Maailman viisain mies 21.01.2016, 19:17 Jatkamme eilisellä synkällä lopun aikoja enteilevällä linjalla, joka on maailmallakin hyvin suosittua. Ilta-Sanomissa oli juuri näyttävä juttu professori Stephen Hawkingista, jota pidetään yleisesti maailman viisaimpana ja siksi myös synkkämielisimpänä ihmisenä. Tosin viisaan maineen voi selittää se, ettei tämän vaikeasta sairaudesta kärsivän miehen puheesta saa juurikaan selkoa. Vähän samanlainen tapaus oli Suomessa asianajaja Matti Wuori, jota pidettiin maamme viisaimpana miehenä, mutta senkin maineen saattoi selittää Wuoren puheen epäselvyys.  Hawking otti Ilta-Sanomien mukaan pari päivää sitten synkästi kantaa maailman menoon. Tulevaisuuden uhkista Hawking otti esille ydinsodan, ilmaston lämpenemisen ja geenimuunnellut virukset. Hänen mielestään tieteen ja teknologian kehitys tulee luomaan vain ”uusia tapoja, miten asiat voivat mennä pieleen”. Hawkingin mukaan planeetta Maata kohtaavan katastrofin todennäköisyys tiettynä vuonna voi olla aika pieni, se kasvaa ajan myötä ja siitä tulee lähestyvä väistämättömyys seuraavien tuhansien tai kymmenien tuhansien vuosien aikana. Professorin mukaan ihmiskunta voi selviytyä, jos se perustaa siirtokuntia muualle avaruuteen.   Hawkingsin näkemys ei ole uusi eikä yllättävä ihmiskunnan historiassa. Toimiessani neljännesvuosisata sitten Heinolan kunnalliselämässä toin esille, että myös Heinolan tulevaisuuden kannalta olisi tärkeää käynnistää suunnitelmat siitä, että ainakin muutama kaupungin asukkaista siirrettäisiin ulkoavaruuteen perustettavaan siirtokuntaan, ja näin pyrittäisiin turvaamaan älyllisen elämän jatkuminen myös tulevaisuudessa. Minulla oli mielessäni valmiina jopa nimilista avaruuteen ammuttavista kaupunkilaisista. Kommentit (0) Lopun ajan merkit 20.01.2016, 18:57 Häjyt-elokuvassa ihmetteli vanha pohjalaispappa maailmanmenoa, joka on äitynyt kerrassaan kummalliseksi, koska pikkulikat polttaa tupakkia, raavaat miehet syö salaattia ja nuoret klopit kuolee puukkohon, koska eivät osaa enää viiltää vaan tökkivät. Itsekin näen lopun ajan merkkejä ilmassa. Samanlaista on meno kuin viimeisten aikojen Roomassa, jossa kansalaiset kansalaispalkan turvin kuluttivat aikaansa valjakkokilpailuissa ja gladiaattorien tappelunäytöksissä.   Valjakkokilpailuista tulee mieleen, että silloisen Kansainvälisen olympiakomitean toiminta oli Roomassa lähes yhtä korruptoitunutta kuin nykyisen KOKO:n. Esimerkiksi vuoden 66 olympialaisissa valjakkoajon kullan voitti keisari Nero, vaikka keskeytti kilpailun. Nero voitti myös samoissa kisoissa laulukilpailun, siis silloiset Euroviisut, mutta siinä tapauksessa tuomaripeli ei ollut yhtä silmiinpistävän väärää, koska kyseessä oli pitkälle arvostelulaji.   Itä-Hämeessä oli vuoden ensimmäinen rallikilpailu nimeltään Jari-Pekka ralli, jonka ulosajoja esittävää videopätkää on parissa päivässä katsonut noin 666 666 moottoriurheilunystävää, joka katsojamäärä on hirmuinen ja tuo mieleeni Johanneksen ilmestyksen pedon luvun. Videota katsellessani eniten ihmetyttää se, että rallin katselijat näyttävät tekevän inhimillisessä mielessä kaiken mahdollisen, jotta he onnistuisivat työntymään autojen alle. https://www.youtube.com/watch?v=P0CXl8xBgEw   Suosittu näyttää olevan myös tuore nettivideo, jossa aikamme gladiaattorit, eli jääkiekkoilijat, viihdyttävät yleisöä tappelunäytöksessä aiheuttamalla toisilleen vakavia aivovammoja. Video ei sovi herkille katsojille. Minun lapsuudessani tuollaisen katseleminen olisi sopimatonta, josta kiinni jäämisestä olisi kansakoulussa seurannut 13 tuntia kovennettua arestia. Me katselimme ainoastaan mäkihyppyä emmekä missään tapauksessa toivoneet pahoja kaatumisia vaan varmoja alastuloja. https://www.youtube.com/watch?v=uynSbumHzBI Kommentit (0) Normaalit ruokajuomat 19.01.2016, 19:16 Isänmaallinen mies-elokuvassa kiljaisee ruotsalaishiihtäjätär rasistisesti, että ”en finne igen”, kun hän törmää lumihankeen sammuneeseen Toivoon, joka toimii muodollisesti hiihtomaajoukkueen varajohtajana, vaikka toimii tosiasiassa hiihtojoukkueen elävänä verisäiliönä.   Täyttä varmuutta minulla ei ole siitä, että perustuuko tapaus todellisuuteen. Sen kuitenkin muistan, että eräissä kisoissa kävi niin, että eräs hiihtoliiton herra sammui lumihankeen, vaikka vakuutti myöhemmin nauttineensa pelkästään normaalit ruokajuomat. Kyseinen hiihtoliiton herra oli minulle silloin aivan tuntematon nimi ja nyt tulikin mieleeni, että hän saattoi olla elokuvan Toivon esikuva, joka oli valittu korkeaan asemaansa pelkästään veriarvojen perusteella.   On myös paljon mahdollista, että Lahden v. 2001 aikainen hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M Petäjä saattoi olla valittuna tehtäväänsä veriarvojen perusteella, koska siihen malliin mies punoitti haastatteluissa, vaikka ei ollut edes Hemohessiä nauttinut.   Yritin löytää kaikkitietävästä ja kaukaa viisaasta Internetistä lisätietoa tuosta normaalit ruokajuomat nauttineesta hiihtoliiton herrasta, mutta siitä tapauksesta tietoa ei löytynyt. Sen sijaan toisesta normaalit ruokajuomat nauttineesta herrasta, eli kokoomuksen entisestä puoluesihteeristä Pekka Kivelästä, tietoa löytyi.   Kivelähän luovutti pari kymmentä vuotta sitten verta nenästään Tallinnan lentoasemalla, vaikka oli nauttinut vain normaalit ruokajuomat. Pahansuopa media väitti, että normaalien ruokajuomien nauttimisen lisäksi mies olisi myös isotellut, etuillut ja ryssitellyt. Mies itse kuitenkin kiistää jyrkästi moisen käyttäytymisen tästä linkistä löytyvässä ohjelmassa ja kertoo, että yhdeksän luotettavaa todistajaakin löytyy asialle. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/05/03/poliittiset-hokemat Kommentit (0) Isänmaallinen mies 18.01.2016, 19:01 Eilen tv:ssä nähty Arto Halosen Isänmaallinen mies oli virkistävä ja mieltäylentävä elokuva. Ihmettelen, ettei se ole vielä niittänyt kansainvälistä mainetta, mutta luulen, että ainakin norjalaiset saattaisivat siitä tykätä, joten myyntiponnistelut kannattaa suunnata sinne.   Jos nyt jotain vikaa elokuvasta pitää hakemalla hakea, niin itseäni häiritsi pääosien esittäjien vaatimaton hiihtotaito. Itse olisin palkannut hiihtotaitoisia sijaisnäyttelijöitä elokuvan vaativiin hiihtokohtauksiin. Sen sijaan sivuosissa esiintyneet amatöörinäyttelijät onnistuivat erinomaisesti.   Esimerkiksi entinen pikajuoksija Ben Johnson, joka oli juuri parahultainen valinta tällaiseen doping-aiheiseen elokuvaan, onnistui taksikuskin roolissaan upeasti. Kunniamaininnan ansaitsee myös pappia esittänyt sanoittaja Ilkka Vainio, vaikka hänen ei tarvinnutkaan lausua yhtään repliikkiä, toisin kuin Ben Johnsonin, joka joutui laskemaan englannin kielellä kolmeen ja hyvin hän vuorosanansa muistikin. Muistelen, ettei Isänmaallisen miehen papin rooli ole ensimmäinen Ilkka Vainion elokuvissa esittämä rooli, vaan jossain muussa filmissä hän on esittänyt uskottavasti hautausurakoitsijaa.   Ohjaaja Arto Halosella on ollut helppo työ Isänmaallisen miehen juonen laadinnassa. Hänen ei tarvinnut itsensä keksiä mitään, vaan kaikki elokuvan kohtaukset perustuivat tositapahtumiin. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan Halosen seuraavaa elokuvaa, jonka uskon olevan nimeltään Lahti 2001. Toivottavasti Aake Kalliala esittää siinä Hartsaa, Pirkka-Pekka Petelius Marja-Liisaa, Mikko Leppilampi Mika Myllylää ja Jesper Pääkkönen Jari Isometsää. Kommentit (0) Kärkkääläisiä 17.01.2016, 19:22 Muutama päivä sitten julkaisin valokuvan vuodelta 1936, joka esitti ilmeisesti vain Kärkkäälän työmestaruuskilpailujen osanottajia ja toimitsijoita. Anne Koivistoinen, joka on Kärkkäälässä syntyneen, mutta Nurmijärvelle muuttaneen mansikanviljelijä Onni Koivistoisen (1922-2015)  miniä, lähetti minulle ystävällisesti kuvan, jonka uskon esittävän samojen työmestaruuskilpailujen runsaslukuista yleisöä. Kuvassa on lähes 100 henkilöä eli noin kolmannes kylän väestä. Maa on niin kaunis-virren mukaan miespolvet vaipuvat unholaan ja niin on tuonkin ihmisjoukon osalta suurelta osin tapahtunut. Joitain kuitenkin vielä mielestäni tunnistan; esimerkiksi lapsuudessani kylän taksimiehenä toimineen Paloniemen Ienokin, eli Eino Koivistoisen, tunnistan sukuni näöltä, vaikka hän ei lähisukuani olekaan kuvan oikeasta laidasta. Kuvan vasemmassa laidassa eturivissä istuu mielestäni Kanadaan muuttanut sukulaismieheni Veikko Närhi noin 14-vuotiaana. Ihan kuvan vasemmassa yläkulmassa erotan Kakkisen salon maaherran Olli Koivistoisen, jota Kakkisen Olliksi kutsuttiin, kiiltävän mustalippaisen lippahatun; tuollainen hattu on nimittäin Ollilla eräissä muissa valokuvissa. Samasta sukunimestä huolimatta Ollikaan ei ole lähisukuani. Salon maaherran alla olevat henkilötiedot löytyvät Wikipediasta. Wikipedian tietoihin ei ole aina luottamista ja tässäkin tapauksessa siellä on väärää tietoa. Kakkisen salon suurpommituksessa pommeja pudotettiin loppiaisena 1940 todellisuudessa vain 25 kappaletta, eikä 60 kuten artikkelissa kerrotaan. Koneitakin oli vain noin kymmenen. Suurpommituksessa Ollin seinäkello vaurioitui lievästi ja myös puntari putosi seinältä, mutta se ei onneksi kärsinyt vaurioita. Lainaus Wikipediasta: Olli Koivistoinen Olli Koivistoinen eli Kakkisen Olli (18. joulukuuta 1877 Suonenjoki – 1953) oli Suonenjoen ja Karttulan rajalla Kakkisen salon erämaa-alueella asunut sanavalmis savolaisukko josta on jäänyt elämään paljon tarinoita. Häntä kutsuttiin Kakkisen salon muaherraksi. Kakkisen salo oli Ollin elinaikana tietön, louhikkoinen ja soinen erämaa-alue Suonenjoen keskustaajaman koillispuolella. Olli Koivistoinen syntyi Räsahon talon saunassa Loviisa Koivistoisen aviottomana lapsena, hänen isänsä oli tohmajärveläinen miilunpolttaja Olli Haara. Ollilla ja hänen vaimollaan Kustaavalla oli taas kaksi poikaa joista kumpikin kuoli isorokkoon. Jonkinlaisena metsänvartijana toiminut Olli Koivistoinen asui vaimoineen suon laidassa sijainneessa vanhassa mökissä joka saattoi olla peräisin 1700-luvulta. Kauko Vainion kirjassa kerrotaan että talvisodan aikana loppiaisena 1940 noin parikymmentä venäläistä pommikonetta pudotti Ollin mökin lähiympäristöön noin 60 suurta räjähdepommia. Mökille ja sen asukkaille ei koitunut vahinkoja, mökin seinältä vain putosi kello ja puntari.Epäselväksi jäi oliko pommitus tarkoituksellinen vai halusivatko lentäjät vain päästä eroon pommilastista. Pommituksesta jäivät muistoksi vain suolle syntyneet suuret pommikuopat. Kakkisen salolla olevaan suureen 5 metriä korkeaan siirtolohkareeseen, Ollin kiveen, on hakattu Kakkisen Ollin muistokirjoitus. Ollin mökistä on säilynyt puolet ja se palvelee nykyisin syksyisin Jouhtenisen metsästysseuran hirvenlihan paloittelupaikkana. Kauko Vainio on julkaissut kaksi Olli Koivistoisesta kertovaa omakustannekirjaa: Kakkisen Olli - kertomus Olli Koivistoisesta, omalaatuisesta humoristista ja poikkeuksellisesta salon ukosta. 1957 Kopratalakkunnoo - kertomus sanavalmiista savolais-ukosta ja hänen lähiympäristöstään. 1977 Kommentit (2) WP 35 palasi voittokantaan 16.01.2016, 20:45 Jo oli korkea aikakin. Nimittäin jääpallojoukkue Warkauden Pallo 35 katkaisi eilen pitkään jatkuneen tappioputkensa ja voitti Lappeenrannan Veiterän. WP 35 olikin jo pelannut kolme vuotta voitoitta ja hävinnyt 42 ottelua peräkkäin. Toivotaan, että tuo ennakoi Varkauden nousua muillakin elämän aloilla.   En tiedä nykyään itseni lisäksi maastamme muita kuin entisen eduskunnan kansliapäällikön Seppo Tiitisen, joka kypsässä 26 vuoden iässä astui suojelupoliisin johtoon ja sai siksi lempinimen Isi Tiitinen, joka seuraisi nykyään jääpalloilua. Ennen sotia jääpallo sen sijaan oli maamme suosituin pallopeli ja Ruotsissakin taitaa vielä nykyäänkin olla jääpallossa enemmän katsojia kuin jääkiekossa. Kolmannenkin jääpallon ystävän tiedän. Varkaudessa syntynyt entinen uutisankkuri Heikki Kahila mainitsee muistelmissaan seuranneensa lapsuudessaan jääpalloa ja varsinkin Wp 35:n otteita, mutta muistelun luotettavuutta häiritsee se, että hän kertoo varkautelaisten joskus seuran huippuaikoina 1950-luvulla voittaneen jopa Neuvostoliiton maajoukkueen. Tuota on vaikea uskoa – kyseessä saattoi olla vaikkapa Varkauden ystävyyskaupunki Petroskoin lähettämä porukka, jonka mainosmielessä kerrottiin olevan maajoukkueen. 50-luvulla WP 35 oli jääpalloilun huipulla, koska siihen aikaan kansainvälinen kilpailu oli sen verran vaatimatonta, että Ahlströmin tehtaalla oli varaa ylläpitää omaa ammattilaisjääpallojoukkuetta.Tosin virallisesti kyseessä olivat amatööripelaajat, koska muodollisesti he olivat paperitehtaan tyontekijöitä.   Kansainvälisen kilpailun löysyydestä kertoo sekin, että kun joskus 60-luvun alussa runoilija Jukka Itkosen paperitehtaalla työmiehenä ollut isä kuoli äkillisesti hyvin nuorena ja äiti jäi kahden pojan yksinhuoltajaksi, niin kotiin ilmestyi yllättäen Ahlströmin riistokapaitalistisuvun edustaja, jonka suvun erään edustajan Varkauden punakaarti taisi lahdatakin kapinan aikaan, joka kertoi, että rouva Itkosen mies oli hyvä ja tunnollinen työmies ja että rouva Itkonen voi aloittaa työt tehtaalla kahden viikon kuluttua. Nykyään ei tuollaista enää tapahdu vanhoilla tehdaspaikkakunnilla. Kommentit (0) Anoppi lähti viimeiselle matkalleen 15.01.2016, 19:42 Anoppi siunattiin päivällä viimeiselle matkalleen kristillisin menoin. Karjalaisille tyypilliseen tapaan hautajaiset olivat hauskat vaikka paljon itkettiinkin. Nuori vapaamielinen pappi pyysi sitten lopuksi, että voitaisiin laulaa jotain tilaisuuteen sopivaa. Yritin esittää, että perinteisten virsien lisäksi, voitaisiin laulu tango Satumaa, josta anoppi tykkäsi kovasti ja joka minusta sopii hyvin tunnelmaan, mutta jostain syystä nuori vapaamielinen pappi ei innostunut esityksestäni. Paljon myös vainajaa muisteltiin. Kysyin, että muistaako joku muu anopin evakkotarinoita, jotka olisivat kohuromaanin aiheeseen sopivia. Yleisestä käsityksestä poiketen evakkoja ei läheskään aina otettu hyvin vastaan. Anopin evakkotarinoita eivät muut muistaneet. Kerronpa nyt muutaman, kun en itse tilaisuudessa niin pystynyt tekemään. Olin kerran anopin kanssa konsertissa, jossa Puijon Laulun raavaat uroot esittivät Veikko Lavin Evakon laulun. Siinä kerrotaan, että lotat jakoivat taivaan mannaa eli kuumaa kauravelliä. Anoppi muisti ainakin hänen saamansa oli pahasti pohjaan palanutta. Sekään ei Lavin laulussa ole totta, että lähtöaikaa olisi ollut 15 minuuttia. Ainakin uukuniemeläisilläkin oli anopin mukaan puoli tuntia aikaa kerätä kalleimpansa, mutta samalla piti ehtiä ampua myös eläimet. Anoppi katseli nurkan takaa, kun siinä meni myös hänen oma vasikkansa Lumikki. Pakomatkan sekasorrossa anopilta varastettiin myös nukke ja lapaset, ja tulipalopakkasessa olisi saattanut hyvinkin paleltua, ellei Emma-täti olisi kerjännyt Kerimäen pappilasta käsineet. Ensimmäinen yö vietettiin Kerimäen maailman suurimmassa puukirkossa. Kun 60 vuotta myöhemmin seisoimme samalla paikalla, vaikutti anoppi jotenkin vaisulta.   Pohjanmaalla ei uukuniemeläisiä otettu avosylin vastaan. Kuusi henkeä asutettiin yhteen huoneeseen, jossa ei ollut edes hellaa. Ruoka piti valmistaa kolmijalalla uunissa. Onneksi oli polttopuita, sillä syvästi uskovainen Emma-täti määräsi Tane-enon ja Pekka-enon varastamaan VR:n ratapölkkyjä. Koulussa evakkoryssiä koulukiusattiin. Ekaluokkalainen täysorpo anoppi meni piiloon koulun portaiden alle. Kriisiterapiaa ei silloin tarjottu.   On suuri valhe se yleinen uskomus, että Sisä-Suomessa olisi karjalaispakolaiset otettu  hyvin vastaan. Suonenjoelle sijoitettu  Aira Samulinkin kertoo muistelmakirjassaan vähemmän mairittelevia asioita lupsakkaista savolaisista. Kun eräs suojärveläinen ukko perheineen asutettiin Suonenjoelle, aloitti naapurin isäntä järjestelmällisen kiusaamisen. Yhteiskunta ei puuttunut asiaan eikä vapaaehtoisia katupartioitakaan ollut avuksi. Kiusaaminen loppui vasta, kun karjalaisukko kävi poikineen antamassa naapurille ns. asennekasvatusta. Pois lähtiessään vieraat vielä vakuuttivat, että kun seuraavan kerran tullaan, niin sitten tapetaan – meistä joutaa yksi mies vaikka linnassa istumaan. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=nR2ip6nHBqg   Kommentit (0) Siionin silta 14.01.2016, 18:55 Pitkään mietin, mitä tuo Matilaisen Veikon albumista löytyvä tunnelmallinen kuutamokuva esittää. Selasin nettiä ja löysin omalta blogiltani selityksen asiaan, eli tuon alla olevan kuvan, jossa esiintyy myös Sorsa-laiva samaisen sillan kanssa. Kuvassahan on tietysti Suonenjoen Siionin silta, joka nimestä päätellen kytkeytyy vankasti paikkakunnan körttiläiseen menneisyyteen.   Körttiläisethän ajattelevat, että jos kerta syntiä tehdään, niin sitä pitää tehdä iloisin mielin eikä mitenkään salassa, vaan julkeasti ja jälkeenpäin synnintekemistä pitää katua ja pyytää anteeksi. Niinhän se Paavo Ruotsalainen opetti ja antoi käytöksellään esimerkkiä. Vieläkin näitä körttiläisoppeja kannatettaan Savossa viljalti.   Muinaisella Siionin sillalla oli veikeä rakenneratkaisu, jolla pyrittiin turvaamaan laiva- ja veneliikenteen edut harjoitettaessa henkilö- ja bagaashiliikennettä. Jos silta joskus uusitaan, niin vaadin ehdottomasti, että se pitää entistää juuri tuollaiseen kuvan esittämään kuosiin.   Tuosta Sorsa-laivasta tulee mieleeni, että oppikoulun ekaluokalla meillä oli pitkät ruokatunnit ja niiden ajanvietteeksi silloiset pikkupojat osasivat omatoimisesti kehittää harrastustoimintaa. Nykyäänhän ne vain pelaavat sisällä tietokonepelejä. Me sen sijaan harrastimme sekä ulkoilua että liikuntaa ja kävimme joutoajalla kivittämässä tuota kuvan Sorsa-laivan hylkyä.   Jostain merkillisestä syystä Sorsa-laiva oli päätynyt opettaja Sorsan, eli Vempulan, rantaan ihan koulun lähelle. Opettaja Sorsalla ja laiva Sorsalla ei ollut käsittääkseni mitään suhdetta, vaan Sorsan päätyminen Sorsan rantaan johtui pelkästä sattumasta.   Emme olleet häiriintyneitä vaan pelkästään läpeensä perkeleellisiä. Itse tuskin syyllistyin Sorsan kivitykseen, en ainakaan muista niin tehneeni ja ainakaan en heittänyt ensimmäistä kiveä. En edes muista, että olisimme ajatelleet asiaan liittyvän mitään luvatonta.   Sorsa-laiva oli rakennettu joskus vuosisadan alussa ja se liikennöi Suonteella vuoteen -60 asti, jolloin se jäi lahoamaan hyödyttömänä. Muistelen kerrotun, että laivan kapteenilla oli paha ärrävika, mutta siitä huolimatta hän kuulutti ujostelematta, että "syrjäkaria eteenpäin".   Tarinan mukaan eräänä synkkänä ja myrskyisenä syksy-yönä paatti oli seilannut jossain Hulkkolan perukoilla. Kansivahti, liekö ollut se sorakieli kapteeni,  oli tähystänyt keulassa ja sitten huutanut konemiehelle: "Paas parj purjlaakia taaksepäin, laeva männöö lepikkoon!"   Kommentit (0) Petäisen sillat 13.01.2016, 19:15 Matilaisen Veikon albumista löytyi tuollainen kuva, jonka sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, uskon esittävän ensimmäistä Pitkä-Petäisen siltaa, joka jakaa keskeltä tuon viisi kilometriä pitkän mutta kapean ja matalan järven, jota myös kosteikoksi voisi kutsua.     Tuo ensimmäinen silta on tehty reilut sata vuotta sitten. Sen rakensi eräs Koponen, ja kun muut kyläläiset eivät osallistuneet hankkeeseen, rakentaja esti muilta sillan käytön ketjulla, joka oikein onkin. Tietooni ei ole tullut, etteikö sillanrakentaja ihan hyvin voinut olla salibandyn mestarijoukkue Seinäjoen Peliveljien valmentaja Tommi Koposen esi-isiä.   Sen sijaan luulen, ettei maailman tunnetuin suonenjokelainen, eli näyttelijätär Tiina Koponen, joka paremmin tunnetaan Raakel Liekkinä, ole samoja Koposia. Hän on kirkonkylän tyttöjä eikä kärkkääläisiä. Se, mitä Raakel yleisölle näyttelee, jääköön kertomatta, sillä lapset tai jopa naiset voivat tätä lukea.   Alempi kuva esittää nykyistä siltaa, jonka Keski-Suomen pioneeripataljoona on näköjään rakentanut, mikäli siltakannen sigreeraukseen on uskominen, muistaakseni viime vuosituhannen loppupuolella. Lienevät tehneen sen hyvin halvalla harjoitustyönä. Ennen maamme talonpoikais-työläisarmeija halusi pitää esimerkillisellä tavalla hyviä suhteita paikalliseen väestöön, jonka tukeen se toiminnassaan nojautui. Epäilen, että nykyään kaiken maailman kilpailutussäännökset estävät moisen pr-toiminnan. Lisäksi poikiamme tarvitaan sillanrakentamisen sijasta nykyään ottamaan osaa erilaisiin toisella puolella maailmaa käytäviin sotiin. Kommentit (0) Liberaali ja fasistit 13.01.2016, 17:33 Eilen mainittu kenraali Hjalmar Siilasvuo oli tunnetusti poliittisilta mielipiteiltään liberaali ja se saattoi olla selitys sille, että hänet määrättiin tekemään yhteistyötä Pohjois-Suomessa saksalaisten kanssa. Tällä henkilövalinnalla Mannerheim halusi estää liian läheiset suhteet aseveljiin.   Hyvin suunnitelma onnistuikin, koska Siilasvuon ja saksalaisten suhteet eivät muodostuneet lämpimiksi. Saksalaiset pääsivät syyttämään Siilasvuota jopa sellaisestakin, että tämä oli käyttänyt saksalaisesta aseveliupseerista nimitystä Schweinhund, jota he pitivät erittäin suurena loukkauksena, vaikka sekä sika että koira ovat sympaattisia eläimiä. Siilasvuo itse pahoitteli tapahtumaa myöhemmin ja selitti käyttäneensä sikakoira-nimitystä pelkästään siksi, koska ei hallinnut saksaa niin hyvin, että olisi ymmärtänyt täysin sanan merkityksen.   Kenraali Siilasvuon liberaalit mielipiteet saattavat olla selityksenä sille, ettei hän tullut toimeen everstiluutnantti Arne Somersalon kanssa. Somersalo oli maamme johtava kansallissosialisti ja hän istui eduskunnassakin IKL:n edustajana. Somersalon itsetuhoisen käyttäytymisen Jatkosodan alussa saattoi selittää se, että hän pettyi syvästi ihailemiensa saksalaisten joukkojen avuttomuuteen pohjoisen erämaissa.   Kenraali Siilasvuon liberaalit mielipiteet saattavat selittää myös sen, että osa hyökkääjän joukoista säilytti ainuvansa Talvisota-aikaan Suomussalmella. Tuhansien miesten yöllinen pakomatka takaisin rajan taakse Suomussalmen kirkonkylästä kymmeniä kilometrejä Kiantajärven jäätä pitkin onnistui vain, koska komentajat Hjalmar Siilasvuo ja Paavo Susitaival eivät olleet puheväleissä eikä tieto venäläisten pakenemisesta kulkenut osastojen välillä.    Paavo Susitaival oli kiivas IKL:n mies. Kun suomalaisten taistelua länsimaisen demokratian puolesta ihailevat länsimaalaiset lehtimiehet kysyivät Raatteentien taistelujen sankarilta hänen poliittista kantaansa, hän kertoi suoraan olevansa fasisti, joka toteamus sai lehtimiesten ilmeet mietteliäiksi. Kommentit (0) Työpaikkakiusaaminen	11.01.2016, 19:59
Seppo Porvalin Päätalo-kirjasta oivalsin sen, että Suomen historian pimeisiin puoliin perehtyneellä Teemu Keskisarjalla olisi syytä selvittää myös kenraali Hjalmar Siilasvuon edesottamuksia Vienan-Karjalassa Jatkosodan alkuvaiheissa.   Nimittäin kummalliselta tuntuu, että Siilasvuon lähimmistä alaisista kolme kuoli syksyllä 1941 epäilyttävissä olosuhteissa. Viime aikoina tehdyt työpaikkatutkimukset ovat paljastaneet, että maamme seurakunnat ovat nykyään henkisesti raskaimpia työympäristöjä, mutta helppoa ei ollut myöskään kenraalimajuri Hjalmar Siilasvuon johtaman III:n armeijakunnan esikunnassa.   Eversti Verner Viikla otti divisioonankomentajana vastuun näennäisen huonon sotamenestyksen johdosta ampumalla itsensä Karmalammella 18. joulukuuta 1941. Tapauksen jälkeen hänelle myönnettiin Mannerheim-risti. Viiklan huonon sotamenestyksen selittää osittain se, että Mannerheim oli nimenomaan kieltänyt suomalaisia katkaisemasta Muurmannin rataa.   Eversti Jussi Turtola kaatui Pinkosalmella 29. elokuuta klo 16.40 ollessaan pienen tiedusteluryhmän johtajana. Hänen mieltään painoi esimerkiksi se, että yhdessä ainoassa hyökkäyksessä Pudasjärvelle tuli yli sata sotaorpoa. Ennen tiedusteluretkelle lähettämistään hän oli lähettänyt Siilasvuolle radiolla viestin, että ”kyllä täällä kaatuakin voidaan”. Kaatumisen jälkeisenä päivänä everstiluutnantti Turtola ylennettiin everstiksi ja 12. syyskuuta hänelle myönnettiin 1. luokan vapauden risti peräti miekkojen kera.    Erikoinen oli myös everstiluutnantti Arne Somersalon kuolema 17.8.1941 Kiestingissä. Somersalo oli komennettu suomalaisista ja saksalaisista kootun osaston johtoon, joka hyökkäsi kohti Louhea. Hyökkäykseen lähdettäessä hän puki itsensä näyttävimpään univormuunsa, nousi hevosen selkään ja ratsasti epäröimättä tiedustelijoiden edellä päin vihollisen pikakivääriä, joka alkoi rätistä ja Somersalo putosi satulasta kuin kana orrelta. Kommentit (0)
Kissankultaa kiiltävää	10.01.2016, 17:02
Muistanpa, miten reilut 50 vuotta sitten ilmeisesti Kotalahden kaivoksen perustamisen myötä, malmikuume iski myös Kärkkäälään. Varsinkin Koivulan Matti, eli Matti Koivistoinen ja Kauppisen Alvar olivat innokkaita malmimiehiä. Heidän malmikuumeensa tarttui muihinkin kuläläisiin ja jossain vaiheessa jo uskottiin, että Kärkkäälään, jonnekin Jussilan maille olisi suunniteltu kuparikaivosta ja Outokumpu oy suorittikin koeporauksia. Itsekin etsin kypsässä viiden vuoden iässä innokkaasti malmikiviä, joiden avulla pyrittiin jäljittämään kaivoksen paikkoja ja tiesin, että sellaisen ns. kansannäytteen löytäjälle oli luvassa huomattava rahapalkinto. Lottoahan ei vielä tuolloin maassamme harrastettu. Onnistuinkin löytämään erinomaisen kullankiiltoisen kiven, jonka uskoin olevan merkittävän löydön, mutta teurastaja Aaro Kiiskinen, joka oli viisas mies, kertoi löytöni olevan kissankultaa, jolla ei ole arvoa. Mutta Aaropa olikin väärässä. Nimittäin Kalle Päätalolla lyödään edelleenkin rahoiksi, ja joulun alla ilmestyi taas hänestä kertova Seppo Porvalin kirja nimeltään Kersantti Kalle Päätalo - mestarikirjailijan sota. Tuossa kirjassa kerrotaan, että yhtenä syynä saksalaisten hyökkäykselle Pohjois-Suomesta kohti Kuolan niemimaata olivat alueen luonnon rikkaudet.Sieltä löytyi rautaa, nikkeliä, kuparia ja glimmeriä eli katinkultaa. Katinkultaa oli siihen aikaan strategisesti tärkeä aine, koska sitä käytettiin radiolaitteiden sähköneristeenä. En usko, että katinkullalla on enää merkitystä hienoelektronisissa laitteissa, mutta luin juuri Taloussanomista, että katin kullalle on keksitty uusi erittäin tärkeä käyttömahdollisuus. Siitä nimittäin voidaan valmistaa erinomaisia akkuja ja se pystyy korvaamaan kalliin ja harvinaisen litiumin. Ja kissankultaa kiiltävää löytyy maapallolta litiumia paljon enemmän. Kommentit (0)
Ville Haapasalo jatkaa Venäjän kierrostaan	09.01.2016, 19:23
Ville Haapasalo jatkaa televisiossa Venäjän kierrostaan. Viimeksihän sarjan nimenä oli muistaakseni Jäämeri kolmessa promillessa ja nyt mies liikkuu 30 päivää Volgalla. Avausjaksosta jäi mieleeni kertomus, joka vahvistaa näkemystäni siitä, että suomalaiset ja venäläiset ovat veljeskansaa. Haapasalo kertoi, että yksi hänen ensimmäisistä Venäjän kokemuksistaan oli se, kun hän oli Pietarissa todistamassa, kuinka sikäläinen vodkalastissa ollut kuorma-auto oli kaatunut ja arvokas lasti oli valumassa viemärikaivoon. Mutta sikäläiset nokkelat alan miehet eivät jääneet avuttomina seuraamaan katastrofin etenemistä, vaan omilla vaatekappaleilla he patosivat vodkapuron ja alkoivat latkia tätä arvokasta venäläistä kansallisjuomaa tuulensuojaan. Myös suomalaiset pystyisivät tuohon. Itse asiassa Kannaksen halkijuoksun aikaan kesällä -44 tapahtui Viipurissa vastaava viinanpelastusoperaatio. Silloin sotapoliisit olivat rikkoneet sikäläisen viinakaupan pullot ja arvokkaat juomat virtasivat valtoimenaan haaskuuseen, mutta suomalaissotilaat yrittivät vielä raivoisasti pelastaa mitä pelastettavissa oli. En ole varma Heinolan vuosinani kuulemani tarinan todenperäisyydestä. Sen mukaan eräs nimeltä mainittu Heinolan puolen mies olisi ampunut erään huomattavan korkea-arvoisen upseerin, kun tämä oli ilmestynyt keskeyttämään Viipurin viinakaupan tuotteiden pelastusyrityksiä. Erityisperusteena upseerin ampumisessa vedottiin siihen, että ammutun upseerin autosta olisi löytynyt huomattava määrä saman liikkeen tuotteita. Kommentit (0)
Mailan heitto	08.01.2016, 19:21
Sosialistisessa mediassa pyörii Kasperi Kapasen voittomaali vähän samaan malliin kuin muinoin Mikael Granlundin ilmaveivi, joka taisi lopulta päätyä postimerkkiin asti. Olen Kapasen suorituksen tarkastanut videolta moneen kertaan ja tapahtumien kulku on seuraava.   Kapanen harhauttaa kaksi hidasta mutta kankeaa venäläispakkia niin, että he törmäävät toisiinsa, kaatuvat ja kaatavat samalla myös maalivahdin. Toisin sanoen Kapanen kumosi harhautuksellaan yli puolet vastustajan kentällisestä. Videolta vaikuttaa siltä, että suomalaissankarilla oli puolisen minuuttia aikaa kiertää vastustajan maalia ja työntää sitten kiekko pörsään.   Tosin pörsään tyntö ei tapahdu kaikessa rauhassa, sillä Venäjän kaatunut maalivahti yrittää mailansa heittämisellä pelastaa tilanteen. Se olisikin ollut mielenkiintoinen tilanne, jos heitetty maila olisi maalin estänyt kiekon pörsään päätymisen.   En ole varma sääntökirjan sanamuodosta, mutta ainakin teoriassa maali olisi ehkä sittenkin hyväksytty, vaikka kiekko ei olisi koskaan pörsään päätynytkään. Tosin olisi ollut ulkopoliittisesti sangen mielenkiintoinen tilanne, jos amerikkalaistuomarit olisivat hyväksyneet maalin, vaikka kiekko ei siis koskaan pörsään päätynytkään. Siinä olisi liberaalidemokraatti Zirinovski saanut uutta tuulta purjeisiinsa.   Mailalla heittäminen on harvinainen tapahtuma jääkiekossa, vaikka sitä käytetään muuten monella tapaa astalona eli tilapäisaseena pelin tuoksinassa. Aarne Honkavaara kertoo muistelmissaan, kuinka kerran 50-luvun mm-kisoissa Unkarin mies pääsi karkuun Jugoslavian puolustajalta, mutta tämä säilytti kylmän harkintakykynsä ja heitti mailansa kuin keihään karkuun päässeen vastustajan lapojen väliin. Kommentit (0)
Markus-setä	07.01.2016, 19:13
Nuorten mm-loppuottelu oli hermoja koetteleva, mutta kummasti hermojännitystä laukaisi se, kun kaikki 2,5 miljoonaa tv-katsojaa saivat kuulla, kuinka kisastudion henkilökunta pohdiskeli ennen jatkoerän alkua ääneen sitä, että vieläkö ehtii käydä kusella. Vanhojen herrasmiesten Tiilikais-Pekan ja Nopos-Paavon aikaan ei moisia lipsahduksia sattunut; korkeintaan ääneen saatettiin pohdiskella sitä, että jokohan tämä kiikari on tyhjä.  Tosin Markus-sedälle sattui kerran vähän vastaava tapaus. Hän piti radiossa Lastentuntia, joka oli huomattavan läryävähenkinen kaikkien lasten ikioma ohjelma, vaikka Markus-setä lienee ollut siviilielämässään vähän samankaltainen kuin hänen myöhempi kollegansa Nasse-setä, eli hän inhosi lapsia koko sydämestään.  Ainakin hyvän tarinan mukaan Markus-setä kerran lopetteli ohjelmansa läryäviin terveisiin pikkuystäväisilleen jotenkin siihen malliin, että ”kuulemiin, kuulemiin rakkaat lapsukaiseni”, mutta sitten hän ei epäonnekseen huomannutkaan, että lähetys vielä jatkui ja niinpä kaikki pikkuystäväiset kuulivat Markus-sedän toteavan siunatuksi lopuksi, että ”nyt tämä äijä suksii paskalle”. Kommentit (0)

Uusi melkein uukuniemeläinen kansallissankari	07.01.2016, 19:11
Maamme on saanut uuden kansallissankarin. Sosialistisesta mediasta olen lukenut, että uusi kansallissankari Kasper Kapanen ja muukin hänen sukuhaaransa mainitaan Uukuniemen Sihvosten sukukirjassa, johon itsekin tavallaan kuulun väärän koivun kautta. Nyt on Uukuniemi sitten myös kiekkoiltu maailmankartalle. Ja jos Sihvosten sukua olisi tutkittu tarpeeksi pitkälle, olisi sukukirjaan lisättävä myös Kaarle Suuri ja montakin Jeesus Nasaretilaista, koska kyseessä oli kaksi tuhatta vuotta sitten hyvin tavallinen aramealainen nimi, sillä 20 sukupolven takaa meistä itse kullakin on tuhat esi-isää ja esiäitiä, 30 sukupolven takaa heitä löytyy miljoona ja 40 sukupolven takaa tuhat miljoonaa. Tähän asti Uukuniemi on tunnettu lähinnä urotekoihin yltäneistä urheilijoistaan, mutta hengenjättiläisiäkin löytyy. Nimittäin yhteen aikaan maamme älykkäimpänä miehenä pidetty filosofi Pertti ”Lande” Lindfors korostaa muistelmakirjassaan, jonka nimi oli muistaakseni Katuojasta dosentiksi tai jotain sellaista, että hänen isänsä oli turkulainen kommunisti ja äitinsä uukuniemeläinen fasisti, os. Sihvonen. Vaikka filosofi Lindfors ei muistelmissaan edes yrittänyt peitellä älykkyyttään, korosti hän vielä sitäkin, että hänen se muuvankin vehje oli ennätysmäisen pitkä, kun niitä vehkeitä joskus yliopistomiesten kesken vertailtiin.Tuolla mainitsemallani anatomisella erityispiirteellä on ollut merkittävä vaikutus maamme tiedepolitiikkaan. Luin joskus Lasse Lehtisen kokoaman "Aarno Laitisen kauneimmat kolumnit Iltalehdessä", ja sinnä kerrottiin, mistä pohjimmiltaan on ollut kysymys Suomen filosofien vuosikymmeniä jatkuneissa oppiriidoissa.   Riidan tausta on Laitisen mukaan seuraava. Eräällä kaljareissulla maamme filosofeille syntyi riita siitä kenellä on pisin. Kilpa ratkaistiin siten, että pöydälle pantiin jonoon markan kolikoita, ja kuka eniten pystyi "jäsenellään" pyyhkäisemään niitä lattialle, oli voittaja. Kun filosofi Pertti "Lande" Lindforsin suorituksessa putosivat pöydältä kaikkien markkojen lisäksi tuhkakuppi ja kukkavaasi, siitä puhkesi filosofian oppiriita, josta tiedemaailma sai kärsiä 50 vuotta. Kommentit (3)
Mummoni Hilda - kylän kehrääjämestari	05.01.2016, 19:18
Kilpailuhenkistä on Kärkkäälän väki. Tässä Veikko Matilaiselta saamassani kuvassa poseeraavat Berliinin olympiavuonna 1936 Kärkkäälän miesten ojankaivuu- ja naisten kehruukilpailujen osanottajat katsellen luottavaisina tulevaisuuteen, koska he eivät tulevaisuuttaan vielä onneksi tiedä.   Tapahtuman vastuullinen järjestäjä maantalousohjaaja Nyyssönen erottuu kilpailijoista selkeästi, koska hänellä on kravatti. Lisäksi tunnistan mummoni Hilda Koivistoisen, os. Närhi ja hänen veljensä Kalle Närhin. Lisäksi uskon kuvassa olevan myös Rosa Korhosen ja Kullervo Vainion.  Iso musta mies takana oikealla on Kalle Karttunen, joka oli silloin kylällä Satulamäessä työmiehenä. Karttunen oli syntyjään pielaveteläisiä ja Kekkosen lapsuuskavereita. 32 vuotta myöhemmin hän vielä osoitti ainoana kirkonkyläläisenä solidaarisuutta potkupallojoukkueellemme Kärkkäälän Juventukselle pitäjän nappulaliigassa Euroopan hulluna kesänä vuonna -68. Kun Kallen kannustuksesta huolimatta hävisimme Kaatron Liverpoolille 2-1, huusi poispäin kävelevä Kalle riemuitsevalle yleisölle, että "mänkeepäs Kärkkäälään talavella, niin ette pärjee".   Ja oikeassahan tämä vanha viisas mies olikin. Muistan, että samana vuonna koulujen Suonenjoen koulujen mestaruuskilpailussa otimme Korhosen Timon ja Urpon kanssa kirkkaan kolmoisvoiton sarjassa 3-4-luokkalaiset. Jos osallistujien lukumäärää ei olisi ollut rajoitettu koulua kohti kolmeen, olisi Kärkkäälän koulu ottanut viitosvoiton.  Työmestaruuskilpailujen tulokset eivät ole syöpyneet kylän kollektiiviseen muistiin, vaikka aihetta olisi. Kyllähän esimerkiksi taitava kehrääjä ja ojankaivaja on yhteiskunnalle arvokkaampi yksilö kuin vaikkapa joku pitkälle alkoholisoitunut mäkihyppääjä. Muistan kuulleeni, että mummoni Hilda olisi voittanut kylän kehruumestaruuden, josta asiasta tunnen vielä suurta ylpeyttä.   Kommentit (1)

Ikäkausijääkiekkoilua 04.01.2016, 19:58 Itse en ole mikään jääkiekkomies, koska pidän jääkiekkoa mielikuvituksettomana ja väkivaltaisena urheilumuotona, joka yleensä on pelkkää mielikuvituksetonta edestakaisin rynkytystä. Kyllä jalkapallopelissä on paljon enemmän mielikuvituksellisia esileikkejä. Mutta kyllä ikäkausijääkiekkoilu on kuitenkin ihana asia. Siinä on paljon vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä suuria tunteita. Äskeinen nuorten Suomi-Ruotsi-ottelu oli yksi hienoimmista urheiluelämyksistäni tässä elämässä. Päätin jo hyvissä ajoin, että en katso koko peliä, koska en ollut varma aorttani kestävyydestä, mutta onneksi otin riskin. Vielä alkusarjan jälkeen olin pojillemme kiukkuinen, koska mielestäni he syyllistyivät suureen taktiseen virheeseen voittaessaan turhia pelejä ja varmistaessaan sitten sen että ensimmäisessä pudotuspelissä vastaan tuli Kanda, joka on tällä hetkellä maailman paras jääkiekkomaa. Mutta hyvin meni sekin peli. Nyt ryhdymme toivomaan, että Suomen loppuotteluvastustajaksi tulee Venäjä, joka ottelu on pojiltamme voitettavissa, koska nykynuoret tuntevat historiaa huonosti eivätkä tiedä sitä, että kyllä itäinen hyvä naapuri on meidät yleensä aina jyrännyt ehtymättömillä massoillaan. Se ottelu tulee olemaan elämää suurempi. Kommentit (0) Ihmeellinen luonto 03.01.2016, 18:44 Ihmeellinen on luonto. Suvun edellisiä hautajaisia varten rouva katkoi Kärkkäälästä koristelu tarkoituksiin punavartisia risuja villiintyneestä puskasta, jota olen kutsunut punapajuksi, mutta joka lienee oikeammalta nimeltään punapaatsama. Risut ovat olleet maljakossa noin kuukauden ja nyt aivan yllättäen ja pyytämättä risupuskasta onkin kehkeytynyt kaunis kukkakimppu. En ole huomannut, että punapajupuska olisi kukkinut koskaan kesällä. Ihan tulee mieleen satu rumasta ankan poikasesta. Kommentit (0) Anoppi 02.01.2016, 09:38 Rakas anoppini Taimi Sillanpää nukkui pois 2.1.2016 klo 4.30. Kommentit (1) Retkeilyluistelu 01.01.2016, 17:46 Kyllä on mualiman kirjat sekasi. Harva on se uusivuosi, jolloin maa on lähes lumeton ja Petäisen järvessä on niin vahva jää, että pystyy turvallisin mielin harrastamaan retkeilyluistelua. Uudenvuodenpäivä vuonna 2016 syöpyy pysyvästi mieleeni. Edellisen kerran asiain tola oli näin vähän sodan jälkeen 46 vuotta sitten vuonna 1976. Seuraavan kerran pystynen harrastamaan retkeilyluistelua vuonna 2060. Tosin ei 44 vuotta sitten niinkään retkeilyluisteltu, vaan kylän nouseva nuoriso ja kasuava kansa harrasti omatoimista jääkiekkoilua. Silloin suomalaisten elintaso oli nykyistä kehitysmaaluokkaa ja moni pelasi itse tehdyllä mailalla. Sellaisia tehtiin opettaja Vesan johdolla poikien käsityötunneilla; varsi oli koivua ja lapa vaneria, joka liitettiin varteen loviliitoksella ja liimalla. Eikä sellainen maila herättänyt huomiota tai säälin tunnetta parempiosaisissa. Enkä muista, että itsetehty maila olisi mitenkään vähentänyt peli-iloa. Nykyään jääkiekkonuorilla pitää sosiaalisten paineiden vuoksi olla komposiittimaila, joka maksaa noin 150 euroa eli 1000 markka, joka oli melkein työmiehen kuukausipalkka vuonna 1972. Olen sitä mieltä, että maamme juniorisarjoissa pitäisi palata kotimaisiin puumailoihin, joka on ympäristöystävällinen vaihtoehto, joka myös kääntäisi Suomen talouden nousuun. Puumailat maksavat noin 20 euroa ja epäilen niiden kestävänkin komposiittivälineitä paremmin. Meneillä olevissa nuorten mm-kisoissa näyttävät mailat katkeilevan kohtuuttoman helposti. Kommentit (0) Haavekuvia 31.12.2015, 17:53 Yrjö Leinon poika Olle Leino löysi isänsä jälkeen jääneistä papereista seuraavan kirjoitelman, josta käy ilmi, millaisen elämän Yrjö Leino olisi itselleen halunnut: "Pellot sala-ojissa, niiden kasvu väkevä, sato runsas. Rakennukset kunnossa, maalattuina sopusointuun ympäröivän luonnon kanssa. Laaja hedelmätarha vankkavartisine, tuuhealatvuksisine omenapuineen, kirsikka-, kriikuna- ja luumupuut, sekä pyöreähköt terhakat marjapehkot, mansikka- ja vattuviljelykset, taustalla kaunis, vihertävä kasvitarhamaa. Navetassa seitsemän, kahdeksan nupopäätä märehtimässä. Ja kaiken hengettärenä nuorehko emäntä, puhtautta, siisteyttä uhoovana, valkea vartalontäytteinen esiliina loistamassa yllään. Talo velattomana, kavala maailma kytkettynä ulkopuolelle sen rajojen. Täällä kyntäisi hän rauhallisena muhoilevaa peltoaan. Opettaisi oman poikansa aurankurkeen ja kotilieden hellänä vaalijana, sen lämmittävän tulen ylläpitäjänä rakas vaimo, ystävä ja työtoveri." Tuo kirjoitelma todistaa sen, että ei Leinosta olisi ollut sellaiseksi kovapintaiseksi sisäministeriksi, joka olisi pystynyt vallan kaappaamaan. Mutta hyvä maatalousministeri hänestä olisi voinut tulla. Kommentit (0) Teosofi Leino 30.12.2015, 18:03 Yrjö Leinokin on melkein Kärkkäälän poikia. Tuleva agronomi Leino oli  nimittäin talvella -18 maatalousharjoittelijana jossakin päin Karttulaa. Siellä hän sitten hiihteli sikäläisillä vuorilla ja kirjoitteli ylistysrunoja sikäläisille maisemille. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö hän hiihdellyt Airakselan vuorilla, jotka ovat itsellenikin tuttuja. Sotatoimiin Leino ei osallistunut, vaikka oli mies parhaassa iässään. Kommunistien napamiehenä ollessaan hän selitti passiivisuuttaan sillä, ettei paikkakunnalla ollut mahdollisuutta osallistua vallankumoukseen. Siinä ministeri puhui muunneltua totuutta, koska kyllä Karttulan muut punikit olivat olivat hyvin edustettuna ainakin Kuopion vankileirillä, joka oli paremminkin tuhoamisleiri. Oletan, että ihanteellinen opiskelijanuorukainen Yrjö Leino oli vuonna 1918 teosofi ja pasifisti. Sellainenhan oli myös Pentinkulmalla vaatturi Halme, joka ei suostunut tappamaan edes torakoita, mutta joka siitä huolimatta teloitettiin murhasta tuomittuna. 20-luvun johtava teosofi Yrjö Kallinen muisteli, että teosofien vuosikokouksessa vuonna 1922 hän kiinnitti huomion honteloon nuoreen mieheen, jolla oli musta tukka ja tuuheat kulmakarvat ja joka esitti viululla pari soolonumeroa. Kallinen kertoo vaistonneensa seisovansa ihmisen edessä, jolla tulisi olemaan epätavallinen elämänkohtalo. Hän oli liian pehmeä ja samalla liian vahva pystyäkseen pysyttelemään aloillaan ja viettämään normaalin ihmisen hillityä elämää. Kallinen mietti myöhemmin monta kertaa mitä siitä viulistista oli mahtanut lähempien 20 vuoden aikana tulla. Kun hän sitten sodan jälkeen sukelsi esiin ministerinä ja huippukommunistina, Kallinen ei ollut vähääkään yllättynyt. Historian kummallisuuksia on, että samaan aikaan, kun entinen teosofi Leino toimi sisäministerinä, joka vastaa mm. poliisi- ja rajavartiolaitoksesta, puolustusministerinä istui teosofi ja pasifisti Yrjö Kallinen. Kommentit (0) Yrjö Leino 29.12.2015, 19:11 Katselin eilen tv:n Hertta-sarjan viimeistä osaa ja luin samaan aikaan Olle Leinon kirjaa isästään ja äitipuolensa Hertta Kuusisen aviomiehestä Yrjö Leinosta. Hertta-sarjan ja Olle Leinon kirjan "Kuka oli Yrjö Leino" kuvaukset tapahtumien kulusta eivät kaikin osin käy yksiin. Esimerkiksi, kun Hertta Kuusinen ja Yrjö Leino matkustivat joulukuussa 1947 hoidattamaan terveyttään Moskovaan ja joutuivat siellä valvontakomission päällikön Zdanovin puhutteluun, jonka lopuksi Zdanov ilmoitti, että Leinon on erottava sisäministerin paikalta saamattomuutensa vuoksi, ehdotti Hertta, etteikö Yrjöä voisi nyt saman tien jättää Moskovaan. Ei voi, sanoi Zdanov lyhyesti. Hertta Kuusisen  ehdotus on tietysti ihan ymmärrettävä petetyn aviovaimon reaktio. Hän oli saanut juoposta ja uskottomasta aviomiehestään tarpeeksi. Zdanov sen sijaan suhtautui asiaan realistisesti; toisen valtion sisäministerin kaappaaminen olisi saattanut herättää kiusallista huomiota. Paluulennolla Leino pelkäsi kertomansa mukaan kuollakseen. Nimittäin koneeseen astui viime tipassa huomattavan isokokoinen miehenpuoli ja Leino epäili, että hänet saatetaan pudottaa koneesta Suomenlahteen. Siitä, miten Hertta olisi pudotukseen suhtautunut, ei ole tietoa. Tietysti toisen valtion sisäministerin heittäminen lentokoneesta mereen, ei ole ihan tavallista, mutta muistettakoon, että pari kuukautta sisäministeri Leinon terveysmatkan jälkeen, hänen tsekkiläinen virkaveljensä putosi työhuoneensa ikkunasta neljännestä kerroksesta kohtalokkain seurauksin.   Kommentit (0) Huumepöllyhiihtäjä 28.12.2015, 19:53 Lukaisinpa tuossa urheiluhistorioitsijan Antti O. Arposen viimeiseksi jääneen kirjan Tekohampaita ei jätetä, jonka hän postitti kustantajalle päivää ennen kuolemaansa. Kirjassa on mm. kertomus suomalaisesta suurhiihtäjästä, joka on jo lopettelemassa uraansa, mutta joka halusi vielä lopuksi voittaa omakseen Puijo-mitalin, joka huomionosoitus annettiin matkan kaksi kertaa voittaneelle hiihtäjälle. Niinpä hän soitti eräälle Hiihtoliiton herralle ja kysyi, onko Puijolla doping-testi. Kun Hiihtoliiton herralla ei ollut tietoa, että testejä järjestettäisiin, niin hiihtosankari saapui kisapaikalle silmät päässä ymmyrkäisinä seisoen ja vaahto suusta tippuen. Tietysti hän voitti kisan ällistyttävän ylivoimaisesti. Kilpailun jälkeen Hiihtoliiton herralla oli täysi työ estää sekopäistä suurhiihtäjää saapumasta lehdistötilaisuuteen, mutta lopulta hän onnistui toimittamaan suurhiihtäjä hotellihuoneeseen selviämään. Muuten hyvä tarina, mutta se ei ole tosi. Ainakin hyvän ja luotettavan tarinan mukaan tapahtumapaikkana ei todellisuudessa olleet Puijon kisat vaan Salpausselän. Eijän Puijolla ole mitään erityistä Puijo-mitalia jaettu, mutta Salpausselällä jaetaan Salpausselkä-mitalia. Saksalaisten aseveljien maahamme jättämät pervitiinitapletit olivat vielä täyttä tavaraa 1970-luvulla. Niiden avulla hiihtäjämme kilpailivat tasapäisesti jopa nykyään lyömättöminä pidettyjen norjalaisten kanssa. Saksalaisten kehittämä pervitiini, joka oli amfetamiinijohdannainen, oli ihmeaine, jota myös Suomen armeija osasi hyödyntää; varsinkin kaukopartiomiehet popsivat pillereitä tiukan paikan tullen. Niisen avulla pistettiin tarvittaessa ruumiitkin hiihtämään, kuten 50-luvun hiihtohuippu Aku Kiuru asian ilmaisi. Eräänkin kerran kaukopartiomies Aimo Koivunen alkoi talvella -44 uupua sissiretkellään ja turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran väsymyksestä sekaisin, että nappasi yhden pillerin sijasta niitä yhden kourallisen. Ja sitten alkoikin matka taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana sekavassa mielentilassa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli. Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä. Kommentit (0) Huuhanmäen pakolaiskeskus 27.12.2015, 19:53 Harmi! Ei löytynyt Yle Areenasta männä viikolla nähtyä kaikkien sotilasfarssien äitiä nimeltään Rykmentin murheenkryyni vuodelta 1938. En olisi katsonut sitä taiteellisista syistä, vaan sen vuoksi, että se on kuvattu Lahdenpohjan Huuhanmäen kasarmeilla, jotka sijaitsevat ihan lähellä Uukuniemeä rajan  toisella puolella. Upeat funkkistyyliset betonirakennukset pystytti Suomen köyhä valtio Karjalan rykmenttiä varten juuri ennen sotaa ja siellä on edelleenkin hehtaari tolkulla kasarmeja tyhjillään vailla hyötykäyttöä. Uskon betonirakennusten olevan siellä vielä tuhannen vuodenkin kuluttua, mutta pientä pintaremonttia ne jo kaipaavat. Ikkunoitakin on jostain syystä rikottu ja pelkäänpä, että jos kasarmit läpilkäytäisiin huolella sillä silmällä, niin saatettaisiin hyvinkin törmätä suomen kielen pelottavimpaan sanaan, joka on kosteusvaurio. Vuosia sitten vierailin kasarmeilla uukuniemeläisten porukassa ja silloin keskeltä hävityksen kauhistusta löytyi ihan hyvä hotelli, joksi joku nokkela liikemies oli muuttanut Karjalan rykmentin sairastuvan. Enpä ole enne yöpynytkään noin 50 neliön hotellihuoneessa; tosin kattoikkuna puuttui toisin kuin monelta muulta. Pitkään olen miettinyt hylätylle kasarmikombinaatille hyötykäyttöä ja nyt minä sen hokasin. Huuhanmäkeen voi perustaa 5000 asukkaan pakolaiskeskuksen. Pakolaisten joukossa olevat rakennusalan ammattilaiset osaisivat varmaankin remontoida rakennukset, ja rahakaan ei tule olemaan ongelma, koska uskon ystäviemme venäläisten osallistuvan oikeudentuntoisena kansana kuluihin, koska ovathan he myös omalta osaltaan vastuussa pakolaistulvasta, koska Venäjä on nyt yksi monista Syyrian sodan osapuolista. Kommentit (0) Metsurin joulu 26.12.2015, 21:55 Eräänä aamuna kelloradioni herätti minut laululla Lehmän joulu ja vaikutuin. Pitkästä aikaa on keksitty jotain uutta tuollakin musiikin saralla. Edellinen vaihtoehtoinen joululaulu oli miespolvi sitten julkituotu Juice Leskisen Sika.   Vaikea keksiä tähän hätään uutta jouluun liittyvää aihepiiriä, mutta kun aikani ponnistelen, keksin yhden kpl käsittelemättömiä jouluteemoja. Metsurin joululaulua ei ole tietääkseni vielä sepitetty, vaikka muuten metsuriaihetta on musiikillisessa mielessä käsitelty kiitettävästi. Iloisella 70-luvulla radiossa soitettiin jopa Metsurin koira-nimistä kappaletta.  Hiljennymme kuuntelemaan aiheeseen liittyvää hyvää vaihtoehtoista joulumusaa. https://www.youtube.com/watch?v=xHrXgqCPTT8     Kommentit (0) Joulupoliisi 25.12.2015, 18:41 Suomi on tietääkseni ainut maa maailmassa, jossa asukkaat uskovat ja luottavat poliisiin enemmän kuin Jumalaan ja se on tietysti hyvä se. Asiaa on kuitenkin vaikea ymmärtää, koska ainakin viime aikoina mediasta on saanut sellaisen käsityksen, että rosvoa ja poliisia on montakertaa vaikea erottaa toisistaan.     Toisaalta tiedotustoiminnan poliisiviranomainen hallitsee hyvin. Hyvänä esimerkkinä tämä Oulun poliisilaitoksen Facebook-sivujen joulutervehdys, joka taitaa tällä hetkellä olla suosituin julkaisu sosiaalisessa mediassa: https://www.facebook.com/oulunpoliisi   Muuten poliisi voisi ainakin joulunaikoihin yrittää pitää yllä joulurauhaa laulamalla joulurauhan rikkojille. Ja joulun aikaan poliisikoiran voisi korvata poliisisialla, joka on susikoiraa älykkäämpi ja sympaattisempi. Moni uhkaava vaaratilanne rauhoittuisi sillä, että mustanmaijan takaovesta hyppäisikin susikoiran sijasta possu. Kommentit (1) Se on sitten joulu 24.12.2015, 18:17 Markku Rossin presidenttitie näyttää entistäkin varmemmalta. Nyt oli Ilta-Sanomissa hänestä ja hänen puolisostaan näyttävä juttu. Muistan, kun kävelin toissa kesänä pois Väinölänniemen Kalevan kisoista, valitteli noin 90-vuotias Jukka Uunila noin 60-vuotiaalle Ilkka Kanervalle sitä, ettei hän ollut koskaan kuullutkaan kansanedustaja Rossista, joka kisat avasi. Itse puutuin keskusteluun ja kerroin, että Rossi on maineikas urheilumies, koska hänen veljensä Yrjö juoksi 1500 metriä noin 3.48 ja osia iloisella 70-luvulla. Siihen Uunila totesi, että sillä ajallahan olisi tänään voitettu. Nyt varmasti UUnilan lisäksi koko Suomen kansa tuntee kansanedustaja Markku Rossin, joka on tänään maamme tunnetuin kansanedustaja. Lisää julkisuusarvoa Rossi saa, kun kerron, että tuo kuvan joulupuumme on luultavasti Rossin metästä. Ainakin hänen tukiryhmänsä ojensi minulle torilla kuusen taimen ja lupasin kasvattaa siitä itselleni kunnon joulupuun. Kuusi on ihan näyttävä, mutta en oikein onnistunut, kun taittelin siihen viilipurkinkannesta tähden, vaikka kyllä sen tähdeksi tunnistaa, kun kertoo, mitä taitoksellani pyrin tavoittelemaan. Muuten joulupäivänä näkyy ja Areenassa on vielä pitkään esillä Vanamon ja Kolmosen ruokaohjelma vuodelta 1976 nimeltään Se on sitten joulu. Siinä poikapari valmistaa itselleen perinteisen maalaisjoulun. Herttainen ohjelma eikä iloisella 70-luvulla tullut edes mieleen, että tuollaisessa poikaparin joulussa voisi olla jotain epänormaalia, kuten nyt eräät poliittiset tahot väittävät. Ohjelma löytyy tästä linkistä: http://areena.yle.fi/1-903651 Kommentit (0) Hyväriset 23.12.2015, 19:08 Eilen jo kerroin, että Hyväriset ovat tunnettua kuopiolaista palloilusukua. Platinille maalisyötön antanut puolustaja Tuomo Hyvärinen on eniten jalkapalloilun pääsarjapelejä pelannut kuopiolainen. Hyökkääjä Markku Hyvärinen, joka olisi joutunut pelaamaan New York Comosin riveissä Pelen rinnalla, ellei olisi onnistunut pääsemään Savon Sanomille töihin, jakaa 15 täysosumallaan Kupsin yhden kauden maalikuninkuuden yhdessä Olavi Rissasen kanssa. Lisäksi Kupsin riveissä on Suomen mestaruuden vuonna 1957 voittanut Martti Hyvärinen. Keskuskentän veteraanikatsomon tavallinen tietokilpailukysymys on, mitä sukua olivat nämä Hyväriset keskenään. Muistelen, että Tuomo ja Markku ovat serkuksia, mutta Martti ei ole heihin lähisukua. Tällä hetkellä näyttää jääkiekon SM-liigassa pelaavan kaksi Kuopiosta lähtenyttä Hyväristä, eli  Kookoon Toni ja Lukon Ville. Molemmat ovat Kalpan kasvatteja. Työpaikkani kahvipöydässä on esitetty valistunut mielipide, että Ville olisi jalkapalloilija Tuomo Hyvärisen poika, mutta täyttä varmuutta jääkiekkoilija Hyväristen ja jalkapalloilija Hyväristen sukulaisuussuhteesta minulla ei ole. Muuten  hämmästyttävä asia, etteivät Toni ja Ville mahdu Kalpan joukkueeseen, vaikka ovat seuran omia kasvatteja, mutta mahtuvat silti Kookoon ja Lukon miehistöihin, joista varsinkin Lukko on Kalpaa parempi joukkue. Kommentit (0) Platini 22.12.2015, 22:35 Pikkuisen surulliselta tuntuu tuo uutinen, jonka mukaan Fifan eettinen komitea on langettanut Michel Platinille kahdeksan vuoden toimintakiellon jalkapallotoiminnassa korruption vuoksi. Perusteluna on Sepp Blatterin, toisen hyväkkään, helmikuussa 2011 Platinille antama 1,8 miljoonan euron suuruinen perusteeton palkkio. Platini on kovasti tuttu mies meille kuopiolaisille jalkapalloilun ystäville ja hänen seuransa ST Etienne on vähää vaille Kupsin veljesseura. Jopa eräs kupsilainen on antanut ST Etiennen tähtipelaaja Platinille maalisyötön. Tämän maalisyötön antajan nimi on Keskuskentän veteraanikatsomon tyypillinen tietokilpailukysymys. Oikea vastaus on Tuomo Hyvärinen. Maalisyöttö annettiin Väinölänniemen kentällä vuonna 1980, jolloin Kups pelasi jossain sen aikaisessa Euro-cupissa Ranskan mestaria ST. Etienneä vastaan. Ranskalaiset voittivat 0-7 sekä Kuopiossa että Ranskassa. Kaudella 1967-68 Kups kohtasi edellisen kerran Euro-kentillä ST. Etiennen ja silloin kuopiolaiset pärjäsivät paremmin. Takkiin tuli vain 0-2 ja 0-3. Ranskassa kupsilaisista kunnostautui erityisesti maalivahti Pertti "Tysse" Hänninen ja ranskalaiset olisivat olleet valmiit jopa värväämään miehen riveihinsä, mutta Hänninen hinnoitteli itsensä neuvotteluissa liian korkealle, koska esitti omana henkilökohtaisena mielipiteenään maailman huippuseuran edustajille, "ettei teillä ou niin paljoorahhoo, että minä tänne jäesin". Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieliin,että kun eurooppalaista jalkapalloa yritettiin 1960-luvun lopulla juurruttaa Yhdysvaltoihin ja sinne perustettiin jäähdyttelevistä maailman huipuista New York Cosmos-joukkuetta, myös Markku Hyväriselle soitettiin ja tarjottiin paikkaa joukkueen riveissä. Hyvärinen torjui tarjouksen sanomalla, että "en minä nyt jouva, minä oun mänössä Kuopioon Savon Sanomille töehin". Kuten menikin. Youtubesta löytyy pätkä ottelusta ST Etienne - Kups vuodelta 1968. Siinä näytetään, miten jopa legendaarinen ”Tysse” Hänninen joutuu antautumaan maailman huippujen edessä. https://www.youtube.com/watch?v=tB118Meu13g Kommentit (0) Poikarakkaus 21.12.2015, 18:55 Olisi mielenkiintoista nähdä uusin presidenttigallup. Uskon, että Suonenjoen mies kansanedustaja Markku Rossi on sinä kakkospaikalla heti Sauli Niinistön jälkeen. Perinteistä kakkospaikkaa pitävä Pekka Haavisto on todennäköisesti pudonnut sijalle yms., koska hänen kannattajansa, varsinkin homoporvarit, ovat siirtyneet sankoin joukoin Rossin leiriin. Nimittäin sunnuntain Helsingin Sanomat teki Rossista niin näyttävän jutun keskiaukeamallaan, että vastaavan julkisuuden saavuttaminen perinteisin vaalimainonnan keinoin ei olisi mahdollista. Uskon, että varsinkin maamme naiset ovat halukkaita äänestämään Markun presidentiksi veret seisauttavalla äänivyöryllä. Lisäkannatusta mies voisi yrittää vaikkapa pyrkimällä puolisoineen Uutisvuoto-ohjelmaan. Täss yhteydessä on syytä palauttaa mieliin, että presidentti Kekkosen miniä Brita Kekkonen, os. Fagerholm, kirjoitti pari vuotta sitten ilmestyneissä muistelmissaan, että naisen paras ystävä on homoseksuelli mies ja niinhän se varmaan onkin. Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. Professori Esa Saarinen esittää sanoittamansa iskusävelmän Poikarakkaus. https://www.youtube.com/watch?v=6XFyA9t8dg Kommentit (0) Marginaalien pienuudesta 20.12.2015, 19:53 Kyllä eivät ole marginaalit suuret. Eilen Suomi hävisi Venäjälle 8-1 ja itäinen naapuri vaikutti voittamattomalta, mutta niin vain se jäi turnauksessa viimeiseksi, ja mikäli maailmassa olisi yhtään oikeudenmukaisuutta, niin Suomi olisi voittanut koko turnauksen, mutta niin vain ruotsalaiset kukistivat poikamme taas onnekkaasti, vaikka Suomi oli joukkueista eittämättä parempi. Venäjän vapaa ja riippumaton media onkin jo paljastanut, miksi Suomi pelasi eilen historiallisen surkeasta. Poikamme pelasivat Venäjän median mukaan huonosti, koska pelasivat juovuksissa. Virallinen Suomi kiistää tiedon ja vetoaa siihen, että pojillamme oli vain vatsavaivoja, eli Kalle Päätaloa lainatakseni pojillamme olivat mahat hulivilisonnalla. Itse äänestäisin virallisen Suomen näkemyksen puolesta. Eivät ammattilaispoikamme esiinny juovuksissa työpaikallaan. Amatööriaikoina kolmisen vuosikymmentä sitten tilanne oli toisenlainen ja harva ei ollut se kerta, kun leijonapelaaja lähetettiin kesken turnauksen kotiin katkaisuun. Viimeisen kerran näin taisi tapahtua 32 vuotta sitten Risto Siltaselle vuoden 1983 mm-kisoissa. Olen joskus ilmeisen erheellisesti väittänyt, että pieni, mutta tiiliskivimäinen Risto Siltanen on maamme historian vahvin jääkiekkoilija, mutta nyt en ole enää varma asiasta, koska  luin, että Siltasta kaksi kertaa suurempi Vellu Ketola olisi parhaimmillaan punnertanut penkistä 170 kiloa, joka on jääkiekkoilijalle paljon.  Muistelen, että vuoden 1983 jälkeen ei ole pelaajia kotiutettu juopottelun vuoksi, mutta olen vankasti sitä mieltä, että eräistä nuorten mm-kisoista lähetettiin sekä joukkueen valmentaja että joukkueen johtaja kotiin kesken kisojen, kun he olivat nauttineet samanlaiset normaalit ruokajuomat kuin eräs hiihtoliiton johtaja. Tilanne kärjistyi siinä vaiheessa, kun valmentaja kesken ottelun kiipesi jäälle. Väitetään, että hän olisi yrittänyt päästä lyömään erotuomaria, mutta itse hän vakuutti yrittäneensä vain päästä keskustelemaan ottelun erotuomarin kanssa eräistä sääntökirjan tulkinnoista. Kommentit (0) Izvestija 19.12.2015, 19:40 Kyllä eivät olleet marginaalit pienet, kun Venäjä voitti äsken Suomen 8-1 turnauksessa, joka minulle, pysähtyneisyyden ajan miehelle, joka salaa mielessäni haikailen aikaa, jolloin nykyään roistoiksi leimatut Brezhnev, Nixon ja Kekkonen johtivat maailmaa, joka tuntui koko ajan menevän parempaan suuntaan ja jolloin sodat olivat meistä kaukana, on edelleen Izvestija-turnaus. Venäjä ei ole koskaan tehnyt Suomen maaliin kahdeksaa maalia, mutta Neuvostoliitto pystyi joskus vielä pahempaankin. Selvästi muistan, miten Suomi pelasi vuoden 1970 Tukholman mm-kisoissa ja sijoittui lopulta neljänneksi. Muistan senkin, miten ensimmäisessä ottelussa hyvää itäistä naapuriamme vastaan hävisimme vain 2-1. Suomen maalin teki Pekka Leimu, joka oli armoitettu maalintekijä siihen aikaan. En ole varma onko Juha Leimu, joka on myös armoitettu maalintekijä ja teki viikko sitten SM-liigassa kolme maalia 44 sekunnissa samaa armoitettua maalintekijäsukua. Tukholman MM-kisojen toinen peli menikin sitten vähän huonommin ja haalistuneet punanutut voittivat 16-1, joka jäi edesmenneelle Neuvostoliitolle historian suurimmaksi voitoksi Suomesta. Ainakin hyvän tarinan mukaan pelin loppupuolella Lauri, jota jostain syystä kutsuttiin Leuka-Monoseksi, ronkki mailallaan Harlamovia ns. arasta paikasta ja valmentaja Tarasov lähetti Suomen vaihtoaitioon terveiset, että ellei peli siistiydy, he alkavat pelaamaan tosissaan. Päivällinen rökäletappio ei ole maamme Izvestija-turnaushistorian synkin muisto. Synkin muisto on se, että kerran iloisella 70-luvulla Suomi pelasi Länsi-Saksaa vastaan ja saksalainen sai jäähyn. Suomen maalivahti kirmaisi aivan oikeaoppisesti vaihtoon ja leijonat saivat kuudennen kenttäpelaajan jäälle. Taktisesti aivan oikea ratkaisu. Ja maalihan siitä tietenkin syntyi. Taisi olla puolustaja Valkeapää, joka ohjasi kiekon omaan tyhjään häkkiin. Sen jälkeen jääkiekkopelin sääntöjä muutettiin ns. suomalaispykälällä, jonka mukaan tällaisia maaleja ei enää hyväksytä. Kommentit (0) Sotilaslomailua 18.12.2015, 19:11 Eilen tv-uutisissa Putin kertoi jotain sellaista, ettei Itä-Ukrainassa ole pysyviä venäläisiä joukkoja. Lause on niin kummallinen ja moniselitteinen, että epäilin jo hyvän naapurimme päämiehen mentaalihygienian puolesta. Nyt Iltalehti onneksi paljastaa asian oikean tolan, joka tekee lausunnosta järjellisen. Ilmeisesti uutisissa oli käännösvirhe.   Iltalehden mukaan Putin lausui seuraavaa: " Emme ole koskaan sanoneet, etteikö siellä olisi henkilöitä, jotka harjoittavat tiettyjen kysymysten ratkaisemista, mukaan lukien sotatoimien alalla. Mutta se ei tarkoita, että siellä olisi Venäjän vakinaisen väen sotilaita." Siis myöntää, että vapaaehtoisia ja lomalla olevia venäläisiä sotilaita Itä-Ukrainasta löytyy. Nuo lomailevat sotilaat ovat meille suomalaisillekin historiasta tuttu asia. Kesällä 1941 saksalaiset lomailevat sotilaat käytännössä miehittivät Suomen, eli harjoittivat tiettyjen kysymysten ratkaisemista mukaan lukien sotatoimien alalla. Tämä maamme saksalaismiehitys unohdetaan nykyään ja korostetaan sitä, että Suomi oli Neuvostoliiton aj Iso-Britannian lisäksi ainut miehittämättä jäänyt sotaan osallistunut Euroopan valtio. Siinä asiassa, kuka on vastuussa siitä, että maamme miehitettiin vähin äänin ja menikö kaikki lakiemme mukaan ,vai oliko kyseessä peräti maanpetos, olisi jollekin itsensä pöhköksi lukeneelle historian maisterille oivallinen väitöskirjan aihe. Kommentit (0) Kovaa peliä Savossa 17.12.2015, 18:30 Päivän tärkeä uutinen on se, että Suomi on kansakuntien hyvinvointia mittaavassa HDI-indeksissä pudonnut jo sijalle 24. Maamme on nyt selvästi huonoin Pohjoismaa ihmisen kannalta yrittää elää. Jokin vuosi sitten konkurssin tehnyt Islantikin on mennyt heittämällä ohi. Vielä muutama vuosi sitten olimme yksi parhaista valtioista ihmisen kannalta yrittää elää. Enää emme lukeudu pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon, vaan alamme olla enemmänkin baltteja. Toisaalta ei siinäkään ole mitään hävettävää, ihan hyviä ihmisiä baltitkin ovat. Päivän vähän alakuloiseen teemaan sopii hyvin tuo kuvan Savon Sanomin sivu. Miehelle vaaditaan elinkautista murhasta Suonenjoella. Kuopion suunnalla sen sijaan toinen mies hakkasi veljeksiä raudalla ja yritti sitten paeta poliiseja uimalla, joka ei ymmärrettävistä syistä onnistunut, vaan lainkoura tavoitti hänet. Ja onpa jossain tyypillisessä kuopiolaisessa ydinperheessä vaimo lyönyt miestä lihanuijalla. Kyllä alakaa olla mualiman kirjat sekasi, niin kuin ennen sanottiin. Kommentit (0) Parisuhdeonnea 16.12.2015, 19:01 Toisin kuin yleisesti uskotaan, Kuopio on vapaamielinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki. Nyt on julkitullut, että kaupunginvaltuuston suonenjokelaislähtöinen puheenjohtaja Markku Rossi on rekisteröinyt parisuhteensa miehen kanssa ja saanut aikaan sellaisen kohun muun Suomen tiedotusvälineissä, että vastaavaa nähtiin edellisen kerran syksyllä 1948, jolloin avaruusilmailun pioneeri Silvo Sokka lensi omatekoisella raketillaan Kuopiosta Suonenjoelle. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että kansanedustaja Markku Rossi nainut Suonenjoen ainakin Suomen kartalle. Rossin tapauksen innoittamana myös toinen kuopiolainen valtuutettu Hetti Rytsy, joka vaihtoi aiemmin sukupuolensa miehestä naiseksi, on rekisteröinyt parisuhteensa nepalilaisen mamu-naisen kanssa. Erkoista tapauksissa on se, että molemmat valtuutetut edustavat Suomen Keskustaa, jota yleisesti pidetään arvokonservatiivisena Raamattuun ja lakikirjaan nojaavana puolueena. Erikoista tapauksissa on myös se, että valtaosin kummankin parin saama palaute on ollut erittäin myönteistä. Voisi jopa olettaa, että ainakin Rossi tulee seuraavissa eduskuntavaaleissa saamaan äänivyöryn, jonka avulla hän on seuraava kulttuuriministeri, ellei sitten Rytsy yllätä vaaleissa ja vie kyseistä paikkaa. Erikoista tapauksissa on myös se, ettei arvokonservatiivina tunnettu kansanedustaja ja valtuutettu Pentti Oinonen, PS, selkeästi tuominnut Kuopion valtuutettujen pariutumista, jota hän uskoakseni pitää ilmettyä irstailuna, elosteluna ja rietasteluna sekä ennustanut kaupungille Sodoman ja Gomorran kohtaloa, vaan totesi tiedotusvälineille ainoastaan sen, että Kepu pettää aina. Ilmeisesti hän viittasi lausunnollaan siihen, että Markku Rossi äänesti eduskunnassa viime vuonna homoliittolakia vastaan. Syvästi usovaisena miehenä Oinonen olisi voinut kaivaa Raamatun repustaan eväspapereiden joukosta ja sen avulla vähän tölväistä valtuuston uusia parisuhdelittolaisia ja lukea heille opiksi ja ojennukseksi otteita Mooseksen kirjasta. Muuten, jos nykyään jokin aatesuunta julkaisisi moista tekstiä, niin käräjillä oltaisiin ja häkki heilahtaisi, joka oikein olisikin: Älä makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, sillä se on kauhistuttava teko. (3.Moos. 18:22) Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava. He ovat itse ansainneet kuolemansa. (3. Moos. 20:13) Kommentit (1) Presidenttiehdokas Koikkalainen 15.12.2015, 19:15 Tuosta eilen mainitusta Johannes Koikkalaisesta vielä sen verran, että hän oli entinen huippu-urheilija. Hän sijoittui tulevan ulkoministerin Väinö Leskisen jälkeen vuonna 1937 Antwerpenin työläisolympialaisissa hopealle. Leskinen olikin lajin todellinen huippu, jolla yhä on hallussaan Kaisaniemen ympäriuinnin ennätys. Vanhan urheilukaverinsa Leskisen avustamana Koikkalainen nousi maamme poliittisen elämän terävimpään kärkeen. 70-luvulla mies ilmoitti jopa olevansa halukas myös presidentin virkaan, koska katsoi olevansa tehtävään ylivertainen. Kun toisella Keskustan ehdokkaalla oli vaikeuksia naisten kanssa ja toiselle viinan, vakuutti Johannes omaavansa molemmat presidentiltä vaadittavat ominaisuudet. Samoihin aikoihin Koikkalainen hankki suurta julkisuutta, kun hänet pahoinpideltiin erään puoluekokouksen aikaan aamuyön hiljaisina hetkinä. Erkki Tuomioja kävi tekemässä tapauksesta jopa rikosilmoituksen. Alustavissa poliisitutkimuksissa selvisi, että päälle karkaajia oli peräti kolme, joten olihan selvää, ettei siinä edes entisen huippu-urheilijan fysiikalla voinut suoriutua voittajaksi sellaista ylivoimaa vastaan. Jatkotutkimuksissa mukiloijiksi paljastuivat hotellihuoneen yöpöytä ja kaksi tuolia. Kommentit (0) Suoraselkäinen Suomen mies Johannes Koikkalainen 14.12.2015, 19:47 Ilkka Taipaleen Venäjän suhteisiin painottuva muistelmateos Venäjä mon amour pajastaa, ettei maamme ole ollut niin pahasti suomettunut, mitä monet väittävät. Ainakaan 1960-luvulla sisäministerinäkin toiminut Leppävirralla syntynyt Johannes Koikkalainen ei suostunut olemaan mikään vellihousu edes Kremlissä Neuvostoliiton korkeimman johdon edessä. Joskus 60-luvun lopulla SDP:n kärkimiehet olivat puheenjohtaja Rafael Paasion, jota tämän ylenmääräisen rauhallisuuden vuoksi kutsuttiin mannertenväliseksi nahjukseksi, johdolla ensimmäistä kertaa Kremlissä tapaamassa Nkp:n politbyroota. Tilaisuuden aluksi pääsihteeri Leonid Breshnev piti tunnin esityksen NKP:n saavutuksista maailmassa. Sitten puolueen pääideologi Mihail Suslov esitteli toisen tunnin NKP:n saavutuksista maailmankaikkeudessa. Esitelmien loputtua Breshnev tiedusteli, olisiko vierailla jotakin kysyttävää. Sisäministeri Koikkalainen kysyi: "Missä on vessa.?" Siinä suoraselkäinen Suomen mies osoitti rohkeutensa; joku arka mies olisi laskenut housuunsa. Ilkka Taipale ei kirjassaan paljasta, mitä sitten tapahtui, mutta muistelenpa, että silloin paikalla ollut puoluesihteeri Erkki Raatikainen kertoi jossain kirjassaan, että pääsihteeri Breshnevin ilme ei värähtänytkään, vaan hän painoi jotain hälytysnappulaa, jonka jälkeen kaksi majurin arvoista upseeria saapui paikalle ja ohjasi Koikkalaisen Kremlin mukavuuslaitokseen. Kommentit (0) Katkera tappio 13.12.2015, 16:49 Kyllä ei ole hyvä mieli, koska sählytyttäremme kokivat jälleen kerran katkeran tappion ruotsalaisille. Itse ottelu oli jännitysnäytelmä vailla vertaa ja olin kokevinani sitä seuratessani sekä suuren urheilujuhlan että helleenisen kirkkauden tuntua. Erityisen katkeraksi tappion teki, että se johtui hyvin kyseenalaisesta tuomaritulkinnasta.  Itse olisin hyväksynyt suomalaistytön rankkarista tekemän maalin varauksetta sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää. Ihan tuli eilisestä rankkarituomiosta mieleen se tapaus, kun Marko Asell menetti olympiakullan, koska tuomari katsoi, että suomalaisen takavyöheito ei ollutkaan neljän pisteen arvoinen laajakaarinen heitto. Seuraavana päivänä kuulin vanhojen rouvienkin olevan kaupungilla jyrkästi sitä mieltä, että laajakaarinen se takavyöheito oli. Olen jyrkästi sitä mieltä, että sählyn sääntöjä tulee muuttaa ainakin rangaistuslaukauksen osalta. Sääntönä voisi olla se, että rangaistuslaukauksen suorittajalla on vaikkapa 10 sekuntia aikaa yrittää maalintekoa ja hänellä on sen ajan puitteissa oikeus siirtää palloa myös taaksepäin toisin kuin nykysäännöillä, jotka mahdollistavat tuomareiden mielivallan. Lisäksi olen sitä mieltä, että nykyinen vaarallinen mailamalli pitää muuttaa turvallisemmaksi, elikkä mailan tulisi olla eräänlainen kookas kärpäslätkä. Myös sählypallot pitäisi muuttaa turvallisimmiksi valmistamalla ne superlonista. Pallon sisällä voisi olla tiuku, joka mahdollistaisi myös heikkonäköisempien kansalaisten osallistumisen peliin. Ja olenpa vielä sitäkin mieltä, että maamme kaikilla koulutasoilla esikoulusta yliopistoihin sekä myös kaikilla työpaikoilla pitäisi joka päivä pelata sählyä puolituntia. Tässä poikkeustapauksessa kannatan pakkolakia. Minua nimittäin kauhistuttaa tämän kansan ja erityisesti nuorison lihominen, joka vielä tulee kalliiksi kansantaloudelle. Kuopiossa liikkuessani törmään vähän väliä olentoihin, jotka eivät ole enää ihmisen vaan talipallon kaltaisia. Kommentit (0) Mäkihyppyä ja maanpuolustusta sekä pesäpalloilua 11.12.2015, 17:36 Dosentti Ismo Björn vieraili eilen Kuopion Isänmaallisen seuran vieraana museolla luennoimassa aiheesta "Mäkihyppy ja maanpuolustus”. Olin paikalla aktiivimäkimiesten edustajana. Luennoitsija itse hallitsi kyllä mäkihypyn teoriapuolen, mutta oli käytännössä pelkkä harrastelija, koska ennätys oli tasan 3,5 metriä. Itse alan aktiivina olen aktiiviaikoinani ylittänyt pystyssä pysyen 8 metrin haamurajan.     Tähän asti olen luullut, että ensisijaisesti pesäpallo oli Suojeluskuntajärjestön suosima maanpuolustuksellinen liikuntamuoto, jossa harjoiteltiin sotilaallisia taitoja eli heitettiin käsikranaattia, syöksyttiin, heittäydyttiin, kuoltiin, haavoituttiin ja Tahko Pihkalan mukaan pesäpallomailalla lyöminen kehitti erinomaisesti varsinkin pikakivääriampujan tarvitsemaa lihaskoordinaatiota. Pesäpallosta tulikin 30-luvulla niin suosittu laji, että suojeluskuntalaiset pyrkivät rajoittamaan sen harrastusta, koska itse suojeluskunta-aate unohtui kiihkeiltä harrastajilta ja lisäksi pesäpallokentille hakeutui myös suojeluskuntatoiminnalle vierasta ideologista ainesta. Nämä vieraat ideologisesti vieraat ainekset olivat varmaankin erilaisia työväen mailapoikia.     Eilen opin sen, että myös mäkihyppy oli suojeluskuntien erityisessä suojeluksessa. Mäkihypyn uskottiin lisäävän maanpuolustustoiminnassa tarvittavaa urhoollisuutta ja nuorukaisten kuriin sopeutumista, joista jälkimmäinen tavoite ei ole kuitenkaan täysin toteutunut maamme mäenlaskun historiassa. Ennen sotia puolet maamme hyppyrimäistä oli Suojeluskunnan omistuksessa. Niitä rakennettiin, koska samalla harjoiteltiin myös maanpuolustuksessa tarpeellisia pioneeritaitoja ja koska hyppyritorneja uskottiin voitavan käyttää tulevassa sodassa ilmavalvontatehtävissä kuten tapahtuikin. Sodan jälkeen hyppyrimäet siirtyivät pois suojeluskuntien hallinnasta ja maassa on ollut sen jälkeen mahdollista harrastaa myös työläismäkihyppyä.     Kuvassa Lahdenpohjan hyppyrimäen torni maanpuolustuksellisessa hyötykäytössä ja tyypillinen ilmavalvontalotta Ellen Kiuru tähystää silmä kovana mahdollisia vihollisen haaskalintuja. Kuva on lainattu Sa-kuva-arkistosta.     Kommentit (0) Heinolan blues 12.12.2015, 18:06 Entinen kotikaupunkini Heinola, jossa vietin parhaan miehuuteni vuodet keskellä kaupunkia sellaisen joen rannalla, jonka vettä pystyi juomaan, tunnettiin ennen maamme johtavana painikaupunkina, mutta nykyään kaupunki tunnetaan maamme johtavana musiikkikaupunkina siellä vaikuttavan Apulanta-yhtiön vuoksi, jonka yhtiön liikevoitto lienee enemmän kuin Heinolan puunjalostustehtaiden yhteensä. Tosin Apulanta-yhtiö ei pärjää Ruotsin Abballe, joka tietääkseni tuottaa Ruotsin kansantaloudelle vientituloja enemmän kuin koko maan puunjalostusteollisuus yhteensä. Sellainen on maailmanmeno nykyään. Uskoakseni suurin tuotannonala on maailmassa aikuisviihdeteollisuus, toiseksi suurin huumeteollisuus ja sitten vielä musiikkiteollisuus ja elokuvateollisuus tulevat ennen aseteollisuutta. Elintarvike-, metalli- ja rakennusteollisuus ovat sitten sijoilla yms. Heinolan poikia on käsittääkseni myöskin Vallu Lukka-niminen herra, josta aiemmin en ole kuullut, koska ilmeisesti hän on esittänyt nykyajan nuorison harrastamaa kovaäänistä ns. rocken roll-musiikkia ja itsehän olen lähinnä Reijo Taipale ihailija, mutta nyt Itä-Häme-lehdessä kerrottiin Lukan julkaisseen Youtubessa Heinola-bluesin. Musiikista en mitään ymmärrä ja ilmoitan mielipiteeni  asiasta vasta sitten, kun minulla on siitä jotain järkevää sanottavaa, mutta Heinola-bluesin Youtube-videossa vilahtelevat valokuvat herättävät minussa myönteisiä tunteita.  https://m.youtube.com/watch?v=h6eIaao4V2s Kommentit (0) Vesien laskemista 10.12.2015, 19:51 Hämäläisten laulussa sanotaan hämäläisiä tarkoittaen moniselitteisesti, että "on tarmoa ja kuntoa, jos toimeen tartutaan." Tuo kuvaus sopii myös karjalaisiin miehiin, joita me savolaiset pidämme vähän tyhjän puhujina ja loivaliikkeisinä naisten naurattajina, vaikka emme olekaan rasisteja. Historia todistaa, että kyllä karjalainenkin on aikaan saapa, jos vain sille tuulelle sattuu. Nimittäin Höytiäisen lasku on maamme suurin järvenlaskuhanke. 1850 luvulla Liperin puolen talonpojat olivat saaneet päähänsä laajentaa peltopinta-alaansa ja hieman laskea Höytiäisen pintaa alemmaksi, jotta rannoilta paljastuisi tuottajille uusia sarkoja. Hanke ylitti kaikki odotukset, koska kaivettu pieni laskukanava paisui vesivirran syövyttämänä vuolaaksi virraksi, jonka seurauksena lähes 370 km2 laajuinen Höytiäisen järvi menetti yli puolet vedestään, pinta laski yhdeksän metriä, ja pinta-ala pieneni kolmanneksen. Vesijättömaata syntyi 170 km2. Siitä riitti uutta peltoa 180 talolle. Jos Höytiäisen lasku oli maamme suurin vesienlaskuhanke, niin kuuluisin vesienlaskutapaus löytyy Topeliuksen Maamme-kirjasta. Silloinkin olivat karjalaiset asialla. Tuon Karjalan kannaksen Sakkolan pitäjän Kiviniemen kylän ekokatastrofista kerrotaan Maamme-kirjassa, jota teosta lapset ennen opiskelivat kovasti kouluissa; nykyäänhän sitä mukulat eivät enää tunne, vaan he pelaavat tietokonepelejä, seuraavaa: "Huhu Taipaletta uhkaavasta vaarasta levisi salamannopeasti koko pitäjään. Koolle rientänyt kansa seisoi rannalla kädet ristissä ja silmät kyynelissä katsomassa tätä suurenmoista näytöstä, jonka vaikutusta koko pitäjään kukaan ei sinä hetkenä ehtinyt miettiä. Ensimmäinen pieni virranvire muuttui Suvannon peilipinnalla yhä hurjemmaksi hyökyaalloksi, joka rajussa menossaan repi irti suuria maakappaleita puineen kaikkineen ja syöksi ne Laatokkaan. Eräs talollinen arveli, ettei vaara kovin suuri ollut ja kiipesi korjaamaan kattoaan, kun uusi vesisyöveri aukeni ja kiskaisi koko mökin mennessään. Vain kukon kuultiin vielä kiekuvan pirstaleina kaukana Laatokalla. Niin kutsuttu Taipaleen linnoitus, umpilinnake, jäi vauriotta paikoilleen lähelle jyrkännettä. Venäläinen rukoushuone siltä ajalta, kun täällä oli 60 kreikanuskoisten suomalaisten asuttamaa taloa, joutui sekin Laatokalle. Jylinä kuului kolmen peninkulman päähän Pähkinälinnaan, jossa soitettiin kirkonkelloja kolme vuorokautta umpeensa Yhdessä päivässä Suvanto oli ehtinyt tyhjentyä. Siellä, missä vielä edellisenä päivänä oli ajettu maantietä pitkin harjulle, soudettiin seuraavana päivänä leveän joen yli valtavien jyrkänteiden keskellä. Suvannon vesi virtasi niin rajusti, että sen mukana kulkeutui Vatikanniemestä asti kaikki muta ja multa, ja jäljelle jäi vain karkea pohjasora kolkkona ja hedelmättömänä. Suuret määrät kaloja ja kalanpyydyksiä juuttui mutaan. Kaukaisemmassa kylässä, Riiskassa, eräs yksinkertainen talonpoika oli mennyt aamulla rantaan tekemään aitaa. Hän halusi työn valmiiksi ennen päivällistä, mutta vaikka hän uurasti kuinka itsepintaisesta tahansa, pieni matka oli aina aitaamatta, sillä ranta väistyi hänen edestään ja sen mukana hänen päivällisensä." Kommentit (0) Punapääoman linnake 09.12.2015, 19:16 Uljaasti sojottaa 152 mm:n kanuuna kohti inhaa itää Polvijärven Huhmarin harjun laella, josta uskoakseni avautuu hyvällä säällä huikea näkymä Höytiäiselle. Tuo kanuuna on osa Salpalinjan linnoitusta, joka on Suomen historian suurin rakennusprojekti. Salpalinjan rakentaminen työllisti parhaimmillaan 35.000 miestä ja vuonna 1942 hanke vei 5 % valtion budjetista eli nykybudjettiin suhteutettuna 2,5 miljardia euroa. Nähtäväksi jää, ylittääkö Olkiluodon nykyinen rakennusprojekti Salpalinjan kustannukset ja jääkö myös Olkiluodon rakennusprojekti täysin käyttämättömäksi, kuten Salpalinjan onneksi kävi. Tutustuin tuohon nähtävyyteen tänään työpaikkani virkistyspäivillä, jotka pidettiin Huhmarin  lomakeskuksessa, joka on todella hulppea matkailukeskus kauniissa maisemassa keskellä erämaata. 300 vuodepaikan lomakeskusta alettiin rakentaa 70-luvun alussa, jolloin Suomessa oli vielä rahaa moisiin projekteihin samalla tavalla kuin sota-aikana oli varoja Salpalinjaan. Nykyään Suomella ei ole rahaa enää tuollaiseen. Tuo uljaasti sojottava kanuuna sijaitsee Maunu Ihalaisen polun päässä. Maunu Ihalainen oli SDP:n hallintopäällikkönä vuosituhannen vaihteessa. Hänet tunnetaan rehtinä ja raittiina miehenä kuten veljenpoikansa Laurikin. Tosin vuonna 2013 Maunu Ihalainen tuomittiin sakkoihin puoluerahoitukseen liittyvistä yllätys yllätys taulukauppasotkuista. Tietooni ei kuitenkaan ole tullut, että tuollaisen ylellisen lomakeskuksen rakentamiseen liittyisi mitään poliittisia rahoitussotkuja, vaikka Huhmarin taustalla taitavat olla demarit ja ay-liike. Keskustan entisellä puoluesihteerillä Jarmo Korhosella saattaa hyvinkin olla asiasta toisenlainen näkemys. Hänen kirjastaan sain sen käsityksen, että tuollaisilla puolueisiin kytkeytyvillä loma- ja kuntokeskuksilla on tärkeä rooli puolueiden varainhankinnassa. Siinäpä saattaisi olla oivallinen väitöskirjan paikka jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle valtiotieteen maisterille. Kommentit (0) Pohjolan pidot 08.12.2015, 18:53 Niin hassua kuin se onkin, niin eilisen juttuni jälkeen luin Katri-Helenan maankuulun exän Pano Rajalan, joka tietääkseni tunnetaan myös joltisenakin kirjallisuuden harrastajana, uusinta päiväkirjaa ja sieltä opin sen mielenkiintoisen asian, että Suomen kansan rivot runot on koottu kirjaksi nimeltään Tupa ryskyi, parret paukkui. Rajala esittelee riemastuneena kirjasta yhden hyvänä pitämänsä kansanoivalluksen, joka lienee 1800-luvulta: "No niin lauloi lakuna poika (mikä ihme muuten on lakuna poika, taitaa olla panovirhe koko sana?): Kun Jumala noin tekisi, päivä pilluja sataisi, toisin päivin vittuloita, tuosta saisi saamatonkin,ottaisi olematonki." Lopuksi hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan soivaa musiikkia. Taisto Reimaluoto,joka on Suonenjoen Kärkkäälän Sikasia taustaltaan, esittää kappaleen Pohjolan pidot, joka sanoitus lienee suoraan Kalevalasta. Ihan varma en kuitenkaan tästä ole. Muuten tästä esityksestä opimme, että myös kärkkääläiset laulavat ruman sanan niinku se on. https://www.youtube.com/watch?v=j8S9bNvfXSk Kommentit (0) Pornografinen runous 07.12.2015, 18:49 Vanhana konservatiivisuuteen taipuvaisena herrana vallan häkellyin ja jopa punastuin, kun keskenkristillissiveellisesti arvokkaan itsenäisyyspäivän ohjelman, kalevalainen ohjelmaryhmä esitti tv:ssa aikana jolloin naiset ja vielä jopa lapset saattoivat olla hereillä pornograafisen runon. Tosin kyseistä pornorunoa ei itse Kalevalaan huolittu vaan sitä ja monia muita sen kaltaisia hengentuotteita säilytetään kuulemma Suomalaisen kirjallisuuden seuran perimmäisessä takahuoneessa lukitussa kaapissa. Vähäisen tietämykseni mukaan varsinkin ilomantsilainen mateli Kuivalatar, eli nykykielessä Kuivalainen, oli taitava muistamaan tuollaisia uskallettuja juttuja. Mateli oli pari iltaa sitten mainitsemani säveltäjä Toivo Kärjen esiäiti neljän sukupolven takaa. Mateli ei ollut mikään herkkä ja hauras Saima Harmajan kaltainen eteerinen runoilijatar, vaan pikemminkin rivosuinen akka. Luulen, että alla olevat säkeet, jotka vaivalla ja punastellen löysin Ylen sivuilta, ovat hänen suustaan lähteneitä. Itselleni opetettiin koulussa väkipakolla Kalevala kannesta kanteen eikä se innostanut, mutta siinä iässä varmaan olisi innostanut, jos Lönnrot ei olisi harrastanut itsesensuuria ja kansalliseepoksestamme löytyisivät vaikka seuraavat aistilliset säkeet. Hei lempi, heräjä lempi tämän piian pillun päälle, tämän lapsen lantehille, tämän peipposen perälle. Nouse kiihko kiimasuosta, häkärä häjyn perästä, tallista orihin kiihko, tamman kiihko tanhuvasta. Tule jo kyrpäjen kuningas, paljaspää papurokallen, pane kyrvät kyntämään, kivekset kilisemään nahkapallit naukumaan, päästä kyrvät kytkyistä, karvavarret kahleista. Kommentit (0) Merkittäviä sotaveteraaneja 06.12.2015, 17:44 Itsenäisyyspäivänä muistetaan maamme omia sotaveteraaneja, mutta monet Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleet merkittävät sotaveteraanit tahtovat jäädä unholaan. Itse yritän nyt korjata tämän erehdyksen ja senkin vääryyden haluaisin korjata, että alla mainituille sotaveteraaneille olisi syytä pystyttää patsaat Helsinkiin. Mongoleilla ja varsinkin heidän tärkeimmällä johtajallaan Tsingiskaanilla on ollut ratkaiseva merkitys maamme itsenäisyydelle. Elleivät mongolit olisi vuosisatoja alistaneet venäläisiä ja estäneet sen kehittymistä suurvallaksi, ei Suomea olisi koskaan syntynyt.  Japanilainen amiraali Tögö upotti vuonna 1904 Tsushiman meritaistelussa Venäjän laivaston ja tämäkin tapaus oli keskeinen tekijä maamme itsenäistymisessä. Jos Venäjä olisi sen taistelun voittanut, olisimme nyt luultavasti osa maailman johtavaa supervaltaa. Uskon myös, että ahkerat suomalaiset olisivat sen supervallan keskeisillä johtopaikoilla. Ainakin Keijo Korhonen kertoo muistelmissaan eräästä Amerikan juutalaisesta, joka ihmetteli sitä, ettei Suomi antanut Neuvostoliiton miehittää maataan, koska kahdessa sukupolvessa suomalaiset olisivat nousseet Neuvostoliiton johtopaikoille, kuten myös juutalaiset tekivät. Lenin ja hänen sotapäällikkönsä Trotski olisivat nykyään oikeutettuja Israelin kansalaisuuteen, mikäli vielä eläisivät. Keijo Korhonen ei pitänyt Amerikan juutalaisen mielipidettä hyvänä. Suomen itsenäistymisen viimeistelivät Ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheissa Saksan ja sen armeijan johtajina itsevaltaisina toimineet Hindenburg ja Ludendorff; keisari Vilhelm oli pelkkä keulakuva. Nämä miehet järjestivät Venäjän vallankumouksen ja nostivat Leninin maan johtoon. Mainittakoon, että Jarmo Nieminen tänä vuonna ilmestyneessä kirjassaan Helsinki 1918 kertoo, että Venäjän armeijan luhistuminen maailmansodassa alkoi Helsingistä, jossa saksalaisten sinne soluttamat agentit olivat suurelta osalta vastuussa siitä, että lähes sata venäläistä upseeria murhattiin väkivaltaisuuksissa, joita myöhemmin alettiin kutsumaan upseereiden uimakouluksi. Hindenburg ja Ludendorff kehittivät myöskin Saksassa sen sotatalousmallin, jota Neuvostoliitossa harjoitettiin 70 vuotta. Kommentit (0) Suomen suurin säveltäjä	05.12.2015, 20:01
Tarkistinpa Wikipedista toissa iltana mainitsemani säveltäjä Ahti Sonnisen taustat. Sonninen on lajityypillinen savolainen sukunimi, ja epäilykseni osoittautui oikeaksi. Ahti Sonninen on Kuopion suuria poikia. Tosin hän ei liene ollut kovin lupsakka savolainen, koska tinttasi Teoston vuosikokouksen jatkoilla säveltäjä Toivo Kärkeä turpaan ihan syyttä suotta. Kulttuuriihmiset ovat tunnetusti äkkipikaisuuteen taipuvaisia. Valittihan kirjailija Hannu Mäkeläkin muistelmissaan, että rautalampilainen runoilija Matti Rossi tinttasi häntä turpaan ihan syyttä suotta Kirjailijaliiton vuosikokouksessa. Ainakin hyvän tarinan mukaan Ahti Sonninen oli aikoinaan Suomen suurin säveltäjä. Nimittäin toinen suuri säveltäjä Yrjö Kilpinen yritti ainakin tämän hyvän tarinan mukaan tehdä tuttavuutta muudan opiskelijaneitosen kanssa ja kun tuli torjutuksi, Kilpinen tuohtui ja ihmetteli opiskelijaneitoselle, että eikö hän todellakaan tunne häntä,Suomen suurinta säveltäjää. Siihen hätääntynyt neitonen kivahti, että "menkää pois Sonninen". Kommentit (0)
Paperikukka	04.12.2015, 18:48
Tapio Rautavaara, joka oli viisas ja paljon elämää nähnyt mies, lauloi, ettei hän päivääkään vaihtaisi pois. Itse kyllä mielelläni vaihtaisin ainakin tämän päivän pois. Ei tuo kotitekoinen paperikukkakaan kestänyt lankomiehen haudalla tämänpäiväistä myrskyä. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=rA8pd5D9T9o Kommentit (0)
Maamme merkittävin säveltäjä	03.12.2015, 19:15
Maamme historian merkittävimmän säveltäjän Toivo Kärjen syntymästä tulee tänään kuluneeksi sata vuotta. Kuitenkaan Kärjen asema maamme merkittävimpänä säveltäjänä ei ole eittämätön, koska eräät taidemusiikkipuolen harrastajat pitävät Sibeliusta Kärkeäkin merkittävämpänä säveltäjänä. Kärki sai välillä kipeästi kokea sen, ettei taidemusiikkipuolella häntä arvosteta. Joskus 50-60-lukujen vaihteessa tekijänoikeuksista huolehtivalla Teostolla oli vuosikokous ja illalliset. Siellä eri alojen säveltäjät sitten istuivat iltaa yhdessä virallisten asioiden jälkeen. Kärki oli paikalla olleista selvimpiä ja kun Laulu-Miesten ravintola suljettiin, hoiteli hän portsarin kanssa kavereita taksiin, koska katsoi sen velvollisuudekseen, kun toiset melkein konttailivat. Kun lähes kaikki oli hoideltu autoon, tuli professori Ahti Sonninen yhtäkkiä ja löi Kärkeä nyrkillä päin kasvoja. Mitään polemiikkia tai sanaharkkaa ei heidän välillään ollut, vaan Sonninen löi muuten vain. Seuraavana päivänä tuli Kärjelle muutama kukkanen ja lappu, jossa luki: Olen pahoillani, Ahti. Ei se paljoa auttanut. Sen jälkeen ei Kärki pariin kymmeneen vuoteen käynyt Teoston kokouksissa, koska ei viitsinyt mennä riitelemään ja saamaan turpiinsa. Kommentit (0)