Valtaoja ja terrorismi 02.12.2015, 19:17 Tähtitieteen professori Esko Valtaoja on mielestäni se pakinoitsija Aapelin peräänkuuluttama viisas mies. Nyt hän on kertonut julkisuuteen tervejärkisiä asioita terrorismista ja sen vaikutuksista maailmanmenoon. Valtaoja toteaa, että terroristien uhreja vuonna 2014 oli kaikkiaan 32 685 ihmistä, kun samana vuonna sodissa kuoli yli 160 000, liikenneonnettomuuksissa 1240 000 ja lähes puoli miljoonaa murhattiin.   Valtaojan mielestä kustannustehokkaasti ihmishenkiä säästämällä tulisi kaikki terrorismin vastaiseen taisteluun käytettävät rahat laittaa työsuojeluun tai liikenneturvallisuuteen ja hän jatkaa, että vain yksi neljästäkymmenestä kuolleesta vuoden 2000 jälkeen on ollut länsimaalainen. Pariisin 130 uhria olisivat 2014 hirmutekojen listalla vasta 16. sijalla. Terroristit eivät suinkaan ole hyökkäämässä länsimaita vastaan, korkeintaan muuta kuin pienenä sivujuonteena. Terrorismi ei edes ole varsinaisesti globaali ilmiö, vaan keskittynyt muutamiin harvoihin maihin. Terroristit eivät taistele meidän, vaan toistensa kanssa.   Valtaoja on eittämättä viisas mies, mutta terrorismin suhteen hän on täysin väärässä. Terrorismi on todellinen uhka, kunhan alan harrastajat alkavat toimimaan vähänkin järjen kanssa. Sähköjen katkaisu talviaikaan kylmässä teollisuusvaltiossa aiheuttaisi massakuolemia. Tai jos matkustajakoneen kaapanneet omasta ja lajitovereidensa hengistä piittaamattomat ihmishirviöt lentäisivät koneen päin Sosnyvy Borin ydinvoimalaa, joka on samaa tyyppiä kuin Tshernobylin laitos, saattaisi suuri osa Suomesta muuttua vuosituhansiksi asuinkelvottomaksi.   Niin saattaisi käydä myös siinä tapauksessa, että yhteiskuntasopimuksen kariuduttua maamme ajautuisi taas sadan vuoden tauon jälkeen sisällissotaan ja ydinvoimaloidemme sadat uraani- ja kymmenet plutoniumtonnit otettaisiin maanpuolustukselliseen hyötykäyttöön. Plutoniumin, joka lienee yksi myrkyllisimmistä aineista, puoliintumisaika on 30.000 vuotta ja puoliintumisia tarvittaisiin monia ennen kuin ihminen palaisi niemellemme. Kommentit (0) Valco-Sorsa 01.12.2015, 19:15 Eilen mainitsemani kokoomuspoliitikot ovat kuitenkin koulumenestyksensä puolesta olleet melkoisia pinkoja Kalevi Sorsaan verrattuna. Sorsa toimi menestyksellä 10 vuoden ajan maamme pääministerinä ja hän on Suomen historian pitkäaikaisin pääministeri. Sorsan taitavalla hallintokaudella Suomi kehittyi pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi.     Tämä siitä huolimatta, että muistelen Sorsan keskikoulun päästötodistuksen keskiarvon olleen noin 5,5. Siitä huolimatta häntä ei meinattu hyväksyä paikallisen työväenyhdistyksen jäseniksi, koska työväenyhdistys kaukaa viisaasti katsoi, ettei yhdistyksessä kaivata herroja. Sorsan maineen pilasi haukkamainen Veikko Vennamo, joka alkoi nimittelemään Sorsaa Valco-Sorsaksi, koska hänen katsottiin olevan vastuussa Imatralle perustetun sosialidemokraattisen kuvaputkitehtaan konkurssista.     Tehtaan piti tuottaa 100.000 kuvaputkea vuodessa, mutta niitä syntyikin vain 1000 kpl ennen toiminnan lakkaamista. Valcon konkurssi maksoi kansalle nykyrahassa 300 miljoonaa euroa, jota tuolloin pidettiin käsittämättömän suurena summana. Tämä talouspoliittinen skandaali katkaisi todennäköisesti Kalevi Sorsan presidenttitien.     Valcon konkurssin hinta tuntuu suurelta, mutta tässä yhteydessä kannattaa mieliin palauttaa, että Soneran Umts-kaupat, joilla ostettiin Saksasta ilmaa, maksoivat suomalaisille 4300 miljoonaa euroa eli lähes 15 kertaa Valcon verran ja 4000 euroa jokaista kattilakuntaa kohden.     Umts- hankkeesta suurimmaksi syylliseksi leimattiin silloinen liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen, jonka presidenttitien tapaus katkaisi ainakin toistaiseksi. Heinonen muuten oli seitsemän laudaturin ylioppilas, joten on ymmärrettävää, että hän pystyi hallitsemaan talouspolitiikassa selvästi isompia asioita kuin Kalevi Sorsa vaatimattomalta keskikoulupohjalta.   Pahaa pelkään, että, että Umts-kauppa oli kuitenkin pelkkää alkuverryttelyä Talvivaaran ja Olkiluodon ihmiskunnan kalleimman rakennuksen tuleviin tappioihin verrattuna. Nähtäväksi jää, kenen syyksi ne tappiot nimetään ja kenen presidenttitie katkeaa niihin sotkuihin. Kommentit (0) Prosenttilasku 30.11.2015, 19:43 Valtiovarainministeri Aleksander Stubb on herättänyt kiusallista huomiota, koska prosenttilaskennon kanssa on hänellä ollut ongelmia. Epäillään, ettei valtiovarainministeri hallitse prosenttilaskua, mutta rohkenen olla eri mieltä. Ylioppilaskirjoituksissa hän saavutti laajasta matematiikasta arvosanan C, joka todistaa sen, että kyllä hän alkeellisen prosenttilaskennon hallitsee. Voi tosin olla, että lasketun ymmärtämisessä voi saattaa olla ongelmia, koska yleissivistystä testaavassa reaalinkokeessa Stubb sai I:n, eli hän reputti. Tosin ei pidä vähätellä Stubbin opintosuorituksia, koska kykypuolue Kokoomuksen johtajaksi hän on soveliaampi kuin edeltäjänsä Jyrki Katainen. Kataisen ylioppilastutkinnon yleisarvosana oli C, mutta Stubbin peräti M. Presidenttiainesta molemmat miehet ovat eittämättä, koska heidän opintomenestyksensä on ollut selkeästi parempi kuin nykyisen presidentti Sauli Niinistön, jonka ylioppilastodistuksen yleisarvosana oli A. Ylioppilastodistuksen lukuaineiden keskiarvo oli 6,5. Niinistö sai tosin urheilusta 10, mutta seuraavaksi paras numero oli 7, joita oli useampiakin. Voimistelukin oli 7, joka on aika vaatimaton numero siihen nähden, että urheilusta oli täysi 10. Muuten Sauli Niinistön vaatimaton koulumenestys saattaisi olla hyvä lyömäase monille huolestuneille vanhemmille, jotka  voivat pelotella jälkikasvuaan sillä, että elleivät lukuhommat ala maittaa, saattaa käydä kuin Niinistölle. Kommentit (0) Olympiatoivoja 29.11.2015, 18:04 Vaihteeksi jotain myönteistäkin maamme urheilurintamalta. Parempaan päin on Suomen hiihto menossa, koska eilen paras suomalaismies oli 29., mutta tänään meni jonkin verran paremmin, koska Iivo Niskanen oli jo sijalla 27 pursuitissa, mitä se sitten onkaan. Myöskin Norjan miesten ylivoima alkaa hiipua. Nyt heitä oli vain kuusi kymmenen parhaan joukossa. Myöskään Norjan naiset eivät ole näköjään täysin lyömättömiä, koska ainakin yksi heidän tytöistään putosi sijalle yms., koska ei osannut laskea neljään, vaan lopetti hiihdon kolmannen kierroksen jälkeen. Norjalaiset kyllä pärjäävät hyvin hiihtokilpailuissa, mutta kansainvälisissä koulumenestystä mittaavissa Pisa-tutkimuksissa he häviävät selvästi suomalaisille, josta tämän päivän tapaus oli hyvä esimerkki. En jaksa uskoa, että seuraavissa talviolympialaisissa maamme hiihtäjät pärjäävät, mutta ohjaskelkkailusta voi tulla kultaa. Nimittäin Amerikan suomalainen Tristan Jeskanen on tulossa edustamaan maatamme kelkkailun kansainvälisellä huipputasolla. Kelkkailu voi olla tulevaisuudessa Suomen menestyslaji, koska se on ihan sopiva laji ylipainoiselle ja vauhtihurjastelusta pitävälle kansallemme. Seuraavat kesä olympialaiset ovat jo ensi kesänä ja yhteen aikaan näytti jo ihan selvältä, että taaskin maamme jää vaille himoittua olympiakultaa, mutta vielä on toivoa. Nimittäin eilen porvoolainen Arslan Khataev, 17 v. voitti hopeaa nyrkkeilyssä nuorten Euroopan mestaruuskisoissa ja hävisi loppuottelussa äärimmäisen niukasti. Tuossa iässä kehitys on nopeaa ja olympiakehässä mitalin väri voi kirkastua. Khataev on Suomen tsetseenejä ja tsetseenit ovat kovan kamppailijakansan maineessa. Arslan Khataev, 17 Arslan Khataev, 17 Arslan Khataev, 17 Arslan Khataev, 17 Arslan Khataev, 17Arslan Khataev Arslan Khataev, 17 Arslan Khataev, 17 Arslan Khataev Arslan Khataev Kommentit (0) Pienmäenlaskua 28.11.2015, 19:07 Taas meni Rukan mäkikisa plörinäksi. Kuopiolaisnero Pertti Pasasen Spede-linko on otettava pikimmiten käyttöön mäkikilpailuissa. Lajin sääntöjä voitaisiin muuttaa lisäksi myös siten, että alastulorinteestäkin luovutaan ja hypätään tasaisella kentällä. Kyllä silläkin tavalla miehet karsitaan pojista. Eivätkä tuuliolot haittaa touhua. Kilpailuasuna, jossa sellaista välttämättä tarvitaan, voisivat olla uimahousut, jolloin päästäisiin mäkihaalareihin liittyvistä sääntötulkinnoista. Oikeastaan aika hupaista, että mäkihyppyä pidetään inhimillisessä mielessä arvokkaana toimintona. Voi olla ulkoavaruudesta saapuvilla olennoilla tuhannen vuoden päästä ihmettelemistä jossain Lahden sementtimäessä. Pitävät sitä varmaan jonkinlaisena alkukantaiseen uskontoon liittyvänä rituaalipaikkana, jossa ihmisuhreja singottiin avaruuteen. Ihmisiä silloin tuskin enää on selittämässä satunnaisille muukalaisille hyppyrimäkien funktiota. Onneksi kuitenkin sätkyttelyhiihdon kilpailu saatiin vietyä kunnialla läpi. Kisa oli suomalaisittain huikean jännittävä, koska loppuun asti oli epäselvää, sijoittuuko yksikään suomalainen maailman cupin pisteille eli 30 parhaan joukkoon. Onneksi Anssi Pentsinen jaksoi taistella sijalle 29, vaikka perinteistä suomalaisten salaista asetta, eli Kiurun Akun sekoittamaa kuumaa mustikkasoppaa, ei ollut tarjolla. Muitakin hyviä sijoituksia poikamme saavuttivat Pentsisen pistepaikan lisäksi. Germaaneille emme pärjänneet alkuunkaan, mutta hehän ovatkin yli-ihmisiä. Sen sijaan suomalais-ugrilaisten sarjassa taistelimme ihan tasapäisesti virolaisten ja unkarilaisten kanssa. Ilahduttavaa oli sekin, etteivät Kiinan pojatkaan vielä pärjänneet ihan kaikille suomalaisille. Kommentit (0) Kuumat liköörit ja mehut	27.11.2015, 19:16
Arto Tiainen jaksoi kuitenkin sinnitellä pronssille, vaikka "kuuma likööri" jäi nauttimatta. Insbruckissa Tiaisella oli maaliin tultaessa toinen side vain yhdellä ruuvilla kiinni, muut kaksi olivat pudonneet ladulle. Koko sidekin irtosi loppumatkasta, mutta onneksi Tintti löysi kuitenkin yhden ruuvin, jonka hän paljain käsin kiersi jollakin tavalla kiinni ja lykki loppumatkan tasatahtia maaliin. Se tapaus tietenkin hidasti vauhtia ja Tintiltä meni sidevaurion vuoksi todennäköisesti hopea,joka kuuman liköörin avulla olisi saattanut kirkastua jopa kullaksi. Kaksi vuotta myöhemmin Holmenkollenin mm-kisoissa Tiaiselta meni 50 kilometrin kulta, kun hän ei saanut viimeisellä juottopisteellä "kuumaa mehua", mitä ihmettä se sitten olikaan. Kiurun Aku oli silloin jotenkin sotkenut juomapullot ja tarjosi vain kylmää mehua. Muistan, kuinka Savon Sanomissa kerrottiin, että Tiainen, miehinen mies, itki maalissa puuttunutta kuumaa mehua ja aikuisen miehen itkeminen järkytti syvästi pikkupojan mieltä. Siihen aikaan suomalainen mies ei turhia itkeskellyt eivätkä palloilulajien hikiset miehet toisiaan halailleet kuten nykyään. Kalevi Hämäläisellä olisi ollut mahdollisuus voittaa vielä vuonna 1968 Grenoblessa 50 kilometrin olympiakulta, mutta jostain silloin käsittämättömästä syystä häntä ei valittu joukkueeseen. Kun Porrassalmen karsintahiihtojen palkintojenjaossa kerrottiin olympialadulle valittujen nimet, eikä Kallun nimeä ollut listalla, nousi erään silminnäkijän lausunnon mukaan mies yleisön joukosta ja poistui paikalta, mutta kääntyi vielä ovella ja huusi, että "Vennamo voittoon". Se oli sitä aikaa maamme poliittisessa historiassa. Historiantutkijat ovat nyt selvittäneet, että Hämäläistä ei syrjitty poliittisin perustein, vaan häntä ei valittu, koska maamme naishiihtäjät olivat miehen mukaan tuloaan vastaan. Syytä naisten mielipiteeseen voi vain arvailla. Viimeisimmässä Kiveen hakatut kirjassa Arto Tiaisen kolme poikaa muistelevat lämmöllä isäänsä ja antavat ymmärtää, että isällä oli yksinään enemmän naisia kuin heillä kolmella pojalla yhteensä. Olisiko niin, että myös toinen Suur-Savon huippuhiihtäjä Kalevi Hämäläinen oli myös hanakka naisten perään. Kommentit (0)
Hojo	26.11.2015, 19:23
Antti Heikkisen kirjoittamasta Turus-Heikin elämänkerrasta sain selville, mistä on lähtöisin yhteen aikaan kyllästymiseen asti hoettu "hojo"-tervehdys. Simpauttajan ilmestymisen jälkeenhän suomalaiset hojottelivat toisiaan. Sittemmin hojottelu korvautui sanonnalla "päivää, että pätkähti".   Simpauttaja-kirjaansa Turunen löysi ”hojon” Tatran vuoristosta. Tatran vuoden 1971 MM-hiihtojen paikalliset katsojat kannustivat kilpailijoita huutamalla "hojo, hojo". Itse en noista kisoista tuota muista, mutta muistanpa sen sijaan, miten Tatran kisoissa kaikki meni poskelleen ja mitaliakaan ei meinannut Suomelle tulla. Sitten viimeisen päivän 50 km:n kisassa Oikarainen otti yllättäen kultaa ja pelasti maamme hiihtomaineen koko urheilevan maailman silmissä ja hiihtomaine säilyi aina Lahden vuoden 2001 mömmönkisoihin asti.   Oikaraisen voiton yllätyksellisyyttä lisäsi se, että Neuvostoliiton pelätty Vedenjin lähti minuutin Susi-Kallen jälkeen ja ohitti tämän jo alkumatkasta. 40 kilometrin virkistäytymispisteellä Susi-Kalle kuitenkin sai Kiurun Akun valmistamaa lämmintä mustikkakeittoa, jonka jälkeen hän innostui lykkimään loppumatkan niin hirmuista vauhtia ja onneksi vielä oikeaan suuntaan, jotta voitto oli selviö, kuten asia urheilukielellä ilmaistaan. Joskus aiemminhan vastaavassa tilanteessa eräälle suomalaisille oli käynyt niin, että hän ampaisi matkaan raketin lailla, mutta väärään, eli takaisin lähtöpaikan suuntaan. Kommentit (0)
Barcelona	25.11.2015, 18:21
Viime yönä me jalkapalloilun ystävät saimme seurata ottelua, joka oli suurta urheilun juhlaa, ja olinpa aistivinani ilmassa myös helleenisen kirkkauden tuntua. Barcelonan peliesitys Roomaa vastaan oli ilo silmälle. Uskon joukkueen olevan maailmankaikkeuden historian paras ja esimerkiksi maailmanmestari Saksan maajoukkueellekin se näyttäisi närhen vempaimet, jos sellainen koitos järjestettäisiin. Ymmärrän nyt täysin niitä Kupsin veteraaniosaston katsojia, jotka ovat vakuuttaneet, että parhaimmillaan Barcelonan pelityyli muistuttaa hyvin paljon 60-luvun Kupsin harrastamaa lyhytsyöttötaktiikkaa. Enää kuopiolaiset eivät enää pelaa yhtä iloista jalkapalloa, koska nykyään seura suosii kankeaita kookkaita hirvimäisiä pelaajia eivätkä Barcelonan säälittävän pienet metriheikit enää edes mahtuisi Kupsin joukkueeseen. Muutenkin viimeöinen ottelu toi mieleeni Kupsin. Lopetin nimittäin pelin katselun 5 – 0- tilanteessa ja muistin, että kerran siinä vaiheessa kun Hjk johti Kupsia Keskuskentällä 0 - 5, niin veteraani katsomosta huudettiin kotijoukkueelle asiantunteva neuvo, että "teillä alakaa olla jo kiire, jos meinootte ies tasapelliin piästä." Savossa osataan tuo sutkauttelun perinne, josta muualla maassa käytetään kansanomaisempaa naissukupuoleen viittaavaa termiä. Muistanpa, miten kerran pesäpalloilun Suomi-sarjassa, kun Suonenjoen Vasamalla ei peli kulkenut, Kiiskin-Saku huusi katsomosta käsin vähemmän asiantuntevan ohjeen, että ”pelatkaa pojat aikaa”. Kommentit (0)
Kenkärosvo	24.11.2015, 18:01
Likaisesta Harrista palautui mieleeni tapaus, josta kohuttiin vajaat 40 vuotta sitten. Nimittäin eräs erittäin tunnettu kansanedustaja ja entinen ministeri, josta kaavailtiin eräissä piireissä jopa vahvaa presidenttiehdokasta, sukupuoli ja puoluekanta jääkööt mainitsematta, käveli kerran ulos eräästä kenkäkaupasta jalassaan sieltä otetut maksamattomat kalliit saappaat. Myymäläetsivä säntäsi tämän merkittävän yhteiskunnallisen toimihenkilön perään ja otti tämän kiinni varkaudesta epäiltynä. Kuulusteluissa kiinniotettu vakuutti, että hän oli vain testaamassa kyseisiä kenkiä, jota parempaa selitystä on vaikea keksiä, ja tässä tapauksessa selitys näköjään meni läpi, koska syytettä ei nostettu. Tosin iltapäivälehdet huomioivat tapauksen näyttävästi. Toimittaja Harri Nykäsen mukaan todellinen selitys syyttämättä jättämiselle oli se, että eräs korkea poliisijohtaja, jonka nimen Nykänen kertoo kirjassaan, haki paperit ja hautasi syvälle arkistoonsa. Sama poliisijohtaja tapsi viettää aamuisin aikaa valtioneuvoston linnan ulkopuolella, koska silloin hän aina "sattumalta työmatkallaan" törmäsi tämän yhteiskunnan vallankäyttäjiin ja pystyi siten vaikuttamaan myönteisesti urakehitykseensä. Tosin ihan loppuun asti urakehitys ei jatkunut nousujohteisena, koska mies oli ensimmäinen korkea poliisipäällikkö, joka sai syytteen lahjoman vastaanotosta. Hän oli konsultoinut eräitä firmoja palkkiota vastaan, vaikka kyseinen konsultointi olisi kuulunut virkaan ilman erityiskorvausta. Tosin maallista tuomiota ei ehtinyt tulla, koska syytetty kuoli syöpään oikeuskäsittelyn aikana. Kommentit (0)
Matti Ahde ja siemensyöksy	23.11.2015, 19:33
Likaisesta Harrista palautui mieleeni myös Matti Ahteen ahdestelutapaus. Tämän vuosituhannen alussa TV-Nelosen palaneen käryä ohjelma paljasti, että sähkömiehellä ja Veikkaus Oy:n toimitusjohtajalla Matti Ahteella olivat niin levottomat kädet, että eräät työpaikan tytötkin niistä valittelivat. Sitä en ole onnistunut selvittämään, että olivatko Ahteen kädet yhtä vikkelät kuin isä Nitron vastaavat elimet, joista eräät toimittajatytöt valittelivat. Rikostoimittaja Harri Nykänen yritti julkaista asiasta uutisen Helsingin Sanomissa, mutta Uukuniemen tyttö Hesarin uutispäätoimittaja Reetta Meriläinen sen esti syystä, jota voi vain ihmetellä. TV-Nelonen asian kuitenkin paljasti, jonka jälkeen eduskunnan apulaisasiamies Pirkko K. Koskinen ryhtyi tutkimaan tapausta. Jotain hän saikin selville, koska toimitusjohtaja Ahde oli nopeasti entinen toimitusjohtaja. Koskinen oli ainakin saanut selville, että Veikkauksen toimitusjohtaja Matti Ahde oli käpälöinyt tyttöjä. Koskinen oli saanut selville myös, että siemensyöksykin oli tapahtunut jossain käpälöintitapauksessa. Harri Nykänen tosin ihmettelee sitä, että keneltä siemensyöksy oli tullut, ahdistellulta naiselta vai ahdistelijalta. Tapauksen jälkeen Matti Ahde valittiin  kansanedustajaksi, koska  luultavasti ainakin osa käpälöintiin syyllistyneistä Oulun vaalipiirin äänestäjistä arvioi hänet parhaaksi hoitamaan isänmaan asioita. Tietooni ei oli kuitenkaan tullut, että miestä muuten olisi palkittu virka-aikana suoritetusta aktista. Kommentit (0)

Hotelli Marskin terrori-isku 1977	22.11.2015, 18:56
Likainen Harri palautti mieleeni joulun alla 1977 Marskin kabinetissa tapahtuneen terrori-iskun, jonka kohteena olivat Kekkosen seuraajaksikin kaavailtu entinen ministeri ja silloinen talouselämän vahva vaikuttaja ja erään valtion erittäin suuren viraston pääjohtaja. Nimiä en tässä yhteydessä uskalla mainita, mutta Harri Nykänen ei niitä kirjassaan salaa. Virallisen tarinan mukaan kyseiset merkkimiehet olivat kabinetissa neuvottelemassa isänmaamme asioiden järjestämisestä, kun ihan yllättäen pyytämättä tai tilaamatta kabinettiin asteli viisi puukoin ja tikarein aseistautunutta miehenroikaletta. Vain uhrien ripeä, oma-aloitteinen ja urhoollinen toiminta esti pahemmat  henkilövahingot virallisen tarinan mukaan. Entinen ministeri torjui hyökkäyksen oikealla suorallaan, mutta pääjohtaja joutui turvautumaan tuoliin. Päällekarkaajat pakenivat kovan vastuksen yllättäminä. Myöhemmin terrori-iskusta tuomittiin neljä pikkurikollista lieviin rangaistuksiin. Nykäsen epävirallisen version mukaan entinen ministeri ja mahdollinen presidentti oli kabinetissa naukkailemassa viskiä, koska hän oli pääjohtajan esiliinana, joka oli tapaamassa virka-aikanaan naisystäväänsä tämän työpaikassa tämän työaikana. Ratkaisevalla hetkellä rakastavaiset yllätti naisenpuolen aviomies, joka jostain syystä ryntäsi iso puukko kädessä jostain syystää pakoon pinkaisseen pääjohtajan perään, joka haki turvaa entisen ministerin kabinetista. Muistan tapauksen selvästi ja senkin muistan, että entinen ministeri esitteli TV-uutisissa terävää oikeaa suoraansa ja harmi, ettei ammattinyrkkeilyn promoottori Elis Ask tapausta nähnyt, koska siinä hänelle olisi ollut se kauan etsitty iso hyvä mies. Nykäsen mukaan sekä poliisi että oikeuslaitos hyväksyivät tapahtumasarjasta kerrotun virallisen version ja joukko pikkurikollisia suostui korvausta vastaan ottamaan teosta tuomion. Ja tapauksella on sikälikin onnellinen loppu, että sekä uskottomalle aviovaimolle ja hänen aviomiehelleen hankittiin hyvät työpaikat korvaukseksi vaikenemisestaan. Kommentit (0)
Rehellinen kansa	21.11.2015, 19:56
Suomalaiset uskovat olevansa rehellistä kansaa ja ehkä niin onkin, sillä kansainvälisissä tutkimuksissa maamme on yleensä ollut yksi maailman vähiten korruptoituneimmista. Itse epäilen, ettei totuus ole niin yksiselitteinen. Muualla maailmassa poliitikkoja ja virkamiehiä ostetaan rahalla, mutta meillä sen sijaan viinapullo ajaa saman asian. Epäilyjäni lisää sekin, että Suomessa itsevalintamyymälöiden tavarahävikki on EU-maista Hollannin jälkeen toiseksi pahinta. Viikko sitten luin Jarmo Korhosen puolueiden rahanhankintaan liittyvästä korruptiosta kertovan Maan tavan ja ajattelin, ettei tilanne voi olla niin paha, mitä Korhonen antaa ymmärtää. Tänään olen lukenut Helsingin Sanomien entisen rikostoimittajan Harri Nykäsen muistelmia nimeltään Likainen Harri ja ymmärrän, ettei maamme korruptiotilanne ole niin pahaa, mitä Korhonen kertoo, vaan tilanne on vielä pahempi. Suomalaiset ovat sikäli erikoista kansaa, että me emme pelkää poliisia emmekä Jumalaa. Jumalaa emme pelkää, koska Jumala  tunnetusti on suomalaisten puolella, mutta poliiseja, tai ainakin poliisijohtoa alkaa väkisinkin pelkäämään Nykäsen kirjan luettuaan, mikäli kirjaan on yhtään uskominen ja miksi ei olisi uskominen, koska kunnian loukkaamisesta joutuu helposti tuomiolle ja kovien korvausten maksuun. Uskon Nykäsen kokeneena rikostoimittajana varmistaneen selustansa. Nähtäväksi jää, miten esimerkiksi Aarnion jutussa käy. Kokenut rikostoimittaja Nykänen ainakin näkee asiassa vahvasti salaliiton piirteitä. Hän vaikuttaa uskovan, että monenlaista laitonta Aarnio on tehnyt, mutta kokeneena rikostutkijana hän ei ole tehnyt läheskään kaikkea, mistä häntä syytetään. Esimerkiksi setelikasan kaivaminen sinkkiämpärissä omaan kukkapenkkiin, josta kotietsintää suorittavat poliisit sen miinaharavan ja rahakoiran avulla helposti löytävät, on temppu, johon Aarnion kaltainen taitava poliisi ei syyllisty. Eikä niistä seteleistä sitä paitsi löydy Aarnion sormenjälkiä. Kommentit (0)
Lappilaisia kulttuurivaikuttajia	20.11.2015, 17:23
Reidar Särestöniemen lisäksi vähäväkinen Lappi on tuottanut monta muutakin merkittävää kulttuurityöntekijää. Päällimmäisenä tulee mieleen ainakin Uutisvuodostakin tuttu kirjailija Jari Tervo ja hyvin paljon Tervoa muistuttava Arto Paasilinna, joka on monta kertaa sotkettu jostain syystä Helsingin ravintoloissa Jari Tervoon.   Arvostetuin Lapin kirjailijoista on Timo K. Mukka, joka jo 17-vuotiaana julkaisi maata järisyttäneen esikoisteoksensa ja nukkui nuorena pois kymmenen vuotta myöhemmin vanhan miehen sairauksiin. Luomisen tuska ahdisti kirjailija Timo Mukkaa ja ahdasmielisen Pellon ilmapiiriin kyllästynyt Mukka oli pahimman depression aikana jo valmis muuttamaan vaikka Heinolaan, joka on aika kova juttu, mutta näin hän ei kuitenkaan jostain syystä menetellyt. Koska jonnekin täytyi lähteä, lyöttäytyi Mukka kerran apupojaksi ystävänsä Reidar Särestöniemen mukaan Tukholmaan pystyttämään tämän taidenäyttelyä. Retki ei alkanut mitenkään lupaavasti, sillä Särestöniemen kuolematonta taidetta hinannut traktori upposi jo alkumatkasta Lapin jänkään, josta kulttuurityöntekijöiden täytyi se leikata irti kuin juustosta ja kangeta ylös. Perille Tukholmaan kuitenkin päästiin ja siellä voitin jo ottaa vähän rennommin, kuten Särestöniemi jälkeenpäin muisteli Erno Paasilinnan Timo Mukasta kertovassa teoksessa: "Ja sitte semmonenki aamu valkeni Tukholamasa että Arvo lähti ja Brita lähti. Saaniot lähti yhessä, Vappu meni. Kaikki meni. Timo sannoo, etä hän ei lähtis niin mielelhään, mitä varten mennä sinne syksyshen Laphin? Mie että tosinki saatana. Olemmepa näyttelyssä. Ja mehän siellä päivystimmä. Mutta met olimma niin mielenkiintoisia, etä meän ympärille keräinty semmonen omituinen remmi. Ko met kävimä mitä hurjimmisa paikoisa mitä Tukholmasta löyty. Se alko käymhän tyyhriiksi, meinas mennä päivän ansio aina siihen remhin. Yhtäkkiä päätimmä etä halvempi on olla Las Palmasisa kahen. Lähemmä sinne. Aamulla lähimmä Göteborginin junala. Meillä oli hotellista otettu raamattu matkasa ja met luimma ja selitimmä toisillemma Jobin kirjaa". Kommentit (0)
Reidar	19.11.2015, 19:07
Harva on se taiteilija, joka on Suomessa rahoiksi lyönyt, vaan enemmänkin maamme taiteilijat ovat joutuneet vierailemaan sosiaalitoimiston elämänluukulla. Reidar Särestöniemi kuitenkin osasi rahanhankkimisen taidon. Yhteen aikaan jopa paremman perheen tunnusmerkistöön kuului seinällä oleva Särestöniemen maalaus ja taistolaiset lapset. Ainakin hyvän tarinan mukaan, kun Reidar oli kerran neuvottelemassa Helsingin vuorineuvoksen kanssa taiteensa myynnistä isolla rahalla, saapasteli paikalla Reidarin veli Anton pensseli kourassa ja kysäisi taiteilijanerolta, että "pannaanko lissää punasta". Ja toisen melkein yhtä hyvän tarinan mukaan Helsingin vuorineuvos soitteli kauhtuneena Reidarille ja valitti, että tämän isolla rahalla ostetusta työstä varisee maali. Taiteilija kysyi ystävällisesti, että "vieläkös kuitenkin hinta näkyy" ja kun Helsingin vuorineuvos myönsi sen näkyvän, ihmetteli Särestöniemi, että "mitäs sinä sitten valitat". Kommentit (0)
Talouden ja taiteen suhteesta	18.11.2015, 19:16
Eilen filosofiakahvilassa keskusteltiin talouden ja taiteen suhteesta ja osallistuin innokkaasti asiaan, koska en kummastakaan asiasta mätään ymmärrä. Sen tiedän Jarmo Korhosen Mammutin luettuani, että ainakin poliitikkojen taulukaupassa liikkuvat suuret rahat. Eivät tosin niin suuret, kuin porno-, musiikki- ja elokuvateollisuudessa ja voi olla, että myös huume- ja asekauppa liikuttavat vielä suurempia taloudellisia arvoja – ainakin niiden alojen liikevaihto on ymmärtääkseni elintarvike-, auto- ja metalliteollisuutta suurempaa. Korostettakoon sitä, että en ole kuitenkaan ihan vasta-alkaja käytännön kuvataidepuolella, koska opiskeluaikanani ei nuorilla miehillä ollut parempaakaan tekemistä, kuin heitellä tikkaa iltakaudet keittiön seinään ja siinä yhteydessä tuli luotua tuo kuvan esittämä taideteos nimeltään Kylpevän naisen figuuri. Jokin aika sitten väitin, että Malevitsin Mustan neliön arvo olisi kymmeniä miljoonia euroja, mutta todennäköisesti olin jälleen kerran väärässä, koska arvo on suurempi. Kaikkitietävä Wikipedia korostaa taulun merkitystä seuraavasti: Malevitš esitteli Mustan neliön ensimmäisen kerran futuristien<https://fi.wikipedia.org/wiki/Futurismi> vuoden 1915 "0.10"-näyttelyssä, jossa hän ripusti sen kunniapaikalle huoneen nurkkaan, joka venäläisessä ortodoksisessa<https://fi.wikipedia.org/wiki/Ortodoksinen_kirkko> kodissa on varattu ikonille<https://fi.wikipedia.org/wiki/Ikoni>. Hän kutsui Mustaa neliötään "paljaaksi ikoniksi". Mustan neliön vaikutus kuvataiteen kenttään on ollut mullistava ja sitä pidetään 1900-luvun ikonina.[1]<https://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_neli%C3%B6#cite_note-Uimonen-1>Malevitš itse koki Mustan neliön maalaamisen niin järisyttävänä, ettei pystynyt sen maalattuaan syömään, juomaan eikä nukkumaan viikkoon. Kommentit (0)

Rönä	17.11.2015, 19:31
Suru-uutinen oli tämän päivän Savon Sanomissa. Kuopiolainen uljas mäkikotka Juhani "Rönä" Ruotsalainen on lähtenyt tuonilmaisiin mäkirinteisiin. " Rönän" muistan maan rohkeimmasta etunojasta ja varsinkin siitä, että hän paransi kerralla parilla kymmenellä metrillä maamme mäkihypyn pituusennätystä; edellinen Tauno Luiron ennätys kesti lähes neljännesvuosisadan.   Olin pikkupoikana seuraamassa, kun "Rönä" kilpaili Kyöpelin K-60 m noin talvella 1971. Erityisesti mieleeni on jäänyt, että ensimmäisen kierroksen jälkeen mies pisti häpeämättömästi tupakaksi, taisi olla vielä punaista Norttia, mäkisuksiin rennosti nojaillen. Itselläni oli ollut erilainen käsitys urheilusankareista. Tosin ihanteellinen käsitys oli saanut jo särön edellisenä kesänä, kun Savon Sanomissa oli kuva urheilukentällä tupakkaa polttelevasta Jorma Kinnusesta. Käsivarren tatuointikin näkyi ja siihen aikaan tatuointeja oli vain vangeilla ja merimiehillä.   Muuten Wada voisi tutkia tupakan doping-vaikutuksia. Tutkimusten mukaan tupakka on sikäli erikoinen aine, että se sekä rauhoittaa että piristää. Sillä saattaa olla suoritusta parantava vaikutus varsinkin keskittymiskykyä ja räjähtävyyttä vaativissa lajeissa ja se saattaa myös auttaa urheilijaa painonhallinnassa. Yhteen aikaan oli maailmassa viisi yli 240 cm:n korkeushyppääjää ja he kaikki olivat tupakkamiehiä. Nyt saattaa uusiin haamurajan ylittäjä Ukrainan Bohdan Bondarenko olla ihan savuton esimerkki urheilevalle nuorisolle. Kommentit (0)
Kaaos tai vahva johtaja	16.11.2015, 18:51
Dosentti Yury Shikalov oli viime torstaina Kuopion Isänmaallisen seuran vieraana. Hän on Venäjällä Volgan mutkassa syntynyt udmurtti, joka muutti 90-luvun alun sekasortoisina vuosina Suomeen. Opetteli suomen kielen, pääsi opiskelijaksi Joensuun yliopistoon, elätti itsensä aluksi naputtelemalla Pohjanmaan verstaassa trukkilavoja ja on nykyään Joensuun Yliopiston historian dosentti. Maratonin veteraanien Em-kisoissa hän oli parhaana suomalaisena kuudes sarjassa miehet yli 50 vuotta. Maraton ennätys on 2.43 ja osia. Hän on esimerkki hyvin Suomeen sopeutuneesta mamusta. Shikalov on viisas ja elämää nähnyt ihminen, joka tuntui kannattavan Putinia. Hän muistaa hyvin Jeltsinin, joka oli heikko johtaja. Shikalovin mukaansa Venäjällä on monista historiallisista syistä vain kaksi realistista vaihtoehtoa, jotka ovat joko vahva johtaja tai kaaos. Hän toivoi, että sitten kun Putinin aika on ohi, viisaat ihmiset osaavat valita hänelle yhtä hyvän seuraajan. Maantieteelle Venäjä ei mahda mitään ja valtava harvaan asuttu monikulttuurinen valtio ilman kansalaisyhteiskuntaa toimii edes jollakin tavalla kovan kurin avulla. Iivana Julma valtasi Siperian, vaikka paistoi itse välillä epäiltyjä vastustajiaan suurella paistinpannulla, Pietari Suuri valtasi Venäjälle tien merille, vaikka surmasi omin käsin epäiltyjä vastustajiaan ja Stalin valtasi puolet Euroopasta, vaikka tapatti samaan aikaan 10 - 20 miljoonaa epäiltyä vastustajaansa. Putin on tähän asti pitänyt kurin ihan silkkihansikkain. Kommentit (0)
Lastensuojelun tarve	15.11.2015, 20:04
Kalpan A-junioreilla, jotka ovat lähinnä lukio- ja ammattikouluikäisiä nuoria, oli tällä viikolla neljä ottelua viiden päivän sisällä. B-juniorit, jotka ovat lähinnä peruskoulun yläasteikäisiä, pääsivät helpommalla ja heillä oli vain kolme peliä neljässä päivässä. Ei ole ihme, että harva on se jääkiekkojuniori, joka käy koulunsa kunnialla loppuun. Toisaalta vain yksi sadasta tulee elättämään itsensä jääkiekkoviihdetyöläisenä. Olen sitä mieltä, että lastensuojeluviranomaisten tulisi kiinnittää entistä enenevämmässä määrin huomiota jääkiekkoa harrastavan nuorison tilanteeseen. Kommentit (0)
Huippu-urheilijan säännölliset elämäntavat	14.11.2015, 18:36
Huippu-urheilussa menestyminen edellyttää säännöllisiä elämäntapoja. Kuopiolaisen mäkihypyn maailmanmestari Matti Pietikäisen elämäntavat olivat hyvin säännölliset ainakin, mikäli yhtään on uskominen Arto Terosen ja Jouko Vuolteen kirjaa Urheilun valoja ja varjoa - Kiveen hakatut. Ja miksi ei olisi uskominen, koska kuvauksen Pietikäisen elämäntavoista on tarinan mukaan antanut maailmanmestarin naapuri . Matti heräsi kunnon työmiehenä klo 6 ja toimi työelämän palveluksessa peltiseppänä klo 7-16, kuten kunnon peltisepän kuuluukin. Tämän jälkeen hän vaihtoi urheiluvaatteet ja harjoitteli tunnollisesti klo 20 asti, kuten kunnon huippu-urheilijan kuuluukin.  Seuraava lainaus on sitten suoraan Terosen ja Vuolteen mainiosta kirjasta: "Sen jälkeen mies siistiytyi, puki ykköspuvun päälleen ja siirtyi kaupunginhotelliin. Muutama tunti kului hauskanpitoon, tanssittiin ja juteltiin sekä katseltiin naisia. Kun kapakat menivät kiinni, niin viisi minuuttia yli puolen yön Matti kolisteli kämpille, köpötteli yläkertaan jonkun naisen kanssa. Seuraavat kolme varttia jokainen voi kuvitella. Melko tarkalleen 00.45 kuuluivat taas askeleet portaissa, kun sen iltainen tyttöystävä lähti pois. Vielä ennen nukkumaanmenoa Matti veti jumpan, mikä päättyi siihen, että kun siihen aikaan oli rautapäällysteisiä hetekoita, niin Matti nousi päätyyn käsinseisontaan ja rojahti siitä suorin vartaloin punkkaan, mihin koko talo heräsi siis klo 01.00 - joka helvetin yö. " Tarina on hyvä, mutta Pietikäisen siskonpoika Heikki Savolainen, joka on yksi 22:sta Kuopion puhelinluettelon tuntemasta Heikki Savolaisesta, ei pidä tarinaa totena. Savolainen, joka asui samassa asunnossa Pietikäisen kanssa vakuuttaa, että tarinat enosta ovat kovasti liioiteltuja, koska  "koskaan en viinapulloa kotona nähnyt niin kauan kuin yhdessä asuttiin." Kommentit (0)
Valtteri Makkonen	13.11.2015, 19:15
Eilen saamani lukijapalaute palautti mieleeni Suonenjoen johtavan tietokilpailumiehen matematiikan- ja fysiikanopettaja Valtteri Makkosen, jota myös Kapuksi kutsuttiin, koska hän oli Suomen armeijan kapteeni evp. Olen sitä ikäluokkaa, ettei Kapu ehtinyt itseäni opettamaan, mutta lempinimi on minullekin samalla tavalla tuttu kuin Inssi ja Vempula, jotka olivat myös oppikoulun legendaarisia opettajia lapsuudessani. Suomen kansan tietoisuuteen Valtteri Makkonen pääsi, kun hän osallistui Kirsi Rautiaisen Tuplaan ja kuittiin. Muistelen, että kilpailuaiheena oli historia ja ettei hän kuitenkaan ihan pääpottia saanut.   Suonenjoen pitäjänlehdestä luin jutun, jonka mukaan sota-aikana kapteeni Makkonen toimi jossain vaiheessa propagandamiehenä ja huuteli kovaäänisellä linjojen yli asioita, joiden uskottiin heikentävän vihollisen taistelumoraalia; vaikkapa, että "tulkaa hakemaan leipää" ja muuta yhtä syvällistä. Kerran vihollisen panssarivaunu ampui Makkosen kovaäänisen tuhansiksi päreiksi. 70-luvulla Makkonen vieraili silloisessa Leningradissa ja törmäsi siellä vastapuolen panssarimieheen, joka väitti, että juuri hän ampui kovaäänisen tuhansiksi päreiksi. Merkillinen sattuma ja epäilen, ettei ollut sattuma, vaan järjestetty juttu.   Siihen aikaan tällaisia ihmeellisiä tapaamisia sattui yleisesti. Itsekin läksin nöösipoikana teit isäin astumaan ja vierailin syksyllä 1976 veteraanien mukana Petroskoissa, ja kuinka ollakaan kadulla minut pysäytti yllättäen täysin tuntematon ystävällinen herra, joka pyysi viemään terveisiä veljelleen Suonenjoen vanhainkotiin. Muistaakseni velipoika oli nimeltään Kaipainen tai Kaipiainen. Terveiset jäivät silloin jostain syystä viemättä, mutta toivottavasti kyseinen velipoika sattuu nyt tämän lukemaan. Kommentit (0)

Suomi - Viro-tietokilpailumaaottelu	12.11.2015, 19:11
Eilen meni vähän kiireen puolelle, koska yritin samaan aikaan kuunnella radiosta Kalpan peli, seurata telkkarista Suomen visailuhistoriasta kertovaa Teemakanavan Muistikuvaputkea, napsutella Teksti-tv:ltä jääkiekkokierroksen tilanteita ja erityisesti Kalpan junioripelien tapahtumia ja joutohetkinä yritin myös lukea loppuun Rehti-Korhosen Mammuttia.   Loppuillasta oli sitten paha mieli ja tunnelma pilalla. Tosin Kalpan miehet voittivat sarjajohtaja Tapparan vieraissa, joka oli jo seitsemäs voitto putkeen, joten kuopiolaisten Suomen mestaruus alkaa olla selviö ja Kalpan B-junnut kukistivat selvästi Kärpät, mutta sen sijaan A-junnut johtivat pitkään Kärppiä vieraissa 0-2, mutta romahtivat viimeisessä erässä ja hävisivät lopulta 4-2.   Mutta tuokin oli vielä pientä sen rinnalla, että Muistikuvaputkesta palautui mieleeni se karu tosiasia, että pieni Viro voitti 1960-luvulla Suomen tietokilpailumaaottelussa. Maaottelussa kunnostautui erityisesti heimoveljien Hardi Tiidus, joka oli liian kova luu Esko Kivikosken kipparoimalle Suomen joukkueelle. Tuollaisessa kisassahan aidosti mitataan kansakuntien sivistyksen tasoja, jonka vuoksi tunnen syvää myötä häpeää koko Suomen kansan puolesta. Yhtään ei lohduta se, että maamme tietokilpailujoukkue voitti sentään Pohjoismaiden mestaruuden.   Esko Kivikoski oli aikansa julkkis, joka ylsi muistaakseni lajissaan jopa mm-otteluun australialaista Barry Jonesia vastaan, mutta hävisi pistein. Kivikosken tietäjä perinnettä jatkoi viime vuosituhannen lopulla mikkeliläinen hammaslääkäri Erik Toivanen, joka voitti seitsemän Suomen mestaruutta putkeen. Olen muistavinani, että Toivasen kilpauran päätti häpeällinen karsiutuminen jo joidenkin Sm-kisojen alkuerissä. Muistikuvani mukaan hän ei hallinnut rintaliivien kuppikokoa koskevaa kysymystä. Kommentit (2)
Taidetta koteihin	11.11.2015, 19:18
Taas huomaan olleeni täysin väärässä. Olen uskonut, että maassamme on noin viisi kuvataiteilijaa, jotka elättävät itsensä taiteella ja muut 10.000 kpl taiteilijoita, joutuu elättämään itsensä sosiaalitoimiston elämänluukulta käsin. Näin ei ole asiainlaita todellisuudessa. Nimittäin kaikkien vaalien alla on maamme tauluntuotanto erittäin hyvä bisnes, koska poliitikot rahoittavat kampanjointinsa suurelta osin kaupittelemalla taidetta koteihin. Mikäli Rehti-Korhosen Mammuttiin ja poliitikkojen vaalirahoitusilmoituksiin on yhtään uskominen, ja miksi ei olisi uskominen, ovat maamme kotitalouksien seinät ja jopa sisäkatotkin taiteella vuoratut.   Taulukauppa on parahultainen tukimuoto poliitikolle, koska näin ansaittu raha ei ole vastikkeetonta eikä rahanantajaa tarvitse nimetä vaalirahaselvityksissä. Tulo on myös verotonta, koska myyjinä toimivat verovapaat tukiyhdistykset. Taulukaupan myyntivoitot voivat olla huimat, koska köyhä taiteilija ei kovin paljoa vaikkapa jostain grafiikan lehdestä voi pyytää.   Entinen puoluesihteeri Rehti-Korhonen epäilee, että ainakin erään pienen, mutta sitäkin vikkelämmän, merkittävän yhteiskunnallisen toimihenkilön taulujen myyntivoitot saattoivat olla senkin vuoksi huimat, koska työt edustivat siinä määrin abstraktia taidetta, ettei itse taideteoksia ehkä  ollut ollenkaan; tuskin edes kehyksiäkään.   Minulla on mielestäni erinomaisen hyvä näyttelyidea jollekulle maamme lukuisista taidekartanoista. Jonkun kesänäyttelyn aihe voisi olla poliittinen taide, ja poliitikoilta taidetta ostaneet henkilöt asettaisivat kohtuullista korvausta vastaan katseltaviksi poliitikkojen myymiä taideteoksia.   Minulla on lisäksi myös se hyvä idea, että kunhan omat yksityisasiani ovat lopullisesti toivottomassa solmussa, niin siirryn politiikkaan ja alan panemaan yhteisiä asioita kuntoon. Vaalirahoitus ei tule tuottamaan ongelmia, koska rahoitan sen myymällä arvotaidetta koteihin, kuten muutkin alan toimijat tekevät. Tosin kaupittelen vain omia töitäni, sillä ryhdyn tekemään lastulevylle jäljitelmiä yllä olevan kuvan esittämästä Katzimir Malevichin maailmankuulusta Mustasta neliöstä, jonka arvo lienee taidemarkkinoilla kymmeniä miljoonia euroja. Itse tulen myymään sitä kuitenkin huomattavasti edullisemmin eräänlaisena vaalierikoistarjouksena.   Kommentit (0)
Rehti-Korhonen	10.11.2015, 19:13
Jarmo Korhosen Mammutti on nyt loppusuoralla ja alan ymmärtää, että miehen yleisesti tunnettu hellittelynimi "Kelmi-Korhonen" on täysin harhaanjohtava ja sopimaton. Tästä lähtien miehestä tulisi käyttää hellittelynimeä "Rehti-Korhonen", koska Mammutista olen oppinut sen, että Keskustan johto oli täynnä kelmejä ja Korhonen todellakin oli yksi rehdeimmistä siinä porukassa.   Herjauskanteiden pelossa en rohkene mainita nimiä. Sen verran valotan kuitenkin asiaa, että eräs pääketkuista oli harmaana kalvinistina tunnettu merkittävä yhteiskunnallinen toimihenkilö, joka todellisuudessa olikin mitä kiivain sen muuvanniin värkin mies. Kuitenkaan hän ei onneksi ollut lämmin jaloviinan ystävä, eli juoppo, kuten monilla naippouteen taipuvilla miehenpuolilla on tapana, joten asialliset valtakunnan hommat tulivat kyllä hoidettua.   Joskus aiemmin olen kirjoittanutkin, että Keskustalla ei ole oikeassa seurassa, kun tämä Lapin lestadiolaisten ja Savon körttiläisten muodostama puolue, kuuluu Euro-parlamentissa liberaalien ryhmään. Mielestäni puolueen tulisi muodostaa yhteinen ryhmittymä eräiden Etelä-Italiasta valittujen parlamentaarikkojen kanssa.   Lopuksi kuuntelemme tunnelmaan sopivaa musiikkia. Eräs entinen merkittävä yhteiskunnallinen toimihenkilö esittää ajanhenkeen sopivan kappaleen Kysymyksiä; niitähän Korhosen Mammutti synnyttää. Muuten kiinnittäkääpä huomiota laulajan yhdennäköisyyteen Marlon Brandon kanssa. Luulen, että miestä on pidetty Brandon esikuvana, kun tämä esittää Mafia-johtaja Don Vito Corleonea. Videon sankaritenorin ja Don Vito Corleonin yhdennäköisyys on hämmästyttävä.   Jotkut jopa väittävät, että Kummisetä-elokuva liittyy muutenkin Suomeen ja että se filmattiin Suomessa ja Malmin mustalaiset näyttelivät mafiosoja. Itse kuitenkin epäilen tuota tietoa. Sen sijaan uskon vahvasti siihen, että käydessään Suomessa 1960-luvulla elokuvamies Peter Fonda sai idean Easy Rider-elokuvaan nähdessään TV-uutisissa jutun Eino Poutiaisesta ja hänen mopetistaan.   Sitten siunatuksi lopuksi laulua: https://www.youtube.com/watch?v=0O4zXAXd2AQ   Kommentit (0)
Viimeinen patruuna	09.11.2015, 20:13
Matti Pitkon hulvattoman huumorikirjan innoittamana omistan tämän illan Juuso Waldenille. Hänestä löytyy hyviä juttuja Pitkon kirjan lisäksi myös esimerkiksi Jukka Virtasen muistelmista ja edesmenneistä urheilijoista kertovasta Kiveen hakatut-kirjasta. Kiivas urheilumies Juuso Walden oli Kiveen hakatut-kirjan mukaan varsinkin jalkapallohullu.   Jalkapalloinnostus periytyi Juuson Englannin vuosilta. Hän oli siellä nuorena opiskelemassa bisneksen tekoa ja omaksui brittiläisen elämänmuodon. Juuson mukaan työpaikalla ensin syötiin alkupala, sitten puhuttiin 3 - 4 tuntia jalkapallosta, sen jälkeen mentiin lounaalle ja vasta sitten ryhdyttiin puhumaan bisneksestä.   Viime aikoina on Suomessa tehostettu julkisen sektorin tuottavuutta erilaisilla ohjelmilla, jotta julkisellakin puolella päästäisiin yksityisen sektorin tehokkuuteen. Minulla on vahva näkemys Juuso Waldenin päiväjärjestykseen tutustuttuani, että pikku hiljaa myös maamme virkamiehet alkavat saavuttaa saman tason.   Waldenilla itsellään ei ollut mainittavaa menestystä urheilunsaralla. Tosin Valkeakosken tehtaan puulaakijoukkueeseen hänestä tehtiin keskushyökkääjä. Valintaan varmaankin vaikutti hänen asemansa tehtaan johdossa, mutta lisäksi myös eräs Waldenin harvinainen anatominen erityispiirre oli ratkaisun taustalla. Juuson jalkaterät nimittäin muodostivat 90 asteen kulman ja sitä pidettiin potentiaalisen keskushyökkääjän merkkinä.   Kova jalkapallomies Juuso Walden harrasteli palloilun ohessa jonkin verran myös puunjalostustoimintaa. Viimeisenä patruunana, jollaisia ei enää ole, hän kantoi kokonaisvaltaisen sosiaalisen vastuun työntekijöistään. Näinä kasvottomien pääomien aikoina, jolloin lakkautetaan kokonaisia kaupunkeja ilman, että kukaan on asiasta vastuussa, on ikävä puunjalostuskapitalisti Juuso Waldenia. Hän kantoi huolta koko Valkeakoskesta puuttuen rohkeasti jopa kaupunkilaisten yksityiselämään.   Waldenin hallintokaudella Yhtyneiden paperitehtaiden jalkapallomestaruusturnaus oli kova juttu. Sellaiseen osallistui Valkeakoskella nuoruudessaan myös Jukka Virtanen Jämsänkosken tehtaan joukkueessa. Pahaksi onnekseen hän sattui ensimmäisen turnauspäivän iltana sammumaan patruuna Juuso Waldenin ikkunan alle. Siihen aikaan, jolloin patruunat vielä kantoivat kokonaisvaltaisen vastuun työläisistään, Juuso katsoi velvollisuudekseen selvittää, kuka oli turnauksen hengen pilannut nuorukainen.   Jämsänkoskelaiset valehtelivat tapauksen tutkinnassa, että tämä epäurheilijamainen palloilija oli joku Kaipolan tehtaan jätkä. Juuso uskoi ja kaipolalaiset lähetettiin kotimatkalle kesken turneen. Sen tapauksen jälkeen taiteilija Jukka Virtasta ei ole Kaipolan suunnalla arvostettu. Kommentit (0)
Itävalta-Suomi 1967	08.11.2015, 18:38
Vaikka itselläni on vanhoissa urheiluasioissa lähes absoluuttinen muisti ja väitän luotettavasti muistavani vaikkapa eri urheilutapahtumien tuulilukemat ja esimerkiksi senkin, että Helsingin olympialaisten maratonjuoksun kääntöpaikalla kilpailijoiden oli kierrettävä jämerä poliisimies nimeltään Eero Hämäläinen. se on urheilutieto, joka viimeistään erottaa miehet pojista, niin sitä en muista, että eilen mainittu pakinoitsija Matti Pitko oli vanha maaotteluratsu ja hän pelasi esimerkiksi Suomen jalkapallomaajoukkueessa Itävaltaa vastaan vuonna 1967.   Tuon ottelun muistan kyllä muuten selvästi. Se peli oli masentava kokemus. Poikamme hävisivät 2-1, vaikka siihen aikaan Suomi oli Pohjolan johtava jalkapallomahti. Poikiemme peliesitykseen vaikutti ratkaisevasti se, että vanttera puolustaja Timo Kautonen ajettiin kentältä, koska hänelle tuli jonkinlainen ajatuskatkos ja mies potkaisi täysin pelitilanteen ulkopuolella vastustajaa polvella ns. arkaan paikkaan.   Myöskin yleensä luotettavalle maalivahdille Martti Halmeelle sattui tuolloin heikompi päivä ja miehen maajoukkuepelit taisivat loppua tuohon peliin. Parhaimmillaan Halme oli loistava maalivahti. Hän esimerkiksi torjui Olympiastadionilla kesäkuussa 1966 Englannin tulevan maailmanmestarin Allan Ballin rangaistuslaukauksen.   Martti Halme oli patruuna Juuso Waldenin palkkalistoilla, eli hän pelasi Valkeakosken Hakassa. Se on osoitus suurkapitalisti Juuson avarakatseisuudesta. Hakan jälkeen halme siirtyi parin seurasiirron jälkeen Suomen kommunistiseen puolueeseen ja toimi Skp:n piirisihteerinä. Ainakin Matti Pitkon tavallisesti luotettavien muistelmien mukaan Halme pyysi myöhemmin Tiedonantaja-lehdessä tovereilta anteeksi pelaamistaan riistokapitalistin joukkueessa.   Matti Pitkon mukaan Martti Halme on rehellinen, tinkimätön suomalainen mies. Hieman meitä muita komeampi naisten sankari, mutta periaatteistaan hän ei ole koskaan tinkinyt. Kommentit (0)

 

 

Entinen työläiskiekkoilija	08.11.2015, 11:21
Tänään olen pitänyt lomaa Jarmo Korhosen raskaansarjan politiikkakirjasta ja lukenut urheilumies-pakinoitsija Matti Pitkon hulvattoman hauskoja puolikarkeita muistelmia, jotka eivät ehkä kaikilta osin täytä tieteellisyyden vaatimuksia, koska monta kertaa hyvä juttu ja totuus ovat sovittamattomassa ristiriidassa. Pitko itse myöntääkin kirjan takakannessa, että puolikarkeiden muistelmien totuusaste on kohtuullinen, mutta hyvää tarinaa hän ei pilaa kaikilla tosiasioilla.   Suomalaisen jääkiekkoilun rautakansleri Kalervo Kummolasta Pitko kertoo mm. seuraavanlaista mielenkiintoista:   Kummolan juuret ovat Hauhon Soijalan kylässä. Kalervo muutti perheensä mukana Australiaan 13-vuotiaana. Hänen ensimmäinen urheiluseuransa oli kommunistiseura Turun Veikot.  Niinpä ainakin tämän kirjoittajan mielestä Kokoomuksen kansanedustajanakin toiminut Kummola on eittämättä vanha työläiskiekkoilija.   Isä oli helluntalainen rakennusyrittäjä. Kalervo palasi Turkuun opiskelemaan ja sotaväkeen. Pitkon pakinan mukaan Kummola lähti Australiaan opiskelemaan kieltä ja sivistystä, mutta aika loppui kesken. Kale oppi vain englannin kielen.   Kummola jäi lopulta Suomeen, koska hän pelkäsi joutuvansa Vietnamin sotaan. Muut sisarukset asuvat yhä Australiassa ja liikemiesveli Ari Hagelberg Uudessa-Seelannissa. Veli muutti sukunimensä, koska  Kummola merkitsee paikallisessa kielessä miehen kalua. Eli nimellä on siellä sama merkitys kuin Jortikalla Suomen kielessä.   Kommentit (0)
Maailman paksuin kirja	06.11.2015, 19:06
Olen tähän asti kuvitellut, että Ruotsin kansan voittoisasta sotahistoriasta kertova Peter Englundin kirja nimeltään Voittamaton on maailman paksuin kirja, mutta tapani mukaisesti olen taas ollut väärässä. Nimittäin maailman paksuin kirja onkin Jarmo Korhosen maamme puolueiden rahanhankintatavoista kertova kirja Maan tapa. Tosin teos on vain 750-sivuinen, mutta jos se olisi kirjoitettu normaalilla kirjasinkoolla, se olisi 1500-sivuinen. Ja jos kirjassa olisivat normaalit otsikot, tekstiä elävöittäviä kuvia normaalista ja vielä normaali viiteluettelo, nousisi sivumäärä pitkästi kolmannelle tuhannella.   Olen lukenut Maan tavan puoliväliin ja olen kirjoittajan puolesta iloinen siitä, että kirja on niin paksu, että vain kaltaiseni henkisesti häiriintyneet ihmiset sen pystyvät lukemaan. Ne poliitikot, joita kirja käsittelee, eivät sitä ehdi tai jaksa lukea,  ja täten vältytään monilta kunnianloukkausoikeudenkäynneiltä.   Entinen Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen vetäytyi puoluekokoustappionsa jälkeen pahansuopien juorujen mukaan perunakuoppaan, mutta itse uskon, että vetäytyminen tapahtui tutkijankammioon ja ryhtyi tietokirjailijaksi, joka asia on menetys maamme kestävyysjuoksulle, koska mies oli yhteen aikaan lupaava maratoonari. Nyt Korhonen on ilmeisesti keskittynyt kirjoittamisen ohella voimaharjoitteluun ja hankkinut valokuvista päätelleen paljon uutta lihasmassaa. Olen varma, että jos kaltaiseni yleisurheiluvalmentaja saisi edes puoli vuotta opettaa hänelle kuulantyönnön tekniikkaa, niin meillä ei olisi mitään vaikeuksia päästä mukaan  yleisurheilun Timanttiliigan rahakentille. Kommentit (0)
Hyvät, pahat ja rumat	05.11.2015, 19:25
Tämä tarina on sitten tosi. Öylönnä kirjoitin rakkaassa päiväkirjassani siitä suomalaisen tv-viihteen huippuhetkestä, joka on se tapaus, jolloin juontaja Simo-Pekka Rantalainen Hyvissä, pahoissa ja rumissa kysyi tasavallan presidentti Martti Ahtisaarelta tämän alleen laskemisesta.   Yritin Youtubesta, josta yleensä täysin laittomina kopioina löytyvät kaikki mielenkiintoiset videot, löytää myös tätä kohtausta, mutta turhaa oli se vaivaa. Uskoin, että tämä hetki 22 vuoden takaa on poliittisella päätöksellä haluttu pyyhkiä pois kansakunnan muistista koska se vahingoittaa poliittisen järjestelmämme uskottavuutta.   Jutun kirjoitettuani avasin telkkarin ja tapani mukaisesti napsuttelin uutisten aikana kanavalta toiselle ja ohjelmassa Muistikuvaputki näytettiin juuri kyseinen kohtaus. Olen vanha skeptisyyteen taipuvainen herra, mutta häivähdyksen omaisesti uskoin tuolla hetkellä yliluonnollisiin ilmiöihin. Korostettakoon sitä, että Muistikuvaputki ei ole Yle-areenalla nähtävissä, mutta ohjelma tulee kuitenkin uusintana Teemalta tänään klo 23.30 ja muistaakseni myös lauantaina päiväsaikaan.   Muuten olen vahvasti sitä mieltä, että Hyvät, pahat ja rumat- ohjelmasarja tulisi näyttää kokonaisuudessaan uusintana. Vaikka sarjan esittämisestä on lähes neljännesvuosisata, niin vieläkin ihmiset sitä muistelevat. Samoin muistellaan myös sarjaa Hyvät herrat enkä keksi yhtään kappaletta syitä, miksi sitäkään ei voitaisi uusia. Kommentit (0)
Jäljet johtavat sylttytehtaalle	04.11.2015, 18:57
Entisen talkshow-juontaja Simo-Pekka Rantalaisen aikamiespoika pullisteli tänään lööpeissä Viivi Pumpanen-nimisen naisenpuolen kanssa, jota en tunne, mutta joka näytti hyvin syvähenkiseltä ja kauniilta nuorelta ihmiseltä. Lööpit palauttivat mieleeni pullistelijan isän Simo-Pekka Rantalaisen.   Mielestäni suomalaisen tv-viihteen korkein huippuhetki oli se, kun Simo-Pekka Rantalainen kysyi silloiselta tasavallan presidentti Martti Ahtisaarelta suorassa lähetyksessä, että pitääkö paikkansa uutinen, jonka mukaan Ahtisaari olisi laskenut lentokoneessa alleen, kuten kansa yleisesti uskoi.   Ahtisaari ei allekirjoittanut väitteitä alle laskemisestaan. Vaan vakuutti perättömän tiedon jälkien johtavan sylttytehtaalle. Noin neljännesvuosisadan olen miettinyt, mitä tekemistä sylttytehtaalla on asiassa, mutta onneksi meillä on Internet, joka meille asian paljastaa. Löysin vastauksen Helsingin kaupunginkirjaston ”Kysy mitä vaan ”-sivuilta, jossa kerrotaan seuraavaa:   Sanonnalla on karmea alkuhistoria: Syyskesällä 1931 Tattarisuolta, läheltä Helsinkiä, oli löydetty ihmisten ruumiinosia. Ne oli kuljetettu sinne noituuden harjoittamisen tarkoituksessa läheiseltä Harjun ruumishuoneelta. Jutun tutkinnan yhteydessä joutui epäilyksen alaiseksi myös Sörnäisissä ollut pieni sylttytehdas, jonka liepeiltä oli tavattu pahentuneita lihanjäänteitä. Ajan Sana repäisi asiasta otsikon: "Tattarisuon arvoitus selviää. Jäljet johtavat sylttytehtaaseen?". Lehti sai jutusta sakkoja, sillä raastuvanoikeus osoitti sylttytehtaan syyttömäksi mutta lentävä lause oli jo syntynyt.     1930-luku oli Lapuan liikkeen ja muilutusten aikaa. Ihmisiä katosi hämärissä oloissa ja silloin yleistyi Lapuan liikkeen äänenkannattajan käyttämä sanonta: "Johtavatko jäljet sylttytehtaaseen?" Hokema oli vilkkaassa käytössä poliittisissa pakinoissa ja eduskunnassa. Vähitellen sen sävy keveni, ja sylttytehdas alkoi merkitä ylimalkaan jonkin hämäränä olleen asian alkulähdettä. Lähde: Virkkunen Sakari: Suomalainen fraasisanakirja Kommentit (0)
Sivistyksen voima ja merkitys	03.11.2015, 18:05
Mikäli yhtään Uutisvuoto-nimiseen tv-ohjelmaan on uskominen, ja miksi ei olisi uskominen, niin 67 % suomalaisista uskoo horoskooppeihin. Horoskooppeihin uskoivat luultavasti yhtä vankasti jo muinaiset babylonialaiset, jotka osasivat ennustaa tulevaa ja määritellä ihmisten luonteita ja kohtaloita heidän syntymähetkensä perusteella tähtien sijaintien avulla.   Tosin muinaisten babylonialaisten aikaan ei tunnettu edes kaikkia aurinkokunnan planeettoja. Lisäksi babylonialaisten horoskooppien nykyistä luotettavuutta vähentää mielestäni se, että poliittisin päätöksin tehtyjen kalenterimuutosten vuoksi vuotuinen ajankiertokin on muuttunut viikkoja horoskooppiennustamisen keksimisen jälkeen.   Pahaa pelkään, että Georg Ots-vainaa kertoi meille suuren totuuden pohtiessaan eräässä laulussaan sitä, että muuttuuko ihminen ja mihin suuntaan. Ilmeisesti kansa ei ole uskomustensa suhteen juurikaan muuttunut sitten muinaisten babylonialaisten.   Tosin uskomusrintamalta kuuluu hyviäkin uutisia, jotka lisäävät toivoani siitä, että taikauskoa ja typeryyttä vastaan voidaan menestyksellä taistella valistuksen ja sivistyksen avulla. Nimittäin opiskeluaikaani tutkittiin Helsingin yliopiston opiskelijoiden, eli isänmaan suurimpien toivojen, näkemyksiä elämästä ja tämän tutkimuksen mukaan ainoastaan 37 % Helsingin yliopiston opiskelijoista uskoi horoskooppeihin.   Muuten jonkun itsensä pöhköksi opiskelleen maisterin kannattaisi tehdä väitöskirja astrologian kanssa kilpailevasta tulevaisuuden ennustusmenetelmästä sporologiasta. Wikipedia paljastaa asiasta seuraavaa:   Sporalogia on skeptikko Nils Mustelinin esittämä parodia astrologiasta. Sana on johdettu Helsingin slangin raitiovaunua tarkoittavasta sanasta spora, jonka juurena on ruotsin kielen sana spårvagn. Mustelin esitti sporalogia-oppinsa Ursan kustantamassa kirjassa Paholaisen asianajaja: Opaskirja skeptikolle vuonna 1989.   Mustelin huomautti kirjoituksessaan, että Helsingin kaupungissa liikkuvat raitiovaunut vaikuttavat kaupungin asukkaisiin paljon suuremmalla painovoimalla kuin kaukaiset planeetat, ja lisäksi ne synnyttävät tehokkaina sähkölaitteina sähkömagneettisia aaltoja. Mustelinin mukaan olisi aivan mielekästä laatia raitiovaunuhoroskooppeja, karttoja raitiovaunujen sijainneista jonkun henkilön syntymän hetkellä, ja yrittää päätellä niistä jotakin henkilön ominaisuuksista. Tähän Mustelin yhdistäisi raitiovaunulinjojen numeroiden numerologista tulkintaa. Kommentit (0)

 

 

Sivistyssuku	02.11.2015, 18:59
Arvokkaan, vakavamielisen ja sivistyneen vaikutelman antavat kuvan 1920 -luvun Suonenjoen Rieponlahden nuorisoseuralaiset. Pyhävuatteet on jokaisella eikä kukaan irvistä tai tee aasinkorvia toiselle, kuten nykyajan nuorilla on tapana tehdä vastaavanlaisissa tilanteissa. Etualalla istuva hienostunut neiti on yksi äitini tädeistä, eli hän on joko Hanna tai Elina Könönen.   Eilen kerroin siitä, kuinka jääkiekkoilija Ruudut ovat vanhaa sivistyssukua, josta moni on edennyt professorin arvoon ja asemaan. Mutta vanhaa sivistyssukua olen tavallaan itsekin, koska kuvan Hanna tai Elina Könönen oli pitkään piikana professori Nevanlinnalla. Luulen, että kyseinen Nevanlinna saattoi olla jopa maailmankuulu matematiikan professori Rolf Nevanlinna, joka tunnettiin äärimmäisen älykkäänä herrana.   Hän oli niin älykäs, että vuonna 1940 hän piti radiossa esitelmän, jossa hän ylisti natsi-Saksan valtakunnan marsalkka Herman Göringiä, jonka älykkyysosamäärän amerikkalaiset psykologit määrittivät olevan noin 140, sankarilliseksi valtiomieheksi. Nevanlinnan mukaan Göring toteutti häntä vielä älykkäämmän Adolf Hitlerin rinnalla Saksan uutta nousua. Sittemmin huippuälykäs Rolf Nevanlinna toimi myös suomalaisten vapaaehtoisten SS-miesten toimikunnan puheenjohtajana. Siihen porukkaan ei kusipäitä huolittu.   Kommentit (0)
Vakavarainen jääkiekkotappelija	01.11.2015, 15:55
On vaikea ymmärtää sitä, että yhteiskunnassa pidetään arvostettuna toimintona urheilulajia, jossa täysin sääntöjen mukaan voidaan aiheuttaa vastustajalle ainakin aivovamma ja johon lajiin näyttää kuuluvan erottamattomana osana myös tappelut ilman sääntöjä, toisin kuin esimerkiksi vapaottelussa tai nyrkkeilyssä, joissa on tiukat säännöt. Jos vaikkapa pesäpallossa tai curlingissa osallistuja ryntäisi kanssapelaajansa kimppuun ja alkaisi takomaan nyrkeillä tämän aivoaluetta, olisi tapahtuma skandaali ja päällekarkaaja saisi pitkän lähestymiskiellon pelikentälle ja tuomion pahoinpitelystä.   Mutta jääkiekon ystävät ovat jopa valmiita maksamaan huomattavia summia moisen urheilulajin katselusta. Joukkueet ymmärtävät värvätä riveihinsä hyviä tappelijoita ja heille myös maksetaan tappelullisesta lahjakkuudestaan. Älykäs urheilijanuorukainen Jarkko Ruutu, jonka peruskoulun päästötodistuksen keskiarvo urheiluharrastuksesta huolimatta oli 9,4, ymmärsi tämän elämän realiteetit. Hänen lahjakkuutensa ei olisi riittänyt jääkiekon huipulle puhtaana taitopelaajana, mutta Ruutu oivalsi sen, että joukkueen sikaosaston miehille maksetaan maailmalla ihan hyvin, koska kansa haluaa nähdä väkivaltaa ja niinpä hän kouli itsestään hyvän jääkiekkotappelijan.   Tällä ominaisuudella hän peruskoulupohjalta tienasi NHL:n rahakaukaloissa monin kertaisesti sen, mihin olisi yliopistomiehenä yltänyt. Tämän ja monta muuta mielenkiintoista asiaa voi lukea Jarkko Ruudun juuri ilmestyneestä Tuomas Nyholmin kirjoittamasta muistelmateoksesta nimeltään Jarkko Ruutu - Jumalainen näytelmä.   Luulen, että hyvää professorisukua oleva Jarkko Ruutu olisi menestynyt myös tiedemaailmassa. Hänen isoisänsä oli aatehistorioitsijana kunnostautunut professori Martti Ruutu. Tietääkseni samaa tiedemiessukua on myös professori Yrjö Ruutu, joka toimi mm. valtio-opin professorina ja harrasti siinä sivussa innokkaasti myös käytännön politiikkaa. Hän oli mm. ennen sotia perustamansa Suomen Kansallissosialistisen liito:n puheenjohtaja.   Kysyin kerran  fasismintutkija Oula Silvennoiselta, että voisiko Yrjö Ruutun luokitella fasistiksi, mutta ei voi. Vaikka mies nuoruudessaan toimi jääkärivärvärinä ja oli kuningasmielinen, niin hän ei ollut edes äärioikeistolainen vaan selvästi vasemmistolainen. Kansallissosialismista luovuttuaan hän liittyi ennen sotia sosialidemokraatteihin ja sodan jälkeen mies siirtyi joksikin aikaa SKDL:n jäseneksi. Tosin kansanedustajaehdokkaaksi ei entistä kansallissosialistia huolittu.   Kommentit (0)
Suvorov-Suhonen	31.10.2015, 21:08
Viime viikolla oli kaupunginmuseolla tilaisuus, jossa museo- ja matkailuihmiset keskustelivat tykkilotjan rakentamisesta. Suomen sodan aikaan Saimaan vesistössä sekä ruotsalaiset että venäläiset käyttivät toistensa teurastamisessa apunaan tykkilotjia. Ne olivat noin 14 metriä pitkiä, nelisen metriä leveitä ja vajaan metrin syvyisiä aluksia, jotka liikkuivat purjein ja soutamalla. Lotjissa oli yksi tai kaksi tykkiä.   Saimaan alueen matkailupäälliköllä oli idea siitä, että tuollainen lotja voisi kierrellä matkailunähtävyytenä eri puolilla Saimaata ja sitä voisi myös vuokrata monenlaisten tilaisuuksien, vaikkapa polttareiden tai hautajaisten pitopaikaksi. Matkailupäällikkö itse oli suunnitellut, että hänen tuhkansa voisi vallan mainiosti ampua tuollaisen lotjan tykillä Saimaaseen.   Idea todettiin hyväksi ja kannatettavaksi ja ainoastaan rahoitus koettiin ongelmaksi. Eu:lta todennäköisesti saisi jotakin, koska sen tiedetään yleisesti tukevan mitä kummallisimpia hankkeita. Kunniltakin voisi saada jotakin ja firmoiltakin tietysti kannattaa ainakin pyytää.   Itse keksin mielestäni hyvän idean, joka sai paikalla olleet katselemaan minua mietteliään näköisesti. Minusta rahaa voisi pyytää venäläisiltä oligarkeilta. Ovathan he isänmaallista väkeä ja heidän isänmaallisuuteensa kannattaa vedota. Heille on syytä korostaa sitä, että myös venäläisillä oli käytössä tykkilotjat.   Kannattaa myös tähdentää sitä, että Suomen sodassa venäläisiä johti generalissimus Aleksander Suvorov, jota pidetään tällä hetkellä Venäjän sotahistorian suurimpana sankarina. Hän on venäläisille sama kuin monille suomalaisille Mannerheim, mutta toisin kuin Mannerheim, Suvorov ei hävinnyt ainuttakaan taistelua ainakaan venäläisen virallisen sotahistoriankirjoituksen mukaan.   Tuollainen jykevä purjeilla ja airoilla liikkuva tykkilotja lienee mykyihmiselle liian hidas kulkupeli ja niinpä siihen on syytä asentaa akulla käyvä sähkömoottori. Tässä vaiheessa on syytä muistaa, että Varkauden konkurssiin menneen litiumakkutehtaan osti venäläinen liikemies ja hän saattaisi innostua asiasta, jos firman logo näkyisi jossain edes pikkuisen-   Tykkilotjan nimeksi kannattaa perinteisessä YYA-hengessä laittaa Suvorov-Suhonen. Nimi saattaisi houkutella itänaapurin turisteja ja aluksella voisi vaikkapa kiertää Saimaan rantoja, joissa vielä löytyy Suvorovin rakennuttamia linnoitteita. Tuo nimen jälkiosa Suohonen taas viittaa siihen, että ainakin Savon Sanomien mukaan generalissimus oli alkujaan Savon Suhosia, kuten myös Ruotsin historian suuri sankari Tage Erlander.   Muuten vieraillessani viime kesänä uukuniemeläisten mukana kannaksella, siellä sikäläinen äärimmäisen viisas ja tietävä opas kertoi, että presidentti Putinin vaari oli Tverin karjalaisia ja että hän oli ollut Stalinin luottokokki. Savon Sanomathan tiesikin jo vuosia sitten kertoa, että Putinit olivat alunperin Pulkkisia. Ja kyllähän presidentti Putin onkin ihan savolaisen pienviljelijä-metsurin näköinen ja jopa tapainenkin. Kommentit (0)
Luonnonsuojelutyötä	30.10.2015, 19:08
Eläinsuojeluasia on tällä hetkellä ajankohtainen asia viime maanantaina telkkarissa nähdyn teurastusohjelman ansiosta, jonka vain lujahermoisimmat pystyivät katsomaan, ja se on oikein. Kummallista on, että jos kerta viattomia luontokappaleita pitää tappaa, niin niistä ei nykyvehkeillä saada henkeä hetkessä pois. Kiiskin-Aaro Kärkkäälässä osasi vuosikymmeniä sitten tehdä asian sen aikaisilla välineillä ihan siististi. Hän ei edes puhunut sian teurastamisesta vaan sian pesusta, joka kuulostaa vähemmän ahdistavalta asialta.   Itsekin päätin viime kesänä keskittyä eläinsuojelutyöhön ja pyysin lankomiestä virittämään Uukuniemelle Pyhäjärven rannalle minkinloukkuja. Ennen nimittäin maisemaa elähdyttivät erilaiset vesilintupoikueet, jotka saattoivat marssia reippaasti rivissä emonsa johdolla makkaran grillauspaikalle norkoamaan erilaisia herkkuja. Nykyään ei noita siivekkäitä pikku nisäkäsystäviämme enää näy, mutta minkkejä sen sijaan näkyy. Yksikin juosta jolkutti häpeämättömästi keskellä päivää pihan läpi muina miehinä ja siitä sain ajatuksen loukkujen virittämisestä.   Luulen, että minkkien lisääntymisellä ja lintujen katoamisella on jonkinlainen syy-seuraus-suhde. Wikipedia näyttää kertovan senkin, että minkit ovat ainakin Amerikassa hävittäneet piisameja, joita ei nykyään enää näe missään. Vielä 70-luvulla Petäiselläkin oli rikas piisamipopulaatio, joka raivasi innolla rehevöityneitä rantavesiä, mutta enää ei ole jäljellä ainuttakaan. Ilmeisesti maamme kahdesta vieraslajista minkki on perinyt voiton ja se on selvästi suurempi paha alkuperäislajien kannalta. Piisamista minulla ei ainakaan ole mitään pahaa sanottavaa.   Mutta ei mennyt minkki lankomiehen loukkuihin. Jos olisi jäänyt, olisin pyytänyt lankomiestä varovasti kantamaan pikkupedon jonnekin vähän kauemmaksi ja järkeäkin sille olisi voinut yrittää vähän puhua siitä, että lintupoikueet pitää jättää tästä lähtien jättää rauhaan.   Kommentit (0)
Suomi-verkkarit ja monot	29.10.2015, 19:23
Ja taas vaikuttaa siltä, että olen kirjoittanut ropakantaa. Olisin nimittäin ollut valmis kaksi sormea vaikka missä vannomaan, että Olavi Virta lauloi Punaiset lehdet Seutulan reissunsa aikana Suomi-verkkariin sonnustautuneena. Mutta nyt sain lukijapalautetta luotettavista lähteistä, jonka mukaan Olavi Virta ei laulanutkaan suomiverkkari päällä Punaisia lehtiä vaan Peter von Bagh ja kumppanit todistavat painetussa sanassa seuraavaa:   "Ja eräänä kauniina päivänä klo 11.30 Virta tuli Suomi-verryttelypuvussa ja monoissa ja lauloi Kun ilta ehtii, joka oli hänelle tuttu tango. Jälkeenpäin selvisi että hän oli päässyt kaupunkiin pyykkiauton mukana puntikselle. Hän lauloi kaksi otosta kummastakin levynpuolesta - toinen oli Annabella - ja siihen meni varttitunti. Pyykkiauto odotti sen aikaa".   Eli tällä kertaa todellisuus oli vielä taruakin ihmeellisempää. Toisaalta mielikuvani Suomi-verkkarista ja Punaisista lehdistä on niin vakuuttava, että uskon, että Ola on ehkä jollain toisella Seutulan keikallaan levyttäneen sen. Hän ei ollut nimittäin mikään vesipoika, kuten eivät muutkaan kansan rakastamat viihdetaiteilijat, koska arvostetun suomalaisen viihdetaiteilijan tulee olla renttu eikä mikään pyhäkoulupoika.   Muuten olen sitä mieltä, että koko ajan latistuvia Seinäjoen tangokuningaskilpailuja voisi elävöittää se, että esiintyjät sonnustautuisivat Suomi-verkkareihin ja monoihin, kuten perinteet edellyttävät.Lopuksi tunnelmaan sopivaa musaa. Ola laulaa sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten kera. https://www.youtube.com/watch?v=tYpy88fwKP0 Kommentit (0)

 

 

258 minuuttia 28 sekuntia	28.10.2015, 18:06
Kalpan viimelauantainen peli oli ilo silmälle. Joukkueen pelityyli toi mieleen vallan muinaisen Neuvostoliiton punakoneen esitykset parhaimmillaan, tosin sillä erotuksella, että kuopiolaisten vauhti oli huomattavasti kovempaa kuin muinaisten haalistuneiden punanuttuja. Vahva mestarisuosikki Hifk oli täysin altavastaajana kaksi ja puoli erää. Tosin Kalpa johti kenttätapahtumiin nähden ansaitsemattomasti vain 3 - 0. Totesinkin siinä vaiheessa ääneen, että kuopiolaisten ensimmäinen Suomen mestaruus näyttää olevan selviö.   Sitten kolmannen erän puolivälissä Hifk teki minuutin sisällä yllättäen kaksi helppoa maalia ja jouduin toteamaan ääneen, ettei Kalpan mestaruus taida sitten ollakaan selviö. Ilmeisesti on niin, että nopeaa ja taitavaa jääkiekkoa pelaavan joukkueen peli myös sekoaa helposti, ainakin mikäli erotuomari sallii sen, että jääkiekon pelaamisen sijasta aletaan painimaan. Niinhän kävi myös Neuvostoliitolle talviolympialaisissa vuonna 1980 Usa:n koulupoikia vastaan, kuten kaikki, jotka urheilusta jotain tietävät, tietävät.   Muuten Kalpan maalivahti Eero Kilpeläinen on ennen tätä iltaa pelannut jo 209 minuuttia päästämättä maaliakaan. Tps:n Kimmo Lecklinin ennätys 258 minuuttia 28 sekuntia kaudelta 97-98 on siis vaarassa rikkoontua. Jäämme seuraamaan tilannetta. Kommentit (0)
Reliikki	27.10.2015, 19:13
Uskonnollista herätyskokousta muistutti viimeisin Kalpan peli lauantai-iltana, sillä alkuseremonioiden yhteydessä Sami Kapsen pelipaita nostettiin hallin  kattoon eräänlaiseksi pyhäinjäännökseksi, joka tapahtuma sopi hyvin uskonnollisen herätyskokouksen henkeen. Tosin meillä evlut-puolella noita reliikkejä ei juurikaan harrasteta toisin kuin katolisella puolella.   Muistelenpa, että jopa Jeesuksen esinahkoja on pyhäinjäännöksenä ainakin kolmessa eri katolisessa kirkossa, ja ongelmia tulee asiasta syntymään sitten, kun Jeesus geeniteknologin turvin kasvatetaan esinahasta uudelleen kokonaiseksi ihmiseksi. Kuka senkin sitten ratkaisee, kuka kolmesta Jeesuksesta on se oikea?   Täpötäysi Kuopion jäähallin katsomo seurasi paidan nostoa hurmioituneena ja tuskin monikaan silmä säilyi kuivana. Itse törmäsin juhlallisuuksien aikana häivähdyksen omaisesti siihen itselleni harvinaiseen tunteeseen, että ajattelin olevani yksi tervejärkisimmistä ihmisistä kaikkien 5100 lajitoverin joukossa.   Kapasta itseään muistettiin lämminhenkisin puhein ja lopuksi juhlakalu itsekin avasi sanaisen arkkunsa ja kiitti lämminhenkisesti kaikkia muita, paitsi ei itseään. Erityisesti mieltäni lämmitti ex-rouvan kiittäminen 20 yhteisestä vuodesta. Sami on hyvä ja jalo ihminen sekä herrasmies. Harva suomalainen mies jaksaisi kiittää ex-rouvaansa sen jälkeen, kun ex-rouva lähtee itseään 16 vuotta nuoremman ex-jääkiekkojuniorin mukaan ja saa vielä pian sen jälkeen rattijuoppoustuomion sen vuoksi, että ohjasi juopuneena pensatonta autoa, jota työnsi yhtä juopunut ex-jääkiekkojuniori.   Niin ainakin kertoi arvovaltainen 7-lehti, jota parturissa tutkin noin vuosi sitten. Puoli vuotta sitten samaisen arvovaltaisen 7-lehden mukaan ex-rouva Kapanen ja ex-Kalpan juniori ovat kasvaneet erilleen ja ex-rouva on nyt sillee ex-jalkapalloilija Pele Koljosen kaa. Kuten aiemminkin olen todennut, Kuopio on paheellinen ja intohimoja kuohahteleva kaupunki. Kommentit (0)
Vilpittömät onnittelut Seinäjoelle mestaruuden johdosta	26.10.2015, 18:42
En ole katkera, mutta kuitenkin tuntuu siltä, että kyllä maamme jalkapalloilun painopiste on edelleenkin Kuopiossa vaikka Seinäjoki mestaruuden tällä kertaa veikin. En syytä enkä väitä, mutta totean, että eilen ottelussa Hjk:a vastaan Kups marssitti pelin loppuvaiheessa kentälle seitsemän oman maakunnan miestä, jotka pyörittelivät kankeita helsinkiläisiä mennen tullen, mutta sen sijaan koko Sjk:n joukkueessa on pelkästään kolme oman maakunnan miestä, joita tuskin, niin ainakin vahvasti uskon, vaikka en tiedä, ei voi päästää yhtä aikaa kentälle.   En ole kateellinen, mutta suorittaessani kymmenisen vuotta sitten maakuntamatkan Pohjanmaalle ostaakseni Pauli Nevalan runokasetin, havaitsin, että Seinäjoella ei panosteta hengenkulttuuriin, vaan kaupungin kirjasto oli ylivoimaisesti Suomen huonoin. Mainitsinkin ääneen asiasta ja nyt olen saanut kuulla, että seinäjokelaiset innostuivat asiasta ja rakensivat maamme parhaan kirjaston. Silminnäkijöiden mukaan joka hyllylle ei edes riitä kirjoja.   Ilokseni huomasin maakuntamatkallani myös sen, ettei siihen aikaan Seinäjoella ollut minkäänlaista merkkiä jalkapallokulttuurista ja uskoin, ettei Seinäjoki koskaan tule uhkaamaan Kuopiota maamme johtavana jalkapallokaupunkina. Nyt tosin vierastyöläiset hankkivat Sjk:lle Suomen mestaruuden, mutta uskon kuitenkin, että se jää historian viimeiseksi mestaruudeksi, koska jo Sanassa muistaakseni sanotaan, ettei kannettu vesi kaivossa pysy.     Huolestuttavaa kuitenkin Kuopion jalkapallomaineen kannalta on se, että Seinäjoelle on valmistumassa Suomen, ellei peräti koko Pohjoismaiden, paras jalkapallostadion. Se on kuulemma niin suuri, ettei joka riville tule katsojia riittämään. Korostettakoon sitä, että jalkapallo saapui Seinäjoelle vasta viisi vuotta sitten ja nyt siellä jo on maamme paras jalkapallostadion. Turhaan eivät seinäjokelaiset sanokaan, että se, mitä muualla vasta suunnitellahan, niin se on Seinäjoella jo tehty. Kommentit (0)
Peliäly	26.10.2015, 18:36
Eittämätön tosiasia on, että jalkapalloilu on maailman suurin ja tärkein kulttuurimuoto. Minulla on unelma suomalaisesta jalkapalloilusta. Unelmani on, että koska maamme huippulahjakkuuksia on nykyään ihan turha lähettää kasvamaan korkoa Keski-Euroopan rahakentille, koska siellä heidän perustaitotasonsa ei riitä, vaan he tulevat istumaan kolmosdivisioonien vaihtopenkeillä ja menettävät siellä loputkin taitotasostaan, joten heidät tulisi koota johonkin suomalaiseen seuraan, jossa heistä valmennettaisiin maallemme fyysisesti ja henkisesti vahva maajoukkue, joka edellä mainituilla ominaisuuksilla korvaisivat puuttuvan taitotasonsa ja nostaisi maamme maailman 50 parhaan kansakunnan joukkoon Fifan listoilla.       Edellä mainitun unelmani vuoksi kannatin Hjk:a päivän ottelussa Kupsia vastaan. Helsinkiläisillä olivat vielä pienet mahdollisuudet Suomen mestaruuteen, jonka toivon heidän voittavan. Mutta eivät voittaneet, koska myös Seinäjoki ja Rovaniemi voittivat omat pelinsä ja Hjk jäi pronssille, joka asia on vakava takaisku maamme jalkapallokulttuurille.       Mutta kuitenkin iloitsin ottelussa kuopiolaisten osoittamasta oivallisesta peliälystä, vaikka muuten pidin vierasjoukkueen puolta. Kups oli loppuhetkillä häviöllä 0-1. Sitten joukkue päästi kentälle lupaavat juniorinsa ja Hjk jäi näiden poikasten pyörityksessä täysin alakynteen. Loppuminuuteilla Kups sai ihan ansaitun rankkarin.       Hjk:n kannattajat alkoivat tuomion protestiksi rikkomaan oman katsomoläävänsä aitoja, joita oli pystytetty joukkotappelun estämiseksi. Järjestysmiehet osoittivat tässä tilanteessa oivallista peliälyä eivätkä puuttuneet mitenkään katsomoaitojen rikkomiseen, koska henkilövahinkojen vaara oli tilanteessa ilmeinen. Nimittäin Kuopion ylipainoiset ja yli-ikäiset järjestysmiehet olisivat saaneet useita sydänkohtauksia, mikäli he olisivat alkaneet tapella hesalaisten huligaanien kanssa.       Myös rankkarin laukaissut Urho Nissilä osoitti oivallista peliälyä. Hän ampui todellisen tussun maalivahdin hyppysiin. Varmaankin Urho katsoi, että jos hän olisi maalin tehnyt, olisi mellakka ollut valmis. Kupsin rankkarin epäonnistuminen oli hyvin epätodennäköinen asia. Nimittäin tilastojen mukaan 80 % rangaistuspotkuista onnistuu ja koska Kups oli missannut kaksi edellistä rankkariaan, oli todennäköisyys tasan 0,8 % sille, että joukkue epäonnistuu kolme kertaa peräkkäin.       Nissilä epäonnistui taktisesti viisaasti, mutta helsinkiläiset huligaanit jatkoivat edelleenkin katsomorakenteiden rikkomista, mutta nyt he eivät tehneet asiaa surusta vaan ilosta. Kun kävelin pois pallokentän laidalta huomasin, että suuri joukko savolaispoliiseja oli täysissä lähitaisteluvarusteissa nakkikioskin takana piilossa tarkkailemassa tilannetta. He eivät halunneet provosoida tilannetta, vaan pysyttelivät näkymättömissä, jotta henkilövahingoilta vältyttiin. Näin he osoittivat suurta peliälyä. Kommentit (0)
Kansanedustaja Kalle Pykälän murhasta 100 vuotta	24.10.2015, 21:08
Jatkamme henkirikosteemalla, koska ne kiehtovat ihmismieltä. Tänään Helsingin Sanomissa kerrottiin, että Karjalassa vaikuttaneen maalaisliittolaisen kansanedustaja Kalle Pykälän murhasta on kulunut sata vuotta. Kyseessä ei ollut poliittinen teko, vaan taustalla olivat riidat metsäkaupoista.   Pykälä ammuttiin saunansa lauteille, joka olikin hänelle sovelias paikka siirtyä tuonilmaisiin, sillä hän oli tunnettu saunamies. Kerrankin hän saapui eduskunnan täysistuntoon paljasjaloin, koska oli saunareissunsa yhteydessä päättänyt pistäytyä myös eduskunnassa. Nykyisenä vakavana aikana puhemies varmasti huomauttaisi kansanedustajaa paljasvarpaisuudesta, koska sen katsottaisiin loukkaavan eduskunnan pukeutumiskoodia.     Aikoinaan Pykälä oli merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja. Väinö Tanner kertoo muistelmissaan siitä, kuinka hänen nuoruudessaan silloisen laman aikana sosiaaliturvaa ei ollut eikä myöskään työttömyysturvaa. Niinpä Helsingin työttömät järjestivät kokouksen, joka johti oloissamme harvinaiseen päätökseen. Kun yhteiskunta ei ollut millään tavalla huolehtinut työttömien toimeentulosta, päätettiin ottaa ruokaa sieltä, missä sitä oli saatavana. Yhdessä sitten marssittiin kaupungin kauppahalliin ja ryöstettiin se.       Operaatiota Kalle Pykälä. Tapauksen seuraamuksista tiedän vain sen, että Kalle Pykälä valittiin myöhemmin Maalaisliiton kansanedustajaksi vuosiksi 1907-1915 Viipurin vaalipiiristä. Kalle Pykälä oli aito populisti ja hänen tunnuslauseensa oli, että "herroja soppii aina eppäillä", joka näkemys on edelleenkin perusteltu ja laajalti hyväksytty. Pääministeri Juha Sipilän kannattaa muistaa Kalle Pykälän poliittinen perintö, mikäli hallitus aikoo jatkaa nykyistä leikkauspolitiikkaansa.       Joskus 1910 luvun vaaleissa Pykälän liikoja lupailematon, pelkistetty ja konstailematon vaalislogan kuului: Valitkaa minut, niin lippalakit halpenevat. Tuo mainoslause osoittaa sen, että mies ymmärsi sen, mistä kansa tykkää. Toivottavasti joku ehdokas seuraavissa vaaleissa ymmärtää mainostaa samalla tavalla, niin hän saa ääneni puoluekantaan katsomatta, koska antaa itsestään kuvan ehdokkaana, jolla ovat jalat tukevasti maassa.     Pitäisi muuten selvittää, että onko Petri Pykälä vaikkapa Kallen pojanpoika. Petri Pykälä tunnetaan maamme elokuvahistoriassa siitä, että hänen vuonna 1985 tuottamansa urheilumaailmaan kytkeytyvä jännityselokuva "Tappavat sekunnit" lienee Suomen huonoin tai ainakin vähiten katsotuin elokuva. Lieneekö sen nähnyt noin 100 maksavaa katsojaa. Myöhemmin Petri Pykälä siirtyi kirjallisuuden pariin ja tunnetaan nykyään maamme myydyimpänä kirjailijana, joka käyttää salanimeä Ilkka Remes. Kommentit

 

 

 

Jo muinaiset kreikkalaiset	23.10.2015, 18:20
Viikolla filosofiakahvilassa alusti oikeustieteen tohtori Ari Hirvonen antiikin teatteritaiteesta, joka liippaa varmasti läheltä juridiikkaa, vaikka tyhmempi ei sitä heti huomaisikaan. Itse en ymmärrä tuon taivaallista kummastakaan asiasta enkä edes koe sitä suurena puutteena, mutta kaikesta huolimatta pyysin heti luennon päätyttyä puheenvuoroa ja heti sen myös sain.   Kysyin tohtori Hirvoselta, että pitääkö paikkansa yksi niistä harvoista asioista, joita kouluopetuksesta muistan, että muinaisessa Ateenassa julkiset teatteripalvelut olivat kansalaisille maksullisia sikäli, että katsojille maksettiin siitä, että he jaksoivat suoriutua teatterikatsomoihin. Hirvonen ei kiistänyt muistikuvani oikeellisuutta.   Antiikin Ateenasta meillä ja varsinkin työvoimaviranomaisilla olisi paljon opittavaa. Kreikassakin oli sama tilanne kuin meillä, eli kaikille ihmisille ei riittänyt palkkatyötä; tosin robotit eivät silloin vieneet ihmisten töitä, vaan työt tehtiin edullisella orjatyövoimalla. Niinpä kaikki 25.000 vapaata ateenalaista miehenpuolta sai vapaasti vailla työhuolia politikoida, filosofeerata, urheilla ja harrastaa teatteria aikansa kuluksi kansalaispalkan turvin eikä sitä edes pidetty suurena ongelmana. Oikeus työttömyyteen ei koskenut naisia eikä orjia eikä tietääkseni myöskään koiria. Kommentit (0)
Syksy taas soittelee	22.10.2015, 18:04
Monet ymmärtämättömät ihmiset hokevat sitä, että miten on hyvä, kun meillä Suomessa on neljä vuodenaikaa. Kun nyt katson ikkunasta, niin tajuan kristallin kirkkaasti, että minulle riittäisi vallan mainiosti  yksikin vuodenaika, jos se vain olisi hyvä vuodenaika.   Viime yönä taas yllätti syksy Etelä-Suomen autoilijat ja suvi on siis mennyt syksy taas soittelee. Lyhyt oli kesän ihana aika. Tuntuu, että ei ole kulunut kuin hujaus siitä, kun Uukuniemen laituri tuli nostettua. Silloin oli kesä, vaan nyt on syksysää, kuten kuvasta ilmenee, että silloin oli vielä hyvin kesäistä.   Hiljennymme kuuntelemaan tunnelmaan sopivaa musaa. Helsingin Ponnistuksen jalkapalloilija Olavi Virta oli levytyshetkellä Seutulassa kärsimässä rattijuoppoustuomiotaan, mutta pääsi lyhyelle lomalle joko silmälasien tai hampaiden hankkimista varten. Samalla reissulla hän käväisi neljässä minuutissa laulamassa suomiverkkarit päällä levylle tämän terapeuttisen, eli mielenterveyttä ennalta ehkäisevän, kappaleen sillä kalliimmalla tavalla eli väristysten kera. https://www.youtube.com/watch?v=cMWn3obDa5o           Kommentit (0)
Kirvessurmien kakkosmies	21.10.2015, 22:06
Innokkaana urheilumiehenä pitkään tilastoja tutkittuani ilmenee, että Toivo Harald Koljonen on kirvessurmien määrissä vasta pronssille. Hopealle yltää Nurmijärven Klaukkalassa vaikuttanut renki Karl Emil Malmelin, joka lopetti kirveellä koko isäntäväkensä vuonna 1899. Ruumiita syntyi seitsemän, eli yksi enemmän kuin Koljosen tapauksessa.   Ajan tiedotusvälineet suhtautuivat tapaukseen yllättävän ymmärtävästi. Ilmeisesti katsottiin, että teon taustalla olivat mielenterveyden ongelmat. Lisäksi lieventävä asianhaara oli se, että renki Malmelin katsoi tulleensa nykytermeillä työpaikkakiusatuksi. Erikoista murhaajan toiminnassa oli se, että seuraavana päivänä hän palasi tekopaikalleen ruokkiakseen ja juottaakseen talon karjan. Eläimiä hän siis kykeni säälimään. Seitsenkertainen murhamies vältti kuolemanrangaistuksen, vaikka sellainen vielä laissa tunnettiin.   Edellisen kerran mestaus oli pantu täytäntöön rauhanoloissa historiakirjojen mukaan Pieksämäellä vuonna 1828, mutta tosiasiassa murha tapahtui nykyisen Suonenjoen alueella Aatami Koivistoisen kotibileissä, joissa Tahvo Putkonen sivalsi halolla torppari Lassi Hirvosta päin otsikkoa sillä seurauksella, että kanssajuhlijan henki pakeni hänen ruumiistaan.   Malmelin sen sijaan selvisi elinkautisella, joka siihen aikaan periaatteessa oli oikea elinkautinen. Siperiaan suomalaisia ei kuitenkaan enää siihen aikaan lähetetty kuten aiemmin tsaarin aikaan oli tapana ollut. Murhamies kärsi elinkautistaan kuitenkin vain 13 vuotta, eli saman ajan mitä nykyisetkin ek-miehet ja -naiset, sillä Nikoilai I suuressa viisaudessaan armahti tuomitun vuonna 1912.   Vapautumisen jälkeen Malmelin avioitui ja eli loppuelämänsä kunnolla. Niinhän nykyäänkin usein tapahtuu entisille vangeille, sillä maamme vankilat ovat tänä päivänä ennen kaikkea kuntoutuslaitoksia, joissa rikoksen tehneet sopeutetaan yhteiskuntakelpoisiksi, tosin kuin eräissä muissa maissa, joissa vankilat ovat koston välikappaleita. Nähtäväksi jää koska maailmalla ymmärretään, että Suomen vankilat ovat samanlainen ihastelun aihe kuin peruskoulut. Kommentit (0)
Kirvessurmien Suomen ennätysmies	20.10.2015, 18:23
Toivo Harald Koljonen ei ole suinkaan SE-mies kirvessurmien määrässä. Olen joskus aiemminkin kertonut Heinolan värikkäästä rikoshistoriasta, johon liittyy parahultaisesti myös vuosien takainen Tiede-lehden juttu Suomen suurimmasta sarjamurhaajasta Juhani Adamin pojasta, josta oli tulla maamme viimeinen rauhan aikana mestattu henkilö. Vuonna 1853 oli mestauslava jo pystytetty Heinolan pitäjän kirkonmäelle, jossa oli tarkoitus mestata tämä 26-vuotias renkipoika irrottamalla hänen päänsä muusta ruumiista.     Yhteensä Juhani Adamin poika oli surmannut 12 ihmistä; enemmän kuin kukaan toinen maassamme. Teot tehtiin Hämeen seudulla ja esimerkiksi Heinolan Hujansalossa mies löi kerralla lihoiksi äitinsä, isäpuolensa sekä sisko- ja velipuolensa. Ilmeisesti tämän tapauksen innoittamana syntyi Itä-Hämeessä yleisesti tunnettu sanonta, jonka mukaan ei lopu heikkomielet Heinolasta, hullut Hujansalosta.     Yleensä eteläpohjalaista Matti Haapojaa pidetään Suomen suurimpana murhamiehenä, mutta kyllä hän jää virallisessa tilastossa harrastelijamaiseksi puuhastelijaksi Itä-Hämeen pojan rinnalla. Tosin Haapojan Matin kaikkia saavutuksia ei ilmeisesti tiedetä, koska hän karkasi kirveen kanssa Siperian kaivoksesta takaisin kotiinsa ja ilmeisesti tämän reissun tilastot ovat vielä keskeneräiset.     Vaikka Heinolan kirkonmäellä oli kaikki valmista tuomion täytäntöönpanoa varten ja sarjamurhaajan pääkin jo pölkyllä ja kirves kohotettuna iskuun, peruuntui tapahtuma, sillä keisari muutti rangaistuksen. Armahduksesta ei voine varsinaisesti puhua, koska Jussi muurattiin kahlehdittuna Viaporin linnoituksen muuriin ihan pieneen komeroon, jossa hän ei pystynyt kunnolla liikkumaan. Siellä häntä näyteltiin vierailijoille varoittavana esimerkkinä. Kansanperinteen mukaan Juhani Adamin poika menehtyi nopeasti matoja kuhiseviin paiseisiin. Kommentit (0)
Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus	19.10.2015, 17:57
Teemu Keskisarja jatkaa hoipertelematta perinteisellä linjallaan. Hän on havainnut aivan oikein, että seksi ja väkivalta kiinnostavat kansaa, ja niinpä mies lienee niitä harvoja kirjailijoita, joka pystyy kirjojensa myyntituloilla elättämään itsensä ja perheensä ilman veronmaksajien apua. Uusin teos nimeltään Kirves, eli Toivo Harald Koljosen rikos ja rangaistus, oli niin vaikuttava, että luin sen yhdeltä istumalta.   Minuun teki vaikutuksen varsinkin se, että kansikuvassa totisena toljottava miehenroikale on jotenkin tutunnäköinen. Hän taitaa muistuttaa ainakin ulkoisesti harvinaisen paljon itseäni; samanluonteisuutta en tunnusta. Vallan mainiosta voisin vaihtaa Koljosen kuvan henkilöllisyyteni todistaviin dokumentteihin eikä kukaan huomaisi eroa. Se ero meillä kuitenkin on, että Koljonen oli taitava kirveen käsittelijä ja kykeni ilman järjellistä syytä hakkaamaan kuusi ihmistä kuoliaaksi. Itse olen täysin tumpelo kirvestouhuissa.   Tv:ssä haastateltu kirjailija Keskisarja oli vahvasti sitä mieltä, ettei yhteiskunta mitään menettänyt, vaikka Koljosesta tuli maamme viimeinen siviilirikoksista kuolemaan tuomittu. Hakalan perheen ja yhden naapurin täysin järjetön joukkomurha oli rikos, jonka rinnalla Bodom-järven kolmen nuoren telttasurma oli kirjoittajan mielestä pelkkä vallaton kepponen.   Toivo Haraldista on kirjasta vaikea löytää mitään myönteistä. Hän oli harvinaisen paha ja julma ihminen. Jos hakemalla pitää jotain myönteistä hakea, niin ainakin epävarmojen tietojen mukaan Koljonen oli kuvataiteellisesti lahjakas ja oli ainakin oman hyvän tarinansa mukaan Akseli Gallen-Kallelan jonkinlaisena apupoikana.   Toiseksi minusta oli ihan myönteinen asia se, että kun Koljonen asteli vankilan käytävällä sotilasrivistön muodostamaa kunniatonta kujaa pitkin hitaasti ja arvokkaasti viimeistä matkaansa kohti teloituspaikkaa, tuo täysin tunteettomaksi psykopaatiksi uskottu mies pysähtyi vankilapastori Suomelan kohdalla ottaen vanginlakin päästään ja lausui: ”Minä sanon pastorille hyvästit”. Kommentit (0)

 

 

 

Alzheimer	18.10.2015, 18:00
Vanhasta kehätyöläisestä Olli Mäestä on valmistumassa elokuva, joka tietysti kaikkien urheilunystävien on syytä käydä katsomassa. Tämänpäiväisessä Helsingin Sanomissa on juttu 78-vuotiaasata Mäestä ja siinä kerrotaan, että viime vuodet mies on sairastanut Alzheimeria ja muisti pätkii, vaikka mieli onkin iloinen.   Kovasti tavallista on, että nuo entiset pugilistit poistuvat tuonilmaisiin kohtuuttoman nuorina ja syynä on jokin aivoperäinen sairaus. Mieleen tulevat päällimmäisinä Pertti Purhonen, Gunnar Bärnlund, Floyd Pattersson ja eiköhän Ingemar Johanssonkin ollut viime aikoinaan kovasti huonomuistinen.Muhammed Ali sinnittelee vielä aivosairaudestaan huolimatta. Reilut 20 vuotta sitten Ali sai kunnian sytyttää Atlantan olympialaisten tulen ja hän oli jo silloin siinä kunnossa, että oli sytyttää soihdullaan kaiken muun, muttei sitä mikä oli pääkohde.   Ihmispää ei olekaan tarkoitettu alasimeksi. Pitäisiköhän työsuojeluviranomaisten puuttua ainakin ammattinyrkkeilijöiden työturvallisuuteen. Lisäksi myös jääkiekkoilijat ja jopa jalkapalloilijat saavat jatkuvasti aivotärähdyksiä. Niiralan montusta ja Keskuskentältä melkein joka pelistä talutellaan toestaitoisia nuorukaisia vaihtoon, kun itse eivät enää pysty. Moni huippu on jopa joutunut lopettamaan jääkiekon, koska pää ei enää kestä.   Olen vahvasti sitä mieltä, että työsuojelupiiri voisi määrätä ainakin Kuopion halliin taklauskiellon ja Keskuskentän jalkapallo-otteluihin kypäräpakon. Mieliin palautettakoon esimerkiksi se, että joskus 80-luvulla jalkapalloilija Jallu Rantasen kallo murtui Kuopiossa, kun hän törmäsi Kupsin maalivahtiin. Rantasen pelasti elämälle se, että tapaturma sattui kaupungissa, jossa sijaitsi yliopistollinen keskussairaala. Kommentit (0)
Lupsakka Pohjois-Karjalan mies	17.10.2015, 18:09
Olen vahvasti sitä mieltä, että entisen keihäshirmun Seppo Rädyn, joka nyt köpsähtelee eläkeukkona ja jolla siis olisi joutoaikaa, tulisi siirtyä politiikkaan ja asettaa tavoitteekseen kulttuuriministerin paikan. Uskon hänen joukkokannatuksensa keski-ikäisten haalarimiesten keskuudessa olevan vankka.   Monet pitänevät Seppoa pelkästään yksinkertaisena kenttäurheilijana, mutta näin ei ole. Mies on verbaalinen nero ja tässä lajissa melkein Matti Nykäsen luokkaa. Ja hänellä on myös luontaista poliittista pelisilmää, jota asiaa todistaa se, että hän on suostunut saksalaisen Lidl-ketjun mainosmieheksi. Se on yllätysveto. Kaikkihan muistavat Rädyn lausunnon viime vuosituhannelta, jonka mukaan Saksa on paska maa.   Ylen alueuutisten toimittaja yritti Tohmajärven urheilukentällä saada Rädyltä vastausta siihen, millaisista rahoista asiassa on kysymys, mutta haastateltava kiersi kysymyksen suorastaan pääministerimäisesti. Hän kertoi hyvin vakavalla naamalla olevansa markka-ajan mies, joka ei euroista osaa sanoa mitään. Katsokaa itse Rädyn haastattelu tämän videon noin 7 minuutin kohdalta alkaen. http://areena.yle.fi/1-3085837   Korostettakoon sitä, että Räty kertoo mainosrahojen siirtyvän suoraan Tohmajärven urheilijoiden toiminnan tukemiseen. Toivon kuitenkin, että seura ymmärtäisi tulevaisuudessa maksaa reilusti edes bensarahoja Oona Sormusen valmentajalle.   Seppo Räty on kunnostautunut haastatteluissa aiemminkin. Muistanpa noin 20 vuoden takaa, kuinka eräänä kesäisenä sunnuntaina radion silloisessa Musiikkia ja urheilua- ohjelmassa läähättävän yli-innostunut toimittaja kyseli kyllästyneen oloiselta keihäshirmulta kaikenlaisia typeryyksiä ja lopulta sitten tietenkin, että "mikäs se onkaan se tämän kauden päätavoite?" "Vuan 15-vuotiasta kun saes", vastasi keppimies leveähköllä Itä-Suomen murteella. Lähetys siirtyi heti musiikkiviihteen puolelle.       Ja Helsingin EM-kisojen aikaan TV:n kisastudiossa olivat Seppo Räty ja Kimmo Kinnunen kuultavina kilpailun aattona koko perheen katseluaikaan ja toimittaja uteli, että kukas se onkaan keihäskisan ennakkosuosikki. "Miehistä en ossoo sannoo miittään, mutta naesten kilipailussa on vahvoilla sellainen kuin Tatjana Rakopaljaana", tokaisi Räty. Korostetakoon, että haastateltava ei ollut täysin perillä naisurheilun tilasta. Nimittäin venakko Tatjana Rakopaljana oli keskimatkojen juoksija, ei keihäänheittäjä. Kommentit (0)
Ei mikään lupsakka savolainen	16.10.2015, 17:57
Vaikka jääkärikapteenin poika ja runoilija Matti Rossi on taustaltaan rautalampilaisia, niin kuitenkaan hän ei ole perusluonteeltaan lupsakka savolainen, mikäli yhtään on uskominen Hannu Mäkelän kirjaa Muistan - Otavan aika, ja miksi emme uskoisi.   Kerrankin Kirjailijaliiton kokouksessa Mäkelä erehtyi puolustamaan ääneen silloista puheenjohtajaa Lassi Nummea, mutta ennen kuin hän ehti aamenta sanoa, eteen hypähti Matti Rossi ja löi Mäkelää kaksi kertaa kasvoihin, niin että nenästä alkoi valua verta. Sitten onneksi taistelevan työväenliikkeen vahvat naiset Aulikki Oksanen ja Marja-Leena Mikkola tarttuivat Rossiin ja taluttivat tämän pois.   Tapahtuman jälkeen Kirjailijaliiton puheenjohtaja Lassi Nummi tuli ja sanoi: "Minä tuota luulen, että voisin tarjota sinulle konjakin, koska luulen, että se isku oli tarkoitettu minulle". Rossista oli kaavailtu Kirjailijaliiton tulevaa puheenjohtaja, mutta tempaus ei ehkä lisännyt hänen joukkokannatustaan. Tuskin on hyvää mainosta, että puheenjohtajaksi pyrkivä lyö tulevia lampaitaan. Mäkelä, joka taitaa italiaa, paljastaa, että Matti Rossi on monikkomuoto sanoista matto rosso. Matto rosso tarkoittaa suomeksi hullua punaista. Kommentit (0)
Malesialaisen koneen mysteeri	15.10.2015, 20:25
Surkea oli malesialaisen matkustajakoneen kohtalo toissa kesänä Itä-Ukrainan taivaalla. Juuri julkaistun hollantilaisen tutkimuksen mukaan kone pudotettiin venäläisvalmisteisella ohjuksella, ja sen asian myöntää nykyään Venäjäkin. Tosin ohjuksen ampujista ei ole vielä tieto, mutta eiköhän totuus siitäkin joskus selviä, koska silminnäkijöitä ja tekijöitä on lukuisia.   Erikoisen joukkomurhasta tekee se, että ohjuksen lisäksi konetta ammuttiin myös samaan aikaan kahden ukrainalaisen hävittäjän 30 mm:n pikatykeillä. Tai ainakin niin kerrotaan hyvin vilpittömästi ja ennakkoluulottomasti rautalampilaislähtöisen runoilija-kirjailija Matti Rossin teoksessa Raunioista nousee Donbass. Kirjassa asiantuntijana esiintyvä lentokapteeni Peter Haisenko on perusteluissaan hyvin vakuuttava. Hänen mukaansa hylyssä näkyvät selvästi kranaattien jäljet.   Asiantuntijoita ihmetyttää se, miksi matkustajakone tuhottiin, koska kenen tahansa pitäisi pystyä sellainen erottamaan sotakoneista. Lentokapteeni Haisenkolla on hyvä selitys sillekin asialle. Hänen mukaansa lähistöllä liikkui samaan aikaan myös saman värinen matkustajakone. Siinä oli matkustajana Venäjän presidentti Vladimir Putin. Kommentit (0)
Neekerimellakka	14.10.2015, 18:20
Luultavasti eilen käsittelemääni rotuongelmaan liittyen oli tänään Helsingin Sanomissa palstalla ”50 vuotta sitten” uutinen Usa:n neekerimellakoista, jotka olivat 14.10.1965 jatkuneet jo 16 päivää. Jutun mukaan Georgiassa sotilaat ja 21 neekeriä tappelivat siitä, että saavatko neekerit tulla valkoisille tarkoitettuun bussiin. Neekereillä ei nimittäin silloin ollut laillista oikeutta tulla valkoisille tarkoitettuun bussiin.   Jutussa kerrottiin myös siitä, että erään tapahtumia kuvanneen neekerivalokuvaajan kimppuun hyökkäsi kaksi Ku Klux Kaanin jäsentä, joita vuosi aiemmin oli syytetty neekerikasvattaja (ei siis opettajan, vaan kasvattaja) Lemuel Pennin surmaamisesta. Päälle karanneet valkoiset oli heti vapautettu tapahtuman jälkeen, mutta pahoinpidelty neekerivalokuvaaja oli jäänyt vankilaan, koska hänen vapauttamisekseen olisi tarvittu 1500 markkaa. Tappelun aikana eräs valkoinen nainen oli uutisen mukaan huutanut: "Te keltaiset ja mustat oliot, te neekerit ". Sotilaille hän huusi: "Toivon, että saatte kameramiehet ennen neekereitä".   Kummasti on maailma muuttunut 50 vuodessa. Usa on saanut mustan presidentin ja jos tänä päivänä Helsingin Sanomat käyttäisi 11 kertaa samassa pikkujutussa sanaa neekeri, kuten vuonna 1965 teki, sitä paheksuttaisiin yleisesti. Kommentit (0)