain tyttörintamamme kesti ruotsalaisten hyökkäykset. Tappiosta huolimatta kentällä nähtiin uskoakseni yksi onnellinen suomalainen urheilija. Kolmiloikkaaja Ville Mylläri oli luultavasti hyvin iloinen siitä, että miehemme hävisivät selvästi, koska jos tappio olisi ollut niukka, olisi Mylläriä katsottu koko joukkueen toimesta pitkään mietteliään näköisenä.

Nimittäin Mylläri pääsi kisaan mukaan vasta Urheilijoiden oikeusturvalautakunnan päätöksellä. Hän syrjäytti Kristian Pullin, jonka uskon olleen kisan voittaja, mikäli hän vain olisi lankulle asti päässyt, ja se olisi saattanut merkitä Suomelle koko maaottelun voittoa, jos taistelu olisi ollut vähänkin tasaisempi. Nyt Mylläri oli kolmiloikkakisassa selkeästi ensimmäinen häntäpäästä laskettuna, jolla seikalla ei ollut  kokonaisuuden kannalta mitään merkitystä maaottelun lopputuleman kannalta.

Tänä iltana saattaa varmistua myös se, että yleisurheilun lisäksi Suomi on maailman huonoin myös jalkapallossa. Fifan rankinglistalla sijalla 61 oleva Suomi kohtaa kotikentällään Fifan listalla sijalla 190 olevan Kosovon. Pahaa pelkään, että Kosovon pojat voittavat lukemin 0 - 3, koska entisen Jugoslavian kansat näyttävät olevan maailman parhaita urheilijoita lajissa kuin lajissa, mikäli vain sotimiseltaan ehtivät asiaa vähänkin harrastamaan.

Kosovo-pelin jälkeen Suomi kohtaa toisen kääpiön, eli Islannin, ja kauhulla ajattelen jo sitäkin ottelua. Vaikka olen nuuka mies, lupasin työpaikanpojille Hanna Partasen leipomon munkkipossut, joissa on paljon möhnää, mikäli se ihme tapahtuisi, että Suomella on MM-kisakarsinnassa koossa täydet kuusi pistettä kahden jalkapallokääpiön kohtaamisen jälkeen.

Kommentit (0)



Ikiaikainen unelma täyttyi


Eilen koin kesän suurimman tunne-elämyksen, kun yksi ikiaikaisista unelmistani täyttyi. Kuten olen monta kertaa aiemmin kertonut, on Kumpusen järven lähellä suolampi, jonka nimeksi nykyisiin karttoihin on merkitty Vattulampi ja vanhempiin karttoihin Hävytönlampi ja jota siivot ihmiset, kuten Närhin Eelis, kutsuvat Nimettömäksilammeksi.Itselleni se on Makian Paikan Lampi, koska Kalle Päätalon kirjoista tuttua Taivalkosken kirkonkylän lähellä sijaitsevaa Vittuojanmutkaa lestadiolaiset ihmiset kutsuivat nimellä  Makian Paikan Ojan Mutka.

Lapsuudessani uskottiin tämän moninimisen lammen olevan kalaton, mutta jo muutama vuosi sitten bongasin ja jopa onnistuin valokuvaamaan siitä kuvan hauentupin. Eilen sitten onnistuin onkimaan lammesta ahvenen enkä mitään pientä mustaa sinttiä, jollaisia pienten suoputuroiden ahvenet ovat, vaan keskikokoisen hyvin vaalean hoikan blondiahvenen. Eikä se suinkaan ole lajinsa ainut edustaja tässä vedessä. Kun päästin sen takaisin omaan elementtiinsä ja se jäi joksikin aikaa harrastamaan pinnalle selkäuintia, ilmestyi pohjan syvyyksistä sen vointia huolestuneena tutkimaan sen saman näköinen lajitoveri.

Kommentit (0)



Viimeinen yleisurheilumaaottelu

Ilmassa on ainakin suuren urheilujuhlan, ellei peräti helleenisen kirkkauden tuntua, kun Suomi ja Ruotsi kohtaavat jo perinteiseksi muodostuneessa yleisurheilumaaottelussa. Kyseessä sikäli merkittävä yleisurheilutapahtuma, että siinä ratkaistaan maailman huonoimman yleisurheilukansan arvo ja asema.

Sikälikin kyseessä on merkittävä yleisurheilutapahtuma, että tietääkseni maailmassa ei enää muita yleisurheilumaaotteluita järjestetäkään. Itse olen niin vanha mies, että muistan noin 54 vuoden takaa seuranneeni Ala-Korholan kylän ensimmäisestä telkkarista Neuvostoliitto-USA-maaottelua, jota koko maailma seurasi silloin henkeään pidättäen, kumpi on voittamassa vallankumousko vaiko taantumus. Se asia jäi hieman epäselväksi, koska amerikkalaiset voittivat miesten ja venäläiset naisten sekä miesten että naisten yhteenlasketun maaottelun.

Muistelen Valeri Brumelin hypänneen siinä maaottelussa korkeudessa maailmanennätyksen joka taisi ylittää 220 cm haamurajan ja senkin muistan, että naisten lajeja, varsinkin kenttälajeja, hallitsivat Pressin sisarukset, joita neuvostovastaiset kärkkääläiset jostain syystä kutsuivat Pressin veljeksiksi.

Muuten kyllä on yleisurheilukulttuurin taso Suomessa romahtanut. Nyt käynnissä oleva maaottelu on kääntymässä farssiksi, koska juoksujen lähetyslaitteet reistailevat. Olen taistellut monilla yleisurheilukentillä, mutta vastaavaan en ole ennen törmännyt. Minun nuoruudessani Tiihos-Kalevi kuulutti lähtökomennot selkeällä ja kuuluvalla äänellä ja pistooli pamahti aina luotettavsti ja niin kovalla äänellä, että pelkäsin paukkua niin, että varaslähtö ei tullut mieleenkään.

Kommentit (0)



Harva meistä on rautaa

Olen tottunut pitämään Erkki Liikasta vähää vaille supermiehenä, jonka ainut este presidentin virkaan on savolaisille tyypillinen liiallinen äly ja savolaisille tyypillinen lyhytkasvuisuus, mutta ei ole Ekikään supermies. Ymmärsin asian luettuani Hannu Leinosen kirjan Erkki Liikanen - euron herttua.

Kirjassa paljastetaan, miksi Liikanen luopui politiikasta ja hakeutui sen sijaan hyväpalkkaisiin johtajan hommiin. Miehen hermot eivät kestäneetkään politiikan kovaa peliä.  Valtiovarainministerinä olleessaan, jolloin hän kunnostautui varsinkin siinä, että osasi budjettikirjan ulkoa ja lisäksi myös siinä, että hän oli omalta osaltaan suistamassa maatamme historiallisen syvään lamaan, hän eräässä demareiden eripuraisessa ryhmäkokouksessa purskahti niin lohduttomaan itkuun, että hänet toimitettiin pitkälle toipumislomalle kesken budjettikiireiden, jonka tapauksen jälkeen mies alkoi etsiytymään helpompiin ja parempipalkkaisiin hommiin.

Siihen aikaan media ymmärsi poliitikkoja vielä niin pitkälle, että asiasta vaiettiin julkisuudessa täysin. Nythän tuollainen ei pysyisi salassa. Toisaalta saattaa olla, että nykyään kansa hyväksyisi poliitikon itkuun purskahtamisen kovan paikan tullen. Hyväksyihän kansa senkin, kun silloinen pääministeri Jyrki Katainen, joka nykyään on savolaiskiintiöllä EU-komissaarina, itki valtoimenaan kertoessaan kansalle, että joku ulkoministeri Ilkka Isokynä Kanerva oli lähetellyt puutarhanhoitoa käsitteleviä tekstiviestejä jollekin alastomuustanssijattarelle.

Kommentit (0)

perjantai 2. syyskuuta 2016

Uhka avaruudesta

Olen viitisenvuosikymmentä miettinyt, miten siinä oikein lopulta kävi, kun ulkoavaruudesta tulleiden verrattain pienikokoisten, mutta pahatapaisten, muukalaisten avaruusalus juuttui roskana Savon Sanomien sarjakuvassa seikkailevan Mr Jackin silmään. Sivistyneessä maailmassa Mr Jack tunnetaan Taika-Jiminä.

Sen muistan, että kiukkuiset pikku-ukot uhkasivat jossain vaiheessa maapalloa joukkotuholla, ellei heitä välittömästi vapauteta ansasta, mutta konfliktin loppuratkaisu ei ole jäänyt mieleeni. Luultavasti joukkotuholta vältyttiin Mr Jackin eli Taika-Jimin hypnoottisen eleen avulla. En usko, että fyysisellä Lothartilla oli keinoja ongelman ratkaisemiseen.

Mullikan Mr Jack synnytti minussa kiinnostuksen maailmankaikkeutta koskeviin perimmäisiin kysymyksiin ja sillä varmuudella, minkä vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, epäilen, että maailmankaikkeuden noin miljardimiljardia taivaankappaletta vilisevät elämää. Mutta toivon hartaasti , että lähin elämä on niin kaukana, ettei se kiinnostu meistä, koska en usko, että lähinaapuri meistä tykkäisi; ollaan me sen verran hankalia naapureita.

Nyt kuitenkin maailmalta kiiri uhkaava tieto jostain radio Jerevanin suunnalta, että muutaman kymmenen valovuoden päästä on löydetty älylliseen elämään viittaavia radiosignaaleja lähettää planeetta. Todennäköisesti kysymys on jostain muusta kuin älyllisestä elämästä, mutta viisasta on varautua tähänkin uhkakuvaan. Uutinen synnyttää suuria uusia haasteita sekä maamme puolustusvoimille että kirkon pakanalähetystyölle.

Kommentit (0)



Alle lujaa

Eilinen Hesari kertoi, että pellehyppääjä Simo Salminen, eli artistinimeltään Liukas Lätkä, oli niittänyt mainetta pellehyppymaaottelussa Ruotsia vastaan 50 vuotta sitten. Samoihin aikoihin Simo Salminen niitti mainetta myös iskelmälaulajana kappaleellaan Alle lujaa, joka kertoi vauhdinhurmasta nauttivasta sinisen bussinkuljettajasta, joka mm. melkein onnistui yllättämään kieltä näyttävän miehen suojatiellä, mutta saalis pääsi kuitenkin viime tipassa karkuun.

Itse olin eilen tuo kieltä näyttävä mies suojatiellä. Torin kulman suojatiellä sininen bussi melkein tappoi minut. Se tuli vauhdilla Tulliportinkatua teatterin suunnasta ja kääntyi sitten juurikaan hiljentämättä Puijonkadulle ja onnistuin heittäytymään juuri ja juuri sen pyörien alta.  Bussi oli noin kolmen metrin päässä minusta, kun tajusin, ettei se ole huomannut minua. Niin lähellä kuolemaa en ole ennen ollut. Luulen, että mikäli kuski olisi uskaltanut pysähtyä, niin henkilövahingoilta tuskin olisi vältytty; sen verran kärsin posttraumaattisesta stressireaktiosta tapauksen jälkeen.

Se, että olin päästä ainuvastani, ärsytti minua siinä määrin, että lähetin jopa poliisille pyynnön tarkastaa tapauksen valvontakameranauhat. Torin seutuhan on tarkassa kameravalvonnassa. Poliisilta tuli tänään ystävällinen vastaus, että torin valvontakamerat olivat lakanneet toimimasta vähän ennen tapausta, joten tilanne oli samanlainen kuin silloin, kun Moskovassa Punaisella torilla ammuttiin Venäjän viimeinen oppositiomies pari vuotta sitte..

Tarkistin tänä aamuna tapahtumapaikan ja sain tutkimuksissa selville sen, ettei kuski ollutkaan kännissä, kuten olin aluksi luullut, vaan hän oli sokea, koska näin loppukesästä klo 7.35 aurinko paistaa sillä paikalla sillä tavalla suoraan silmiin, ettei bussikuski voinut mitään nähdä, vaan hän ajoi lihasmuistinsa varassa.

Lopuksi kuuntelemme tunnelmaan sopivaa musaa:
https://www.youtube.com/watch?v=inpDJMGiCTM

Kommentit (1)



Viipurin Mikko

Kävin uukuniemeläisten mukana kesällä -15 Viipurissa, jossa meitä opasti sikäläinen Mikko, joka oli venäläinen, mutta puhui täydellistä ja virheetöntä suomea, vaikka oli opetellut kielen vasta kypsässä iässä. Mikko oli kovasti sivistynyt, viisas ja lukenut herra, joka tiesi kaiken Viipurista ja muustakin. Mikkoa jututtaessani ymmärsin, miksi monet suomalaiset ovat itäisestä naapurista sitä mieltä, että hirveä maa, mutta ihanat ihmiset.

Mikko oli huumorimies ja luulin, että kun hän uukuniemeläisistä erotessaan pyysi seurueemme hengenmiestä siunaamaan itsensä, kyseessä olisi ollut huumorileikki, mutta niin ei ollut. Uukuniemeläistä tsasounan rakentajaa jututtaessani selvisi, että hän tunsi hyvin Viipurin Mikon, koska heillä oli ollut yhteisiä kirkonrakennusprojekteja Venäjällä ja hän tiesi kertoa, että Mikko oli totinen kristitty.

Uukuniemeläinen tsasounan rakentaja tiesi myös kertoa, että siunauksesta ei ehkä ollut sittenkään apua, koska Viipurin Mikko oli viime talvena poistunut tuon ilmaisiin syövän uuvuttamana, vaikka ei ollut kuin 55-vuotias. Vielä kesällä iloisesta miehestä ei sairautta huomannut. Näyttää olevan elämän laki, että kaikki hyvät ihmiset kuolevat, mutta paskiaiset elävät ikuisesti.

Kommentit (0)



Uukuniemen ihme


Yksityisen sektorin toimesta on Uukuniemelle noin 400 vuoden tauon jälkeen rakennettu kuvan kaunis tsasouna. Ikävä kyllä rakennus ei ole ihan päätien varressa, vaan  vähän syrjäisellä paikalla kirkonmäellä, mutta opastus tälle uudelle matkailunähtävyydelle on hyvä. Ikävä kyllä tsasounaa ei pystytty rakentamaan sille historialliselle paikalle, jolla pitäjän ortodoksikirkko sijaitsi 1640-luvulle asti. 

Sittenhän seudun alkuperäisväestö muutti ruotsinuskoisten savolaisten imperialistien jaloista tuhannen kilometrin päähän Tverin Karjalaan. 300 vuotta myöhemmin talvella 1940 tveriläisistä muodostettu divisioona suoritti paluumuuton Summan kohdalla silloisen rajan yli. Tverin karjalaisten menetykset toisessa maailmansodassa olivat Suomen uusimman virallisen historian kirjan mukaan hirvittävät.

Se, ettei Uukuniemi kuulu ns. idän oikeauskoisen kirkon piiriin ratkaistiin vuonna 1614 Ristlahden taistelussa, jonka tapahtuman muistomerkki seisoo nyt kirkonmäellä nykyisen kirkon vieressä noin puolen kilometrin päässä uudesta tsasounasta. Muuten olen jyrkästi sitä mieltä, että jos Ristlahden taistelu olisi päättynyt Idän voittoon, olisi Suomi Rion olympialaisissa voittanut lukuisia mitaleja, kuten kreikkalaiset, bulgaarit, serbit ja venäläiset tekivät siitä huolimatta, että viimeksi mainittujen osallistumisoikeus oli hyvin rajoitettu.

Kuvan tsasounasta puuttuu vielä se tärkein, eli sipuli katolta. Luulen, että jos asian tiimoilta järjestettäisiin talkoot, olisi tapahtumalla vilkas osanotto yli ideologisten rajojen ja itsekin täysin julkijumalattomana miehenä olisin sitä nostamassa, sillä olen vahva kuin härkä ja sitä paitsi asian rakennustekninen puoli minua kiinnostaa. Ja sekin minua kiinnostaa, että miten sellainen sipuli oikein tehdään; linnunpöntön olen kyllä rakentanut, mutta sipulin rakentamiseen avaruudellinen hahmottamiskykyni ei riitä.

Kommentit (0)



Näyttelyn kaunein auto


Kypsään ikään ehtineiden autojen näyttelyn kaunein oli tämä kuvan menopeli, jonka merkki minulle jäi epäselväksi, mutta koska nokassa luki MG, niin minä kutsun menopeliä  nimellä MG vähän samalla tavalla kuin Kummun Kalle kutsui Korean sodan noususuhdanne metsärahoillaan ostamaansa englantilaista autoa niemellä Hau, kun ei osannut lausua merkkiä Humber Hawk.

Tunnettua englantilaista muotoilua on tuokin kaunis auto ja vaikka se olikin eilisen näyttelyn kaunein, se ei kauneudessa pärjää Anglia L 200:lle, joka on maailman kaunein auto. Tietysti sekin on brittivalmiste. Itsekin olen haaveillut vaalean punaisesta Angliasta, jonka kauneudn kruunaisi katolla oleva saman värinen suksiboksi. Itseäni Angliassa viehättää varsinkin se, että sen takaikkuna on vino toiseen suuntaan kuin muissa autoissa, jonka ominaisuuden vuoksi erotan Angilian muista autoista, vaikka en muuten autoista mitään ymmärräkään..



Kommentit (1)



Neljä pyörää ja loota


Kauniita olivat autot vanhaan hyvään aikaan; nykyäänhän ne ovat kaikki saman näköisiä. Todistin asiaa päivällä Kuopion automuseolle, jonne kokoontuivat kypsään ikään ehtineet menopelit. Kuvassa tilaisuuden juontaja vakuuttaa 60-lukuisen Skodan omistajalle, että vanhat Skodathan olivat mainettaan parempia eivätkös olleetkin, mutta auton omistaja vakuutti, ettei näin todellakaan ollut, vaan hänen Skodassaan on  ainut hyvä puoli se, että moottori on takana ja elämä edessä.

Skodaa katsellessani mieleeni palautui kaksi lapsuuteni hokemaa, jotka pitäisi tallentaa Kansanrunousseuran arkistoihin ja jotka kuuluivat seuraavasti : Jos ostat Skootan, saat neljä pyörää ja lootan, jota voi purkaa ja koota. Se pitempi loru kuului: Skoda perheauto verraton, isä ajaa, äiti työntää, lapset pitää pohjaa, mummo kerää muttereita, vaari lasin sirpaleita.

Kommentit (0)



Häirintää



Kyllä on mahottomaksi mennyt maailma, mikäli on yhtään Helsingin Sanomiin uskominen. Hesarin ison uutisen mukaan eräs brasilialaisneitonen oli mennyt Helsingin nudistirannalle ihan ilkosillaan, kuten tapana on ja kokenut siellä itsensä häirityksi. Hän oli törmännyt nudistirannalla alastomiin miehiin, jotka olivat paljastelleet itseään ja käyttäytyneet muutenkin monella tapaa sopimattomasti.

Brassineitonen suivautui asiasta vallan niin kerrassaan, että meni poliisilaitokselle tekemään häirinnästä rikosilmoitusta ja siellä odotti häntä uusi järkytys toteaa Helsingin Sanomat ja jatkaa:

Loreta kokee tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisella tavalla. ”Minusta tuntuu, että poliisit suhtautuivat minuun kuin minä olisin hullu”, Loreta sanoo. ”Menin sinne, koska halusin kerrankin kokea olevani vapaa. Brasiliassa se ei ole mahdollista, ajattelin, että tasa-arvoisessa Suomessa se onnistuu. Olin kuullut niin paljon hyvää. Ehkä se ei ole mahdollista missään.”

Paljon on siis vielä parannettavaa maassamme. Mutta paljon on parannettavaa myös Venäjällä. Petroskoin keskustan parhaalla paikalla keskellä kirkasta päivää puoluejohtaja Kirov selvästikin paljastelee itseään ohikulkijoille häpeämättömästi rinta rottingilla. Harmittaa, etten käynyt tekemässä asiasta ilmoitusta kaupungin miliisilaitoksella.


Kommentit (0)



Botswanan talousihme

Olen joskus pitänyt aidsin, nälän, hirmuhallitsijoiden ja heimosotien Afrikkaa menetettynä maanosana, mutta Rion olympialaisten aikaan tulin toisiin ajatuksiin. Afrikasta kuuluu myös hyviä uutisia. Eilen kirjoitin Päiväntasaajan Guinean talousihmeestä, joka muuten perustuu vakaan hirmuhallinnon lisäksi öljyvaroihin ja tänään joudun kirjoittamaan Botswanan ihmeestä.

Nimittäin mieleeni on piirtynyt ehkä virheellinen mielikuva siitä, että miesten 4 X 400 metrin viimeisen osuuden loppusuoralle olisi ensimmäisenä kiitänyt piskuisen ja täysin tuntemattoman 2 miljoonan asukkaan Botswanan joukkue.  Samalla tavalla voisin kaksi sormea vaikka missä vannoa, että olen netistä löytänyt videon, jossa Rooman kisojen miesten 400 metrin aitojen loppukilpailun loppusuoralle kaartoi ensimmäisenä Suomen piskuinen Jussi Rintamäki. Jussikin jäi sitten lopulta neljänneksi, kuten myös Botswanan viestijoukkueelle kävi, mutta uljaita esityksiä olivat molemmat.

Urheiluihmeen lisäksi Botswana näyttää maailmalle myös talousihmeen, koska tämän Afrikan maan Bkt on asukasta kohti 17.000 dollaria eli saman verran kuin Venäjällä ja Virossa. Se on kymmenkertainen useimpiin muihin mustan Afrikan maihin verrattuna. Tietääkseni maa on lyönyt rahoiksi timanteilla. Siitä, miten timanttirahat on väestölle jaettu, minulla ei ole tietoa.

Kommentit (2)



Päiväntasaajan Guinean talousihme

Eilen tuli taas kirjoitettua vähän ropakantaa. Nimittäin kyllä Suomi oli todellisuudessa Päiväntasaajan Guineaa menestyneempi maa Rion olympialaisissa, koska maamme sai sentään kisoista yhden pronssimitalin. Päiväntasaajan Guinea sen sijaan ei ole koskaan voittanut olympialaisista yhtään mitalia, vaikka esimerkiksi heidän vapaauimarinsa antoi Sydneyssä vuonna 2000 kaikkensa ja oli hukkua loppumatkasta.

Päiväntasaajan Guineassa on kuitenkin paljon muuta hyvää. Se on nimittäin upporikas valtio afrikkalaisen mittapuun mukaan. Bkt/asukas on peräti 25700 dollaria vuodessa, eli enemmän kuin monissa Euroopan maissa. Meidän hyvistä naapureistamme esimerkiksi sekä Venäjällä että Virolla Bkt on vain noin 17000 dollaria. Suomella luku on 42000 ja Norjalla peräti 59000, mutta norjalaisten epäillään yleisesti johtavan kilpailua kepulikonstien avulla.

Lisäksi Wikipedia tietää kertoa Päiväntasaajan Guinean olevan nykyään  poliittisesti hyvin vakaa verrattuna moniin muihin Afrikan valtioihin, joka seikka on todennäköisesti vaikuttanut myös maan talouskasvuun. Vuoden 1968 itsenäistymisen jälkeen Päiväntasaajan Guinealla on ollut vain kaksi päämiestä: ensimmäiset 11 vuotta maata hallitsi Fransisco Macias Nquema, jonka kaoottisella valtakaudella noin 50 000 guinealaista menetti henkensä ja 150 000 lähti maanpakoon.

Nykyinen elinikäinen presidentti Teodoro Obiang Nguema Mbasogo  järjesti sotilasvallankaappauksen 1979, jonka jälkeen maan poliittinen tilanne vakiintui. Hän uudistutti perustuslain 1982, ja se hyväksyttiin kansanäänestyksessä 95,38 prosentin enemmistöllä. Vuonna 2003 Obiang julistettiin ”valtakunnan jumalaksi” ja hän sai oikeuden tappaa tai tapatuttaa kenet tahansa ilman seurauksia maan päällä tai ilman helvettiin joutumista.

Kommentit (2)



Testosteronivaje

Urheiluliiton herra Mika Kojonkoski on tällä hetkellä yksi Suomen, isiemme maan, vihatuimmista herroista, koska maamme on nykyään urheilumaana Päiväntasaajan Guinean tasoa kesäolympialaisissa, mutta talvikisoissa olemme vielä parempia. Minusta Mika Kojonkoski on kuitenkin sivistynyt ja hillitty herrasmies, jota on turha syyttää kansamme urheilumenestyksen puutteesta, koska hän on asiaan ihan syytön.

Maamme surkean urheilumenestyksen perussyy on nykyisten suomalaisten urheilijoiden testosteronivaje, joka heijastuu urheilusuoritusten yleisenä ns. munattomuutena ja yleisenä itkuisuutena. Esimerkiksi Rädyn, Kinnusten, Nevalan, Hellstenin ja varsinkin Matti Nykäsen aikaan urheilijoidemme yleinen olemus oli ihan toisenlainen, sillä heillä oli korkea testosteronitaso, ja niinpä kansainvälisillä kilpakentillä  poikamme niittivät kunniaa ja varsinkin mainetta.

Mika Kojonkosken pätevyyttä Urheiluliiton herraksi on epäilty viime päivinä yleisesti. Ensimmäisenä tällaisen epäilyn esitti julkisuudessa, eli Norjan TV-uutisissa, Matti Nykänen, joka on tunnetusti viisas mies, jo kymmenen vuotta sitten. Minusta Kojonkoski on ihan pätevä tehtäväänsä, mutta Matti Nykänen tosiaan saattaisi silti olla häntä menestyvämpi Urheiluliiton herra. Nykäsen testosteronia tihkuvassa olemuksessa, peräänantamattomassa asenteessa ja nöyristelemättömässä käytöksessä on jotakin sellaista, jonka hän voisi ehkä siirtää maamme huippu-urheilijoille, varsinkin kamppailulajien edustajille.

Tässä Norjan tv-uutisten haastattelussa testosteronia uhkuva keskivahvassa humalatilasa oleva Matti Nykänen kertoo näkemyksensä  Mika Kojonkoskesta. Matin kasvoista kuvastuvat eletyn elämän jäljet.
https://www.youtube.com/watch?v=Hvtz9q1rcW0



Kommentit (0)


Paheellinen ja intohimoja kuohahteleva Sysmä

Sysmä on syrjässä vähän kaikesta ja niinpä kunnasta näkee harvoin uutisoitavan mediassa. Sellaisen uutisen muistan aiemmilta ajoilta, että kerran muudan voimansa tunnossa ollut itähämäläinen nuorimies oli suonissaan pullistelevan voiman pakottamana mennyt vetämään leukaa kerrostalon parvekkeen kaiteeseen ja pudonnut lopulta tuhoisin seurauksin asfalttiin, kun pullistelevat voimat jossain vaiheessa ehtyivät.

Sellaisenkin lehtijutun muistan  vuosien varrelta, että kerran paikkakunnan ilmailun harrastajat veistivät puusta oivallisen lentokoneen Sysmän mielisairaalan vintillä, mutta kun kone saatiin valmiiksi, todettiin, että lentolaitteesta tuli liian suuri eikä sitä saa vinttiä purkamatta ulos.

Nyt kuitenkin arvovaltainen Itä-Hämeen nettiversio on löytänyt jotain uutta ja yllättävää kerrottavaa sysmäläisistä, joita en ole tottunut pitämään mitenkään paheellisina ja intohimoja kuohahtelevina ihmisinä van pikemminkin hitaanoloisena väkenä. Sysmä on uutisen mukaan ajautunut pahoihin kunnallispoliittisiin vaikeuksiin syistä, jotka paljastuvat likaisella mielikuvituksella varustetulle lukijalle jutun rivien välistä. Jutun otsikkona on RAKASTELLA SAA MUTTEI KUNNANHALLITUKSEN KOKOUSHUONEESSA ja luulen, että tapauksessa olisi juurta TV2:n maalaiskomedian aiheeksi:

"Valtuutetut syyttävät ongelmista ennen kaikkea kunnanjohtaja Marketta Kitkiöjokea ja hänen toimintatapojaan. Ongelmana on ennen kaikkea se, että hän on naimisissa kunnanhallituksen puheenjohtaja Mika Järvisen (kok.) kanssa, mikä tuo ongelmia päätöksentekoon.

Kunnanhallituksessa istuva Maija Sinisalo (kesk.) korostaa, että suhde on jokaisen oma asia, mutta se ei voi olla aiheuttamatta ongelmia kunnan hallinnossa, koska Järvinen istuu monella jakkaralla.

- Rakastella saa, mutta ei kunnanhallituksen kokoushuoneessa, Sinisalo kiteyttää."


Kommentit (0)



Iloinen keihäsyllätys

Aamuyöstä heräsin ahdistavaan tunteeseen, että teksti-tv:ssä lukee tulikirjaimin, että "Antti Ruuskanen ei selviytynyt loppukierroksille". Niinpä yllätys olikin todella iloinen, kun teksti-tv:ssä lukikin vain, että "Antti Ruuskanen loppukilpailussa" ja kun avasin telkkarin, ilmeni iloinen tieto, että mies onkin peräti kuudes. Niinpä vaikuttaa vahvasti siltä, että mitali, joka on todennäköisesti ronssi, tulee Pielavedelle ennen kuin lopulliset tulokset 10 vuoden kuluttua saavat lainvoiman, mikäli näytteitä tutkivien pissiseparaattoreiden kehitys jatkuu nykyisellä vauhdilla.

Ikävä kyllä epäilen, että kultaan Antilla ei ole mahdollisuuksia ja se saattaa merkitä myös sitä, ettei miestä vielä seuraavissa vaaleissa valita eduskuntaan, mutta ehkä sitten Tokion kisojen jälkeen tilanne on toinen. Hyvä kansanedustaja miehestä tuleekin, koska mies on järkimies verrattuna moniin misseihin, urheilijoihin  ja iskelmälaulajiin joita nykyeduskunnassa on niin, että päät kolkkavat vastakkain.

Toivottavasti Ruuskasen vatsavaivat, joista hän kärsi ennen Rion olympialaisia hellittävät ennen kansanedustajuutta, ettei käy samalla tavalla kuin Julma-Juhalle,  toiselle urheilevalle vahvasti savolaistaustaiselle kansanedustajalle, jonka poliittinen ura katkesi Etelän ilmeisen kosteanpaikan leirin aiheuttamiin ympäristöpäästöihin. Savolaiskansanedustajat ovat tunnetusti herkkävatsaisia, koska eräs savolainen työläisedustaja tiettävästi synnytti jopa nykyään yleisesti käytetyn termin "ottaa perskänni", kun hänen sulkijalihaksensa petti eduskunnan saunassa.

Kommentit (0)



Maailman viidenneksi onnellisin maa

Vaikka Suomi onkin Päiväntasaajan Guinean kanssa maailman huonoin urheilumaa, niin kaiken kurjuuden keskeltä Riosta kuuluu jotain hyvääkin, kun presidentti Niinistö korosti sitä, että Suomi, isiemme maa, on kuitenkin maailman viidenneksi onnellisin maa. Se on hyvä se, mutta pahaa pelkään, että kun onnellisuuskilpailun tuloksia tarkemmin tutkitaan, paljastuu, että Suomi on menestynyt kilpailussa dopingin avulla. Maassamme uskoakseni käytetään hyvin runsaasti onnellisuutta lisääviä kemiallisia aineita.

Sikälikin Riosta kuuluu hyvää, että moukarinheiton voitti Tadzikistanin mies eikä kukaan tunnettu huijari. Tadzikistanille suon mielelläni moukarikilpailukullan, sillä onnellisuuskilpailussa maa on suunnilleen samalla sijalla kuin Suomi urheilussa. Neuvostoliiton konkurssista kärsivät varsinkin Keski-Aasian Neuvostotasavallat, joiden yhteiskunnat romahtivat Afrikan maiden tasolle. Tällä hetkellä Tadzikistanin bkt asukasta kohti on 2500 dollaria, kun se meillä on noin 40.000 ja maa on pikkuisen Nigeriaa köyhempi. Yleistä hyvinvointia mittaavan Hdi-indeksin mukaan maa on 125. kurjin eikä maailmassa juuri sen viheliäisempää valtioita olekaan.

Olen muuten itse käynyt vuonna 1986 Silkkitie-matkalla myös Tadzikistanissa, joka ei silloin vaikuttanut erityisen kurjalta paikalta yrittää elää. Viisi vuotta myöhemmin maa ajautui kammottavaan sisällissotaan, jossa ihmisiä tapettiin jos nyt ei kasapäihin, niin kuitenkin enemmän kuin suomalaisia viime sodissa. En ole vielä onnistunut selvittämään, ketkä siellä ottivat  silloin yhteen tai oliko joukkoteurastukselle jokin hyvä syy olemassa.

Kommentit (0)



Railakasta urheiluhuumoria

Ensimmäiset pissintarkistusmittaukset on Riossa tehty ja mitalitaulukkoon on alkanut tulla muutoksia. Kirgiisialainen painonnostajan pissistä löytyi strykniiniä, jonka aineen tehovaikutukset on ainakin Kärkkäälässä tunnettu vuosikymmeniä, koska kyseisellä myrkyllä Vepsäläisen Viljami pyydysti kettuja jo vuosikymmeniä sitten, mutta kilpaurheilussa sitä ei osattu kylällä hyödyntää.

Jotenkin tuo kirgiisipojan temppu menee tahattoman komiikan puolelle, joka on tunnetusti huumorin paras, mutta vaikein muoto. Tosin kirgiisialaisten touhut vaikuttavat vähän amatöörimäiseltä puuhastelulta verrattuna muutaman vuoden takaisiin veljeskansamme unkarilaisten temppuihin.

Silloinhan ainakin yksi veljeskansan moukarinheittäjä ja yksi kiekonheittäjä jäivät testeissä kiinni, kun olivat kätkeneet varapissipullonsa paikkaan, jonne aurinko ei koskaan paista. Siinä tapauksessa mielestäni armon olisi pitänyt käydä oikeudesta ja Unkarin poikien tulokset olisi pitänyt pitää voimassa ainakin, jos pullot olivat piilossa kyseisessä paikassa jo kilpailun aikana.

Mutta huikein urheiluhuumorijuttu tulee Valko-Venäjältä. Todennäköisesti kisoihin häpeämättömästi  lähetetty kolmasti testeissä kärynnyt Ivan Tihon voittaa ylivoimaisesti moukarin kultaa, jonka jälkeen jokainen urheilun ystävä osaa antaa moukarinheitolle sen arvon, joka sille todella kuuluu. Tämä urheilujuttu on urheilukielellä vasta verryttelyä, sillä itse pääasia on se, että Tihonin kanssa kolmesti kärynnyt moukarijätti Vadim Devjatovski toimii tällä hetkellä Valko-Venäjän yleisurheiluliiton puheenjohtajana.

Luulen, että tuon valinnan valkovenäläiset ovat tehneet ihan piruillakseen länsimaiselle tekopyhälle arvomaailmalle. Piruilun sijasta asiasta voisi käyttää myöskin kansanomaisempaa sanaa. Muuten Suomessakin olisi syytä ihan piruuttaan harkita Kaisa Variksen nostamista Hiihtoliiton johtoon.

Kommentit (0)



Läpirehellinen Suomen kansa

Suomi, isiemme maa, tunnetaan kaikkialla maailmassa rehellisten ihmisten maana. Äskettäin esimerkiksi suoritettiin laaja kansainvälinen tutkimus, jossa eri pääkaupunkien kaduille heiteltiin lompakoita ja kaikkein todennäköisimmin lompakot palasivat omistajilleen Helsingissä.

Myös eiliset suomalaisten urheilijoiden esitykset vahvistavat maailmalla näkemystä suomalaisten rehellisyydestä. Maamme kamppailee tällä hetkellä tasaväkisesti Päiväntasaajan Guinean ja Nauru-saaren kanssa maailman huonoimman urheilumaan asemasta ja sellaiseen saavutukseen ei epärehellinen kansa pysty. Urheilua seuraava maailma ei epäile Suomea järjestelmällisestä dopingista. Itsekin alan uskoa vankasti siihen, että Suomi on lähettänyt kerrankin täysin kielletyistä lisäaineista vapaan urheilijajoukkueen maailmalle puolustamaan Suomen, isiemme maan, mainetta rehellisten ihmisten maana.

Enkä ole vieläkään luopunut siitä ajatuksesta, etteivätkö puhtaat ja rehelliset poikamme vielä toisi kisoista mitaleita. Ruuskas-Antin ronssia pidän aika varmana, mikäli miehen terveys sallii edes yhden heiton suorittamisen ilman, että lapa halkeaa. Lisäksi uskon, että moukarissa tulee Daavid Söderbergille mitali vielä seuraavan 10 vuoden sisällä, kunhan pissiseparaattoreita kalibroidaan lisää. Käsittääkseni kisojen mitalitaulukko saa lain voiman vasta 10 vuoden kuluttua, jolloin voisi järjestää viralliset lopulliset palkintojen jakajaiset.

Kommentit (0)