Rossit - merkittävät urheilu- ja kulttuurivaikuttajat 27.12.2016, 19:26 Entistä traagisempia yksityiskohtia paljastuu tuosta joulun alla kertomastani Kakkisen rannan murhamysteeristä. Anne Koivistoinen nimittäin paljasti ansiokkaissa tutkimuksissaan, että murhattu Aatami Rossi oli sukulaismieheni. Hän oli Maria Mikontytär Koivistoisen ja Juho Rossin poika. Samaisen ruotusotamies Mikko Koivistoisen jälkeläisiä suoraan alenevassa polvessa olen itsekin. Mikko käytti myös sukunimeä Kost ja Kurdilainen. Kost on Ruotsin armeijan antama lyhyt ja ytimekäs sotilasnimi ja Kurdilainen viittaa taas vahvasti siihen, että hänen pietarilainen isovaarinsa Tuomas koukkasi Savoon Latvian Kuurinmaan kautta, jossa Tuomaksesta yritettiin tehdä maaorjaa huonolla menestyksellä. Tuomas nimittäin hukutti työnantajapuolensa edustajan ja souti sitten Savoon. Joten murhamiehen ja laittoman maahanmuuttajan jälkeläisiä tässä ollaan. Kahdeksan polven takainen esi-isäni todisti teollaan sen, että tämän suvun edustajille on turha tulla v-------aan, sillä siinä on monelle käynyt huonosti. Jonkin verran ylpeä olen siitä, että tavallaan kytkeydyn myös Rossien sukuun, sillä Rossit taas kytkeytyvät Komissaari Palmu-elokuviin, joten kulttuurisukuakin tässä vielä kaiken huipuksi ollaan, vaikka tyhmempi ei sitä huomaa. Tapanina telkkarista tuli taas noin kolmannenkymmenennen kerran Palmu-elokuvia ja yhdessä niistä Leo Jokela esittää pikkuhönössä savolaisittain murtaen humpan Silimät tummat. Komisario Palmun erehdys on valittu Suomen kaikkien aikojen parhaaksi elokuvaksi ja Jokelan Tummat silmät-esitys on valittu elokuvahistoriamme hauskimmaksi kohtaukseksi. https://www.youtube.com/watch?v=FSj8zPnKCEU Kuten olen lukemattomia kertoja ja ehkä jopa kyllästymiseen asti paljastanut, niin Leo Jokelan pienviljelijä-metsurin olemus periytyy Suonenjoelta. Ei tosin Kärkkäälästä, vaan muutaman kilometrin päästä Salmisen kylältä, jossa syntyi Esa Rossi. Esa Rossi oli veturinkuljettaja-suksivoidetehtailija, joka valmisti ennen sotia maailman parasta suksivoidetta nimeltään Kiva. Rossi toimi myös hiihtomesenaattina, jonka tallin miehet olivat aikoinaan ylivoimaisia maailman hiihtoladuilla. Arto Terosen ja Juha Vuolteen kirjassa Kiveen hakatut paljastetaan, että näyttelijä Leo Jokela olisi ollut Esa Rossin lehtolapsi, eli savolaisittain Rasva-Rossin huorpoeka. Tarkastakaa vaikka itse yllä olevasta Youtube-linkistä, etteikö näyttelijä Jokela muistutakin olemukseltaan aivan tyypillistä sisäsavolaista pienviljelijä-metsuria. Tosin olen kuulustellut tästä asiasta erästä Rossin suvun edustajaa ja hän kiistää epäilyt jyrkästi. Myöskään tänä syksynä ilmestyneessä Leo Jokelan elämäkerrassa ei jostain merkillisestä syystä mainita miehen kuuluvan Suonenjoen Rossien sukuun.   . Kommentit (0) Joulun ihme 26.12.2016, 13:04 No onkos tullut kevät nyt talven keskelle, kun Uukuniemellä pajunkissat kukkivat joulupäivänä. Kyllä on mualiman kirjat sekasi. Pentti Linkola tuomitsi erään tieteiskirjailija Risto Isomäen teoksen, koska sen seksuaalikuvaukset olivat mielikuvituksettomia ja koska kirjailija suhtautui liian pessimistisesti kasvihuoneilmiön etenemiseen. Itsekin olen valmis tuomitsemaan Isomäen näkemyksen kasvihuoneilmiön etenemisvauhdista liian optimistisena, koska todellisuus näyttää olevan vieläkin synkempi. Toivon hartaasti, että olen tässäkin asiassa väärässä ja toivon myös lähes yhtä hartaasti, että maailmankaikkeuden vaikutusvaltaisimman ihmisen Donald Trumpin näkemys kasvihuoneilmiöstä on oikea. Toivon myös, että hänen näkemyksensä ydinaseiden lisäämisen tärkeydestä ainakin siihen asti, kunnes ihmiskunta viisastuu, on looginen ja järkevä, vaikkakin sen mielipiteen logiikka ei minulle ainakaan täysin avaudu. Muuten Trumpissa ja Putinissa on paljon yhteistä, sillä molemmat lienevät olleen lapsuudessaan tekemisissä koulukiusaamisen kanssa. Minusta Trump on tyypillinen koulukiusaaja ja Putin taas tyypillinen koulukiusauksen uhri.  Putin on selvästikin päättänyt kostaa kiusaajilleen ja sen hän varmaan tekeekin. Kommentit (0) Surkea tapaus Kakkisen järven rannalla 23.12.1881 27.12.2016, 19:25 Tasan 135 vuotta sitten 23.12.1881, joka oli silloinkin joulun aatonaatto, tapahtui Kakkisen järven rannalla kauheita.  Anne Koivistoisen minulle lähettämä Savo-lehden uutinen kertoi asiasta seuraavaa 3.1.1882: "Karttulassa Punnonmäen kylässä Kakkisen järven rannalla oli joulukuun 23. päivän vastaisena yönä tulipalo Adam Rossin mökissä, josta paloi ei ainoastaan asuntohuoneet, pirtti, kammari ja porstuvan kanssa, vaan itse mökin asukas Adam Rossi vaimoineen jäi tulen uhriksi. Ainoastaan muutamia osia ruumiin jäännöksistä löydettiin perästäpäin palon pohjalta. Ulkohuoneet ja eläimet jäivät palamatta. Onpa ihme, etteivät vainajat, jotka olivat keski-ikäisiä ja hyvin virkkuja ihmisiä, kerinneet päästä ulos tulen käsistä ovesta eli ikkunoista, joita oli yksi kullakin seinällä. Toisen ruumiin jäännökset kuuluvat olleen sängyn sijalla, toisen vähän etempänä. Rossilla sanotaan olleen joku summa rahoja kotonansa, niin on luultava, että tässä on ensin tapahtunut murha, että anastaa mökkiläisten rahat joulutarpeiksi ja sitten peittääksensä tätä hirveää tekoa pantu mökki tuleen." Savo-lehti ei ole katsonut aiheelliseksi mainita Adam eli Aatami Rossin vaimon nimeä; hän oli Ulla Jalkanen, os. Venäläinen, joka oli näköjään sen verran edellä aikaansa, ettei ottanut uudelleen avioiduttuaan viimeisimmän miehensä sukunimeä. Kärkkääläiset muistavat hänet Kuppari-Ullana.  Pariskunnan asuinpaikka tunnetaan nykyään Ullan rantana, ei Aatamin rantana. TÄMÄN JUTUN MYÖTÄ TOIVOTAN KAIKILLE OIKEIN RAUHALLISTA JOULUA! Kommentit (0) Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä 29.11.2016, 18:12 Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä. Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin. Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Kommentit (0) Saippua astalona 22.12.2016, 17:29 Yhä kummallisempia yksityiskohtia paljastuu tuosta eilen kerrotusta mäkihyppääjä Hemmo Silvennoisen pahoinpitelyrikoksesta 60 vuoden takaa. Nimittäin Kuopiossa vierailleet urheilutoimittajat Arto Teronen ja Jouko Vuolle kertoivat, että Silvennoisen mukiloinnissa käytettiin apuvälineenä, eli juridisessa mielessä astalona, saippuaa. En ollenkaan ymmärrä, mistä on kysymys, mutta Internetin rikostapauksia tutkiessani huomasin, että alamaailmassa on pahoinpitelyjä suoritettu vaatemyttyyn kiedotulla saippualla. Ehkä se jotenkin tehostaa iskujen vaikutusta. Ainakin Kuopion tilaisuudessa Silvennoisen naapurissa asunut nainen vakuutti Hemmon oleen ihan sinimusta Cortinan olympiamatkalta palattuaan. Aiemmissa rikostutkimuksissani olen saanut Silvennoisen tapauksesta selville seuraavaa: Lasse Erolan kirjasta Olympialaisten outoja tapauksia löysin vihdoin kauan etsimäni Savo-lehden jutun, jonka vuoksi Kuopio luultavasti menetti Cortinan mäkihypyn olympiakullan.  Jutun kirjoittajaksi luultu Hemmo Silvennoinen kutsuttiin kisakylässä hiihtäjien hotellihuoneeseen kuultavaksi asian johdosta, koska Kuopion poliisiurheilijoita edustanut hiihtäjä Veini Kontiselle oli lähetetty Kuopiosta kirjeessä kyseinen lehtileike. Silvennoisen selityksiä kuulematta kuopiolainen konstaapeli Veini Kontinen löi Silvennoista nyrkillä kasvoihin, jonka jälkeen ainakin Veikko Hakulinen ja August Kiuru jatkoivat sakinhivutusta, jonka seurauksena ruhjeille mukiloitu vahva ennakkosuosikki Hemmo Silvennoinen jäi seuraavan päivän mäkikisassa sijalle 10. Edesmenneen urheiluhistorioitsija Antti O. Arposen mukaan konstaapeli Kontisen lisäksi pahoinpitelyyn olisi osallistunut myös eräs toinen Kuopion Poliisiurheilijoiden edustaja, joka tieto on minulle uusi ja yllättävä. Ja näin Savo-lehdessä luki - tosin vastuu kirjoituksesta ei ollut Silvennoisen vaan toimittaja Hemmo Kuuranhallan, joka oli omavaltaisesti lisännyt väriä Silvennoisen laatimaan asialliseen raporttiin kisapaikalta: "Aamulla heräsimme kello kuusi valtavaan meteliin ja luulimme jo lumivyöryn uhkaavan pikku Cortinan kylää. Me herrasmiesurheilijat - mäkihidalgot, tai miten kukin meitä haluaa nimittää - tajusimme silloin, että (hiihtäjillämme) oli edessään karsinta, joka lopullisesti tuli vaikuttamaan joukkueen valintaan. Pahinta meteliä piti kalakukkokaupungin konstaapeli Veini Kontinen, joka kurkku suorana juoksenteli kuin päätön kana ja ulvoi milloin mitäkin. Tämä siitä huolimatta, että tohtori Kunnas oli määrännyt Kontisen kilpailukieltoon, koska tarmokas hiihtäjämme oli saanut jännetulehduksen kämmeneensä. Tiainen ja Kortelainen näyttivät olevan pahassa ylikunnossa. Lieneekö se sitten alppitautia vai liika hermoilua, vai tosiaankin sitä, että mies on hiihtänyt itsensä loppuun?" Savolaisten välinen turpiinvetokisa ei päättynyt Cortinan hotellihuoneeseen, vaan kun kisojen jälkeen Hemmot Silvennoinen ja Kuuranhalla törmäsivät toisiinsa Minna Canthin kadulla, kirvaisi Silvennoinen Kuuranhallaa turpaan heti kättelyssä  turhia kyselemättä. Mielestäni tapahtumapaikalle olisi saatava asiasta kertova muistolaatta. Pian Cortinan kisojen jälkeen vammoistaan toipunut Hemmo Silvennoinen voitti Salpausselällä mäkikisan, vaikka kaikki maailman huiput olivat paikalla. Kisajärjestäjien mustaa huumorintajua osoittaa  se, että voittajalle annettiin palkinnoksi kirjoituskone. Jotain silloisen suomalaisen yhteiskunnan tilasta kertoo, että Hiihtoliitto määräsi vähän myöhemmin vain perustuslain turvaamaa sananvapauttaan käyttäneen mäkihyppääjän kilpailukieltoon, mutta lyöjiä ei rangaistu, mutta ei heitä sentään tiettävästi palkittukaan. Arposen mukaan Silvennoistakaan ei rangaistu kaimansa pahoinpitelystä. Toimittaja kyllä meni tekemään poliisilaitokselle asiasta rikosilmoitusta, mutta laitoksen edustajat eivät suostuneet ottamaan sitä vastaan. Olisiko rikosilmoituksen vastaanottamisesta kieltäytyminen johtunut siitä, että Kuopion poliisilaitos piti itseään jäävinä asian tutkimiseen, koska ilmeisesti laitoksen kaksi poliisia oli sekaantunut tapahtumavyyhtiin.   Kommentit (0) Kuopion menetetyt mäkihyppykullat 21.12.2016, 18:23 Eilen tuli ehkä turhaankin mustamaalattua maamme naishiihtoa. Yksi selitys naishiihtomaajoukkueemme sisäisiin jännitteisiin on, että joukkueen sisällä ei kilpailtu pelkästään maamme parhaan naishiihtäjän arvosta ja asemasta, vaan samalla myös maailman parhaan naishiihtäjän arvosta ja asemasta. Nykyisen norjalaisylivoiman aikana on vaikea uskoa sitä, että vuosikymmeniä suomalaiset naishiihtäjät ovat hallinneet maailman kilpalatuja. Suomen mieshiihtäjät ovat viime aikoina antaneet hyvin sopuisan kuvan henkilösuhteistaan, joka on tietysti hyvä asia, mutta mieshiihtäjien menstyskin on ollut heikkoa verrattuna vaikkapa 1950-lukuun, jolloin poikamme olivat maailman parhaita. Tosin käsittääkseni siihenkin aikaan mieshiihtäjien yhteishenki oli hyvin vahva. Siitä hyvänä osoituksena on se, että Cortinan olympialaisissa vuonna -56 miesten hiihtomaajoukkue kävi yhtenä miehenä mukiloimassa perusteellisesti kuopiolaisen mäkihyppääjä Hemmo Silvennoisen, joka oli uskaltanut Savo-lehden sivuilla väittää mieshiihtäjien hermoilevan ennen kilpailuja. Hemmo Silvennoinen oli Cortinan mäkikisan ennakkosuosikki, mutta sinisenmustaksi hakattuna hän jäi kisassa kymmenenneksi. Antti Hyvärinen ja Aulis Kallakorpi ottivat tosin Suomelle kaksoisvoiton. Vuonna -56 Kuopio menettiolympiakullan pahoinpitelyn vuoksi, mutta samoin kävi myös neljä vuotta aiemmin vuoden -52 Oslon olympialaisissa. Silloin mailman paras mäkimies Puijon Hiihtoseuran Matti Pietikäinen ei päässyt kisoihin, koska oli kilpailukiellossa lyötyään itseään noin kaksi päätä pitemmältä poliisilta nenän verille. Ja vuonna 1948 Matti Pietikäinen ja Kuopio menettivät olympiakullan tuomaripelin vuoksi. Pietikäinen hyppäsi kisassa metritolkulla muita pitemmälle, mutta siitä huolimatta hän jäi kolmen norjalaisen jälkeen neljänneksi, koska hänen rohkeaa etunojatyyliään pidettiin rumana norjalaisten ryhdikkäisiin hyppyihin verrattuna. Kommentit (0) Libretto 20.12.2016, 19:17 Koskaan en ole käynyt oopperassa enkä pidä sitä puutteistani suurimpana ja itse asiassa arvioisin hintahaarukan liikkuvan noin 500 euron huitteissa, jotta minut oopperaan saataisiin, mutta nyt olen niin kovasti innostunut oopperataidemuodosta, että jopa ikimuistoinen blogikirjoitusharrastukseni saattaa kärsiä oopperaharrastukseni vuoksi. Luin tuossa kohuhiihtäjäjätär Aino-Kaisa Saarisen kohukirjan ja sain siitä kipinän oopperaharrastuksen aloittamiseen. Tietääkseni perinteinen oopperaesitys käsittelee kuningattaria, prinsessoja, valtataisteluja, juonitteluja ja paheellisesti kuohahtelevia intohimoja ja juuri sellaisista asioista kertoo kohuhiihtäjättären kohukirja käsitellessään maamme naishiihtojoukkueen sisäisiä jännitteitä. Aion siis jatkuvan blogikirjoittelun sijasta keskittyä lähi aikoina hiihto-oopperalibreton työstämiseen. Luulen hiihto-oopperan olevan tulevaisuudessa Savonlinnan oopperajuhlien vetonaulan ja yleisömagneetin. Ja lopuksi Saarisen kirjan innoittamana urheilutietokilpailukysymys, joka erottaa miehet pojista. Missä lajissa Aino-Kaisa Saarinen on sijoittunut neljänneksi yleisurheilun SM-kisoissa, joita myös Kalevan kisoiksi kutsutaan? Kommentit (0) Murheellisten laulujen maa 19.12.2016, 20:14 Melkein joka joulu on telkkarissa näytetty ruotsalainen Fanny ja Aleksander-elokuva, jossa katsojille havainnollistetaan, miten  hauska juhla naapurissa joulujuhla, jossa porsaita äidin ovat kaikki. Ruotsalaiset ovat duurikansaa ja he elävät kevytmielisen ja hilpeän elämän. Eilen olin Uukuniemen kirkossa laulamassa kauneimpia joululauluja ja ne laulut olivat hartaita, mutta murheellisia lauluja. Suomalaiset ovat raskas- ja jopa synkkämielisyyteen taipuvaista kansaa. Ajatella nyt vaikkapa häkkiin suljettua mustapääkerttua, eli sylviaa, joka vankilassaan muistelee synnyinseutuaan ilmeisesti ihan konkreettisesti siivet leikattuina, kuten eräissä etelän maissa on tapana häkkilinnuille tehdä. Eikä se nälkiintynyt varpunen jouluaamuna, joka ei ollutkaan varpunen, vaan Topeliuksen pikkulapsena poisnukkunut poika, juuri naurata satunnaista laulajaa. Uukuniemen kirkossa korvaani särähti ja jopa silmääni pisti, että siellä joukolla esitettiin SOK:n mainossävel, eli Vexi Salmen sanoittama ja Kassu Halosen säveltämä Sydämeeni joulun teen. Ei olisi ainakaan Paanasen Yrjön aikaan Suonenjoen kirkossa mainossävelmiä esitetty; muistelen, että se tunnetuin Häämarssikin oli 70-luvulla kielletty. Vähän kevytmielisiä ovat Uukuniemen karjalaiset Savon körttiläisiin verrattuina. Kommentit (0) Pietikäisten vene 18.12.2016, 18:16 Hyvän tarinan mukaan Pietikäisen mäkihyppääjä-peltiseppäveljekset rakensivat verstaassaan teräksestä hienon ja ison veneen, joka ei sitten mahtunutkaan verstaan ovesta ulos, vaan rakennuksen seinä piti purkaa. Taistelijapari Teronen-Vuolteen mukaan tässä Pietikäis-tarinassa on poikkeuksellisesti edes jonkinlainen totuuden siemen. Pietikäiset kyllä rakensivat upeaa venettä, mutta se tapahtui pihalla eikä verstaassa. Vene ei ilmeisesti kuitenkaan jostain syystä koskaan valmistunut. Sen sijaan Pietikäisten naapuri rakensi sisätiloissa purren, joka ei mahtunut ovesta ulos, vaan seinä piti purkaa. Tässä yhteydessä en malta olla kertomatta, että Sysmän vireä ilmailukerho veisti kerran puusta oivallisen lentokoneen Sysmän entisen mielitautiparantolan vintillä, ja se kone ei mahtunut ovesta, vaan seinä piti purkaa. Tapauksen koomisuutta lisää, että jostain minulle tuntemattomasta syystä Jalmar Finnen Hölmöläistarinat kytkeytyvät jotenkin Sysmään. Tosin eivät sysmäläiset tehneet lentokonetta puusta hölmöyttään vaan fiksuuttaan. Nimittäin puusta rakennetun lentokoneen käyttöikä on kymmenen kertaa metallista pitempi. Vanha kansa ilmaisi asian väittämällä, että missä rauta taittuu, siinä puu taipuu. Esimerkiksi saksalaisten Messerschmittien huippunopeus putosi 700 km/tunnissa viisikymppiä jo kymmenen käyttötunnin jälkeen, koska koneen runko löystyi. Kommentit (0) Aatto Pietikäinen 17.12.2016, 17:47 Arto Terosen ja Jouko Vuolteen luennosta opin sen, että veljeksistä liikunnallisesti lahjakkain Aatto Pietikäinen yritti pitkän tauon jälkeen paluuta mäkirinteeseen vielä ikämiehenäkin. Siihen aikaan mäkihyppy oli vain nuorten miesten harrastus, toisin kuin nykyään, jolloin nelikymppiset Janne Ahonen ja Toni Nieminen vielä ovat maamme parhaimmistoa. Aatto Pietikäisen ura sai vähän surullisen lopun, kun häntä ei Puijon kisoissa päästetty liiallisen juopumuksen vuoksi ollenkaan mäkitorniin. Aatto oli kuitenkin kritisoinut hyppykieltoaan, sillä hän ei ollut mielestään liian juovuksisha. Teroselta ja Vuolteelta opin senkin, ettei Aatto Pietikäisen viimeiseksi jäänyt alastulo ollutkaan ehkä sellainen, mitä olen itsekin joskus kertonut. Aatto Pietikäisen kuolemasta kuulin tarinan kouvolalaiselta taksikuskilta, jonka hyvä asiakas Aatto oli. Sen jutun mukaan Aatto oli kovasti ihastunut erääseen neitoseen ja oli kiivennyt vesiränniä pitkin neljänteen kerrokseen koputtamaan mielitiettynsä ikkunaa. Uljaan mäkikotkan kynnet olivat kuitenkin livenneet ikkunalaudasta ja niin suoritti mäkimies viimeisen alastulonsa, joka epäonnistui pahasti.  Teronen ja Vuolle kuitenkin esittivät myös vaihtoehtoisen selityksen tapahtuneelle, joka on aiemmin kerrottua versiota traagisempi. Tämän tarinan mukaan avioeron läpikäynyt Aatto yritti kiivetä vesiränniä pitkin tapaamaan lapsiaan. Mies oli ilmeisesti lapsirakas ihminen. Lapsirakkaudesta todistaa sekin, että eräs vanha rouva kertoi Isänmaallisen seuran tilaisuudessa, että Aatto oli lupautunut kerran heidänkin perheeseensä joulupukiksi. Aattoilta oli kääntynyt jo keskiyöksi, kun pukki Aatto Pietikäinen ja tonttuna esiintynyt Matti Pietikäinen vihdoinkin päräyttivät paikalle moottoripyörällä, vikka olivat kännissä kuin käet. Kommentit (0) En hallihe 16.12.2016, 19:25 Eilen urheilutoimittajat Arto Teronen ja Jouko Vuolle olivat Kuopion Isänmaallisen Seuran vieraana kertomassa värikkäistä Pietikäisen veljeksistä. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Tilaisuudessa huomasi jälleen sen, miten hyvä tarina on liian monta kertaa ristiriidassa todellisuuden kanssa. Pietikäisen veljeksistä kiertää monenlaista tarinaa, mutta ikävä kyllä niissä tarinoissa on mukana paljon epätotuutta; aina ei löydy edes totuuden siementä.  Monta hyvää Pietikäis-juttua pystyi toimittajapari osoittamaan täydeksi hölynpölyksi. Terosen mukaan esimerkiksi tarina siitä, että joltakulta veljeksistä olisi viinaputeli pudonnut kesken ilmalennon, on perää vailla. Tässä vaiheessa en enää edes pyytänyt puheenvuoroa, vaan kerroin omilla silmilläni lukeneeni jostain Risto Karlssonin kirjasta, että kerran Kouvolan mäenlaskukisoja haittasi niin sankka sumu, ettei hyppäämisestä tahtonut tulla mitään, mutta sitten kuitenkin sumun seasta syöksyi lentoon joku huimapäinen Pietikäisistä, joka kesken ilmalennon kuitenkin rääkäisi pelästyneenä, "en hallihe, en hallihe". Sitten mäkirinteeseen putosi ensiksi Jaloviina-pullo ja sen jälkeen itse hyppääjä, joka suoritti varman alastulon. Tämän jälkeen kuuluttaja ilmoitti, että kilpailussa seuraa hetken tauko, koska mäkeä kunnostetaan. Järjestäjien piti siis käydä hakemassa pullo parempaan tuulensuojaan alastulorinteestä. Tilaisuuden jälkeen kävin Teroselle kertomassa sen tositarinan Suomen urheiluhistoriaan kirjaamista varten, jonka mukaan kerran Matti Pietikäisen yllätti kilpailumatkalla Mikkelin asemalla jano ja hän vaihtoi mäkisuksensa vodka-pulloon. Tosin siteet hän otti talteen. Kilpailupaikalla Matti kiinnitti siteet tynnörilautoihin ja voitti niilläkin välineillä kisan ylivoimaisesti. Korostin Teroselle sitä, että olen kuullut tarinan Kupsin veteraanikatsomossa ja tämä tarina on varmasti Jumalan tosi. Kommentit (0) Berijan murha 15.12.2016, 19:26 Olen joskus aiemminkin kertonut entisen eduskunnanpuhemies Mikko Pesälän muistelmista, jotka ovat harvinaisen hauskat muistelmat poliitikon muistelmiksi, mutta yksi vähemmän hauska tarina muistelmista löytyy. Nimittäin Ahti Karjalainen kertoi Pesälälle sen, mitä Nikita Hrutshov paljasti Tbilisin Dynamon oikean puolustajan Lavrenti Berijan syrjäyttämisestä. Berijastahan tuli jalkapallouran jälkeen Stalinin aikaisen Neuvostoliiton salaisen poliisin pelätty päällikkö. Salainen poliisi tunnettiin silloin lyhenteellä NKVD. Stalinin kuoleman jälkeen Berija oli vahvin ehdokas valtion johtoon, mutta miehen verisen historian vuoksi häntä pelättiin kovasti. Hrutshevin mukaan Berija liikkui aina turvamiesten ympäröimänä, mutta NKP:n politbyroon istuntoon mies kuitenkin tuli aina ilman turvamiehiä. Niinpä Hrutshov kumppaneineen saapui erääseen politbyroon kokoukseen jo puoli tuntia ennen sen alkua päättääkseen Berijan tappamisesta. Kun sitten Berija astui kokoussaliin, ovella odottanut kenraali ampui hänet siihen paikkaan. Niin yksinkertaista se on, kun toimen miehet ovat asialla. Lainopillisessa mielessä kyseessä oli selkeä murha. Tuosta Berijan syrjäyttämisestä liikkui monenlaisia tarinoita ja Wikipedian mukaan tapauksen kulku oli seuraava: "Kuvaukset Berijan viimeisistä hetkistä vallassa vaihtelevat huomattavasti. Viimeisimpien kuvausten mukaan Hruštšov kutsui presidiumin koolle 26. kesäkuuta ja hyökkäsi Berijaa vastaa ja syytti tätä brittien agentiksi. Berija oli syytöksistä täysin ymmällään. Molotov ja muut puhuivat myös Berijaa vastaan, ja Hruštšov ehdotti hänen välitöntä erottamistaan. Georgi Malenkov painoi nappia, ja marsalkka Georgi Žukov ja ryhmä aseistettuja miehiä ryntäsi huoneeseen ja pidätti Berijan. Berija vietiin Lefortovon vankilaan ja sitten Moskovan ilmapuolustuksen komentajan ja Hruštšovin sota-ajan ystävän, kenraali Kiril Moskalenkon päämajaan. Hänen pidätyksensä pidettiin salassa, kunnes hänen lähimmät luottomiehensä saatiin vangittua. Puna-armeijan yksiköt riisuivat aseista Berijan alaiset NKVD:n joukot Moskovassa. Pravda ilmoitti Berijan pidätyksestä 10. heinäkuuta ja antoi kunnian Malenkoville ja kertoi Berijan rikkoneen puoluetta ja valtiota vastaan. Syksyllä länsivalloissa levisi huhu, että Berija olisi päässyt pakenemaan. Huhu osoittautui virheelliseksi. 16. joulukuuta ilmoitettiin, että Berija ja kuusi rikoskumppania olivat olleet ulkomaisen tiedustelun palkkalistoilla ja juonineet jo vuosia ottaakseen vallan Neuvostoliitossa ja palauttaakseen kapitalismin. Berija tuomittiin erityistuomioistuimessa, eikä hänelle sallittu edustajaa eikä valitusoikeutta. Kun kuolemantuomio julistettiin, Berija anoi Moskalenkon mukaan polvillaan armoa, mutta hänet ja hänen alaisensa teloitettiin välittömästi. Hänen vaimonsa ja poikansa lähetettiin työleirille. Berijan kuoleman jälkeen MVD hajotettiin ja salainen poliisi alennettiin ministeriöstä komiteaksi (nimellä KGB), eikä kukaan tiedustelujohtaja enää saanut samanlaista valta-asemaa kuin Berija." Kommentit (0) Työllä ja tuurilla 13.12.2016, 16:41 Tervolalaisen suo-ojan pohjalla rohkeni lapiota käyttävä Reino Paasilinna uskoutua veljilleen Ernolla ja Artolle katsoessaan ohiajavaa kuorma-autoa ja kertoa, että hän on haaveillut kohoavansa elämässään vielä joskus kuorma-auton apumieheksi. Suonenjoen Mustolanmäellä suo-ojan kaivuussa ollut Veli Loikkanen suunnitteli pääsevänsä vielä Reino Paasilinnaakin korkeammalle, eli hän haaveili peräti maanrakennuskoneasentajan arvosta ja asemasta. Veli Loikkasen, joka on syntynyt 1949, olisi pitänyt olla ikänsä puolesta ojankaivuun sijasta olla vielä kansakoulussa, mutta se homma oli jäänyt kesken, kun hyväpäinen poika meni oppikouluun. Ne opinnot eivät onnistuneet, koska hän ei uskaltanut enää toisella luokalla mennä ollenkaan Suonenjoen Yhteislyseolle, kun siellä terrorisoi se kuuluisan poliisin melkein yhtä kuuluisa poika. Mutta ei tullut Velistä maatalouskoneasentajaa, koska hän pääsi ammattikoulun kirjapainolinjalle, jonne soveltavuustestit viittasivat. Vajaalta kansakoulupohjalta mies päätyi lopulta kirjapainoalan yrittäjäksi ja  menestyi siinä hommassa niin, että pystyi jo suhteellisen nuorella iällä vetäytymään ymmärtääkseni vähintäänkin vakavaraisena miehenä työelämästä. Nyt mies on julkaissut kirjan vaiheistaan ja hyvän kirjan onkin julkaissut. Turhaan mies ei ole Päätaloa lukenut. Veli Loikkasen muistelmateos Työllä ja tuurilla - Muisteluksia elämän mutkista ja oikosista voisi vallan hyvin olla oppikirjana tuleville opettajille ja varsinkin niille, jotka yrittävät kouluttaa tulevia yrittäjiä. Jostain kumman syystä ne työhullut ja hullunrohkeat yrittäjät näyttävät löytyvän niiden joukosta, jotka eivät pääse liiemmälti koulumenestyksellään ylpeilemään. Eiköhän se Einari Vidgrenkin kehittänyt Ponssensa tukkikämpillä  ja tietääkseni nykyiselle suurliikemies Toivo Sukarille osoittautui kauppakoulun matematiikka ylivoimaiseksi asiaksi. Seuraavaksi Veli Loikkanen voisi kirjoittaa pelkästään siitä vähän toisella kymmenellä olevasta pikkupojasta, joka harhaili päivät kirkonkylällä, kun oppikouluun ei uskaltanut mennä sen tunnetun poliisin melkein yhtä tunnetun pojan vuoksi ja joka odottaa kotinsa pakkohuutokauppaa, kun työhullu pk-yrittäjä-isä ei saanutkaan asiakkaitaan maksamaan laskujaan. Päätalon Loikkanen on jo lukenut, mutta seuraavaksi voi lisäoppia ottaa Antti Hyryltä, joka tuotannollaan osoittaa sen, ettei hyvän kirjan tarvitse olla paksu mölläri. Veli Loikkasen Työllä ja tuurilla kirjan voi tilata osoitteesta eero.kunnas@finepress.fi ja se maksaa 20 €, joka sisältää mahdollisen postimaksun. Kommentit (1) Messerschmitt Bf 109 15.12.2016, 19:28 Olen kyllä erinomaisen hyvä ihminen huomaamaan rikan lähimmäisen silmässä, mutta en malkaa omassani. Huomasinpa tuossa Kuoleman porteilla kirjassa olevan sellaisen sotahistoriallisen virheen, että siinä kerrottiin suomalaisten Messerschmitt Bf 109 hävittäjien saatelleen kesällä 1942 Hartikaisen partion kuljetuslentoa Vienan Karjalan erämaahan. Suomi hankki Mersu-hävittäjänsä vasta vuonna 1943, joten ne saattokoneet eivät olleet ainakaan suomalaisia tai jos olivat, niin olivat jonkin muun merkkisiä väkivallanvälineitä.   Muuten melkoisia aineita olivat kirjassa mainitut saksalaiset Pervitin-pillerit, joiden avulla sitten sodan jälkeen suomalaiset hallitsivat maailman hiihtolatuja.  Esimerkiksi kaukopartiomies Aimo Koivunen alkoi talvella -44 tuntea voimakasta uupumusta retkellään siellä jossakin vihollisen selustassa ja hän  turvautui lopulta mukanaan olleisiin piristeisiin. Mies oli kuitenkin jo sen verran sekaisin, että nappasi yhden pillerin sijasta niitä yhden kourallisen.   Ja sitten alkoikin matka kummasti taittua. Kovassa pakkasessa hän hiihteli seuraavan parin viikon aikana sekavassa mielentilassa umpihangessa ainakin reilut 400 kilometriä ravintonaan männynkasvaimet ja yksi raakana nautittu kuukkeli. Lopulta Koivunen hiihti miinaan ja makasi lumihangessa viikon päivät apua odottaen. Kun hänet saatiin lopulta pelastetuksi, oli hänen sydämensä lyöntinopeus lähes 200 kertaa minuutissa. Paino oli pudonnut 43 kiloon. Ei ihme, että amfetamiinia käytettiin myös laihdutuslääkkeissä.  Kommentit (0) Kuoleman porteilla 13.12.2016, 19:02 Minä, joka olen mielessäni varautunut yhteiskunnan totaaliseen romahtamiseen ja jo varustautunutkin sitä asiaa varten erilaisin sähköverkosta riippumattomin apuvälinein, luin suurella mielenkiinnolla Patrik Berghällin kirjan Kuoleman porteilla. Kuoleman porteilla kertoo ilmavoimien kaukopartio-osasto Hartikaisen tarinan. Osaston partioretkillä oli mukana vain neljä sotilasta, ja retket olivat vaikeita. Sotahistorian pisimmällä kaukopartiomatkalla sotilaat elivät yli kaksikymmentä päivää ilman muonatäydennystä ja taivalsivat nälkää nähden lähes 250 kilometriä Vienan-Karjalan korpia. Kirjasta paljastuu, miten vaikea on pienenkin miesporukan selvitä edes kesäaikaan hengissä erämaassa pelkillä luonnonantimilla. Neljä huippukuntoista ja hyvin koulutettua miestä kuoli kolmessa viikossa melkein nälkään, kun ulkopuolista huoltoa ei ollut. Jos suomalaisille hiihtäjille tuttua Pervitin-nimistä amfetamiinijohdannaista ei olisi ollut, niin Vienan Karjalan korpeen neljän miehen porukka olisi jäänyt. Pervitinin lisäksi miehet selvisivät kantarellien avulla. Kirja todistaa sen, mitä olen rouvallekin monta kertaa vakuuttanut, että nimenomaan matoiset sienet ovat arvokkaita, koska madoissa sienten sisältämät rasvat, proteiinit ja hivenaineet ovat tiivistetyssä muodossa. Pelkkiä madottomia sieniä raavasmies joutuu syömään päivässä ämpäritolkulla tyydyttääkseen ravinnontarpeensa, kun taas sienimadot ovat ravintoarvoltaan kanan luokkaa. Tietysti jos Hartikaisen partio olisi saanut samoilla metsiä rauhassa ja ampua riistaa ja pyytää kaloja, ruokahuolto-ongelmia ei olisi tullut, mutta kirjassa kerrotussa tapauksessa miehet joutuvat juoksemaan koko ajan mutkitellen takaa-ajaajiaan karkuun, eikä metsästykseen tai kalastukseen ole tilaisuutta. Yhden peuran miehet tosin ampuvat heti alkumatkasta, ja minulle jäi hieman epäselväksi se, etteikö sen saaliin turvin nelikko olisi selvinnyt kotiin. Ilmeisesti oli niin, että peuran paistamiseen ei jäänyt aikaa ja raaka liha käy terveyden päälle varsinkin, kun se mätänee repussa muutaman päivän. Kommentit (0) Suomi on sählyn maailmanmestari, maailmanmestari, maailmanmestari 11.12.2016, 20:23 Tautivuoteeltani käsin sydänlihaksen tulehtumisen uhallakin seurasin sählyn mm-loppuottelua ja totesin kyseessä olevan erittäin jännittävän urheilumuodon. Urheilumuodon jännittävyyttä lisää myös se, etten hallitse urheilumuodon sääntöjä alkuunkaan. Minun kouluaikaani meistä kasvatettiin ennen kaikkea hyviä hiihtäjiä ja suunnistajia sekä samalla maailman parhaita metsätaistelijoita. Sähly on peruskoululaitoksen lahja Suomen kansalle ja itse olen kansakoulumiehiä. Opiskeluaikaan ja työelämässä harrastin sählyä, muttaa sääntöjä en silloinkaan tuntenut eivätkä niitä tunteneet muutkaan, mutta siitä huolimatta säännöistä syntyi hirveitä riitoja eikä harva ollut se kerta, jolloin johtavat virkamiehet alkoivat sääntötulkinnoista kinatessaan töniä toisiaan, joka ei ole tavallista maamme työelämässä, jossa yleensä ei työtoveriin kosketa. Tavallaan olisin ollut valmis säälistä antamaan äsken maailmanmestaruuden ruotsalaisille, koska onhan sähly heidän keksimänsä kansallispeli, joka alkuaikoinaan nimenomaan korosti ruotsalaista sosialidemokraattista tasa-arvoajattelua; sählymailatkin olivat aluksi letkuvartisia ja sellaisilla pelattaessa kaikki ovat yhtä hyviä. Pesäpallon maailmanmestaruuden haluan sen sijaan säilyvän lajin kehittäjäkansalla ja vielä tällä hetkellä olemme lajissa maailman parhaita, mutta nähtäväksi jää, miten pitkään johtoasemamme säilyy. Nimittäin intialaiset ovat suurin joukoin löytäneet pesäpallon ja voi olla, että tulevaisuudessa ne jyrää meitin. Kommentit (0) Seksuaalikuvaukset 10.12.2016, 19:48 Kaikki se, mitä eilen kerroin vasta vuoden 2026 Linnankutsujen tapahtumista, joissa koko maamme valtaeliitti poistui äkillisesti keskuudestamme, olikin vain alkulämmittelyä eli urheilukielellä verryttelyä. Nyt Isomäen Haudatun uhan sivuilla on päästy jo juhlien jatkolle ja nyt vasta sattuu ja tapahtuu. Maapallon kallein rakennus, eli Olkiluodon kolmosvoimala, on juuri saatu kahden vuosikymmenen rakentamisen ja purkamisen jälkeen hyötykäyttöön, joka seikka kuulostaa vähän turhan mielikuvitukselliselta asialta näin tieteisromaanissakin, mutta niin Isomäki kuitenkin rohkenee kirjoittaa. Myös Isis on kiinnostunut voimalan käyttämisestä hyödykseen ja suunnitellut maailman suurimman reaktorin muuttamisen törkypommiksi, jonka avulla koko syntinen Eu muutetaan kerralla asumattomaksi autiomaaksi. Enempää en halua kirjan juonesta paljastaa, vaan jätän juonen paljastamisen lukijan vastuulle. Mutta haasteelliselta vaikuttaa maamme tilanne joulukuussa 2026. Lopuksi korostan sitä, että Risto Isomäki on kehittynyt kirjailijana suuresti. Muistan, miten kymmenisen vuotta sitten kalastaja Pentti Linkola tuomitsi erään Isomäen kirjan liian pessimistisenä ja sen sisältämät seksuaalikuvaukset liian mielikuvituksettomina. Isomäen kirjat ovat edelleen pessimistisiä, mutta seksuaalikuvaukset ovat kehittyneet selvästi mielikuvituksellisempaan suuntaan. Muuten se Linkolan liian pessimistisenä pitämä teos taisi olla se, jossa Isomäki kuvitteli, että kerran vielä tulee oikein helvetillinen tsunami, joka pyyhkäisee rannikolle rakennettuja ydinvoimaloita mereen. Kirja ilmestyi lokakuussa ja helvetillinen tsumani, joka tappoi satoja tuhansia ihmisiä ja hajotti yhden rakenteilla olleen ydinvoimalan ilmestyi saman vuoden joulukuun lopulla. Kommentit (3) Linnanjuhlat 2026 09.12.2016, 19:33 Eikä vieläkään päästä eroon Linnan pukuloistosta. Terveyteni on palaillut pätkittäin siten, että tänään pystyin jo vähän lukemaan Risto Isomäen uusinta tieteisjännäriä Hadattua uhkaa. Siinäkin aluksi vietetään Linnan juhlia, mutta laskujeni mukaan noin vuoden 2026 Itsenäisyyspäivän vastaanottoa presidentinlinnassa. Perinteiseksi muodostunut tilaisuus saa uusia ja yllättäviä piirteitä, kun ilmenee, että terroristijärjestö Isis on päässyt lisämaustamaan juhlaruokia siten, että valtakunta hetkessä menettää koko eliittinsä ja sen jälkeen on epäselvää, kuka maata johtaa. Isis ilmottautuu terrori-iskun tekijäksi ja vaatii, että Eu:n tulee myöntää, ettei ole olemassa kuin yksi Jumala ja ettei tällä voi olla poikaa. Vaatimusta tehostetaan sillä, että järjestö kertoo kaapanneensa yhden Loviisan ydinvoimalan ydinjätettä kujettaneen rekan lastin, eli 30 tonnia radioaktiivista ainetta ja tekevänsä sillä 100 Eurooppalaista suurkaupunkia asuinkelvottomiksi, ellei Isisin vaatimukseen suostuta. Itse kyllä tuossa tilanteessa heti myöntäisin, että eiköhän se asia voi nuinkin olla, kuin uskonsoturit väittävät. Toisaalta Eu:n päätöksentekokyvyn tuntien epäilen, että elämme haasteellisia aikoja joulukuussa noin kymmenen vuoden kuluttua. Kommentit (0) Luomuasuste 08.12.2016, 19:33 Eilisestä pukujuhlasta vielä sen verran, että minulle on urheilupiireistä viestitty, että illan näyttävin hiuslaite oli entisellä Suomen hiihtäjien päävalmentaja Immo Kuutsalla, josta seikasta tunnen hiihtourheilun innokkaana ystävänä syvää ylpeyttä. Itsekin joutunen kohta jäljittelemään Kuutsan hiuslinjaa. Siitäkin minua on infottu, että jonkun ex-julkun nännit olivat näpöttäneet ja nyt hänet tuntee tiettävästi koko maailma. Ja joku kaunotar herätti kuulema huomiota, koska hänen juhlakolttunsa oli valmistettu kierrätykseen soveltumattomista muovipulloista. Jos joku aikoo ensi vuonna tehdä saman tempun, niin meillä on lauteiden alla kokonainen jätesäkillinen samanlaisia juhlapukupulloja ja vaikka Kärkkäälä-kirja myy ällistyttävän hyvin, niin jonkin verran jää kuitenkin laskujeni mukaan tähteeksi pakkausteippiä, niin senkin voi lahjoittaa puvustustarkoitukseen. Siinä samassa säkissä on myös muutama Baltika-tölkki, jotka eivät kelpaa kierrätykseen ja nekin voi minun puolestani vallan mainiosti ripustaa juhlapuvun somisteiksi. Luomupukeutuminen on siis aikamme muotitrendi. Sitten kun minut kutsutaan linnaan, tulen sonnustautumaan kokotuohiseen juhlapukuun. Tuohivirsuihini punon kolme valkeaa raitaa, niin niitä tullaan pitämään kalliina merkkituotteena. Kommentit (1) Epäsymmetriset kengät 07.12.2016, 20:04 Elämä saattaa voittaa myyräkuumeen, mikäli pystyn juomaan kaksi litraa puhdasta vettä päivässä. Tehtävän luulisi olevan helppo, koska isänikin  pystyi juomaan useita litroja päivässä ja jopa olutta, joka on kovempi juttu. Ainoana suomalaisena en katsonut Linnan pukuloistoa, vaan tyydyin kuuntelemaan selostusta toisella korvalla. Suurimman huomion tilaisuudessa saivat osakseen Robinin, kuka hän sitten onkaan, ei ainakaan minun nuoruuteni voimistelija-laulaja Esa Simonen alias Robinin, vaan jonkun ihan muun Robinin eripariset jalkineet. Se on kuulema uutta muotia, mutta vanhana elämää nähneenä miehenä voin vakuuttaa, että kyseessä ei ole uusi muoti, vaan jalkinemuotisuuntaus, jonka silloinen ulkoministeri Pertti Paasio kehitti noin 30 vuotta sitten. Paasio oli ministeriksi harvinaisen fiksu, mutta siitä huolimatta hän joutui eriparikenkien synnyttämän mediakohun vuoksi luopumaan tehtävistään kansakunnan hyväksi. Hän joutui luopumaan tapauksen seurauksena muistaakseni myös ihmisarvostaan. Tosin kengät eivät olleet ehkä ainut syy. Hänellä oli myös lievä-änkytysvika, jota varsinkin humaanit kulttuurityöntekijät pilkkasivat armotta. Itse muistan, kuinka media tivasi jonnekin tärkeään ja vaativaan kansainväliseen tehtävään, joka saattoi liittyä idänsuhteisiin, lähtevältä ulkoministeri Paasiolta, että pelottaako ja tämä vastasi mielestäni erittäin vakuuttavasti, vaikkakin änkyttäen, että "me emme pelkää mitään".  Kommentit (0) Myyräkuume	04.12.2016, 18:54
Olen jo lähes kymmenen vuoden ajan lähes joka ilta klo 19 tarttunut tietokoneeni hallintalaitteisiin ja päivittänyt blogini, koska uskon ihmisten huolestuvan ja levittämään ennenaikaista ja liioiteltua tietoa kuolemastani. Tänään oli päivitys jäädä väliin, koska kunto on sellainen, etten jaksa sen pitkähäntäisen suositun kotieläimen nimeä lausua. Minulla on nimittäin jo neljättä päivää kova kuume. Mitään muuta taudin oiretta ei ole. Lääkärin mukaan veriarvot olivat hyvät ja verenpaine nuorten miesten luokkaa, joten bakteerista ei ole kysymys. Lääkäri epäili myyräkuumetta ja asiaa saattaa selvitä huomisissa tutkimuksissa. Olen koko ikäni elänyt hiiren, rotan ja myyrän paskan keskellä ja luulin, että olen tuon pelottavan taudin jo moneen kertaan sairastanut. Lääkäri lohdutti sillä, ettei tauti ole välttämättä pitkä ja kivulias, koska häneltäkin on potilas myyräkuumeeseen heti käsiin kuollut. Muuten tämä oli johdanto. Tuota Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä-kirjaa on vielä pieni erä myymättä ja ostakaa nopeasti ennen kuin painos loppuu taikka kirjan myynti lakkaa muista syistä. Kommentit (0)
Paidan kattoon nosto	03.12.2016, 19:51
Kuuntelin radiosta äsken, miten jääkiekkolegenda Kimmo Timosen paita nostettiin jäähallin kattoon syvän kunnioituksen osoituksena. Tuossakin rituaalissa olisi jollekulle itsensä pöhköksi lukeneelle kansanperinteen lisenssille väitöskirjan aihe. Erikoista Niiralan montun tapahtumassa oli se, että itse juhlakalu piti oikeasti hauskan puheen. Siinä oli savolaista sanarieskaa parhaimmillaan. Timonen ei ole tyhmä mies, kuten monien jääkiekkoilijoiden, pakkien varsinkin, väitetään olevan. Lopuksi Timonen kiitti monia tahoja siitä, että hänestä on tullut varakas mies ja minusta väite oli vain nöyryyttä, rehellisyyttä ja huumoria. Olen Timosen kanssa enemmänkin kun hyvän päivän tuttu. Nimittäin joskus reilut kymmenisen vuotta sitten Kuopioon muuttoni jälkeen törmäsin mieheen kadulla ja alitajuisesti pysähdyin tuijottamaan häntä saksanseisoja-koiran lailla. Timosen ilme muuttui mietteliääksi ja sitten hän tervehti minua kohteliaasti. Hän todennäköisesti uskoi, että olen joku vanha koulukaveri eikä hän halunnut antaa vaikutelmaa siitä, että hattuun on noussut.   Kommentit (0)
Mannerheim ja Suonenjoki	02.12.2016, 19:26
Kun lukee enemmän, niin luule vähemmän. Ennen luulin, ettei Marski liity mitenkään Suonenjokeen, mutta olen kirjasta omin silmin lukenut, että hänellä on hyvin tiivis asiallinen yhteys mansikkakaupunkiin. Nimittäin kun Mannerheim aloitti vuonna 1918 sotatoimien johtamisen Seinäjoen asemalla pysäköidystä junanvaunusta, yritettiin hänet murhata. Kaikki eivät nimittäin olleet ihastuneita siihen, että ilmetty ryssän upseeri komensi valkoista armeijaa. Murha yrityksen jälkeen vaunu ympäröitiin piikkilankaesteillä. Olen tavallisesti luotettavista lähteistä saanut tietää, että murhayrityksen taustalla oli erään suonenjokelaisen herrasmiehen vaari. Murhayrityksen epäonnistuttua mies surmasi itsensä. Kysyin dosentti Teemu Keskisarjalta, että eikös tapaus olisi hyvä kirjan aihe. Dosentti muuttui mietteliään näköiseksi ja myönsi, että murhayritys on hyvä kirjan aihe. Keskisarjahan on erikoistunut kirjoissaan väkivaltaan, seksiin ja perversioihin. Mannerheimista on tehty noin 700 tutkimusta, mutta murhayritys on täysin tutkimatta. Keskisarja julkaisee kirjan puolen vuoden välein, joten tuskin kestää vuottakaan, kun tiedämme totuuden tuosta vaietusta asiasta. Kommentit (0)
Hulttio Mannerheim	01.12.2016, 19:20
Eilen Teemu Keskisarja luennoi hulttio Mannerheimistä Kuopion Isänmaallisen seuran ja Kirjakauppa Rosebudin järjestämässä tilaisuudessa. Olin paikalla isänmaallisen nuorison edustajana. Keskisarjan alustus oli värikäs ja hauska. Hän käytti myös sattuvia ilmaisuja. Tuskin ennen on Marskista sanottu nykysuomella, että "Mannerheimiä kyr-i" jokin asia. Ja hulttiohan se Mannerheim varsinkin nuorempana oli. Nykyään kirjoitettaisiin vallan iltapäivälehdissä, mikäli luokan häirikkö oppilas pitäisi tapanaan ampuilla tritsalla teräskyniä luokkatovereidensa perskannikoihin. 18-vuotias tuleva armeijan ylipäällikkö sai potkut Haminan kadettikoulusta ilmeisen homostelun vuoksi. Vesipoikakaan mies ei ollut. Nuorena ratsu-upseerina hän otti ns. kalsarikännit ja tuntiessaan asian johdosta voimakasta ylenantamisen tarvetta junassa, hän avasi vaunun ikkunan ja puklautti siitä pitkän syljen. Ikävä kyllä seuraavassa vaunussa istui kenraali, joka oli juuri samalla hetkellä työntänyt päänsä vaunun ikkunasta ja tuleva marsalkka ns. laatoitti kenraalin. Tapauksen seurauksena nuori ratsu-upseeri alennettiin sotamieheksi. Mannerheimia kutsuttiin Pietarissa yleisesti hulttioksi ja sen maineen aiheutti varsinkin se, että hän nai rahasta, vaan ei rakkaudesta, upporikkaan kenraalin tyttären. Huolimatta siitä, että vaimo omisti Ukrainassa suomalaisten pitäjien kokoisia maatiloja, onnistui aviomies hävittämään valtavan omaisuuden. Mutta kuitenkin Keskisarja kertoi syvästi arvostavansa Mannerheimiä, koska vanhemmiten hän viisastui ja pystyi luotsaamaan Suomen kunnialla sotavuosien läpi. Sitä luennoitsija ei kertonut, vaan olen sen jostain lukenut, että Suomea johti sota-aikaan erinomainen kärkikaksikko. Presidentti Ryti nimittäin tiesi kaiken, mutta ei ymmärtänyt mitään, kun taas Mannerheim ei tiennyt mitään, mutta ymmärsi kaiken. Kommentit (0)
Tuleva talviurheilun supervalta	30.11.2016, 19:20
Niin siinä sitten kävi, että olen munkin velkaa. Työpaikalla löin vetoa sen puolesta, että Norjan blondihiihtäjä selviää kärystään vakavalla huomautuksella. Ei selvinnyt, mutta tulee ilmeisesti selviämään mukaan seuraaviin olympialaisiin Etelä-Koreassa paikassa, jonka nimen päälle en nyt pääse ja vaikka pääsisinkin, en osasisi sitä lausua tai oikein kirjoittaa, on se sen verran hankala nimi ja selvästi hankalampi kuin Daegu, jossa oli muutama vuosi sitten yleisurheilun MM-kisat- Jo tässä vaiheessa vaikuttaa siltä, että Norja tulee viemään niissä kisoissa kaiken mahdollisen, ellei sitten yksi Iso-Britanniaa edustava hiihtäjä, joka Rukalla sijoittui miesten kisassa noin kuudenneksi, jatka huikeaa kehitystään ja lyö kiilaa norjalaisrintamaan. Kyseinen brittihiihtäjä harjoittelee Norjassa ja siellä on sellaiset menetelmät käytössä, joilla brittikin pistetään hiihtämään. Ennen muuten suomalaisilla oli Kiurun Akun kertoman mukaan konstit, joilla pantiin ruumiitkin hiihtämään. Mutta luettuani Immo Kuutsan, joka on viisas mies, muistelmat suhtaudun varauksella siihen, että norjalaisylivoima jatkuu pitkään. Nimittäin kiinalaiset ovat tulossa. Kuutsan juttusilla oli käynyt ryhmä kiinalaisia valmennusoppia hakemassa ja eiköhän hiihtomaailmassa ala kohta puhaltamaan uudet tuulet. Tosin kiinalaiset olivat suhtautuneet aika varauksellisesti menestymismahdollisuuksiinsa ja korostaneet sitä, että vain harvalla kiinalaisella on mahdollisuus harrastaa hiihtoa. Maassa asuu ainoastaan 300 miljoonaa ihmistä alueella, jossa voi harrastaa hiihtoa. Kommentit (0)

Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä 29.11.2016, 18:12 Nuorempana ihmettelin sitä, miten hyvä ja erikoinen muisti minulla oli erilaisten tapahtumien suhteen, sillä mitä kauemmin tapahtumasta oli kulunut, niin sitä selvemmin minä sen muistin. Nyt olen huomannut, että muisti on alkanut sassaroimaan ja niinpä olen, kun vielä jotain sentään mielestäni muistan,  kiireellä pistänyt paperille muistikuvia, tarinoita ja katkelmia sekä hajamietteitä Kärkkäälän kylästä ja kärkkääläisistä. Kirja nimeltään Kärkkäälää ja kärkkääläläisiä tuli eilen painosta ja on nyt minulta tilattavissa. Koska pienpainatustoimintaharrastus on kallista eikä suinkaan ns. yksilehmäisen harrastus, on tämä 228-sivuinen muutaman kuvankin sisältämä kirja kallis, eli se maksaa 20 € ja lisäksi mahdolliset postikulut, jotka lienevät muutaman euron. Köyhille ja pieneläjille kirjaa myydään halvemmalla ja perustellusta syystä voin antaa sen ilmeiseksikin. Kirjan voi tilata sähköpostilla osoitteesta aulis(at)koivistoinen.net tai puhelimitse numerosta 0505439647. Kirja ei ole hyvä, mutta kyllä minä itse ainakin sen säälistä ostaisin. Kommentit (0) Rosbergit 28.11.2016, 18:50 Tiukaksi menee maamme Vuoden urheilijan valinta. Itse epäilen, että mustana hevosena kisaan ilmestyy vielä loppumetreillä autonkuljettaja Nico Rosberg, jolla on ainakin sikäli kytkentöjä Suomeen, että hänen vaarinsa oli töissä tuossa lähellä Likolahden teurastamolla. Luulen, autonkuljettaja Nicon äänestyksessä voittavan pyörätuolinkuljettaja Leo-Pekka Tähden. Naisnyrkkeilijä Mira Potkonen on todennäköisesti vasta kolmas, joka seikka tulee ärsyttämään naisasialiikkeen edustajia ja ihan perustellusti. Rosbergit olisivat sitten ensimmäinen isä-poika-yhdistelmä, joka on voittanut Vuoden urheilija-tittelin. Kekehän voitti vuonna 1982 äänestyksessä täpärästi Matti Nykäsen. Tuota valintaa arvosteltiin silloin kovasti, koska kaikki eivät pitäneet autohurjastelua arvostettavana urheiluna eikä Rosbergia urheilumiehenä, kun taas Matti Nykästä pidettiin esimerkillisenä urheilijanuorukaisena, joka ei ensimmäisen maailmanmestaruutensa kunniaksi suostunut edes sampanjaa maistamaan. Iisalmen lyseossa liikuntaa opettanut Immo Kuutsakaan ei arvostanut silloisen oppilaansa Keijo Rosbergin karting- eli kuten siihen aikaan sanottiin mikroautoilun Suomen mestaruutta, vaan antoi tälle urheilusta vain 9, koska kartingautoilu ei ollut koulun opetussuunnitelmassa. Sekin ysi saattoi tulla enemmänkin siitä, että Keke osasi heittää voltin takaperin, johon temppuun ei muuten kovin moni pysty ja lisäksi hän oli hyvä koripallossa. Pojan urheilun ysi ärsytti Keken isää Larsia siinä määrin, että hän kävi koulussa valittamassa asiasta, mutta Immon pää ei kääntynyt ja isä Rosberg poistui paikalta jupisten. Keken urheilunumeroon saattoi vaikuttaa alentavasti myös se, että vaikka hän menestyi hyvin koulun maastojuoksukilpailussa, paljastui jälkeenpäin, että hän oli ajanut osan matkasta polkupyörällä ja juosta jolkutellut vain alun ja lopun. Myönteistä on kuitenkin asiassa se, ettei hän autoillut vaan pyöräili. Muuten vuoden 1904 olympialaisten maratonin ensimmäisenä maaliin tullut ja jo voittajanakin juhlittu, hylättiin myöhemmin, kun paljastui, että hän oli ajanut valtaosan matkasta autolla. Mies itse piti asiaa huumorileikkinä, mutta huumorintajuttomat urheilujohtajat lätkäisivät miehelle ikuisen kilpailukiellon. Kommentit (0) Väliaikalähdöt 27.11.2016, 17:59 Kyllä ei ole jalompaa urheilumuotoa kuin väliaikalähdöillä tapahtuva murtomaakilpahiihtomuoto on. Olen asiassa täysin samaa mieltä Immo Kuutsan kanssa. Kuutsakin vastusti henkeen ja vereen yhteislähtökilpailuja ja luisteluhiihtoa. Immo ei onnistunut estämään hiihtourheilun kehitystä ja niinpä nykyään täytyy joka kunnan rakentaa isolla rahalla metsiin kuusi metriä leveitä hiihtoväyliä eikä kuusimetrinen hiihtoväylä edes riitä yhteislähtökilpailuissa. Sitä paitsi kilpahiihtoharrastus on eri tyylilajien vaatimien monien erilaisten kilpailuvälineiden vuoksi muuttunut hyvin kalliiksi harrastukseksi ja harrastajamäärät ovat romahtaneet. Tuskinpa Suonenjoeltakaan löytyy enää maakuntaviestiin joukkuetta. Muuta hieno jännitysnäytelmä oli tämänpäiväinen Rukan 15-kilometrin kilpailu. Kaiken huipuksi naapurin mies kisan voitti; tosin naapurin miehen voiton arvoa latistaa se, että kovan vastuksen antaneet norjalaiset eivät olleet tiettävästi ihan terveitä, vaan kilpahiihtäjälle erittäin haitallinen astma hidasti heidän vauhtiaan. Muuten yksi hienoimmista pitkän elämäni urheiluelämyksistä on vuoden 1997 Trondheimin mm-kisojen 50 kilometrin kilpailu. Silloinhan väliaikalähtökilpailussa voitosta kilpailivat jännittävän tasapäisesti reilun kahden tunnin ajan Mika Myllylä ja Viron veljeskansan edustaja Anders Veerpalu. Lopulta kisa kääntyi Mika Myllylän voitoksi. Se oli rehdin hiihtourheilun suurta juhlaa eikä silloin tarvinnut edes epäillä, että joku puhdas mies olisi sotkenut jalon kilpailun kulkua. Kommentit (3) Puhemiehen maineen palautus 26.11.2016, 19:38 Täytyy palauttaa entisen eduskunnan puhemiehen Mikko Pesälän menetetty maine. Nimittäin toissailtana kerroin, ettei hän kerran puhemiehen ominaisuudessa puuttunut erään kansanedustajan epäiltyyn juopumukseen, sillä hän itse katsoi olevansa asiassa jäävi, koska oli mielestään enemmän juovuksissa kuin epäilty kansanedustaja. Tämä Mikko Pesälän muistelmissaan kertonut tarina ei ole tosi, vaan se on vain osoitus entisen puhemiehen hervottomasta huumorintajusta. Nimittäin Pesälä ei todellisuudessa juo. Hänen oma vaimonsa on asian todistanut. Kerran nimittäin Pesälän vaimolle joku luonnevikainen lähimmäinen kävi kertomassa, että siellä Helsingissä ei Mikko tee muuta kuin juo ja huoraa. Siihen Pesälän rouva totesi tyynen rauhallisesti: "Ei meidän Mikko juo". Vaikka Mikko Pesälä onkin siistikäytöksinen herrasmies ja ainakin vaimonsa mielestä juomatonkin, kävi hänelle Helsingissä ainakin hyvän tarinan mukaan kerran sikäli nolosti, että eräs ravintolan vahtimestari eväsi häneltä sisälle pääsyn, koska hänen epäiltiin aiheuttavan häiriöitä. Tummaa nahkatakkiin sonnustautunutta miestä pidettiin nimittäin mustalaisena. Tapauksen johdosta Suomen romaniyhdistys myönsi hänelle kunniaromanin arvonimen, joka oikein onkin.   Kommentit (0) Pullaa Kalpan kunniaksi 25.11.2016, 19:03 Elämme suuria aikoja. Eilen dramaattisten vaiheiden jälkeen Kalevan Pallo, eli kansankielellä Kalpa, jonka kalevalaisen nimen selittää se, että joukkue on vahvasti sortavalalaistaustainen ja siis oikeastaan uukuniemeläinen, koska Sortavala on Uukuniemen esikaupunki ja koska joukkueen omistajasuku mainitaan Uukuniemen Sihvosten sukukirjassa, kohosi SM-liigan kärkeen. Ei olisi uskonut kauden alussa, että kun kolmannes runkosarjasta on pelattu, Kalpa johtaa ja Mikkelin Jukurit on neljäntenä. Raamatullinen ennustus siitä, että viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi näyttää vihdoinkin toteutuvan. Rahaseurat Lukko, Kärpät, Jyp ja Hifk ovat taulukossa sijoilla yms. Toin suuren Voitonpäivän kunniaksi työpaikan kahvipöytään alennusmyyntipullaa, jonka ääressä muistelimme varoittavassa mielessä Kalpan edellistä vahvaa kautta. Noin viisi vuotta sitten joukkue voitti runkosarjan ja lähti pudotuspeleihin, joissa tosin säännöt muuttuvat ja jääkiekon pelaamisen sijasta painin puolelle, vahvana ennakkosuosikkina, sillä vastaan tuli heittopussijoukkue Espoon Blues. Kalpa voittikin kolme ensimmäistä peliä ja johti neljättäkin vielä minuutti ennen loppua, mutta sitten Blues tasoitti ja voitti jatkoajalla pelin. Espoolaiset voittivat sitten myös kolme seuraavaa peliä. Se oli sellaista suomalaista jääkiekkohistoriaa, joka on syytä pitää mielessä tänä suurena Voitonpäivänäkin, jotta ei turhaan ylpistytä, vaan säilytetään realistisen nöyrä asenne. Vasta nyt Kalpa näyttää pikkuhiljaa toipuvan viisi vuotta sitten kokemastaan katastrofaalisesta häpeästä. Kommentit (0) Vakaasti ja arvokkaasti 24.11.2016, 19:09 Kaksi naiskansanedustajaa on herättänyt parlamentaarisella Ruotsin matkallaan pahennusta, koska toinen oli hihitellyt äänekkäästi ja toinen vaikutti muuten vain juopuneelta. Jälkimmäinen parlamentaarisesta juopumuksesta epäillyistä puolustautuu sillä, ettei hän kuitenkaan oksennellut tai tanssinut pöydällä. Elämme ankaria aikoja, jos pelkkä kansanedustajan hihittely tai sellainen juopumistila, jossa ei vielä tanssita oksennellen pöydällä herättää yleistä pahennusta. Kaivoin tuossa esille  entisen eduskunnanpuhemiehen Mikko Pesälän muistelmat, joissa hänen muistan käsitteleen samaa aihepiiriä, eli eduskuntajuopottelun historiaa, tosin vakaasti ja arvokkaasti, kuten puhemiehen arvolle sopii. Rohkenen lainata suoraan entistä puhemiestä: "Nykyisin edustajien juopottelu on lähes olematonta verrattuna aikaisempiin aikoihin. Puhemiehenä minulle ei ole juolahtanut edes mieleen, että joku olisi istunnossa päissään. Kerran SMP:n kansanedustaja J. Juhani. Kortesalmi oli kuitenkin haistavinaan jotain. Hän marssi luokseni tapansa mukaan vakaasti ja arvokkaasti, kopautti olkapäähän. "Herra Puhemies, edustaja Mikko Vainio tuolla salissa on humalassa. Heittäkää hänet ulos!" Kortesalmi ilmoitti korvaani. Itse en ollut huomannut yhtään mitään. Ajattelin, mitä nyt tuohonkin sanoisi, mutta sitten sytytti. "Edustaja Kortesalmi, minä olen jäävi. Olen enemmän humalassa kuin edustaja Vainio", vastasin edustajalle vakaasti ja arvokkaasti. Mennessään Kortesalmi kompuroi portaissa, nosteli olkapäitään ja katseli minua paikaltaan kuin päähän ammuttu mullikka." Kommentit (0) Viipurin Mikko 23.11.2016, 19:03 Olen lukemassa parasta aikaa massiivista Steven Lee Myersin 700-sivuista teosta Uudesta tsaarista Vladimir Putinista. Maailmassa kirjoitetaan tietysti paljon ropakantaa, jota soppii eppäillä, mutta siitä huolimatta vilpittömästi epäilen, että Venäjällä on sattunut ja tapahtunut merkillisiä asioita. Yksi merkillisimmistä on, että kirjasta saa vahvan käsityksen siitä, että sikäläinen turvallisuuspalvelu saattoi hyvinkin olla  niiden kuuluisten kerrostaloräjähdysten takana eri puolilla Venäjää, joiden seurauksena venäläiset halusivat vahvan johtajan ja valitsivat vahvaksi johtajaksi pienen, harmaan ja värittömän Putinin, jolla itsellään ei edes ollut kovin suurta pyrkyä yksinvaltiaaksi. Yksi ilmaan lentäneistä kerrostaloista oli Imatran naapurissa Ensossa, jota nykyään Svetogorskiksi kutsutaan. Virallinen Enson onnettomuuden selitys oli kaasuräjähdys, mutta joskus jututin pelastustöissä ollutta imatralaista palomiestä, joka oli sitä mieltä, ettei se mikään kaasuräjähdys ollut. Toisaalta varmuutta ei ole myöskään siitä, että se olisi räjäytetty samanlaisella säkillisellä sokeria, jollaista käytettiin Moskovan talon räjäytyksissä. 50 kiloa sokerisäkkiin pakattua modernia räjähdysainetta pystyi tuhoamaan ison kerrostalon. Nyt kun epäluuloni ovat heränneet, kerron, että toissa kesänä uukuniemeläisten matkalaisten oppaana kannaksella oli Viipurin Mikko, joka venäläisyydestään huolimatta oli opetellut puhumaan virheetöntä suomea. Hän oli hyvinkin se pakinoitsija Aapelin peräänkuuluttama viisas mies, joka tuntui tietävän kaiken ja oli myös lukenut kaiken lukemisen arvoisen tässä ihmisten maailmassa. Mikko oli myös ensimmäinen ujostelematon toisinajattelija, johon olen Venäjällä tutustunut.  Hän inhosi sydämensä pohjasta Neuvostoliittoa ja  myös Venäjän nykyistä johtoa, josta hän käytti nimitystä "rosvot". Mikko ei nähnyt Venäjän ongelmiin muuta ratkaisua kuin valtion hajottamisen pienempiin osiin. Ihmettelin miehen rohkeita puheita, mutta hän ei nähnyt mitään syytä pelätä. Kun Mikko erosi uukuniemeläisistä, hän pyysi lopuksi ryhmämme kirkonmiestä siunaamaan itsensä, kuten myös tapahtui. Mies paljastuikin siis totiseksi kristityksi, joka ei kuolemaa pelkää. Korostettakoon, ettei kyse ei ollut huumorista, vaikka muuten melkoinen humoristi olikin. Siunauksesta ei kuitenkaan ollut apua, koska seuraavana talvena Mikko kuoli yllättäen syöpään noin 55-vuotiaana. Kommentit (0) Nikkeli 23.11.2016, 19:01 Senkin asian tietokirjailija Risto isomäki paljasti, että Talvivaaran jätekivestä on rikkiä lähes kymmenen prosenttia ja tämä asia tulee happamoittamaan vesistöjä vielä kauan, ehkä vuosituhansia. Ainakin Rooman valtakunnan aikaiset kaivokset ovat samasta syystä ympäristöuhkia vielä 2000 vuotta myöhemminkin. Eli paljon uutta taloudellista toimeliaisuutta tulee Talvivaaran ympärille vielä synnyttämään maassamme, kun ympäristövahinkoa yritetään estää. Itse olen joskus esittänyt, että koska Petsamon seudun vuosikymmenien aikana louhituissa valtavissa jätekivikasoissa on enemmän nikkeliä, kuin Talvivaaran ns. malmissa, niin Terrafame-yhtiön kannattaisi siirtää toimintansa itärajan taakse jo valmiiksi louhitun kivimurskeen ääreen. Siellä ympäristöasiatkaan eivät aiheuta niin suuria ongelmia kuin meillä. Luin tuossa Antti Hietalahden kirjan Talvisodan salainen strategia, jossa puhutaan paljon Petsamon nikkeliesiintymästä, joka saattoi välirauhan aikana jopa pelastaa Suomen miehitykseltä. Hitler laski, että Petsamon nikkeli on välttämätöntä Saksan sodankäynnille eikä antanut Neuvostoliiton miehittää Suomea. Reilut viisi vuotta kestäneen sodan aikana Saksa käytti nikkeliä yllättävän vähän, eli yhteensä vain 50 miljoonaa kiloa, joka tekee vain 800 grammaa jokaista saksalaista kohti. Saksalaisten nikkelistä Suomi toimitti neljänneksen eli 12 miljoonaa kiloa, joka on iso laivalastillinen Stalinkin oli pohjimmiltaan erehtyväinen ihminen ja hänen suuri erehdyksensä saattoi olla se, että hän Talvisodan jälkeen palautti vallatun Petsamon Suomelle. Kysymys ei ollut niinkään ystävällisyydestä meitä kohtaan, vaan Neuvostoliitolla oli nikkeliä muutenkin ja generalissimus ei halunnut ärsyttää amerikkalaisia, jotka omistivat Petsamon nikkelikaivoksen. Kommentit (0) Molybdeeni 21.11.2016, 18:58 Jo perinteiseksi muodostuneessa Kirjakantti tapahtumassa vieraili jo perinteiseksi muodostuneeseen tapaan tietokirjailija Risto Isomäki ja se on hyvä se. Hän puhui hyvin ajankohtaisesta asiasta eli valheesta ja totuudesta, joilla maailmaa hallitaan. Talvivaaran kaivosta hän piti erinomaisen hyvänä esimerkkinä valheen voimasta, kuten se onkin. Siitä saattaa tulla Suomen historian suurin taloudellinen fiasko, ellei sitten Olkiluodon ydinvoimalahanke sitä siinä asiassa voita. Aurinkosähkön hinta nimittäin putosi 66 % vuoden aikana eikä halpenemiselle näy loppua. Jos Olkiluoto joskus valmistuu, saattaa sen sähkön myynti olla kovasti tappiollista. Sovintoon elämässäni pyrkivänä ihmisenä olen koettanut miettiä vaihtoehtoa  Talvivaaran kaivosprojektille ja olen nyt sen hokassut. Elikkä kun Trumbin valinta tulee olemaan sittenkin suuri onni kansallemme. Kun Usa rakentaa tullimuurit rajoilleen, käynnistyy ainakin tullisota, ellei pahempaa sotaa ja sen seurauksena äärimmäisen tärkeän metallin, eli molybdeenin tuonti Amerikasta Eurooppaan päättyy, ja silloin Suomi voi iskeä. Tappiollisen Talvivaaran kaivoksentuotanto siirretään strategisesti tärkeään Mätäsvaaraan, joka käynnistyy jälleen 70 vuoden hiljaiselon jälkeen. Elikkä Lieksan ja Nurmeksen rajoilla sijaitsee hylätty Mätäsvaaran molybdeenikaivos. Se huolehti sota-aikana siitä, että Natsi-Saksa pystyi käymään sotaa niinkin pitkään kuin kävi. Molybdeeniä ei juuri muualla Euroopassa ole ja metalli on välttämätön lujan teräksen valmistamisessa. Sitä pitää lisätä teräksen joukkoon noin prosentin verran, jotta syntyy lujaa panssariterästä. Sodan jälkeen Usa:sta  alettiin tuoda halpaa molybdeeniä Eurooppaan ja suuri Mätäsvaaran kaivos lopetettiin, vaikka kyllä sinne jäi vielä paljon arvokasta malmia. Laskujeni mukaan sieltä louhittiin sota-aikaan malmia kimpale, jonka mitat ovat noin 50 metriä X 100 metri X 100 metriä. Aion vielä tässä elämässä rasvata polkupyöräni kettingit ja  käydä tutustumassa Mätäsvaaran kansallisaarteeseemme. Lisää tietoa Mätäsvaaran kaivoksesta löytyy tästä linkistä http://www.matasvaarankaivos.fi/ . Kommentit (1) Maakuntaviestiskandaali 20.11.2016, 19:00 Vuonna 1968 Suonenjoen Vasama voitti Pohjois-Savon maakuntaviestissä sekä naisten että miesten kilpailun. Palkintojen jakotilaisuudessa Iisalmen Visan valmentaja Immo Kuutsa lausui ääneen jotain, jonka seurauksena Niilo Väisänen ilmoitti, että suonenjokelaiset poistuvat paikalta, kuten sitten tapahtuikin. Liki 50 vuotta olen miettinyt, että mistä oikein oli kysymys ja nyt sen sitten olen saanut selville tapahtumien kulun Immo Kuutsan muistelmista. Maakuntaviestin sääntöjen mukaan hiihtäjien piti olla kirjoilla maakunnan alueella ja Vasaman miesten joukkueessa oli mukana muualla kirjoilla olevia. Luulen, että ainakin pari Röppäsen hiihtäjäveljeksistä oli ammatiltaan merivartijoita ja he olivat varmaankin kirjoilla jossain Itämeren rannalla. Oikeassahan Immo siis oli, jos sääntöjä tulkitaan oikein kirjaimellisesti, mutta koska virallista protestia ei tehty, Suonenjoen Vasama jäi tulikirjaimilla historiankirjoihin sekä miesten että naisten sarjan voittajina. Sisä-Savon lehti kuitenkin kirjoitti vain, että Immo Kuutsa on huono häviäjä eikä lehti muistaakseni ottanut ollenkaan esille suonenjokelaisten sääntörikkomusta. Kommentit (3) Palkkaeroista	19.11.2016, 20:05
Vaikka Immo Kuutsalla oli oppikoulussa niin huono matikkapää, että hänen oli ainakin kerran turvauduttava kokeissa lunttilappuun, joka unohtui sitten koepaperin väliin, on miehellä kuitenkin ilmiömäinen numeromuisti, kuten vannoutuneilla urheilumiehillä yleensä on. Hän jopa muistaa sen, että kun hän haki 60-luvun lopulla hiihtoliiton päävalmentajan vakanssia, oli hänen kuukausipalkkansa oppikoulun liikunnanlehtorin virassa 880,80 markkaa. Yritin tuossa rahanarvotaulukosta laskeskella, että se on nykyrahassa noin 1000 euroa. Eli kovasti on Suomen elin- ja palkkataso noista päivistä noussut. Mainittakoon, että Eero Mäntyrannan palkkatoivomus oli 3000 markkaa, eli hän olisi suostunut päävalmentajaksi, mikäli olisi saanut lähes neljä kertaa enemmän palkkaa kuin lehtori, Nykypalkoiksi muutettuna Mäntyrannan vaatimus olisi siis noin 15.000 euroa. Arto Tiainen vaati palkkaa ainoastaan 2500 euroa ja hänet valittiin. Mies sai kansakoulu- ja poliisiopistotaustalla liksaa kolme kertaa lehtoria enemmän. Tiainen valittiin tehtävään ja hän olikin pidetty valmentaja. Mietokin korostaa muisteluissaan sitä, että jos esimerkiksi harjoitusleirillä tarvittiin ladunkorjaajia, oli päävalmentaja Tiainen ensimmäisenä lumilapionvarressa. Suomalaiset eivät menestyneet Tiaisen valmennuskaudella, koska hän ei ollut perillä uusimmista lääketieteellisistä valmennusmenetelmistä. Pervitiinin käytön mies ilmeisesti hallitsi, koska Antti Arpos-vainaan muisteluiden mukaan hän ei urallaan hiihtänyt yhtään 50 kilometrin kisaa ilman saksalaisapua. Itse epäilen, että Oslon mm-kisoissa 1966 näin kuitenkin tapahtui, koska Kiurun Akun juomahuolto petti eikä "kuumaa mustikkamehua" olut 40 kilometrin virkistäytymisasemalla tarjolla. Tiainen väsähti ja putosi loppumatkasta hopealla. Kommentit (0)
Immo Kuutsa - suoraselkäinen Suomen mies	18.11.2016, 19:07
Hiihtovalmentaja Immo Kuutsan muistelmien lukeminen oli mieltäylentävä ja vapauttava kokemus. Olen nimittäin tuntenut syvää myötähäpeää sen vuoksi, että olen epäillyt, ettei Suomen, isiemme maan hiihtohistoriassa, vuosikymmeniin ole saavutettu menestystä moraalisesti hyväksyttävin menetelmin. Mutta kyllä on. Niin vakuuttaa Immo Kuutsa moneen otteeseen muistelmien sivuilla. Ainakaan hänen päävalmentajakaudellaan suomalaiset menestyivät pelkästään ylivertaisella lahjakkuudellaan ja kovalla harjoittelulla. Minkäänlaisia vippaskonsteja ei hyväksytty. Jos suomalaiset olisivat käyttäneet DDR:n valmennusmenetelmiä, niin silloiset suomalaislahjakkuudet olisivat vieneet kaikki mitalit. Sarajevossahan näin melkein kävikin, ja itse olen jostain lukenut, että suomalaisten majapaikka olisi muistuttanut enemmänkin teurastamoa. Saattoi se teurastamoa muistuttaakin, mutta veriroiskeita jättivät samassa paikassa majailleet itävaltalaiset. Suomalaiset eivät jättäneet veriroiskeita, koska suomalaisten veriä ei vaihdeltu eikä edes lisäilty. Jos nyt jotain eettisesti epäilyttävää Immo Kuutsasta paljastuu, niin se oli se, että oppikoulussa lunttilappu unohtui kerran koepaperin väliin. Immolla oli silloin vähän huono matikkapää ja hän joutui turvautumaan lajissa kiellettyihin menetelmiin.  Mutta lunttauksesta ei rangaistu, koska lappusta ei ollut niissä kisoissa mitään hyötyä, sillä koekysymykset olivat ihan muilta aloilta. Ainakin minun mielestäni ns. harmaalla alueella kuitenkin  liikuttiin. Toisaalta ei Kuutsaa myöskään palkittu tapauksen johdosta. Kommentit (0)
Silvo Sokan muistopyöräily	17.11.2016, 19:13
Kirjakanttitapahtuma pyörähti eilen käyntiin ja ensimmäisessä tilaisuudessa törmäsin saman henkisiin kanssaeläjiin, jotka olivat sitä mieltä, ettei Silvo Sokka ole saanut kaupungissamme sitä arvostusta, mikä hänelle kuuluisi ja niinpä päätimme perustaa Silvo Sokan muistoyhdistyksen, joka tulee mm. järjestämään Silvo Sokan rakettilennon muistoseminaarin lokakuussa 2018, jolloin ihmiskunnan historian ensimmäisestä rakettilennosta tulee kuluneeksi 70 vuotta. Seminaarin yhteydessä tulemme myös tapahtuman vuosipäivän iltana 8.10.2018 järjestämään juhlakalulle omistetun muistopyöräilyn Kuopiosta Suonenjoen maamieskoulun rantaan, josta Sokka pelastettiin rantavedestä lähes hengettömän oloisena. Meidän alan asiantuntijoiden mielestä paljon puhuttu rakettilento Kuopiosta Suonenjoelle oli aika pikkujuttu verrattuna siihen, että mies syysmyterissä polki silloisilla teillä silloisella polkupyörällä lähes 60 kilometriä. Sokan rakettilentohan on yksi maailmalla parhaiten tunnetuista Suomen uutisista ja siitä kerrottiin jopa Australian lehdissä ja Euroopassa uutinen syrjäytti ainakin hetkeksi Berliinin kriisin yllä leijailevan maailmansodan pelon. Helsingin Sanomatkin haastatteli Sokan tapauksen johdosta erästä korkea-arvoista sotilashenkilöä ja kertoi asiasta seuraavaa: "Puhuteltavamme muuan korkea-arvoinen sotilashenkilö oli sitä mieltä, että poika on nero ja yhteiskunnan olisi tehtävä kaikkensa pojan auttamiseksi eteenpäin. Hän piti pojan suoritusta täysin mahdollisena huolimatta siitä, että siihen Helsingissä oli suhtauduttu epäuskoisesti. "Niinhän on tavallisesti suurten keksintöjen laita," oli hänen lakooninen huomautuksensa." Kommentit (1)
Sekasikiösärki	18.11.2016, 20:38
En ole kovin hyvä luonnontuntija. Linnuistakin erotan vain pikkulinnut ja räähkälinnut. mutta kalatietämykseni on parempi. Mutta vaikka kalatietämykseni onkin parempi, kaikkia Petäisen eväkkäitä en tunnista. Vuosia sitten järvestä ja varsinkin siitä lähtevästä purosta alkoi saada ruskeasilmäisiä särkiä, joita aluksi epäilin pieniksi säynäviksi tai sitten särjen ja säynävän sekasikiöiksi. Asiaa pitkään tutkittuani olen taipuvainen ajattelemaan, että ruskeasilmäinen särki onkin seipi. Ainakin tuntomerkit täsmäävät Wikipedian tietoihin. Olisiko niin, että vaikka siikoja istutettaessa on mukana kulkeutunut myös seipin poikasia. Tai sitten kalat ovat nousseet Petäiseen Virmaasta asti. Ainakin vanhakansa uskoi säynävän pystyvän nousemaan tuon vaikeakulkuisen reitin, jossa mielestäni on kaksikin kalalle läpipääsemätöntä paikkaa. Wikipedia kertoo seipistä seuraavaa: Seipi (Leuciscus leuciscus) on makeassa vedessä ja murtovedessä elävä kalaa. Suomessa sitä esiintyy enimmäkseen Itä- ja Pohjois-Suomessa. Seipiä tavataan myös Suomen rannikkovesissä. Se muistuttaa särkeä, mutta on hoikempi ja vähemmän punasävyinen. Seipillä on vaaleankeltaiset silmät ja lyhyt kuono. Iiriksessä on pieniä tummia pilkkuja. Sen väritys on hailakka. Tavallisesti tummareunaisella kylkiviivalla on 48-53 suomua. Peräevän reuna on kovera. Nieluhampaat ovat kahdessa rivissä. Seipi kasvaa 20–25 cm:n pituiseksi. Se liikkuu parvissa ja nousee varhain keväällä jokiin ja puroihin kutemaan hiekka- tai kivikkopohjalle. Koirailla on kutukyhmyjä koko ruumiissa. Parvet pysyttelevät kutupaikalla pari viikkoa ennen kuin palaavat alajuoksulle. Mätimunia on 3000-27000. Ne ovat suuria (2 mm) ja lasketaan pohjalle. Poikaset ovat yksivuotiaina 6-7 cm, kaksivuotiaina 10-20 cm. Seipi on kutukypsä 3-4-vuotiaana. Se syö vesi- ja ilmahyönteisiä, matoja, pieniä kotiloita, joskus kasvinosia. Liha on hyvin ruotoista ja arvotonta. Siperialaisella alalajilla on kuitenkin paikallisesti jonkin verran merkitystä ruokakalana. Seipiä pyydystetään kiinteillä pyydyksillä, verkoilla, nuotalla ja koukuilla. Kommentit (0)
Luokkasopuilua	15.11.2016, 19:14
Vaikka muualla maailmassa kuohuu ja on levotonta, niin Kuopiossa eleillään poliittisesti rauhallisia aikoja. Siitä hyvänä esimerkkinä on se, että työläisjalkapalloseura Kuopion Elo, jonka juuret ovat talonmies Israel Närhen johtamassa pataljoonan suuruisessa punakaartiosastossa, valitsi valmentajakseen kaupunginvaltuustossa Kansallista Kokoomusta edustavan Tero Taipaleen ilman, että kukaan muu, kuin minä, huomasin asiassa mitään erikoista huomioitavaa. Vielä iloisella 1970-luvulla, jolloin putkimies Martti Räsänen siirtyi Elon valmentajan tehtävistä Kupsin leipiin, asia herätti niin paljon pahennusta, että jokunen Kupsin hallituksen jäsen jopa erosi seuran hallituksesta epäillyn poliittisen nimityksen johdosta. Räsänen valmensi joukkueensa Suomen parhaaksi kovalla kädellä, vaikka ylilyöntejäkin tapahtui valmennuksen kovuudessa. Kun Räsänen oli jostain kuullut, että yleisurheilijatkin juuri ennen suurkisoja suorittavat tyhjennysharjoituksen, eli treenavat itsensä  puoli kuoliaiksi, juoksutti hän joka keskiviikko joukkueensa pelaajat tajuttomuuden partaalle ja tulostahan sillä tavalla tulikin. Kun Kups kesällä -72 sarjatauolle mentäessä johti sarjaa viidellä pisteellä, putosi se uuden valmennusmenetelmän myötä lopulta viidenneksi. Itselleni Tero Taipaleen valinta Elon valmentajaksi oli yllätys, koska itse olisin veikannut Vasemmistoa valtuustossa edustavaa Atik Ismailia, jolla myös on sekä peli- että valmentajakokemusta enemmän. Muistelen Atikilla olevan 26 maaottelua ja hän on niissä tehnyt seitsemän maalia, kun taas Taipaleella maaotteluja on vain ja hänen maajoukkue maalitilinsä on ainakin vielä toistaiseksi avaamatta. Mutta mäkihyppääjänä eteläpohjalaistaustainen Taipale on parempi. Kuopion torilla olin seuraamassa mäkihyppykisaa, jossa Puijon Hiihtoseuran lupaavimmat nuoret hyppäsivät parhaimmillaan noin viisi metriä, mutta Taipale leiskautti tasan kymmenen, joka vieläkin on Kuopion torin ennätys. Kommentit (0)

Viipurin sotasairaalan joukkomurha 14.11.2016, 19:00 Pääsinpä oikaisemaan kerrankin Kemppistä, joka kirjoittaa Suomen luetuinta ja parhaaksi valittua blogia. Kemppinen kertoi muutama päivä sitten Jatkosotaa käsitelleessä jutussaan, että yksikään suomalaisten sotasairaala ei jäänyt evakuoimatta. mutta totuus ei ole niin yksinkertainen ja huomautin kirjoittajaa kommenttipalstalla asiasta. Nimittäin Viipurin sotasairaalaa ei ehditty evakuoida kokonaisuudessaan kesän -44 suurhyökkäyksen jaloista suomalaisjoukkojen paetessa kaaoksessa. Seitsemän liikuntakyvytöntä nukkuvaa potilasta, joille oli annettu rauhoittava pistos ja heitä hoitamaan jääneet lääkäri Otto Salonen ja lääkintämies Eino Varjola jäivät paikalleen, Heidät olisi voitu pelastaa siirtämällä heidät reilun kahden kilometrin päähän Kivisillan taakse. Paikalle saapunut Puna-armeijan osasto ampui miehet konepistooleilla. Yksi potilas nimeltään Kalle Autio jäi henkiin isokokoisen lääkintämiehen alle ja joutui sotavankeuteen. Näin paljastaa Bair Irincheev juuri ilmestyneessä kirjassaan Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin.  Nähtäväksi jää onko Irincheevin kirjalla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Nimittäin nykyään Venäjällä sotaveteraanien halventaminen on rikos. Sotien tapahtumapaikoille on pystytetty erilaisia muistolaattoja, ja kyllä lääkäri Otto Salonen, lääkintämies Eino Varjola ammutut potilaat olisivat laattansa ansainneet. Kommentit (0) Eteenpäin kaatuminen 13.11.2016, 19:06 Niinhän siinä kävi, kuten pelkäsin. Suomi hävisi, vaikka pelasi ihan pirteästi. Suomalainen jalkapalloilu kaatui taas eteenpäin. Poikiemme peliesitystä ei voi moittia, ei ainakaan liiaksi. Ilmeisesti Hans Backe oli lukenut blogillani antamani ohjeet, eivätkä poikamme edes yrittäneet pysyä vauhdissa tai taidossa ukrainalaisten tasolla, mutta fyysisyydellään suomalaiset olivat tehdä jopa kaksi maalia. Edellisessä Kroatia-pelissä Suomi ei saanut edes yhtään laukausta vastustajan maalia kohti. Varsinkin jättiläiskokoisen sukulaismiehen, eli Eero Markkasen, ennakkoluuloton peliesitys ilahdutti. Kuten olen jo muutaman kerran todennut, niin itsekin lukeudun Kolehmaisten-Kanasten-Könösten-Kovalaisten-Markkasten sukuhaaraan, joka on tunnettu monista urheilijasankareistaan. Eilen Eero Markkanen oli lähellä nousta kansallissankariksi, mutta valitettavasti metrin päästä maalista annettu hevosen potku kohosi metrin verran maalin yli. Epäonnistunut potku olisi maaliin mennyt. Edellisessä pelissään sukulaismies laukoi vielä noin 10 metriä yli maalin, joten veikkaan, että seuraavassa maaottelussa, jolloin mies päässee jo avauskentälliseen, Markkasen maanuoliainen saa verkon tötterölle. Muuten muistelen Suonenjoen historiasta paljon kirjoittaneen rehtori Akseli Markkasen kertoneen, ettei Markkasten suvusta ole löytynyt alle kolmekyynäräistä, eli noin 180-senttistä miestä. Nyt vielä kasvuiässä oleva jalkapalloilija Eeron velipoika koripalloilija Lauri Markkanen alkaa lähestyä neljää kyynärää, eli on 211-senttinen. Kommentit (0) 13. voitoton peli 12.11.2016, 16:39 Suomi kohtaa tätä iltana Ukrainan jalkapallomaaottelussa vieraskentällä ja takkiin taitaa tulla. Se olisi maajoukkueellemme laskujeni mukaan 13. voitoton peli. Se lienee jonkinlainen ennätys; vaikea on löytää ainakaan Euroopasta vastaavaan pystyvää maajoukkuetta. Saattaa olla, että Hans Backen  aikakausi maajoukkueen päävalmentajana on päättymässä. Ennen häntä Suomea valmensi joku Palloliiton vakituisessa työsuhteessa oleva mies, taisi olla talon vahtimestari ja hänen alaisuudessaan poikamme pelasivat kelpo otteluja omilla vahvuuksillaan yrittämättä mitään kansainvälisiä hienouksia. Ehkä maajoukkueemme pitäisi palata jonkinlaiselle perussuomalaiselle linjalle tässäkin asiassa. Kansalliset erityispiirteemme olisi syytä huomioida maajoukkueen pelitapaa suunniteltaessa. Muistanpa, kuinka 14 vuotta sitten heti Kuopioon muutettuani, näin Kupsin ja Maarianhaminan IFK:n kohtaamisen. Ahvenanmaalaiset olivat selvästi taitavampia sirorakenteisia urheilijanuorukaisia, kun taas kuopiolaiset sellaisia tanakoita painijan näköisiä maalaismiehiä. Vieraat hallitsivat selvästi peliä, koska olivat parempia, mutta raskasrakenteiset ja kankeat kupsilaiset voittivat  selvästi, koska olivat maalin edessä vahvempia. Kuopiolaisten johtavana peliajatuksena näytti olevan se, että vikkeliä rantaruotsalaisia vedettiin helsinkiläisesti sanottuna kläägällä sääreen, ellei tältä muuten saanut palloa pois. Ehkä Suomen maajoukkueenkin pitäisi korvata puuttuva taito ja nopeus kovalla fyysisyydellä.  Ja Tero Pitkämäki voitaisiin valita jalkapallomaajoukkueeseen sivurajaheittovastaavaksi. Kommentit (0) Talouspoliittinen nero 11.11.2016, 19:09 Usa on maailman rikkain valtio, jossa talous on viime aikoina kasvanut huikeaa lähes kolmen prosentin vauhtia ja jossa työttömyys on alle viisi prosenttia, mutta siitä huolimatta kansa on tyytymätöntä ja haluavat muutoksen talouspolitiikkaan. Niinpä Trumpin valinta presidentiksi on ymmärrettävä ja nerokas ratkaisu. Nimittäin Trump on luvannut talouteen hirmuista elvytystä, joka on tyypillistä poliittisen vasemmiston ajamaa talouspolitiikkaa ja saattaa ihan hyvin toimia Amerikassakin. Hitler lupasi poistaa elvyttämällä työttömyyden neljässä kuukaudessa ja niin sitten tapahtuikin. Urpo Leppänen ei saamaan tosin pystynyt. Ennustan Trumpin onnistuvan ja se lupaa hyvää meillekin. Trump on luvannut käynnistää hirmuiset infrastruktuurin parannushankkeet ja ennen kaikkea suuren Kiinan muurin suuruisen muurin rakennusprojektin. Tämä tulee tapahtumaan rahapolitikkaa löysäämällä, koska veroja on myös luvattu roimasti alentaa ja alenevilla verotuloilla ei elvytetään. Niinpä velkaa on otettava. Usa tulee ottamaan tulevan presidenttinsä lupauksen mukaisesti seuraavan neljän vuoden aikana uutta valtion velkaa asukasta kohti 20.000 euroa. Se on saman verran, mitä maamme katastrofaalisena pidetty velkamäärä on tällä hetkellä asukasta kohti. Entuudestaan amerikkalaisilla on velkaa asukasta kohti kolme kertaa enemmän kuin meillä nyt, eli 60.000 euroa asukasta kohti. Sikäläisen kansan luonteen laadusta kertoo paljon se, että valtion velasta ei kukaan kantanut huolta, mutta presidentti ehdokkaiden sukuvietistä kannettiin sitäkin suurempaa huolta. Ennustan, että Trump selviää. Uutta velkaa otetaan rajusti ja raha pannaan kiertämään ja niin kasvatetaan myös verokertymää. Ja sitä paitsi sikäläiset velat ovat dollareissa ja setelipainot ovat amerikkalaisten käsissä. Jos ylitsepääsemättömiä rahapoliittisia ongelmia tulee, vaikkapa raha menettää arvonsa, ei dollariveloillakaan ole  merkitystä. Jos jostain syystä dollari ei menetäkään arvoaan, niin ainahan USA:n liittovaltion voi hajottaa, jolloin osavaltiot eivät vastaa liittovaltion veloista. Pitää muistaa, että myös Neuvostoliitto hajosi yllättäen, (tosin Venäjä jostain syystä lupasi huolehtia koko Sovjetin veloista, kuten myös tekikin) ja Eu on hajoamisen partaalla. Miksi amerikkalaisilla ei olisi myös oikeutta hajottaa valtionsa, jos siltä tuntuu. Kommentit (2) Nero 10.11.2016, 19:18 Vieläkään en pääse eroon siitä järkytyksestä, jonka aiheutti herra Trumpin valinta maailman tärkeimpään virkaan. Taustalla on syvä moraalinen närkästys, koska Korholan Rosan pyhäkoulu, Turtiaisen Irjan alakoulu ja Suomelan Villen yläkoulu jättivät sellaisen jäljen mieleeni, että luulen erehtymättä tietäväni, milloin ihminen käyttäytyy todella sopimattomasti, ja niin herra Trump on todistettavasti jatkuvasti tehnyt. Siitä huolimatta lähes puolet valkoisistakin naisista äänesti häntä. Sitä on vaikea järjellä selittää. Epäilen, että jos vaikka Suonenjoen kaupunginvaltuustoon olisi ehdolla ihminen, joka jatkuvasti korostaisi olevansa nero, niin häntä pidettäisiin liian hulluna ihmisenä jopa Suonenjoenkaupunginvaltuustoon.  Nyt sellainen tapaus on sitten valittu vapaissa vaaleissa Usa:n presidentiksi. Epäilen, ettei herra Trumpia uskallettaisi huolia pahan kourintataipumuksensa vuoksi edes Suonenjoelle mansikanpoimijaksi. Myönnän kyllä herra Trumpin olevan nero. Hän on nerokkaasti oivaltanut, miten elämässä menestytään ja saadaan vaikutusvaltaa sekä ystäviä. Helsingin Sanomien mukaan herra Trump korostaa kirjassaan seuraavia elämänperiaatteita: "Suoruudella ei pääse pitkälle niin kauan kuin ei osaa käyttää sitä oveluuden yhtenä muotona. (Välillä siis kannattaa puhua tottakin, koska se voi yllättää vastustajan). Kunniallisuudella ei potki pitkälle. Petos ja huijaus on varmempi tie. Älä koskaan pelkää ihmisiä. Röyhkeinkin rehentelijä hukkaa tyylinsä törmätessään toiseen vielä röyhkeämpään." Siunatuksi lopuksi lainaan toisen neron, eli Adolf Hitlerin, teosta Taisteluni: Suurella valheella on aina tietty uskottavuuden voima, koska kansakunnan suuri enemmistö on helpompi johtaa harhaan syvissä tunteen kerrostumissa kuin tietoisesti tai vapaaehtoisesti. Mieltensä primitiivisessä yksinkertaisuudessa heitä on helpompi huijata suurella kuin pienellä valheella, koska he itse turvautuvat pieniin valheisiin pienissä asioissa, mutta häpeäisivät käyttää suuren mittakaavan valheita. Heidän mieleensä ei koskaan tulisi tuottaa kolossaalisia epätotuuksia, eivätkä he koskaan uskoisi muiden voivan vääristää totuutta niin häikäilemättömästi. Vaikka valhe paljastettaisiin heille vastaansanomattomilla tosiasioilla, he silti epäilisivät ja horjuisivat ja pysyisivät siinä uskossa, että asiaan on jokin muu selitys Kommentit (0) Kahden kärjen taktiikka	04.11.2016, 19:19
Ei enää löydy Venäjältä tuollaista kuvan kelloa, jollaisen vielä pari vuotta sitten bongasin ja melkein ostin. Siihen aikaan Venäjä pelasi vielä kahden kärjen taktiikalla. Nyt taktiikkaa on vaihtunut selkeäksi yhden kärjen taktiikaksi. Harmittaa, ettei tuota kelloa aikanaan ostanut. Esineellä saattaisi olla tulevaisuudessa suuri historiallinen arvo, mikäli historiaa yleensä tulevaisuudessa on; se jää nähtäväksi. Usa:n vaalit ratkaisevat tulevaisuuden suhteen aika paljon. Kello edustaa tyylisuunnaltaan huumorin parasta, vaikkakin vaikeinta muotoa, eli tahatonta komiikkaa. Sitä katselleessaan miettii, että onko Venäjä ihan tosissaan homosyrjinnässään ja onko edes varmaa, että homoja siellä oikeasti syrjitään. Eikä kello olisi ollut edes hinnankiroissa. Se olisi maksanut noin kymmenen euroa meikäläisessä rahassa. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että legendaarinen Vuokko ja Paavo-muki maksaa peräti 30 euroa. Vuokko ja Paavo-muki on monien mielestä mauttomuudessaan Putin-Medvedev-kellon luokkaa. Kommentit (1)
Inkerin siveät uskovat	03.11.2016, 18:59
Ihminen voi olla hurskas monella tavalla. Jos Rasputinin teologinen näkemys ei aikoinaan miellyttänyt uskonnollisesti suuntautuneita kansalaisia, niin heillä oli valittavana myös sellainen hengellinen yhteisö, jossa ei liiemmälti irstailtu, koska kyky siihen puuttui. Jari Tervo kertoo Matriarkka-romaanissaan Venäjällä ja myös Inkerissä vaikuttaneesta uskolahkosta, jota kutsuttiin suomen kielellä kuohilaiksi. Wikipedia kertoo kuohilaista seuraavaa:   Skoptsit (ve. скопцы 'kuohilaat') olivat keisarillisella Venäjällä vaikuttanut uskonnollinen ryhmä. Skoptsit tunnetaan parhaiten miesten kuohitsemisesta ja naisten rintojen poistamisesta, koska heidän oppiensa mukaan seksuaalista himoa oli vältettävä. Liike alkoi toimia 1700-luvun jälkipuoliskolla. Sekä Venäjän imperiumi että Neuvosto-Venäjä vainosivat lahkoa, mutta se kasvoi silti jonkin verran, ennen kuin se hiipui olemattomiin 1900-luvulla. Nimi skoptsi on sanan skopets monikko. Sana tarkoittaa kuohilasta. Kuten jo liikeen nimi osoittaa, sen tärkein piirre oli kastraatio. Skoptsit uskoivat, että jouduttuaan karkotetuiksi Eedenin puutarhasta Aatami ja Eeva saivat kielletyn hedelmän puolikkaat ruumiisiinsa kiveksinä ja rintoina. Niinpä näiden elinten poistaminen palautti skoptsit tilaan, joka vallitsi ennen syntiinlankeemusta, koska lahkon uskomuksen mukaan Jumala loi ihmisen ilman sukupuolielimiä.   Kastraatioita oli kahdenlaisia: "vähäisempi" ja "suurempi sinetti" (osittainen ja täydellinen kastraatio). Miehillä "vähäisempi" tarkoitti vain kivesten poistoa, "suurempi" myös peniksen poistoa. Tässä he sanoivat noudattavansa Jeesuksen ohjetta.   Varhaisin merkintä naisten kastraatiosta on vuodelta 1815. Yleensä vain rinnat poistettiin, kuten vuoden 1911 Encyclopædia Britannica mainitsee. On myös mainintoja häpyhuulten poistamisesta. Skoptsit uskoivat myös, että "maailman pahuus" on juurtunut lepostiin (ruumiillinen kauneus, seksuaalisuus, himo jne.), joka estää saamasta yhteyttä Jumalaan. Täydellisyys saavutetaan, kun poistetaan syyt, niin että sielu voi vapautua. Kuohitseminen varmistaa sen, ettei ainuttakaan lepostin aiheuttamaa syntiä voi tehdä.   "Suuremman sinetin" tehneet miehet käyttivät virtsatessaan apuna lehmän sarvea. Leikkaamiset suoritettiin alkeellisilla välineillä kuten nahka- ja partaveitsellä eikä kivunlievitystä ollut. Silminnäkijöiden kuvausten mukana naisten rinnat kurottiin narulla ja miehet hauduttivat kiveksiään kuumassa vedessä ennen irrottamista.     Kommentit (0)
Munkki Rasputinin teologisesta näkemyksestä	02.11.2016, 18:48
Irstailuistaan, elosteluistaan ja rietasteluistaan maailman kuulun munkki Rasputinin väitettiin kuuluneen erittäin halveksittuun ja ankarasti vainottuun - kerettiläiseksi määriteltyyn - venäläiseen uskonlahkoon, joka tunnettiin nimellä hlystit.   Hlystien uskonfilosofia perustui osittain kristinoppiin, mutta suurimmaksi osaksi se juonsi juurensa epämääräisesti pakanallisista, ennen kristinuskoa olleista, Venäjän uskomuksista ja rituaaleista. Hlystiläisyyden keskeinen ajatus oli uskomus, että synninteko sitä seuraavan katumuksen kautta jalostaa ihmisen sielua ja tuon hänet lähemmäksi Jumalaa.   Pidetään erittäin mahdollisena, että Rasputin nuoruudessaan kierrellessään laajoilla vaelluksillaan Siperian syrjäisissä luostareissa oli päätynyt tekemisiin tämän opin harjoittajien kanssa. Väitettiin myös, että hlystiläiset pitivät jumalanpalveluksiaan yöllisinä orgioina salaisissa paikoissa.   Rasputin ei nähtävästi kuitenkaan myöhemmässä elämässään ollut tekemisissä hlystiläisyyden kanssa, mutta sen käsitykset vaikuttivat ilmeisesti voimakkaasti hänen omaan uskonfilosofiaansa. Mitä taas tulee legendoihin hänen hillittömästä juopottelustaan, Rasputin oli kotiseudullaan tunnettu hurjastelevista elämäntavoistaan, joihin kuuluivat niin juominen kuin naisseikkailutkin.    Hlystien hartauden harjoittamisen muodoista tulee mieleen Tornionjokilaaksossa vaikuttaneen Toivo Korpelan perustama korpelalainen herätysliike. Sen toimintatavat suomalaiset oppivat tuntemaan Maa on syntinen laulu-elokuvasta.    Kommentit (0)
Rasputin	01.11.2016, 19:50
Tapasin Pietarin Poliittisen historian museossa varmuuden vuoksi lasikaappiin suljetun Grigori Rasputinin, joka osoittautui 193-senttiseksi ruokkoamattomaksi miehenroikaleeksi. Median mukaan ruokkoamattomasta hapituksestaan huolimatta mies oli sangen pidetty jopa hovin aatelisneitojen parissa. Harvinaisen hyvässä hapessa näytti tämä vanha munkki, irstailija ja elostelija vielä olevan ja vaikutti vallan olevan ihan elossa, vaikka ruhtinas Jusupov juotti hänelle ensiksi myrkkyä, sitten ampui häntä varmuuden vuoksi ja lopuksi vielä työnsi Pietarin kanavaan. Heinolassa liikuskeli vielä 1989 monipuolisuusihme Aleksi Ahola-Valo omakustanne kirjojaan myymässä ja hän oli ollut seuraamassa avannon reunalla, kun Rasputia naarattiin.  Rasputin oli Venäjän vallankumouksen alla merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja hän oli ratkaiseva henkilö sekä tsaarin vallan kukistumisessa että Suomen itsenäistymisessä, vaikka jälkimmäinen asia meillä helposti unohdetaan. Ilman muuta mies ansaitsisi oman patsaan Helsingin Senaatintorille. Samalla tavalla patsaan ansaitsisivat myös kaksi muuta tärkeää ulkomaalaistaustaista itsenäisyysmiestämme. Muistomerkin ansaitsisi japanilainen amiraali Tōgō Heihachirō, joka johti Tsushiman meritaistelussa Japanin laivastoa, kun se upotti Venäjän vastaavan aselajin edustajat. Myös Tsingis-kaani on ansainnut näköispatsaan Aleksanteri II:n viereen, sillä 1200-luvulla hän pidätteli itärintamalla nousevan Venäjän sotavoimia siihen malliin, etteivät suomalaiset silloin hävinneet ikiajoiksi slaavilaisten kansojen mereen. Kommentit (0)
Viimeöisestä vallankumouksesta 09.11.2016, 19:13 Niinhän siinä kävi kuten pelkäsin. Clinton sai eniten ääniä, mutta siitä huolimatta Trump valittiin maailman tärkeimpään virkaan. Viime yönä Amerikassa tapahtui vallankumous ja proletariaatti, eli tässä tapauksessa älyllinen proletariaatti, otti vallan. Vain pari perussuomalaista kansanedustajaa ja yksi ilmajokelainen pk-yrittäjä ovat maassamme riemuinneet asiasta. Muiden suomalaisten ilmeistä heijastui tänä aamuna kauhu ja syvä myötähäpeä koko ihmislajin puolesta. Vanhana miehenä voin olla kiitollinen siitä, että vietin nuoruuteni turvallisella 1970-luvulla, jolloin sivistyneet herrasmiehet Brezhnev, Nixon ja Kekkonen järjestelivät  maailman asioita suurella tasolla. Talous kasvoi hillitöntä vauhtia ja hyvinvointi kukoisti. Sodatkin olivat kaukana Vietnamissa asti. Eikä silloin Lähi-idässäkään tapettu ihmisiä kasapäihin eivätkä naiset pukeutuneet siellä kasvot peittävään lainapeitteeseen, kuten nykyään tapahtuu, koska Persian shaahi piti yllä järjestystä ja länsimaisti maataan varmalla kädellä, vaikka edistykselliset suomalaiset välillä vähän kauhistelivat sikäläistä järjestyksen pitoa. Siihen aikaan nykyinen edistyksellisyyden tärkein mittari, eli homoliitot, olivat Iranissa laillisia. Nyt siellä homot hirtetään tietääkseni kuitenkin kaulastaan suomalaisten myymillä Hiabeilla. Jos nyt jotain vikaa 70-luvusta oikein hakemalla hakee, niin silloin maailmassa oli 80 kertaa enemmän ydinaseita kuin nyt. Maailman lopun valinta pidetyn Ronald Reaganin valtaan tulon jälkeen tapahtui suuri aseistariisunta. Reagan ei saanut Nobelin rauhanpalkintoa. Jos Putin ja Trump yrittävät tulevaisuudessa elää edes vähänkin ihmiseksi, kannattaisi heille Nobelin rauhanpalkinto luvata. Toivotaan, että kohta Putin ja Trump kaulailevat uutisissa toisiaan ja lupaavat ikuista ystävyyttä ja rauhaa, joka oikein onkin. Kommentit (0) Usa - rajattomien mahdollisuuksien maa 08.11.2016, 19:12 Ihmiskunnan historian tärkeimmät vaalit ovat menossa ja nähtäväksi jää, miten niissä käy. Epäilen, että viime aikojen mielipidemittaukset eivät kerro totuutta tilanteesta ja lopputulos voi vielä yllättää. Populisteilla on ollut viime aikoina tapana ylittää vahvimmatkin ennakko-odotukset. Rikkaassa maailmassa alkaa olla paljon elämässään pettyneitä keskiluokkaisia ihmisiä, jollaiset äänestivät aikoinaan Hitlerinkin valtaan. Herra Trumpin kansansuosio osoittaa sen, että Usa on todellakin rajattomien mahdollisuuksien maa, jossa kenestä tahansa voi tulla vaikka presidentti. Herra Trump saattaa hyvinkin olla maailman vaarallisin mies, tai ainakin toiseksi vaarallisin. Jos Venäjä ajautuu kaaokseen talouden romahtamisen myötä, niin herra Putinin laajennettu itsemurha voi olla haasteellinen tilanne ihmiskunnalle. Mualiman kirjat on aika sekasi ja ennustaminen ja varsinkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Työpaikan kahvipöydässä sitä kuitenkin eräs lahjakas yksityisajattelija  yritti ja povasi, että mikäli Usa:n tilanteesta voimme mitään päätellä, voimme päätellä sen, että Suomen seuraavissa presidentinvaaleissa toisella kierroksella ovat vastakkain kaksi maamme inhotuinta ihmistä, eli Teuvo Hakkarainen ja Paavo Väyrynen. Se jää nähtäväksi, mutta siitä on syytä olla huolissaan. Kommentit (0) Jukka Piironen 07.11.2016, 19:02 Maarit Tyrkön Kekkos-kirjasta paljastuu, ettei kirjoittaja ole yleisurheiluihmisiä. Kirjassa nimittäin mainitaan, että Jukka Piironen, joka kuului kypsemmällä iällä presidentin lähipiiriin ja kirjoitti Urkille, jopa yhden puheenkin, jota tämä ei kuitenkaan kehdannut lukea,  pääsi Kekkosen suosioon sen vuoksi, että mies oli ystävystynyt Matti Kekkosen kanssa korkeushyppykilpailuissa. Eppäillä soppii tuota tietoa, joka vaarantaa koko kirjan uskottavuuden. Jukka Piironen oli enemmänkin seiväshyppymiehiä ja Matti Kekkonen kolmiloikkaajia. Leppävirralla syntynyt Piironen hyppäsi terässeipäällä 50-luvun alkupuolella 432 ja Matti Kekkosen kolmiloikkaennätys oli 14,45, jolla tuloksella irtosi SM-pronssi. Jukka Piironen menestyi urheilijana Kekkosta paremmin. Hän voitti EM-pronssia sekä Brysselissä 1950 että Bernissä 1954. Helsingin olympiakisoissa hän oli 12. Aikoinaan hyvä urheilukysymys, johon en silloin vastausta tiennyt, oli, että kuka pohjoissavolainen urheilija on saanut yleisurheilun EM-kisoissa mitalin. Pohjois-Savosta on kasvanut monia urehilusankareita, joista päällimmäisenä muistetaan Hannes Kolehmainen, Kalle Jalkanen ja Matti Pietikäinen, mutta vuosikymmenien ajan Jukka Piironen oli ainut yleisurheilussa EM-mitalin ottanut. Nyt edellä kerrotun urheilukysymyksen vaikeusastetta o tullut nostamaan Antti Ruuskanen. Kommentit (0) Kekkonen ja naiset 06.11.2016, 19:46 Luin Maarit Tyrkön Kekkos-kirjan ja ymmärrän nyt, ettei Urho Kekkosella olisi ollut mitään mahdollisuuksia Usa:n presidentin vaalitaistossa. Siellä hänen sotkuiset naissuhteensa olisi nostettu näyttävästi esille. Presidentti Kekkonen hoiti kyllä maamme kansainväliset suhteet kiitettävästi, mutta omissa naissuhteissaan hän joutui suuriin vaikeuksiin. Tosin jostain syystä meillä kansa ei niistä naissotkuista pannut pahakseen, vaikka niistä tiedettiin yleisesti. Urkin suosio vain nousi, koska olihan hän suomalaisten arvostama kova jätkä. Samanlainen suhtautuminen poliitikkojen sukupuolielämään näyttää olevan Ranskassa. Ainakaan siellä presidentti ei joutunut eromaan, vaikka julkisuuteen pääsi uutinen siitä, että presidentti, 60 v, oli Pariisissa joskus lähtenyt aamuyöstä mopolla naisiin ja että henkivartija oli aamulla joutunut tuomaan lemmenparille voisarvia. Usa:ssa tuo uutinen olisi ollut poliittinen itse murha. Muuten kiinalaiset ovat viisasta kansaa, joilla on vuosituhansia yhtäjaksoisena kestänyt korkeakulttuuri. Yksi syy asiaan lienee se, että vuosisatojen ajan valtion korkeiden virkamiesten tuli olla eunukkeja. Usa:ssakin kannattaisi harkita samanlaista järjestelmää. Nyt supervalta näyttää sortuvan presidenttiensä ja presidenttiehdokkaidensa sukuvietin vuoksi. Kommentit (0) Jevtusenko 06.11.2016, 18:04 Satunnaisen Pietarin matkailijan on syytä vierailla sikäläisessä nykytaiteen museossa. Tämä kännykkäkuva on napattu Yuri Abramochkinin oikeasti mielenkiintoisia valokuvia Erartassa esitelleestä näyttelystä. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kovasti tunteellisuuteen taipuvaisen vaikutelman runoilijasta saa, joka ei välttämättä ole huono piirre runoilijassa. Mutta jopa pikkuisen ylipateettiselta ainakin suomalaiseen makuun näyttää runoilija Jevgeni Jevtusenkon vääntelehtiminen tuossa kuvassa. Mies oli Neuvostoliiton aikaan jonkinlainen hyväksytty toisinajattelija, joka sai suhtautua ainakin Stalinin ajan kauheuksiin kriittisesti. Oikeat toisinajattelijat eivät välttämättä Jevtusenkoa arvostaneet. Kun leningradilaiselta vankileirin läpikäyneeltä Nobel-runoilija Joseph Boroskyltä kysyttiin mielipidettä kollegastaan, totesi hän lyhyesti ja ytimekkäästi "huora". Tuo Jevtusenko-kuva tuo mieleeni pari vuotta sitten valmistuneen kesästä 1962 kertovan kotimaisen elokuvan Mieletön elokuu. Siinähän kerrotaan Helsingin rauhan ja ystävyyden nuorisofestivaalista, jolloin Suomessa ensimmäisen kerran haisteltiin kyynelkaasua. Paikalla ollut runoilija Jevtusenko otti asiaan kantaa runossaan "Räkänokkainen fasismi", jossa hän tuomitsi jyrkin sanoin rauhantapahtuman häirinnän. Tosin eiväthän ne rähinöitsijät välttämättä fasisteja olleet, vaan pikemminkin lättähattuja. Mieletön elokuu-elokuvassa Jevtusenkon ivamukaelma ei kuitenkaan lausu runoa räkänokkaisesta fasismista, vaan runon keskenkasvuisesta porvaristosta. Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musiikkia. Jevtusenko tunnetaan meillä parhaiten tästä tällä hetkellä erittäin ajankohtaisesta runosta Haluavatko venäläiset sotaa? https://www.youtube.com/watch?v=kAl2-H8svew Kommentit (0) Räystäät jo tippuvat Pietarissa	31.10.2016, 18:56
Pietarin keskustan rakennusten julkisivupuoli alkaa olla kunnossa, koska sillä puolella kunnossapitovastuu on kaupungilla. Sen sijaan kiinteistöjen sisäpihojen kunnossapitovastuu on kiinteistön omistajalla ja niinpä ne vielä kaipaisivat monissa tapauksissa vähintäänkin pientä pintaremonttia. Esimerkiksi Poliittisen historian museon portaikon ikkunasta avautuu näkymä, joka todistaa, että räystäät jo tippuvat kaupungissa ja varomaton kulkija saattaa päästä ainuvastaan. Tippuvista räystäistä huolimatta Poliittisen historian museo on satunnaiselle matkailijalle hyödyllinen tutustumiskohde, jolle kannattaa varata aikaa kokonainen päivä. Museossa ymmärtää, että välillä Idän ja Lännen välit ovat vaihdelleet ja välillä ne ovat olleet huonot ja välillä todella huonot. Mutta kylmänkin sodan ja huonojen välilöiden aikaan Suomen ja Neuvostoliiton kauppa oli vilkasta ja silloin meillä meni taloudessa hyvin toisin kuin nyt. Tällä hetkellä Pietarissa olisi tehtävä paljon ainakin pientä pintaremonttia. Siinä olisi iskun paikka suomalaisillekin. Ja luulen, ettei kaupungin väki ole edes vielä tiedostanut pikaisten homeremonttien tarvetta, joka meillä on viime aikoina tiedostettu. En ole ainakaan kuullut, että Venäjällä olisi kouluja suljettu homeen vuoksi kuten meillä. Tai sitten sikäläiset mukulat ovat vastustuskykyisempiä. Jokin aika sitten julkaistiin Itä-Suomen yliopiston tutkimus, jonka mukaan itärajan takana on kahdeksan kertaa vähemmän allergiaa kuin Suomessa. Asiaa selitettiin sillä, että naapurimaamme hygienia on terveyttä edistävällä tasolla. Kommentit (0)