torstai 24. maaliskuuta 2016



Alpakkasivakat

Itseni ja Speden lisäksi ovat monet muutkin savolaiset yrittäneet kehittää uusia suksimalleja. Välillä on onnistuttukin. Tietääkseni mm. lasikuitusuksi on savolaiskeksintö, tosin keksijän nimen päälle en nyt pääse. Lasikuitusuksi patentoitiin Suomessa jo 60-luvulla, mutta kun valmistajaa ei silloin meiltä löytynyt, niin patentin umpeuduttua muualla alettiin niitä valmistamaan välittömästi sitäkin innokkaammin.

Savolaiskeksijät ovat muutenkin kokeilleet erilaisia vaihtoehtoisia sivakkamateriaaleja jo iät ja ajat. Vaikka Savon rata valmistui 1890-luvulla ja vaikka savolaista intelligentsijaa on sen jälkeen virrannut ehtymättömänä vuona etelään, eivät maakunnasta viisaat olleet ainakaan vielä vuosisadan alussa täysin loppuneet, sillä iisalmelaiset Eskelisen suurhiihtäjäveljekset yrittivät voittaa vesikelin ongelmat valmistamalla sukset, joiden pohjat olivat rautapeltiä. Taustalla oli havainto, että raudoitettu reki kulki nuoskalla kevyesti. Kokeilu ei kuitenkaan jostain syystä muodostunut menestystarinaksi.

Kuopiolainen Oskari Räsänen laajensi materiaalivalikoimaa. Ensiksi hän valmisti messinkipohjaiset sivakat, mutta havaitsi, että vitikelillä ne eivät kulkeneet mihinkään. Sen sijaan alpakkapohjaiset sukset suorastaan lensivät vesikelillä. Oskarin tieteellistä asennetta kuvaa hänen loppupäätelmänsä, jonka mukaan alpakkapohjat luistavat nuoskakelillä 25% puupohjia paremmin. Tosin huipputekniikalla oli jo tuolloin ongelmia käytännön realiteettien maailmassa; alpakkasukset eivät kestäneet yhtään neulasia tai muita roskia ladulla, joten alpakkasivakatkin jäivät historian roskapönttöön.


Kommentit (2)



Pitkä latu - Legenda suksesta


Ilahduttava lukukokemus oli Markku Turusen kirja Pitkä latu - Legenda suksesta. Juuri tuollaista perusteellista selvitystä suksen historiasta on koko hiihtävä maailma.  Kirjan paikka on jokaisen hiihtourheilun ystävän hyllyssä kunniapaikalla.

Erityisesti minua ilahdutti se, että kun avasin teoksen, luki heti sen ensimmäisellä sivulla, että "Omistan tämän kirjan isälleni, Armas Turuselle, joka edusti aikoinaan Suonenjoen Vasamaa. Hyvä Suonenjoki! Sivulla on myös kuva, jossa uskoakseni nimen omaan Vasaman kilpahiihtäjä  Armas Turunen poseeraa hiihtoasussa kauniiden hiihtoasuisten neitosten keskellä. Osalla hiihtäjättäristä on jo hiihtohousut, mutta enemmistöllä vielä hiihtohame. Kuvan yläreunassa lukee "ohdake ruusujen joukossa".

Pitkästä ladun Suonenjokeen liittyvästä ensimmäisestä sivusta palautui mieleeni se, että vuonna 1998 ilmestyneessä Pentti Jussilan ihanteellisessa ja Mikä Myllylää ylistävässä kirjassa “Suomen hiihto” sivulla 38 kerrotaan, että 1890-luvulla Suomeen alettiin perustaa hiihtoseuroja mm. Helsinkiin, Kuopioon, Viipuriin ja Suonenjoen Kärkkäälän kylälle. Hyvä Kärkkäälä.

Eräs asia minua jäi askurruttamaan kirjan luettuani. Nimittäin sälesukset kehitettiin vasta 1950-luvulla, vaikka vaneri on ikivanha keksintö- Minä olisin kyllä patentoinut vanerisukset, jos olisin syntynyt 50 vuotta aiemmin kuin synnyin. Mielestäni vaneri olisi ollut vallan mainio suksimateriaali.

Sen asian kirjailija Markku Turuselta opin, että Speden ja itseni lisäksi moni muukin on yrittänyt kehittää suksiin lipsumisenestintä. Yleensä keksijät ovat yrittäneet kehittää kemiallista lipsumisenestintä, kun taas itseäni viehättävät erilaiset mekaaniset tai elektroniset ratkaisut lipsumisen estämiseen.


Kommentit (0)



Tolkun ihminen

Tunnettu tolkun ihminen, eli iisalmelainen kirjailija Jyri Parentskoi, vieraili kirjastolla kertomassa ympärillään vellovasta kohusta, joka liittyy tolkun ihminen aiheeseen. Kirjailijahan singahti valtakunnan mediaan julkaistuaan arvovaltaisessa Iisalmen Sanomat-lehdessä kirjoituksen tolkun ihmisestä, jolla hän tarkoitti maalaisjärkistä henkilöä, joka on sitä mieltä, että ulkomaalainen voi toki vallan mainiosti Suomen rajan yli tulla, mutta ihan kaikkia halukkaita ei ainakaan rajattomasti kannata tänne päästää.

Parentskoin kirjoitus tolkun ihmisestä nousi otsikoihin, kun kävi ilmi, että itse presidentti Sauli Niinistö oli lukenut Iisalmen Sanomia ja soitti yllättäen kannustuspuhelun lehden pakinoitsijalle, joka juuri silloin istui eräässä nilsiäläisessä ravintolassa  ja aloitti puhelunsa, että "et ehkä usko, mutta täällä on Sauli Niinistö, joka puhuu". Samalla kirjailija sai jo suullisen ennakkokutsun linnan juhliin ja hän tullee olemaan seuraavan juhlan kohuvieras.

Tosin tolkku-sanaa ei Jyri Parentskoi ole keksinyt, vaan sana on ollut yleisesti käytössä varsinkin Itä-Suomessa. "Tolkku" on lainaa venäjästä, jossa sana "tolk" tarkoittaa järkevää. Kalle Päätalon tuotannossa puhutaan "tolokun miehistä", ja entinen pääministeri Jyrki Katainen käytti tolkku-sanaa viime presidentin vaalien jälkeen, jolloin hän vaalituloksen selvittyä totesi Suomen palanneen tolkun yhteiskunnaksi, kun Niinistö valittiin. Halosen hallintokaudella Suomi ei ilmeisesti ollut tolkun yhteiskunta. Ehkä presidentti Niinistön mieltymys tolkku-sanaan periytyy tuolta ajalta.

Kommentit (0)



Kakkisen Olli ja hänen Miisunsa

Kaltaiseni hyvin kissirakas ihminen oli myös Kakkisen Olli, jota myös Kakkisen salon muaherraksi tituleerattiin, vaikka itse asiassa hän oli vain jonkinlainen Gutzet-yhtiön mäkitupalainen. Kuitenkin vaatimattomasta asemastaan huolimatta Olli tiukasti valvoi, että Suomen lakia ainakin Kakkisen salolle soveltuvin osin tässä erämaassa noudatettiin.

Koska Ollin mökki oli Gutzetin, pitivät sitä kortteeripaikkanaan myös omistajayhtiön herrat. Eräs innokas metsästystä harrastava Gutzetin herra vakuutti Ollille, jonka Miisu-niminen kissa juoksenteli metsissä vapaana, että hän voisi saisi tappaa kissan, mikäli se tavattaisiin  yli 50 metrin päästä tontilta. Siihen Kakkisen salon maaherra vakuutti, että samalla tavalla saa myös miehen tappaa ja että hän kyllä menettelisi niin kyseisen herran kanssa, mikäli Miisulle jotain sattuisi.

Ollin eläinrakkaus ulottui myös käärmeisiin. Itsehän jouduin viime kesänä lipsumaan tässä periaatteesta ja valitsemaan rouvan tai hänen ryytimaalleen majoittunen kyykäärmeen väliltä. Sen sijaan kun eräs Gutzetin herra kehui tappaneensa ison kyyn Ollin mökin polulta, uhkasi Olli välittömästi tehdä samoin käärmeen tappajalle, jos tämä uusisi tekonsa.

Kakkisen salon maaherra ei kuitenkaan ollut ihan nykyisten kettutyttöjen luokkaa eläinsuojeluihmisenä, koska hän oli erämaillaan innokas lintujen loukuilla pyytäjä, vaikka asia oli jo muualla maassa lailla kiellettyä. Kun kaksi Gutzetin herraa kerran kehuskeli rikkoneensa yhtiön metsistä suuren määrän laittomia loukkuja, Olli tulistui jopa siinä määrin, että määräsi miehet omin käsin loukut ansat korjaamaan ja vahti itse ainakin hyvän tarinan mukaan pyssyn kanssa niiden korjausta.

Kommentit (0)



Mies, joka ampui kissan

Suomen tunnetuin tapaus, jossa kissoja vihannut herra ampui kissan, on tapaus, josta kirjailija Pekka Lounela kirjoitti jopa näytelmän nimeltään Mies, joka ampui kissan. Tosin pelkkä kissan ampuminen ei riittänyt näytelmän aiheeksi.

Kyseinen eversti, joka oli taitava aseenkäsittelijä ja peräti ammunnan maailmanmestari, oli ennen kissatapausta saanut julkisuutta myös ampumalla sotamies Hytin pahennusta herättävällä tavalla ja ottanut kiinni salametsästyksestä epäillyn ammunnan olympiavoittajan ja pakottanut pidätetyn aseella pakenemisvaaran estämiseksi laskemaan housunsa kinttuihin, joka sattumus myös ylitti uutiskynnyksen.

Kyseinen eversti oli innokas riistanhoidon harrastaja ja niinpä hän tappoi innokkaasti tapaamiaan kissoja. Kerran hän ampui erään pienviljelijän navetan nurkalta perheen miisun ja pienviljelijän emäntä loukkaantui ampumisen seurauksena. Emäntä oli ollut navetassa lypsämässä lehmäänsä ja laukaus pelästytti kantturan niin, että se pudotti lypsäjänsä jakkaralta, jonka seurauksena pienviljelijän emäntä sai vaikeaa vähäisemmän ruumiinvamman.

Pienviljelijä itse sydämistyi tapauksesta niin, että haastoi kissinsä ampujan oikeuteen. Rikoksesta epäilty eversti yritti lepyttää isännän konjakkipullolla, mutta se ei auttanut. Oikeudenkäyntiä edeltävänä yönä eversti menehtyi äkillisesti.

Kommentit (0)

Herrat eivät pidä kissoista

Olen aina pitänyt Otavan entistä johtajaa Heikki Reenpäätä suurena herrasmiehenä ja erittäin sivistyneenä kapitalistina. En enää pidä häntä suurena herrasmiehenä enkä sivistyneenä kapitalistina, koska olen juuri katsonut Teemalta dokumenttielokuvan nimeltään Eleganssi, joka kertoo kolmen suuren herran, eli Heikki Reenpään, Jorma Ollilan ja Antti Herlinin, peltopyy- ja fasaanijahdista, jollaisten lapsellisten asioiden harrastaminen kuuluu suurten herrojen velvollisuuksiin.

Retken aikana Heikki Reenpää kertoo metsästyskaskun toisille herroille. Reenpää oli joskus ollut peltopyymetsällä, peltopyitä ei löytynyt, mutta löytyi suuri lihava kissa, joka ilmeisesti oli myös peltopyymetsällä. Reenpää korosti, että se jäi hänen, eli siis kissan, mutta kertoja viimeisen päälle herrasmiehenä teitittelee myös kissoja, viimeiseksi metsästysretkeksi. Sitä Reenpää ei kertonut, että varmaan sitäkin Miisua ovat monet ystävälliset ihmiset, varsinkin lapset, jääneet kaipaamaan. En siis pidä enää Heikki Reenpäätä suurena herrasmiehenä enkä sivistyneenä kapitalistina.

Jostain syystä suuret herrat vihaavat kissoja. Jo Mannerheim oli tunnettu kissan tappaja ja vielä pahempaan on pystynyt entinen Outokummun ja KOP:n johtaja Pertti Voutilainen. Voutilainen korostaa muistelmissaan, että aina hän on ampunut, kun kissa on tullut kiväärin kantaman hollille. No kerran hän on poikennut tavoistaan. Nuornamiesnä hän sitoi dynamiittipötkyn kiinnisaamaansa kissaan kiinni ja sytytti tulilangan. Kissa pelästyi moista tointa ja ryntäsi ladon alle, joka lensi kohta taivaalle tuhansina päreinä. Siinäkös riitti kyläläisille ihmeteltävää vuosikymmeniksi. Vuorineuvos Voutilainen on tunnettu kansanomaisesta huumoristaan.

Kommentit (2)



Pyhät sodat

Vaikka myönnänkin sen, että historiasta ei voi juuri muuta oppia kuin korkeintaan ehkä sen, että historiasta ei voi mitään oppia tai korkeintaan sen historiaa tutkimalla voi oppia, että yleensä historiassa pessimistit ovat olleet väärässä, sillä he ovat suhtautuneet tulevaisuuteen aivan liian toiveikkaasti, niin rohkenin väittää filosofiakerhon Islam-illassa, että historia opettaa sen, että uskonnot näyttävät olevan väkivaltaisimmillaan noin 1500 vuotta syntymänsä jälkeen ja että kristityn maailman 1600-luvun 30-vuotinen sota on nyt sitten alkanut islamilaisessa maailmassa.

Mielestäni hyvä ja kannatettava teoria ei saanut vastakaikua vaan enemmänkin ihmiset katselivat minua mietteliään näköisinä.

Muuten 30-vuotisen sodan aikana Saksan väestömäärä laski jopa 40 %, vaikka siihen aikaan ihmisten joukkosurmaaminen oli hyvin manuaalinen ja työvoimavaltainen ala toisin kuin nykyään, jolloin kehitysmaatasolla olevat muslimakansat teurastavat toisiaan hyvin pääomavaltaisilla ja työvoimaa säästävillä tavoilla.

Kommentit (0)

torstai 17. maaliskuuta 2016

Poitiers´n taistelu vuonna 732

Lähes 50 vuotta on minua vaivannut keskikoulun historian opettajan lausunto, jonka mukaan jos kristityt eivät olisi vuonna 732 voittaneen muslimiarmeijaa Ranskan Poitiers´n taistelussa, olisivat avaruuslennot tapahtuneet jo 1700-luvulla. Muslimien tiede edusti ainakin historian opettajani mukaan silloisen maailman huippua.

Eilen yritin löytää ratkaisun minua vuosikymmeniä vaivanneeseen ongelmaan ja riippumatta samaan aikaan käydystä Kalpan ja Pelikaanien välisestä merkittävästä taistelusta, menin Kuopion kirjastokahvilan filosofiakerhoon kysymään Poitiers´ssa käydyn kristittyjen ja muslimien välisen taistelun merkityksestä koko ihmiskunnalle ja varsinkin avaruustutkimukselle. Paikalle oli nimittäin saapunut islamin tutkija Jari Kaukua suoraan Jyväskylästä.

Mutta ei osannut islamin tutkija Kaukua varmasti vastata kysymykseen siitä, viivästyttikö Poitiers´n taistelun lopputulos avaruuslentoja todella 200 vuodella.  Sen hän myönsi, että jostain syystä islamilaisen tieteen kehitys kyllä päättyi pian tuon tapahtuman jälkeen, mutta syyt saattoivat johtua kokonaan muista asioista.

Nyt Telluksen tilanne on kuitenkin se, että islamilainen maailma on pudonnut tieteellis-teknisen kehityksen kärjestä ja tuottaa maailman markkinoille taateleita ja mattoja, mutta ei sen monimutkaisempia tavaroita. Iranilaisesta ompelukoneesta olen joskus kuullut ja muistelen, että Egyptissä saatetaan vielä nykyäänkin valmistaa  Lada 1200-merkkisiä autoja, jotka ovat vaadittavalta tekniikaltaan melkein ompelukoneen luokkaa, mutta ihastusta ja kateutta nämäkään tuotteet eivät naapurikansoissa ole aiheuttaneet.

Kommentit (0)



Lisää korkeatasoista suomalaista kulttuuria

Niin vain alkaa vanhan miehen humeettirasia sassaroimaan, kuten Päätalon Kassu asian ilmaisisi. Eilen en ollenkaan muistanut korkeatasoisen suomalaisen kulttuurin todellisia helmiä luetellessani Kiimaisia poliiseja. Onneksi Savon Sanomien kulttuuritoimitus muistutti minua tänä aamuna asiasta kertoessaan, että kyseinen sarja julkaistaan maaliskuussa DVD-versiona.

Tuollaista uutista  olen odottanutkin jo 24 pitkää vuotta. Kiimaisissa poliiseissa olisi kulttielokuvan ainesta. Muuta en tosin sarjasta muista, kuin että siinä esiintyi vajaan metrin mittainen voimanostoa harrastanut lyhytkasvuinen herra, jollaisia ennen kutsuttiin kääpiöiksi ja kanniskeli vaivatta olkapäällään isokokoisia poliiseja. Senkin muistan, että pääosaa, eli erityisen kiimaista poliisia, esitti Taisto Reimaluoto, joka on oikeasti Kärkkäälän Perämaan Sikasia.

Syömäköyhänä miehenä en varmaankaan osta kyseistä ilmeisen hintavaa DVD-levyä, mutta mikäli vaikkapa Sodankylän elokuvafestivaali omistetaan joskus Kiimaisille poliiseille, ajan polkupyörällä paikan päälle nauttimaan esitystelttaan nauttimaan korkeatasoisesta suomalaisesta kulttuurista. Jotenkin Kiimaiset poliisit sopisivat hyvin Sodankylän henkeen.

Wikipedia tietää kertoa Kiimaisista poliiseista seuraavaa; tosin eduskunnan oikeusasiamiehen nyrkkeilyseuran olen itse lisännyt, jota asiaa Wikipediakaan ei tiennyt:


Kiimaiset poliisit on huhti-toukokuussa 1993 Yle TV2:ssa esitetty Jouko Turkan ohjaama televisiosarja. Se koostui viidestä tunnin pituisesta jaksosta.
Kiimaiset poliisit sai ristiriitaisen vastaanoton ja aiheutti jopa kirjallisen kysymyksen hallitukselle. Kysymyksen tehneet kansanedustajat Sulo Aittoniemi ja Maunu Kohijoki epäilivät sarjan pilaavan Suomen poliisin maineen.Kohijoki pyysi hallitusta hyllyttämään sarjan vielä esittämättömät jaksot ja halusi myös oikeusasiamiehen selvittävän, onko Yleisradio rikkonut ohjelmatoiminnan säännöstöä esittämällä ”poliisivoimia rienaavaa” sarjaa. Oikeusasiamies Jacob Söderman (Helsingin Jyry) ei kuitenkaan katsonut Yleisradion ohjelmapolitiikkaan puuttumisen kuuluvan toimenkuvaansa ja kehotti sulkemaan television, mikäli ohjelma ei miellytä. Ilta-Sanomien kriitikko kehui sarjaa
Kiimaisia poliiseja ei ole esitetty uusintana tekijänoikeudellisista syistä, eikä sitä ole julkaistu DVD:llä tai videona.Turun Sanomien mukaan yksi sarjan pääosissa olevista näyttelijöistä on kieltänyt uusintojen esittämisen sekä kaupallisen julkaisun. Sarja julkaistaan DVD:llä maaliskuussa 2016.



Kommentit (0)



Hyvätasoista suomalaista kulttuuria tarjolla

Nykyinen menestyskirjailija Tuomas Kyrö oli parikymmentä vuotta sitten murrosikänsä pahimmassa syrjäytymisvaarassa ollut nuori, joka oli kuitenkin vahvasti kansallismielinen ja halusi varjella suomalaista kulttuuria erilaisilta ulkomaisilta uhilta. Tarina on tuttu tänäkin päivänä, koska yleensä ammattikoulun sopeutumisvaikeuksien vuoksi kesken jättäneet nuoret miehet ovat yleensä niitä, jotka katsovat kuuluvansa parempaan pohjoiseen rotuun kuin muunmaalaiset ja siksi he vastustavat muunmaalaisia .

Nuorena vihaisena miehenä Tuomas Kyrö piti nimenomaan tv:n Kummeli-sarjaa puolustettavana suomalaisena kulttuurina. Kohta alkaa TV2 Kummeli-sarjan uusinta noin 20 vuoden takaa. Suomi oli silloin historiansa syvimmässä lamassa, mutta Kummelin avulla se pumpsahti hetkeksi maailman ykköseksi lähes kaikissa asioissa. Nähtäväksi jää tapahtuuko nyt sama ilmiö.

Muuten samoihin aikoihin 90-luvulla maatamme nosti lamasta myös Mtv:n Hyvät, pahat ja rumat-sarjat. Isänmaa on nykyään sellaisessa vaarassa, että sekin sarja olisi syytä uusia. Ja muistanpa vielä samoilta ajoilta Hyvät herrat-sarjan. Eivätköhän nekin nauhat ole jossain tallessa ja niilläkin voisi nostaa Suomen nousuun.

Kommentit (0)



Pasaset

Pasaset ovat tunnettua kuopiolaista jalkapalloilija ja nyrkkeilijä sukua. Maamme jalkapallohistorian kuudenneksi paras palloilija Atik Ismail on muistellut, miten häntä HJK:n miehenä ennen suorastaan pelotti, kun kuuli kolmen Kupsissa puolustajina pelanneiden Pasasten veljesten askelten tömisten lähestyvän kolmesta eri ilman suunnasta.

Eilen Kupsin a-juniorit kohtasivat karsintasarjassa hyvin menestyneen Ilveksen joukkueen. Alussa näyttikin kovasti pahalta, vieraat hallitsivat peliä ja siirtyivät nopeasti johtoon. Sitten yksi tamperelainen sotkeentui jaloistaan Pasaseen, joka lienee jonkun Atik Ismailia pelotelleen Pasasen poika. Napauttipa vierailija muutaman kerran a-juniori Pasasta säärillekin, joka sitten aika huomaamattomasti vastasi yhdellä napautuksella. Huudosta päätellen kupsilaisen teräsnastat osuivat ilvesläisen ns. arkaan paikkaan. 

Ulosajohan siitä tietysti seurasi, ja kuten yleensä tällaisissa tilanteissa käy, vajaamiehisenä pelaava joukkue terhistäytyi ja otti pelin hallintaansa. Kups voitti 4 - 2. Sellainenkin harvinaisuus nähtiin, että rangaistuspotkusta tehtiin Keskuskentällä maali. Jostain syystä neljä edellistä Keskuskentällä näkemääni rangaistuspotkua ovat epäonnistuneet.

Tosin nytkin ensimmäisellä kerralla maalivahti torjui, mutta tuomari määräsi jostain minulle käsittämättömästä syystä laukauksen uusittavaksi; ehkä maalivahti liikkui ennen aikojaan ja toinen kerta sitten toden sanoi. Olen sitä mieltä, että sääntöjä pitäisi muuttaa niin, että maalivahti saa rankkaritilanteessa liikkua miten vain, kunhan pysyy alueellaan. Nykysääntö jättää tuomarille liiaksi tulkintavaltaa.

Kommentit (2)



Verevää kansanhuumoria


Tässä on hieman lisää puolustusministeri Jussi Niinistön ihastelemaa verevää kansanhuumoria kansanhumoristisilla kuvilla tehostettuina. Wikipediasta kopioimieni valokuvien tekijänoikeudet ovat jo umpeutuneet, joten rohkenen niitä hyödyntää. Kuvatekstin mukaan lapualaiset Iisakki Valkama ja Nuutti Nummikoski Vaasan oikeustalon ulkopuolella kirjapainojupakan (28.3.1930) todistajan, Työn Äänen faktorin Eino Niemisen kimpussa.

Kirjapainojupakan taustalla oli tapaus, jossa Lapuan liikkeen edustajat tekivät vähän jäynää kansalaisille, joista he eivät liiemmälti tykänneet ja rikkoivat kangeilla työväen lehden koneet. Rikosta käsiteltiin oikeudessa ja Niemisen, jonka Etsivä Keskuspoliisi (EK) oli vihjannut olevan punaupseeri, vetivät lapualaiset oikeustalosta ulos ja pahoinpitelivät, samoin kuin toistakymmentä muuta paikalla ollutta poliisien turvatessa tapahtumaa.

Eino Niemisen revittyjen housujen kaistaleet jaettiin halukkaille "kommunisminvastaisen taistelun muistoesineinä". Valokuvat otti helsinkiläinen lehtikuvaaja Paavo Poutiainen, joka yllytti väkijoukkoa pahoinpitelemään Niemistä saadakseen parempia kuvia. En ole varma täysin huvittaisiko puolustusministeri Niinistöä, jos vaikkapa aikamme anarkistit kohtelisivat häntä itseään samalla tavalla ja hänen housujensa revittyjä suikaleita myytäisiin vaikkapa  "fasisminvastaisen taistelun muistoesineinä".










Kommentit (0)




Jussi Niinistö ja kansanhuumori

Puolustusministeri Jussi Niinistöä ei yleensä pidetä huumorimiehenä, mutta kyllä hänestä sellainenkin piirre löytyy, koska Lapuan liikettä koskevassa tutkimuksessaan hän toteaa humoristisesti seuraavaa:

"Kyyditystoimintaa on sanottu aseettomaksi sissisodaksi. Se oli suoralinjaisella, diplomatiasta piittaamattomalla talonpoikaisjärjellä perusteltua ja usein vielä juurevalla kansanhuumorilla ryyditettyä hevosenleikkiä."

Wikipediasta löytyy kaksi esimerkkiä suoralinjaisesta, talonpoikaisjärjellä perustellusta ja vielä juurevalla kansanhuumorilla ryyditetystä lapualaisten hevosenleikistä:

Erik Petter Mättö (k. 19. heinäkuuta 1930 Heinjoki) oli suomalainen rajasuutari, jonka Vihtori Kosolan poika Pentti Kosola ampui Lapuan liikkeen järjestämän muilutuksen yhteydessä. "Iskuryhmä" oli saapunut Lapualta saakka muiluttumaan heinjokelaista suutaria ja kesken kaiken humalainen Kosola ampui tupakkaa taskustaan kaivaneen Mätön metsäpolulla luullessaan tämän tavoittelevan asetta. Säikähtäneet muiluttajat hautasivat ruumiin.[1] Mätön ruumis löytyi vasta vuoden kuluttua muilutuksesta, kun lapualaisten paikallisena avustajana toiminut mies tunnusti teon ja näytti viranomaisille ruumiin kätköpaikan.

Rikosjuttu tuli vireille syksyllä 1931. Oikeuskansleri Albert Makkonen joutui vaihtamaan syyttäjän, sillä alkuperäinen syyttäjä lievensi Kosolan murhasyytteen syytteeksi tahattomasta taposta. Myös juttua käsitellyt kihlakunnanoikeuden tuomari Erkki Saraste osoittautui lapualaismieliseksi ja vapautti syytteestä muilutuksen määränneet Lapuan liikkeen "päämajan" kanslistit. Kosola sai lopulta korkeimmassa oikeudessa tuomioksi kaksi vuotta kuritushuonetta tahallisesta taposta.

Suutari Erik Mätön surman ohella Lapuan liikkeen tunnetuin veriteko oli Heinäveden kunnallislautakunnan puheenjohtajan sosiaalidemokraatti Onni Happosen murha. Hänet siepatiin 1. syyskuuta 1930 kunnanvaltuuston kokouksen yhteydessä suuren ihmisjoukon edessä pakottamalla Happonen väkivaltaa käyttäen henkilöautoon. Hänen ruumiinsa löydettiin kaksi vuotta myöhemmin metsään haudattuna Karvion kanavan tuntumasta Joensuun ja Varkauden välisen maantien varrelta. Ruumiissa oli rajun pahoinpitelyn merkkejä ja ruumiinavauksen mukaan kuolema oli johtunut päähän ammutusta luodista.[22]

Happosen surmasta tuomittiin työmies Otto Pakarinen, joka kuitenkin oli ilmeisesti ottanut syyn niskoilleen suurta rahasummaa vastaan. Sieppauksen silminnäkijöistä huolimatta murhan todelliset syylliset jäivät selvittämättä ja rankaisematta. Oikeiksi syyllisiksi on epäilty Kuopiosta saapuneita Lapuan liikkeen jäseniä tai Heinäveden omia aktivisteja, joihin on katsottu kuuluneen ainakin nimismies Onni Hartion.[23] Onni Happosen hautajaisten jälkeen oli haudalle lasketut seppeleet seuraavan yön aikana hajoitettu ja levitetty ympäri kirkkomaan ympäristöä.[22]


Kommentit (0)



Elias Simojoki - eläinsuojelumies

Elias Simojoki, jonka vaiheet liittyvät vankasti Savoon ja Kuopioon, oli ristiriitainen henkilö.  Hän oli huumorintajuinen ja pidetty Kiuruveden seurakunnan pappi, joka oli niin iloluonteinen, että saattoi välillä saada sellaisen naurunpuuskan, että joutui oksentamaan.  
Elias Simojoki oli  myös kiihkeä aatteenmies, joka osallistui sekä Suomen sisällissotaan, Aunuksen retkeen, Karjalan retkeen 1921 ja  suomalaisten vasemmistolaisten kyydityksiin. Heimokansojen kohtalot 1920- ja 1930-luvun Neuvostoliitossa olivat hänen kirkossa pitämiensä rukousten toistuvana aiheena. Suur-Suomi oli hänen poliittisen toimintansa johtotähti.
 
Simojoki osallistui Viron äärioikeiston vapsien epäonnistuneeseen vallankaappausyritykseen Viron yksinvaltias Konstantin Pätsiä vastaan. Asian johdosta tehtyjen kotietsintöjen yhteydessä tuli esille Simojoen Jaakko Virkkuselle, joka oli Karttulan Syvänniemen Virkkusia ja Snellmanin sukua, 15. kesäkuuta 1935 kirjoittama kirje. Kirje koski Sinimusta-lehden saamaa painokannetta lehden herjattua Neuvostoliiton ulkoministeriä Litvinovia. Kirjeessä todettiin ytimekkäästi:
 
”Oikeusministerin ruotsalaispiiska on sivaltanut vasten kasvojani, mutta hänen paikkansa on oleva Petsamon Heinäsaarien keskitysleirillä, jossa hän kerran Sasun, Eeron jaa muiden matelijoiden kanssa viettää loppuikänsä linnunsontaa keräten ja vapisten kuunnellen Sinimustien tahdikkaita askelia vartiotulien ääreltä.”
 
Kun talvisota syttyi, Elias Simojoki ilmoittautui vapaaehtoisena rintamalle. Hän kaatui Impilahden Konnunsaarella Koirinojan jäällä ollessaan lopettamassa haavoittunutta hevosta, joka makasi rintamalinjojen välissä. Hevosta ei ollut onnistuttu lopettamaan suomalaisten tai neuvostoliittolaisten joukkojen puolelta, jolloin Simojoki hiihti hevosen viereen, lopetti sen pistoolilla ja joutui sen jälkeen itse neuvostoliittolaisten konekiväärin lopettamaksi.
 
Elias Simojoki on saanut näköispatsaansa edustavalle paikalle, koska hän oli Tampereen Vapauden patsaan mallina.

Kommentit (0)

torstai 10. maaliskuuta 2016

Elias Simojoki - vihapuhuja

Mielenkiintoinen tapaus on Suomen historian karismaattisimman fasistin Elias Simojoen tapaus, josta Suomalaiset fasistit kirjassa paljon kerrotaan. Hän on niin mielenkiintoinen tapaus, että Kakolan psykiatri Hannu Lauerma aloitti suomalaisista psykopaateista kertovan tv-sarjansa jaksolla Elias Simojoesta.

Koulutukseltaan Elias Simojoki oli pappi, mutta hän ei hoitanut virkaansa lähimmäisen rakkautta korostavan vuorisaarman hengessä, vaan pikemminkin päinvastoin, kuten Internetistä löytämäni lopussa oleva sitaatti hänen eräästä puheestaan todistaa.

Simojoki oli Akateemisen Karjala-seuran aktiiveja, jotka lopettivat kirjeensä kirjainlyhenteellä PRV, jonka merkitystä olen joskus miettinyt ja nyt selvittänyt. PRV tulee sanoista "pyhässä ryssän vihassa". Urho Kekkosen Myllykirjeitä tutkiessani olen huomannut, että hän aloitti hukkumakirjeensä kirjainlyhenteellä HV, jonka merkitystä rohkenen tuskin arvailla.

Tässä lopuksi esimerkki Elias Simojoen vihapuheesta.
"Me tiedämme, ettette te rakasta ryssää, niin kuin osa kansaamme tekee, vaan kysytään, osaatteko te vihata sitä. Osaatteko te vihata, niin kuin verivihassa vihataan, niin kuin esi-isänne vihasivat, niin kuin vapaussodan jääkärit vihasivat ja vihaavat. Vai onko teihin tarttunut se nykyajan lattea henki, jolle ryssä, jos ei olekaan rakas, on ainakin yhdentekevä - tuollainen tosin kavala ja väliin mahdollisesti vaarallinenkin, mutta toiselta puolelta sellainen "herttainen ja lapsellisen hyväsydäminen" (kuten eräässä juhlapuheessa sanottiin), jonka kanssa on hyvä olla "ystävällisissä" väleissä, tehdä kauppoja j. n. e.
- - Suomen ylioppilaat! - -
Teissä, maan toivoissa, on herännyt ihmeellistä isänmaallista - suur-isänmaallista - intoa ja rakkautta. Käykää te kansamme etunenässä myös vihassa! Isänmaamme ei tarvitse sellaisia rakastajia, jotka eivät osaa vihata. Jos tahdotte olla suuria rakkaudessa, on teidän oltava suuria vihassa. Kuta intohimoisemmin kansalainen rakastaa maataan, sitä katkerammin vihaa sen vihollista. - Kaunis on suomalainen ylioppilas rakkaudessa, kauniimpi vihassa.
Siis kunniamme ja vapautemme nimessä kaikukoon tunnussanamme: Viha ja Rakkaus! Kuolema ryssille, olivatpa ne minkä värisiä tahansa. Esi-isiemme vuotaneen veren nimessä, kuolema kotiemme, omaistemme ja isänmaamme hävittäjille ja raiskaajille, kuolema Kalevan heimon pirstojalle, Suomen kansan saastuttajalle. Suomen menetetyn kunnian ja tulevan suuruuden nimessä: Kuolema ryssille!"




Kommentit (0)



Kyösti Kallion murhayritys

Aapo Roseliuksen, Oula Silvennoisen ja Marko Tikan Suomalaiset fasistit - Mustan sarastuksen airuet on ajankohtainen ja muutenkin mielenkiintoinen kirja, josta opin mm. sen, että kaipa minunkin olisi korkea aika vakavoitua ja alkaa käyttäytymään aikuisen miehen lailla, koska olen vanha mies jo, jolle jokainen aamu on armo uus.. Muutakin yllättävää tietoa kirjasta sain. En ole tiennytkään, että myös pääministeri Kyösti Kallion henki oli katkolla murhamiesten vuoksi.

Tähän asti olen kuullut vahvistamattomia juoruja siitä, että ainoastaan K. J. Ståhlbergin murhaajat olisi jo jossain vaiheessa arvottu, mutta muitakin murhamiesarpajaisia on järjestetty, mikäli yhtään Suomalaiset fasistit-teosta on uskominen ja miksi ei olisi. Nimittäin Lapuan liikkeen ollessa kiihkeimmillään järjestön piirissä suoritettiin arvonta, jossa valittiin kaksi miestä murhaamaan pääministeri Kyösti Kallio. Arpa osui 22-vuotiaalle Yrjö Hissalle ja 27-vuotialle Juho Perämäelle.

Miehet tapasivatkin Kallion seisoskelemasta Seinäjoen asemalaiturilla. Kallio ymmärsi juttusilleen tulleiden miesten kiihkeistä puheista heidän olevan tosissaan, mutta hän kehotti puolituttuja nuoriamiehiä luopumaan tuumastaan, koska hänen hengellään he eivät mitään tekisi. Kirjan mukaan pientä ja kumaraa 57-vuotiasta vanhusta katsoessaan Hissa ja Perämäki ymmärsivät, etteivät he häntä voisi surmata ja antoivat Kallion nousta pohjoiseen menevään junaan.

Epäonnistuminen merkitsi nuorille kasvojen menetystä ja niinpä he ratkaisivat asian kävelemällä rautatieaseman sivussa olevien halkopinojen väliin ja ampumalla itsensä. Kovaa oli siis peli Suomessakin 1930-luvulla.

Tästä tarinasta opimme sen, että ennen sotia 57-vuotias pääministeri oli aikanaan jo säälittävä vanhus. Paljon on eliniän odote noussut noista ajoista. Muuten Lapuan liikkeen vahva mies Vihtori Kosolakin poistui tuonilmaisiin 52-vuotiaana vanhuksena. Tosin pelkästään vanhuuteen hän ei kuollut, vaan Vihtori oli myös kova mies ottamaan. Hän ei ollut mikään vesipoika Hitlerin lailla ja se oli hyvä se.

Kommentit (0)



Tekstiiliteollisuuden suurvalta

Tiettävästi orastavasta yhteiskuntasopimuksesta riippumatta isänmaa on edelleenkin vaarassa. Onneksi valoa on näkyvissä. Hiihtolomalla napsuttelin telkkaria ja siellä kerrottiin, että Suomi lähtee nousuun tekstiiliteollisuuden avulla, joka on minulle ihan uusi ja yllättävä tieto. Ennen Kuopiossa 1000 naista ompeli numeron C 54 ruskeita teryleenipukuja Neuvostoliittoon, mutta nyt ei täällä ole enää yhtä ainutta vaatetehdasta.

Mutta lähitulevaisuudessa saattaa Kuopiossa sellutehtaan yhteydessä hyvinkin olla ainakin yksi iso tekstiilitehdas, koska Suomessa on keksitty menetelmä valmistaa puusta puuvillaa parempaa kuitua. Puuvillan tuotanto on pahoissa ympäristöongelmissa maailmalla, mutta uusilla suomalaisilla menetelmillä täällä voitaisiin puun selluloosasta valmistettavalla kuidulla korvata kolmannes ihmiskunnan puuvillan tarpeesta. Sen bisneksen rinnalla Nokiakin kalpenee.

Puusta ainoastaan noin kaksi kolmasosaa on selluloosaa ja kolmannes ligniiniä, jolla ei tähän mennessä ole ollut järkevää hyötykäyttöä, mutta suomalaisinsinööri on keksinyt tähänkin asiaan ratkaisun. Ligniinistä voidaan valmistaa hiilikuitua, joka mullistaa esimerkiksi autoteollisuuden, sillä hiilikuidun avulla auton paino putoaa neljänneksen.

Kyynikko voi tietysti tässä vaiheessa kysyä, että mitä järkeä on perustaa uusia puunjalostustehtaita Suomen tundralle, koska etelässä puut kasvavat kymmenen kertaa nopeammin. Siihen en osaa vastata, mutta ehkä Brasilialta menee vielä muutama vuosi tarvittavan tietotaidon hankkimiseen ja sen ajan suomalaiset voisivat lyödä rahoiksi keksinnöllään. Sitten isänmaa tulee taas olemaan vaarassa.

Kommentit (2)



Ruotsalaisia salaisuuksia

Kolme ruotsalaista yleisurheilijaa on lyhyen ajan sisällä jäänyt kiinni kielletyistä lisäaineista, joka on yllättävä tieto, koska yleensä kiinni jääneet ovat olleet kehitysmaiden urheilijoita. Toisaalta ruotsalaisten amatöörimäinen puuhastelu todistaa sen, ettei sikäläinen doping ole järjestelmällistä.

Suomalaiset ovat varmasti hyvin pahoillaan naapurien epäonnen vuoksi. Tosin käryjen vuoksi saattaisi olla syytä laskea maaottelun pisteet uudestaan. Pahoillamme olemme myös siitä, että yksi kärynneistä on se etiopialaistaustainen juoksijatar, joka pari vuotta sitten ainoana pohjoismaalaisena voitti mm-kultaa. Nyt sekään Pohjolan mm-kulta ei meitä enää ilahduta.

Muutama ilta sitten tv:n Filmikellari-ohjelmassa näytettiin ruotsalaisen Ricky Bruchin haastattelu vuodelta 1967, jossa mies esitteli dopingin käyttöään ja valitteli sitä, että se haittapuoli aineissa oli, että hän sai niistä ihottumaa. Joskus 70-luvulla Bruchista tehtiin peräti dokumenttielokuva, jossa hän avasi pillerivarastonsa; varasto oli samanlainen haitarimallinen työkalupakki,  jollaisia myös kalamiehet käyttävät. Purkkeja ja purnukoita siihen mahtui satoja.

Luulen, etteivät suomalaiset yleisurheilijat olleet 60-luvun lopulla yhtään ruotsalaisia tietämättömämpiä kemiallisesta sisäruokinnasta, ja tulokset paranivat huimasti kaikissa lajeissa. Yksi sen ajan ennätyskin on vielä lyömätön. Nähtäväksi jää, koska elokuvaohjaaja Arto Halonen tekee paljastuselokuvan Suomen yleisurheilusta samalla tavalla kuin hän jo tekikin hiihtäjien toilailuista.

Kommentit (0)



Pahennuksen pömpelit

Kun lukee enemmän, luulee vähemmän. Sandra Hagmanin Suomen homohistorian oppikirjasta opin sen, että ennen sotia Suomessa oltiin homostelun suhteen vapaamielisiä; miehimyksiin suhtauduttiin suvaitsevasti, koska heitä pidettiin harmittomina kummallisuuksina.  Hagman ei tosin kerro sitä, että esimerkiksi Mannerheim erotettiin Haminan kadettikoulusta homostelun vuoksi, tosin tämä pystyi jatkamaan sotaopintojaan Pietarissa eikä ilmeisestä harhaviettisyydestä aiheutunut ongelmia urakehityksen suhteen.

Natsi-Saksan oppien saavuttua Suomeen kiristyi kontrollipolitiikka meilläkin; tosin sodan aikaan poliiseilla oli muitakin tehtäviä kuin miehimysten vahtiminen, mutta sodan jälkeen virkavallan resurssit riittivät myös tähän haasteelliseen hommaan. Varsinkin Helsingin lukuisat yleiset käymälät ja niissä harrastettu siveettömyys työllistivät virkavaltaa.

Senaikaiset yleiset käymälät olivat pienehköjä rakennuksia, joiden sisällä oli pieniä koppeja. Näitä koppeja toisistaan erottaviin seinämiin oli tehty pieniä reikiä. Niistä miehet saattoivat tarvittaessa työntää elimensä toisen vessankopin puolelle. Jos toisessa kopissa ollutta asia kiinnosti, hän saattoi tarttua tilaisuuteen.

Tosin kyllä tuollaista reikää voitiin ainakin eräässä Heikki Turusen kirjassa käyttää myös heterosuhteissa. Ainakin muudan pohjoiskarjalalainen nuori mies uhkasi työntää etuveitikkansa tuollaisesta reiästä naisten puolelle, mutta naisten puolelta uhattiin vetäistä kyseisen etuveitikan päähän tarvittaessa solmu, jolloin sen poisvetäminen ei olisi onnistunut.

Poliisit taistelivat Helsingissä yleisten käymälöiden siveysongelmaa vastaan uudenaikaisen teknisin menetelmin. He maalasivat väliseinien reiät tahraavalla maalilla, jonka avulla oli jälkeenpäin tarvittaessa helppo selvittää, missä aikeissa pahennuksen pömpelissä oli vierailtu.

Muuten olen sitä mieltä, että telkkariin olisi saatava vielä yksi poliisisarja lisää, vaikka kyllähän niitä on jo entuudestaan runsaasti. Homopoliisit olisi ihan hyvä tv-sarjan nimi ja se kertoisi siitä 50-luvun Helsingin huoltopoliisin osastosta, joka taisteli homouden vitsausta vastaan. Jouko Turkka voisi toimia ohjaajana, sillä ohjasihan hän 80-luvulla noin kymmenosaisen sarjan Kiimaiset poliisit, josta ei tosin tullut kovin suosittua katsojien keskuudessa.

Kommentit (0)




Homo-Suomen historia

Ilmeeni muuttui mietteliääksi, kun sain luettua Sandra Hagmanin homo-Suomen historian nimeltään Seitsemän kummaa veljestä, joka on kevään kohu-uutuuksia. Suomalaiset miehet pitävät ruotsalaisia miehiä hieman neitimäisinä ja homouteen taipuvaisina, mutta todellisuudessa tilanne taitaa ollakin päinvastainen, ainakin mikäli yhtään uskominen on Sandra Hagmania ja miksi ei olisi uskominen.

Nimittäin hänen mukaansa Suomen historia on ollut täynnä erilaisia tilanteita, joissa miehet ovat olleet erityisolosuhteissa ilman normaalia kanssakäymistä naisten kanssa. Näinhän oli tilanne esimerkiksi sota-ajan rintamalla, joka kokemus ruotsalaisilta miehiltä puuttui.

Hagmanin mukaan yksi merkittävimmistä homoeroottisista miljöistä suomalaisessa kulttuurissa on ollut tukkijätkäkulttuuri, johon on liittynyt erilaisia homoeroottisia riittejä, joissa esimerkiksi puukeppi työnnettiin uuden tukkijätkän anukseen, ennen kuin tämä otettiin varsinaiseksi jäseneksi tukkijätkien yhteisöön.

Tuo on kyllä minulle ihan uusi tieto. Paljon olen kuullut monenlaisia juttuja siitä, miten sodan jälkeen varmaankin kymmenet Kärkkäälän miehet kävivät Kakkisen saloilla Hackmannin hakkuissa ja enemmän kylän ukot näitä hakkuita muistelivat kuin sota-ajan asioitaan, mutta enpä ole kuullutkaan, että Hackmannilla olisi työnnetty seipäitä uusien miesten anuksiin.

Sen olen kyllä lukenut Kalle Päätalon kirjoista, että kun kämpillä ei siihen aikaan ollut telkkaria tai viedeopelejä eikä iltaisin oikein muutakaan ajankulua ollut, niin miehet huvittelivat ja viettivät vapaa-aikaansa polttelemalla toistensa pieruja. Päätalon mukaan kouluaikanaan kesäisin metsätöissä  ollut Urho Kekkonen se vasta innokas pierun polttaja olikin.

Kommentit (0)



Volvo-Markkanen lähti

Jatkamme tavallaan autoaihetta, sillä ikävän suruviestin luin juuri Kolehmaisten-Markkasten-Könösten-Kovalaisten-Kanasten sukuseuran sivuilta. Laajan ja maineikkaan suursuvun ehkä kansainvälisesti tunnetuin edustaja Matti Volvo-Markkanen on poistunut tuonilmaisiin 78 vuoden iässä.
 
Volvo-Markkanen harrasti parhaassa miehuudessaan laajaa kansainvälistä pankkitoimintaa, tosin hän ei perustellut pankkeja, joka tiettävästi on pankkialan tuottoisin muoto, vaan hän ryösteli niitä. Alan huippuammattilaisena hän panosti työkalujen laatuun ja turvautui ammatinharjoittamisessaan vain Volvo-merkkisiin autoihin ja mies sai siitä hellittelynimensä.
 
Markkasen päätoimialueena oli Tanska, jonka leppoisassa ilmapiirissä hän kertoi viihtyneensä. Tanskassa  saattoi pankkivirkailijoiden kanssa ryöstöaikeissa asioidessaan laskea leikkiä ja ryöstöpaikalta poistuttaessa kannustivat silminnäkijät iloista pankkirosvoa. Sen sijaan Suomessa vastaavissa tilanteissa löytyi aina sankareita, jotka ryntäsivät pahat mielessä suu vaahdossa hyväntahtoisen rosvon perään. 
 
Vaikka Volvo-Markkanen olikin syntyjään mikkeliläinen, olivat hänen esi-isänsä luultavasti Suonenjoen Markkasia, jotka ovat alunperin Suonenjoen Kolehmaisia, joiden tunnetuin edustaja ja suvun kantaisä Esko Kolehmainen, eli ruotsiksi Eskil Utermark (savoksi sittemmin Esko Markkanen), toimi yhtenä nuijamiesten päälliköistä.
 
Toimen mies on siis myös hänen jälkeläisensä Matti Volvo-Markkanen, sillä sen lisäksi, että hän Tanskassa ryösti 20 pankkia, ehti hän myös toimimaan KGB:n kansainvälisenä agenttina tai ainakin niin hän muistelmissaan kertoo. 
 
Häntä on syytä uskoa, koska Supon muutama vuosi sitten ilmestynyt historiikki antaa ymmärtää, että mies kävi vallan kovat kurssit Moskovassa. Yhtenä todisteena Supolle asiasta oli se, että Markkasen paidat oli pilattu pesussa juuri sillä tavalla kuin Moskovan pesuloissa oli tapana.

Kommentit (0)



Ladalla kulkee kovaa

Sain sosialistisessa mediassa palautetta, joka luultavasti liittyy tuonnoiseen Ladan pakkaskestävyyttä ylistävään kirjoitukseeni. Käsittääkseni Venäjään lähtökohtaisesti myönteisesti suhtautuva uutistoimisto Sputnik kertoi, että Ladan myynti EU-maa Latviassa lisääntyi viime vuonna 3000 prosenttia, joka tieto palauttaa mieleeni Jerevanin radion, joka mm. kerran iloisella 70-luvulla uutisoi, että Neuvostoliitto oli voittanut Suomen jalkapallomaaottelussa 9-0. Se tieto oli silloin täysin oikea.

Oikea on myös tuo Ladan menestystarinasta kertova uutinen. Automerkin myynti lisääntyi toissa vuoden 11:stä viime vuonna yli 3000:een. Tuossa asiassa on tärkeää myös se, että Ladoja voi näköjään  nykyään tuoda EU:n alueelle. Yhteen aikaan autolla oli tänne jyrkkä lähestymiskielto, koska takapenkin melutaso ylitti jonkin viranomaismääräyksen joissakin oloissa jollakin desibelillä. Yleensä tuollaiset tuulesta temmatut määräykset on kytketty meillä Venäjän tullin toimintaan.

Nähtäväksi jää, koska Lada leviää jälleen myös Suomen maanteille. Itse törmäsin muutama vuosi sitten Karjalan teillä pieneen söpöön Lada  Okaan, joka silloin ruplan korkean kurssin aikaan maksoi Venäjällä peräti 3000 euroa. Se oli silloin vasta  maailman toiseksi halvin automalli, koska Intiassa jokin kansanvaunu maksoi vain 2500 euroa. Luulen, että Oka on nykyisellä ruplan kurssilla maailman halvin; tosin kyllä sen hinta tullien jälkeen Suomessa olisi useita tuhansia euroja.

Muuten toimittaja Arvo Tuominen kierteli äskettäin dokumentissaan kannasta maailman rumimmalla autolla, joka oli niin ruma, että se oli suorastaan kaunis. Heinäladon kokoinen maastoajoneuvo oli merkiltään UAZ. Uskon, että UAZ:n korimalli palveli jo suuressa Isänmaallisessa Sodassa ja samat saksalaisvalmisteiset prässit ovat käytössä edelleen. Latviassa UAZ maksaa nettitietojen mukaan reilun kymppitonnin.

Tuo arvaukseni koriprässien saksalaisesta alkuperästä selittyy sillä, että luin juuri erään saksalaisen Tiikeripanssariupseerin katkerat muistelmat ja siinä kerrottiin, että venäläispanssarit olivat saksalaisia virtaviivaisempia ja siksi osumakestävämpiä, koska Saksa myi Neuvostoliitolle juuri ennen sotaa panssariteräksen vääntelyyn tarvittavat prässit.

Kommentit (0)



Tuotantomääriä

Tarkistin asian netistä, johon ei tosin ole aina luottaminen. T-Fordeja valmistettiin todellakin Kuplavolkkareita vähemmän, vaikka itse olisin veikannut toisin. Vuosien 1908 - 1926 välillä tehtyjä T-Fordeja valmistettiin vain 15 miljoonaa. Muuten netistä löytyi Suomesta vielä kaksi myynnissä olevaa 20-luvun  T-Fordia eikä hinta ollut paha. Halvemman lähtöhinta oli 15900 euroa ja kalliimman 24.500. Varmaankin hyviä autoja vieläkin, mutta bensaa kului uutenakin kolme kertaa enemmän kuin nykykärryillä.

Epäilin myös, että Lada 1200-mallia olisi valmistettu Kuplia enemmän, mutta niin ei ole. Pikku-Ladoja tehtiin vain 21 miljoonaa kappaletta eikä niitäkään enää valmisteta, joka on puute ja epäkohta, koska pitkällä kuluttajansuojalain-urallani en muista juurikaan Ladoista valitetun. Tosin ilmiön selityksenä saattaa olla se, että monille Lada oli ideologinen valinta. Monet alan miehet väittävät, että neuvostoauton ainut hyvä puoli oli sen pakkaskestävyys ja se on arvokas piirre luotettavassa menopelissä. Viime aikoina on monille saattanut tulla Ladaa ikävä, koska nykyisiin autoihin tulisi liimata varoituslappu siitä, ettei laitetta saa käyttää alle 20 asteen pakkasella.

Kuplavolkkari antoi tuotantomäärissään sikäli tasoitusta kilpailijoilleen, että sota-aikaan tehdas valmisti vain sotilasmalleje, eli elokuvista tuttuja Kybelvageneita ja vähemmän tunnettuja Schwimmwageneita. Jälkimmäinen oli varsin mielenkiintoinen tapaus, sillä se oli Kuplavolkkarin uivamalli. Se muistutti kylpyammetta ja kykeni etenemään maantiellä 90 km/t ja vedessä 10 km/t. Siinä oli perässä rupeli kuten oikeissakin vesikulkuneuvoissa, mutta peräsintä ei ollut, vaan sitä ohjattiin myös vedessä etupyörillä, joka piirre ei herätä minussa luottamusta.

Kommentit (0)



Heinolan Kupla

Sosialistisessa mediassa keskusteltiin juuri Heinolan autoteollisuuden historiasta. Ilmeisesti Tekniikan Maailmassa on ollut juttu aiheesta. Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, väitän, että Heinolan kaupungin Tommolan kaupunginosan Tiilitehtaan kadulla nykyisen Sahakoneen hallissa on toiminut Suomen ensimmäinen henkilöautotehdas 1960-luvun puolivälissä.

Suomen ensimmäistä autoa siellä ei valmistettu, sillä Korvensuu-merkkisen ajoneuvon valmisti seppä Korvensuu jo reilut sata vuotta sitten ja ensimmäiset kuorma-autot valmistettiin Sisun tehtaalla jo 1930-luvulla, mutta ensimmäiset tehdasmaiset henkilöautot valmistettiin entisen kotikaupunkini siinä kaupunginosassa, jossa itsekin asuin. Vasta muutama vuosi myöhemmin valmistuivat ensimmäiset Saabit Uudessakaupungissa.

Heinolan autot olivat Kuplavolkkareita ja väriltään ne kaikki olivat vaalean sinisiä. Kovin suuriin tuotantolukuihin Heinolassa ei päästy, koska 42 auton jälkeen todettiin, ettei tuotanto kannata. Saksassa autot valmistuivat 20 prosenttia halvemmalla. Mainittakoon, että Kuplia valmistettiin maailmassa vuosien 1938 - 2003 välillä yhteensä 21,5 miljoonaa kappaletta, eli enemmän kuin siihen mennessä mitään automerkkiä. Myöhemmin Volkswagen Golfia tehtiin vielä enemmän.

Muistanpa, että Heinolassa puhuttiin siitä, että kaupungin autotehtaaseen liittyi jotain rikosepäilyjä, mutta sellaisia epäilyjä kaupungissa liittyi kyllä kaikkeen muuhunkin. Sosialistisesta mediasta olen lukenut, että epäselvyyksiä  liittyy myös johonkin nykyiseen kaupungin kulttuuritoimen autoasiaan.

Siitä tuli mieleeni, että Heinolan kaupungin vireän ja maankuulun museon, joka käsittääkseni kuuluu Heiolan kulttuuritoimen pyhään yhteyteen, tulisi hankkia kokoelmiinsa Heinolassa valmistettu vaalean sininen Kupla, jolla voisi tyydyttää muunkin kulttuuritoimen henkilö- ja bagaashikuljetustarpeet. Kyllä sellainen menopeli vielä jostain löytyy. Autolla olisi ikää jo 50 vuotta, mutta se olisi varmasti  vielä ihan hyvässä kunnossa, koska Kuplat suunniteltiin tuhatvuotisen valtakunnan tarpeisiin.



Kommentit (0)




Ulkokenttäkausi käynnistyi

Jalkapalloilun ulkokenttäkausi käynnistyi eilen Kuopiossa, kun Kupsin a-juniorit kohtasivat MP:n vastaavan yhdistelmän Keskuskentän lumisella viheriöllä Sm-karsintasarjassa. Henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin. Kuopiolaiset voittivat ennakko-odotusteni vastaisesti 7-1.

Olin varautunut mielessäni pahempaan. Viime vuonna vastaavassa pelissä MP oli joukkueista selvästi huonompi. Koko pelinaikana mikkeliläiset hyökkäsivät vain viisi kertaa. He tekivät silti neljä maalia ja ampuivat kerran tolppaan ja voittivat puhtaasti 4-0. Kups sitten kuitenkin voitti samalla porukalla sarjassa Sm-hopeaa.

Muuten katastrofin tuntua on tällä hetkellä ilmassa kuopiolaisen jalkapalloilun yllä. Veikkausliigan alkuun on enää reilu kuukausi, mutta kohulla ostetuista MM-turnaustason ulkomaalaisvahvistuksista ei ole mitään havaintoa. Pekka Tiilikaista mukaillen "kello käy, mutta Nigerian poikia ei näy."

Ettei vaan käy yhtä huonosti kuin viime kesänä. Silloin isolla rahalla ostettiin uudeksi Peleksi kutsuttu ihmemies maalintekijäksi. Yhden maalin hän sitten tekikin, mutta ei Kupsissa vain Kufun riveissä maakuntasarjan pelissä. Uuden Pelen taidot eivät riittäneet Veikkausliigaan asti.

Kommentit (0)



Rotuoppeja

Kuopiossa vietetään jo perinteiseksi muodostunutta venäläisen kulttuurin viikkoa, ja kävin sen merkeissä katsomassa kielisukulaisistamme hanteista kertovan ilmaisen elokuvan. Epäilen, etteivät hantit ole pelkästään meidän kielisukulaisiamme vaan ihan myös geneettisesti sukulaiskansamme. Heitä katselleessaan tuli jonkinlainen tuttuuden tunne

Ensiksikin hantien asuinseutu Siperian itäpuolella toi ihan mieleen Itä-Suomen salot järvineen ja soineen. Lisäksi hantien kasvonpiirteissä on yhteistä meikäläisten kanssa. Heilläkin on lihansyöjän korkeat poskipäät ja pakkaseen hyvin sopiva pysty töpselinenä, josta on tosin sateella haittaa. Sellaisia poskipäitä ja haistimia ei EU-kansoilla juuri näe.

Rotuopit näyttävät taas nostavan maailmalla päätään. Törmäsin juuri sosiaalisessa mediassa tietoon, jonka mukaan ukrainalaiset eivät enää pidä venäläisiä slaaveina, vaan suomalaisten ja tataarien sekasikiöinä. Ehkä näin onkin - mitäpä huonoa tuollaisessa yhdistelmässä olisi. Perinteisestihän Venäjältä löytyvät maailman vahvimmat miehet ja kauneimmat naiset. Venäjän tuntija Jukka Mällinenkin oli eräässä haastattelussa sitä mieltä, että vielä Iivana Julman aikaan pelkästään mordvalaisia oli nykyisen Venäjän alueella slaaveja enemmän.

Pohjois-Venäläiset ovat kyllä hyvin suomalaisen näköisiä, mutta Etelä-Venäjältä löytyy sitten tummempia ihmisiä. Muistanpa miten muutama vuosi sitten oli telkkkarissa ohjelma neuvostoliittolaisten sotavankien siittämistä lapsista ja ohjelmassa haastateltiin erästä keskisuomalaista veljessarjaa, joista kuusi muistutti elävästi Jaakko Teppoa, mutta yksi oli ihan Viktor Klimenkon näköinen. Jaakko Tepon näköiset veljet katselivat Klimenkon näköistä mietteliäinä ja muistelivat, että heidänkin äidillään oli maatöissä apuna venäläinen sotavanki siihen aikaan, kun isä oli rintamalla.


 

Kommentit (0)



Syntien anteeksiantaminen

Vaan kylläpä tuossa Korpelan Topissa ja koko korpelalaisessa herätysliikkeessä olisi oivallinen kirjan aihe vaikkapa erilaisiin perversion muotoihin, seksiin ja väkivaltaan erikoistuneelle historiakirjailija Teemu Keskisarjalle. Taustatietoa tuhtiin kirjaan löytyy netistä kiitettävästi. Wikipedia mm. kertoo Toivo Korpelasta seuraavaa:

Toivo Aleksanteri Korpela (13. tammikuuta 1900 Ähtäri9. tammikuuta 1963 Ähtäri) oli pienviljelijä ja metsätyömies, joka tuli tunnetuksi nimeään kantavasta uskonnollisesta hurmosliikkeestä.[1]

Korpelan vanhemmat olivat torppari Santeri Kallenpoika Korpela ja Elisabet Heikintytär Pennala. Vanhoillislestadiolaisen uskonnollisen heräämisen koettuaan Korpela ryhtyi saarnamieheksi, ensin kotiseudullaan ja sitten Pohjois-Suomessa ja -Ruotsissa. Varsinkin Ruotsin Lapissa, jonne hän saapui ensimmäisen kerran 1928-1929, Korpela sai aikaan laajan herätysaallon. Pääasiassa yksin saarnamatkoilla kulkeneen Korpelan mukana olivat toisinaan myös muun muassa Mikko Pääkkölä ja Kalle Sandberg. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK kielsi Korpelan toiminnan saarnaajana keväällä 1929, mutta hän jatkoi saarnaamista kiellosta välittämättä, mikä johti välirikkoon SRK:n kanssa 1931-1932. Pohjois-Ruotsiin Korpela palasi syksyllä 1934, saarnaamaan yhdessä tulevaisuuden näkyjä nähneen Sigurd Siikavaaran kanssa, aina tammikuuhun 1935 saakka. Ns. korpelalaisuudeksi kehittynyt uskonnollinen liike teki kuitenkin saman vuoden keväällä pesäeron Suomeen jo palanneeseen Korpelaan. Liike katosi julkisuudesta 1939 Haaparannassa sen kannattajia vastaan pidettyjen oikeudenkäyntien jälkeen. Korpela ei myöskään itse ollut juurikaan enää yhteyksissä aiempiin kannattajiinsa. Talvisotaan osallistunut Korpela oli jatkosodassa sotilaskarkuri ja tuli esiin vasta yleisen armahduksen jälkeen talvella 1945. Kirjailija Bengt Pohjanen on käsitellyt korpelalaisuutta useissa teoksissaan. Niihin perustuva näytelmä Jerusalemin tanssi esitettiin Oulun kaupunginteatterissa vuonna 1990.[1]



Netin keskustelupalstalta löytyi alla oleva muistelus Korpelan Topin seuroista, jotka olivat näköjään melkoisen äreitä kinkereitä ja hartaudenharjoittamismuodot poikkesivat ainakin jossakin määrin nykyisen valtakirkon mielestäni hieman tylsistä hartaudenharjoittamismuodoista.

 

Teki ne muutakin. Seurojen sopivassa vaiheessa sammutettiin valot, riisuttiin liiat vaatteet, mentiin vällyjen alle ja kaikki nai kaikkia. Yksi osallinen kerran varasi hiilenpalan ja merkkasi sillä naitavansa. Valojen sytyttyä näki hiilimerkin äitillään. Homman nimi oli syntien anteeksiantaminen.

Muutoinkin syntejä ahkerasti annettiin anteeksi. Oli erikseen sitä varten nainenkin, nimeä en muista. Oikein synnintunnossa käytiin navetan puolella jos ei naisia riittänyt. Homma kaatui siihen, kun osa vietiin mielisairaalaan, osa vankilaan alaikäisten nainnista ja osa järkiintyi.

 
 

Kommentit (0)



Mulukkutalakoot

Kysyinpä filosofiakerhon tilaisuudessa tutkijatohtori Teemu Ratiselta, joka on erikoistunut uskonnon ja seksin tutkimiseen, että onko kukaan tehnyt tieteellistä tutkimusta korpelalaisesta herätysliikkeestä, joka vaikutti varsinkin Pohjois-Suomessa ennen sotia. Saattaa olla, että kannattajia oli Savossakin  ja jopa Kärkkäälän suunnalla, koska uskonasioista kiinnostunut Kakkisen Olli oli vieraillut hurmosmaisessa hengellisessä kokouksessa ja kertoi jälkeenpäin, että tilaisuus melkein muuttui "mulukkutalakoiksi".

Ratisen mukaan korpelalaisuutta ei ole tutkittu, ja siinäpä saattaisi olla minulle sopiva ajankulu eläkepäiviksi. Luultavasti asiasta löytyy paljon taustatietoa esimerkiksi oikeuden pöytäkirjoista ja poliisien arkistoista. Wikipedian mukaan poliisi seurasi aktiivisesti korpelalaisten edesottamuksia ja kertoo seuraavaa:

"Huhtikuussa 1938 poliisi sai aihetta kiinnittää tarkempaa huomiota liikkeeseen, kun muutama sen kannattajista jäi kiinni Ruotsin alkoholin valmistuslakien rikkomisesta. Keväällä 1939 kävi ilmi, että kolme alaikäistä oli tullut raskaaksi.Tästä seurasivat ensimmäiset pidätykset ja Pajala-Korpilombolon kihlakunnan käräjäprosessi, joka kesti aina kevääseen 1940. Tämän prosessin seurauksena vuosina 1939-40 viisi korpelalaista tuomittiin vankeuteen ja yksi syyntakeettomana mielisairaalaan sekä noin viisikymmentä korpelalaista saivat sakot. Tuomioiden perusteet olivat alaikäisiin kohdistuva haureus ja Ruotsin alkoholin valmistuslakien rikkominen sekä siveyttä vaarantavat toimet."

Liikkeen perustaja Toivo Korpela oli väkevä puhuja. Hän sai jopa 30-luvun alkuvuosina opetuslapsensa uskomaan, että valkoinen arkki, ilmeisesti jonkinlainen zeppeliinin kaltainen ilmakulkuneuvo, saapuu noutamaan 666 uskollisinta luvattuun maahan Palestiinaan Luossajärven jäältä. Niinpä monet myivät talonsa sekä tavaransa ja kokoontuivat odottamaan noutajaa, jonka aikataulu kuitenkin petti. Se ei saapunutkaan 16.3.1935 klo 6 kuten ennustettu oli. Tosin ennustuksen tehneelle Sigurd Siikavaaralle taisi lopulta tullakin joku noutaja, koska hänet toimitettiin asianmukaiseksi katsottuun mielitautiparantolaan.

Mutta toiminta jatkui ja vaikka olen aina pitänyt lestadiolaisuutta aika ahdasmielisenä suuntauksena, niin korpelalaisuus sai sittemmin erittäin vapaamielisiä piirteitä ja sen hartauden harjoittamismuodot poikkesivat ainakin siitä, mihin nykyisen valtionkirkon piirissä on totuttu, mikäli Wikipediaan on yhtään uskomista ja miksi ei olisi:

"Toiminta jatkui, kun Sigurd Siikavaara pääsi mielisairaalasta juhannuksena 1935. Piitimen Furunäsetin mielisairaalasta päästyään Sigurd Siikavaara tulkitsi odotetun kristalliarkin tarkoittavankin Jumalan henkeä, joka olisi vuodatettu kullekin korpelalaiselle. Hän tietysti Ensimmäisenä Profeettana olisi saanut tuosta Hengestä suurimman osan. Tästä julistuksesta oli seurauksena se, että korpelalaiset saattoivat tehdä syntiä synnin tarttumatta ja tahraamatta heitä. Synnin puolestaan Sigurd Siikavaara ymmärsi Tornionjokilaaksossa vaikuttaneen lestadiolaisuuden mukaan. Keväällä 1937 alkoholi tuli mukaan kuvioihin. Sigurd Siikavaara sairasti iskiasta ja muutamat hänen kannattajistaan toivat hänelle "lääkkeeksi" olutta. Sigurd Siikavaara nautti tarjotut juomat ja olo helpottui.

Tämän jälkeen kokouksiin tuli mukaan tanssi ja kortinpeluu sekä lopulta sukupuolisuus. Sukupuolisuuden tarkoituksena oli kuvata erilaisten toimien kautta sitä vapautta, mistä korpelalaiset saivat nauttia sen kautta, että he olivat vapaita aikansa lestadiolaisuuden kautta määrittyneistä normeista. Sukupuolinen vapaus ja sukupuoliyhteys eivät olleet jumalanpalveluksen muotoja. Sukupuolisuus sai omituisia ja myös viranomaistahoja kiinnostavia muotoja. Lahkon jäsenet käskettiin rituaalisesti kampaamaan toistensa häpykarvoja sekä pesemään toistensa peräaukkoja. Kirjailija Bengt Pohjanen on esittänyt käsityksensä, jonka mukaan lahkon parissa pyrittiin myös ihmisuhriin. Tästä entiset korpelalaiset ovat tosin vaienneet."




Kommentit (0)



Kaanan parisuhteen rekisteröimistilaisuus

Öylönnä kokoontui Kuopion filosofiakerho pitkästä aikaa, ja aihe oli mitä mielikuvitusta kiihottavin eli ”Ju­ma­la ja sek­si pervoteorian sil­min”, josta alusti teologian tohtori Tee­mu Ra­ti­nen, suoraan Hel­sin­gin yli­o­pis­tolta, jossa hän työskentelee tutkijatohtorina.

Tilaisuus oli ajatuksia herättävä. Mikäpä ihmistä enemmän kiinnostaakaan kuin seksi ja pervous. Tohtori Ratinen mm. kertoi illan teemaan liittyen, että ainakin eräs, mielestäni itsensä hieman pöhköksi lukenut, Raamatun tutkija oli päätynyt lopputulemaan, jonka mukaan Ison kirjan kertomus Kaanaan häistä saattoi olla kuvaus Jeesuksen ja Johanneksen avioliittoon vihkimisestä, jota nykykielellä Suomessa kutsuttaisiin parisuhteen rekisteröimistilaisuudeksi. Tämä näkemys tapahtuneesta saa todennäköisesti monen vanhakantaisen uskovaisen ilmeen muuttumaan mietteliääksi.

Nuo Kaanaan häät muistetaan nykyään enemmänkin ryyppyjuhlina. Siellähän kerrotaan tapahtuneen Jeesuksen ensimmäinen virallinen rekisteröity ihmeteko. Kun ensimmäinen erä hankittuja juhlajuomia oli ryypätty tuulensuojaan, Jeesus muutti kuusi nykymitoin noin 100 litran, eli pari kolmen silloisen juutalaisen tilavuuden mitan, eli vetomitan suuruista, pesusaavillista vettä viiniksi ja juhlatunnelma oli näin pelastettu ja juhlaväki otti käsittääkseni porukan kännin. 600 litraa päihdettä on mielestäni huomattava määrä kerralla juotavaksi suurellekin juhlayleisölle. 

Lopuksi Jeesus vielä opasti paikalla olevia alkoholin käyttöön seuraavasti: "Kaikki tarjoavat ensiksi hyvän viinin ja sitten, kun vieraat alkavat juopua, huonompaa. Mutta sinä olet säästänyt hyvän viinin tähän asti."  Tuossa ohjeessa on vinha perä, elikkä kannattaa aluksi tarjota vieraille parempia aineita ja sitten kun porukka on tarpeeksi maistissa, kelpaa jo vähän huonompikin.

Kommentit (0)




Yksi maailman johtavista mäkihyppykansoista

Ylväinä liehuvat kansakuntien liput Puijon mäkimontussa, mutta yhtenä  ylväimmistä liehahtelee Suomen siniristivaate. Eilinen päivä sen todisti, että suomalaiset ovat yksi maailman johtavista talviurheilukansoista . Eilen uljaat mäkikotkamme sijoittuivat joukkue mäkihypyssä sijalle kahdeksan, joka on kova saavutus kansakuntien joukossa, koska mikäli yhtään on uskominen CIA:n tilastoihin, jotka juuri tarkastin, ja miksi ei olisi uskominen,  maailmassa on peräti 193 itsenäistä valtiota.

Tässäkin, kuten monessa muussakin, asiassa olemme kirkkaasti kymmenen parhaan kansakunnan joukossa Telluksella. Suomalaisten saavutuksen arvoa korostaa se, että mäkihyppely on maassamme pelkästään veteraanien harrastama asia. Nykyiset suomalaisnuoret, jotka ovat raittiita, eivätkä enää juo ja tupakoi, kuten kunnon mäkimiehet ennen tekivät, eivät ole enää niin pitkälle alkoholisoituneita, että he edes suostuisivat moista terveydelle vaarallista urheilumuotoa harrastamaan. Uskon, että ensi talven MM-kisoissa Lahden sementissä Suomen mäkijoukkueen muodostavat vanhat mestarit, eli nelikymppisiä Janne Ahosta, Harri Ollia ja Toni Niemistä vahvistavat viisikymppiset Jari Puikkonen ja Matti Nykänen.

Ainoa huolestuttavat asia eilisessä mäkikisassa oli katsojien vähyys. Tosin oli heitä selvästi enemmän kuin edellisissä talviurheilun perinteisessä suurtapahtumassa, eli maakuntaviesteissä, jolloin katsojia oli Pui jolla17 kpl. Mainittakoot, että eiliseen maailman cupin kilpailuun oli poikkeuksellisesti  ilmainen pääsy, mutta sekään ei vetänyt väkeä paikalle. Itsekään en jaksanut raahautua mäkimonttuun, koska olin varma, että huonon sään vuoksi kilpailu perutaan. Arvioin karkeasti, että jos minulle olisi maksettu 100 euroa, olisin saattanut vaivautua paikalle tarkastamaan tilanteen.

Muuten joskus 30 vuotta sitten, kun silloinen johtava mäkikotkamme kävi istumassa Puijon Sarvessa, mutta kävi kuitenkin välillä yhden hypyn Puijolla laskemassa; toista kertaa ei hän jaksanut jostain syystä hypätä, vaan suuntasi taas Puijon Sarveen, paikalla mäkimontussa oli tapausta tyytyväisenä ihmettelemässä kymmeniä tuhansia maksaneita.

Kommentit (0)



Dosentti Luukkonen

Vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana ja kanavannapsuttelijana ilahduin suuresti, kun löysin yleiskristillisen Alfa-tv:n ja sieltä teologian tohtori Arto Luukkosen keskusteluohjelman Dosentti, joka viitanneen juontajan oppiarvon. Tohtori Luukkosta katselee ja kuuntelee mielellään, koska hän on harvinaisen kaunis ihminen; oikea voimakasrakenteisen ja lupsakkaan savolaisen miehen ruumiillistuma ja muutenkin varmasti hyvä ihminen.

Dosentti Luukkosesta tulee mieleeni Venäjän tsaari Pietari III, joka jostain historian oikusta johtuen oli syntynyt savolaisen pienviljelijä-metsurin näköisenä ja joka oli niin ihastunut ulkonäköönsä, että pestasi itsensä näköisistä miehistä henkivartiokaartin, jonka hän puki preussilaisiin univormuihin, koska hän oli kovasti ihastunut saksalaisten meininkeihin, kuten muuten suomalaisetkin jossain historian vaiheessa olivat. Pietari III oli niin mieleistynyt henkivartiokaartiinsa, että hän teetätti siitä näköispatsaat, ja niinpä jossakin Pietarhovin puistossa on Arto Luukkosta esittäviä patsaita, joihin minun tulee vielä tässä elämässä päästä tutustumaan.

Viimeisimmässä Dosentti-ohjelmassa perussuomalainen pappismies Arto Luukkonen haastatteli Vasemmiston kansanedustaja Anna Kontulaa ja taas huomasin ihmeekseni, että papit ja kommunistit ovat nykyään yhtä tuohtuneita maailman menosta. Kummatkaan eivät ole ihastuneita EU:n eivätkä ainakaan sen talouspolitiikkaan.

Eduskunnassa persut vastustivat yhdessä hallituspuolueeseen silloin kuuluneen Kontulan kanssa Kreikan pankit pelastavaa tukipakettia ja nyt taitaa moni muukin jo ajatella, että he olivat oikeassa ja että pankit olisi pitänyt päästää konkurssiin, kunhan vain tallettajien varat olisi pelastettu. Konkurssiin päätyneessä Islannissa tehtiin niin ja maan talous kääntyi heti jyrkkään nousuun. Tosin se ikävä asia satujen saarelta kuuluu, että viime viikolla 23 islantilaista pankinjohtajaa tuomittiin vankilaan, joka tietysti on tragedia heille ja heidän perheilleen.

Kontula muuten paljasti, että tällä hetkellä Suomi ottaa vuosittain vähemmän velkaa, mitä valtio menettää verotuloina veroparatiiseihin, jonne katoaa saamatta jääneitä verotuloja kuusi miljardia euroa vuodessa. Tarkistin netistä Kontulan väitteen ja tosiaankin itse EU:n komissio on sitä mieltä, että EU-maat menettävät vuosittain veroparatiisien vuoksi verotuloja 1000 miljardia ja kun se suhteutetaan Suomen oloihin, niin Kontulan mainitsema kuusi miljardia on lähellä totuutta.

Alfa-tv:n arkisto löytyy täältä http://alfatv.fi/arkisto/ .