keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Honka, mänty, petäjä


Honka, mänty, petäjä
22.04.2014, 18:13


Kuten muistaakseni jo Sanassa sanotaan, ei ole täällä mitään pysyvää. Uukuniemen Värtsin kalliolla ollut 500-vuotias honkavanhuskaan ei näköjään kestänyt aikamme rajua rientoa eikä viimetalvista Eino-myrskyn riehumista. Tai ei syy ole pelkästään Ienokin, vaan myös aukkohakkuulla on ollut osuutta asiaan. Suojapuita olisi tarvittu vanhuksen turvaksi. Olen vahvasti sitä mieltä, että aukkohakkuut olisi kiireesti lailla kiellettävä. Aukkohakkuun tekee samaa jälkeä maisemaan kuin atomipommi.

Tapanani oli salaa halata tuota puujättiläistä. Ymmärtääkseni siitä välittyi jonkinlaista maailmakaikkeuden kosmista rakkauden energiaa. Tosin kyseessä saattoi olla myös eräänlainen energiakentän värähtelytason välittyminen, jota nykytiede ei ole onistunut vielä selittämään, vaikka laulaja Katri-Helena onkin sen tiettävästi onnistunut selittämään.

Tuo puu on ollut pystyssä jo silloin, kun järven vastarannalla kukoisti vauras karjalaiskylä, joka jostain syystä tyhjeni ja tilalle tulivat savolaiset imperialistit.  Vastarannalla maatuu kuvan puun lajitoveri, jota kutsutaan alttaripetäjäksi. Se kasvoi silloisen ortodoksisen kirkon edessä. Sille puulle kävi huonosti jo 1950-luvulla, jolloin paikallinen maanomistaja sen räjäytti kylästyttyään puun palvojiiin eli lyytijiin, kuten paikallisessa murteessa sanotaan.

Historiankirjoitus ei ole vielä onnistunut selvittämään lopullisesti, mikä oikein sai ortodoksikylän väen 1650-luvulla lähtemään 1000 kilometrin päähän Tverin Karjalaan. Historiankirjoissa puhutaan kyläläisistä aikansa veropakolaisina, mutta saattoi muuttohalukkuuteen vaikuttaa muutkin syyt kuin verot.

Tverinkarjalaisia ei ole houkuteltu palaamaan Suomeen inkeriläisten tavoin, mutta Talvisodan lopulla Summasta tuli läpi divisioonan verran tverinkarjalaisia paluumuuttajia. Uukuniemelle asti he eivät ennättäneet, koska se paluumuutto oli kovasti hengelle hupaa hommaa. Viimeisimmässa Suomen historiakirjassa todetaan, että Tverin Karjalan menetykset Toisessa maailmansodassa olivat hirmuiset.

Alla olevassa kuusi vuotta vanhassa kuvassa kaksi täysin eri lajin ikääntynyttä yksilöä siirtävät toisiinsa maailmankaikeuden kosmisen rakkauden energiaa, kuten alkaneen rakkausviikon teemaan hyvin sopii. Toinen yksilö on rinnankorkeudelta yli viisimetrinen.


Restera
21.04.2014, 19:04

Pikkuisen ennen kuin Kalle Päätalo vietiin väkisin piirille pakkohoitoon, alkoi hänen pääkopassaan soimaan tauotta Lasihelmi. Itselläni tilanne ei ole yhtä huolestuttava, koska pääkopassani soi tauotta Restera, jonka näyttelijä Mirva Kuivalainen ihanasti esitti Uukuniemen jatsiklubilla, jonka porstuassa suoritusta seurasin. Tältä suoritus kuulostaa Umbertto Marcaton, jokaisen suomalaisen äidin toivevävyn suorittamana
http://www.youtube.com/watch?v=nkT38tozn8E&app=desktop .

Alunperin Restera tunnettiin nimellä Liljankukka, jonka Topi Kärki sävelsi ja jonka Umbertto Marcaton käänsi italiaksi. Ja peremmaltahan esitys kuulostaa italian kielellä, mutta maailmanmaineeseen se ei kuitenkaan kivunnut, koska ulkomaalaiset aliarvostavat meitä suomalaisia.

Sen sijaan Vera Teleniuksen kappale Amsterdamin merimiehet menestyi hyvin maailmalla sen jälkeen, kun siitä tehtiin belgiankielinen käännös. Veran kappale onkin suosikki-iskelmiäni, koska minunkin sisällä asuu pieni Amsterdamin merimies, vaikka harva sitä uskoo.
http://www.youtube.com/watch?v=CiZ03DH7M_Q

Jatsklubin porstuassa
20.04.2014, 19:21

Pitkään mietin, menenkö katsomaan Kupsin peliä vai kuuntelemaan jatsia Uukuniemelle. Onneksi en mennyt potkupallo-otteluun, sillä Kups hävisi skandaalimaisesti 1-4 Pietarsaaren Jarolle. Sen ottelun seuraamista psyykeni ei olisi kestänyt, vaan olisin pelin jossain vaiheessa kävellyt kentälle keskustelemaan erotuomarin kanssa erilaisista sääntötulkinnoista.

Sen sijaan Uukuniemen konsertti oli mieltäylentävä kokemus. Jos nyt hakemalla haetaan tapahtumasta vikoja, niin yksi oli se, etten mahtunut sisälle Uukuniemen jatsiklubille, vaan jouduin kuuntelemaan konsertin Uukuniemen jatsiklubille porstuasta käsin, joka seikka heikensi äänentoistoa.

Olin kuitenkin onnekas, kun pääsin edes porstuaan asti. Takanani seisoi vielä pitkä jono jatsmusiikin ystäviä. Jonon pituutta en uskalla arvailla, koska yö oli pimeä. Karkea arvioni on, että tilaisuudessa oli läsnä noin 20 prosenttia paikkakunnan väestöstä. Näin ollen Uukuniemen pääsiäisjats on asukaslukuun suhteutettuna yksi maamme suurimmista kulttuuritapahtumista.

Mielestäni Uukuniemen pääsiäisjatsista tulisi tehdä samanlainen kulttuuritapahtuma, kuin esimerkiksi Kuhmon kamarimusiikkiviikko on. Sitä varten paikkakunnalle tulisi kiireellä rakentaa erityinen jatshalli; nykyinen jatsklubi on ihan liian vaatimaton.

Muutenkin Uukuniemen tulisi näyttävästi panostaa jatsmusiikin. Mielestäni Ugu Bigband  olisi sangen kelvollinen edustamaan maatamme Euroviisuissa. Olihan viisuissa viimeksi mukana hyvällä menestyksellä udmurttimummojenkin laulu-ja tanssiryhmä. Se taisi napata hopeaa.

Muuten Ugu Bigbandin eriskummallinen nimi juontuu syvältä historiasta. Ensimmäisissä asiakirjoissa Uukuniemestä käytettiin nimitystä Uguniemi.

Pääsiäisjatsia Uukuniemen yökerhossa
20.04.2014, 17:10

Viime syksynä tykästyin jatsmusiikkiin Uukuniemen kirkossa. Pääsiäisyönä näyttää Uukuniemellä soivan taas jatsi; tosin jostain syystä ei tällä kertaa kirkossa vaan paikkakunnan ainoalla puarhuoneella, joka muuttuu silloin yökerhoksi. Je se on oikein se. Tulkaahan työkii. Lisätietoa asiasta löytyy tästä.
http://www.uukuniemi.info/tapahtumat/#1612

Muuten Uukuniemestä tulee mieleen entisajan Viipuri, joka oli elämäniloinen kaupunki, jossa tanssia sai silloin aina, arkena ja sunnuntaina toisin kuin muualla maassamme. Muistanpa, että kun viime vuosituhannen lopulla asuin Hämeessä, sai siellä eräs kanttori potkut ilmeisesti pelkästään siitä syystä, että soitti uruilla mielestään  pitkästyttävien virsien säkeistöjen välillä jatsahtavia soolo-osuuksia.

Ja taisi olla saman seurakunnan pappi, joka sai potkut, kun ei raaskinut kaataa ehtollisella tähteeksi jääneitä viinejä viemäriin, vaan joi ne itse tuulensuojaan. Tuomiokapitulissa hän vetosi siihen ihan järkeenkäypään perusteluun, ettei Kristuksen verta parane kaataa viemäriin.

Kallis harrastus
18.04.2014, 18:49

Pitäydytäänpä vielä murheelliseen pitkänperjantaihin sopivasti murheellisiin Kups-uutisiin. Kupsin kasvatin Aulis Rytkösen kuoleman lisäksi toissa päivänä kerrottiin, että Kups tuotti viime vuonna tappiota liki 800.000 euroa. Seuran pääomistaja pankkiiri Ari Lahti myönsikin, että hänellä on aika kallis harrastus. Nähtäväksi jää, koska pankkiiri Lahti älyää, että rahoistaan voi päästä eroon hauskemmillakin tavoilla.

Mutta konkurssiin Kups tuskin päätyy. Espoon Hongasta en ole niinkään varma. Toissa päivänä Kups kävi Espoossa voittamassa Hongan puhtaasti 0-3 Suomen cupin ottelussa, jossa virallisen tilaston mukaan oli 100 katsojaa eli pikkuisen vähemmän kuin Kärkkäälän Juventuksen nappulaliiga-otteluissa Suonenjoen viheriöllä iloisella 60-luvulla.

Tosin Savon Sanomien mukaan Hongan kotiottelussa ei ollut 100 katsojaa, vaan vain muutama kymmenen, joista valtaosa harjoituksiinsa tulleita junioreja. Uutinen kertoo pajon suomalaisesta ja varsinkin espoolaisesta jalkapallokulttuurista. En usko, että Kups putoaa Veikkausliigasta tänäkään kesänä, sillä luotan Espoon Hongan konkurssin pelastavan kuopiolaisten sarjapaikan.

Honka-pelin jälkeen Kupsin valmentaja Esa Pekonen oli ylistänyt b-juniori-ikäisen puolustajan Mikko Pitkäsen otteita. Pekosen mukaan Pitkä-Mikko on melkein kuin Sami Hyypiä samanikäisenä, mutta kuitenkin pikkuisen parempi. Keski-Euroopan rahakentillä on huutava pula kaksimetrisistä hyväjalkaisista miehistä. Pitkä-Mikko voi vielä joskus pelastaa Kupsin talouden.



Kaima lähti
17.04.2014, 13:46

Suomen kaikkien aikojen kolmanneksi paras jalkapalloilijakin sitten lähti. Aulis Rytkönen ei ollut ihan kotikylän Kärkkäälän poikia, mutta kuitenkin naapurikylästä Syvänniemeltä. Kylien välillä on synkkää saloa ainakin kymmenen kilometriä, mutta siitä huolimatta mummoni Hilda, jonka korvat eivät olleet suuret vaan valtavat, oli väittänyt kuulleensa Syvänniemen kirkon kellojen äänen. Suoritus samaa luokkaa kuin se, että lapsuudessani muuan siperialaisen kolhoosin talonpoika väitti näkevänsä Jupiterin kuut paljaalla silmällä.

Rytkönen muutti jo lapsena Karttulan Syvänniemeltä Kuopion Mölymäelle, jossa hän aloitti jalkapalloilijan uransa. Jalkapallo oli hänelle ymmärrettävä valinta. Siihen aikaan Kuopio oli myös menestyksekäs pesäpallokaupunki, mutta pesäpallon harrastajista Aalikselle jäi muistelmiensa mukaan epämiellyttävä kuva.

Rytkösen kansakouluaikaan Kuopion Valkeisen koulussa vaikutti voimakkaasti opettaja Kalle Laakkonen. Laakkonen oli Savon parhaita pesäpalloilijoita ja tätä taitoaan hän hyödynsi menestyksellisesti turvatessaan luokkansa työrauhaa.  Liitutaulun liitujen seassa säilytettiin kolmea pesäpalloa ja jos opettaja arveli jonkun käyttäytyvän häiritsevästi, hän heitti salamannopeasti häirikköä pesäpallolla päähän.

Tuolla pesäpallolla  huolehdittiin ns. normirangaistuksista. Se ei riittänyt törkeissä tapauksissa. Erään heikoille jäille menneen oppilaan Laakkonen kutsui luokan eteen ja löi tätä karttakepillä pääkuoreen niin, että keppi hajosi tuhannen pil...,  siis katkesi ainakin kahdeksaan osaan. Sanktion huipensi se, että kuhmupäinen oppilas joutui vielä liimailemaan karttakepin entiselleen.

Rytkönen epäilee, ettei Laakkosen kaltainen tapaus pääsisi nykyaikana ensimmäistäkään työpäivää loppuun. Rytkösen lapsuudessa sen sijaan mukulat eivät uskaltaneet kotonaan kertoa koulussa saamistaan rangaistuksista, koska siitä olisi kotona seurannut toinen selkäsauna.

Ilta-Sanomien Helsinki-52-liitteessä Aulis Rytkönen muisteli uransa katkerinta tappiota. Aaliksen katkerin tappio oli Helsingin olympiaottelu, joka hävittiin Itävallalle maalein 3-4, vaikka Suomi johti pitkään lukemin 3 - 2. Haastattelussa Rytkönen vakuutti kiroavansa peliä hautaan asti. Herrasmiehenä hän ei kuitenkaan syytä häviöstä ketään.

Vaikka aihetta syytöksiin ehkä olisi. Ihan pelin loppuvaiheessa Vifk:n Stig-Göran Myntille sattui harmittava ajatuskatkos. Pallo oli vierimässä suomalaisten maalipotkuksi, mutta epähuomiossa Myntti ohjasi pallon maalin edessä seisovalle itävaltalaiselle, joka ei tietenkään erehtynyt.

Vielä vuosikymmeniä myöhemmin legendaarinen liukutaklaaja ja elokuvaohjaaja Åke "Kuristaja" Lindman oli eräässä veteraanisaunaillassa käymässä käsiksi Myntin rinnuksiin. "Mähän huusin, att låt det vara", kerrotaan kuumaverisyydestään tunnetun Lindmanin raivonneen puolustajatoverilleen. Tiettävästi Lindmanin lempinimi "Kuristaja" oli syntynyt jo ennen tätä tapausta.

Sen lisäksi, että Aulis Rytkönen oli menestyksekäs jalkapalloilija, niin 1970-luvun loppupuolella hän kunnostautui Suomen maajoukkueen managerina. Siihen aikaan pelaajat olivat vielä amatöörejä ja niinpä  jalkapallomaajoukkueen peliesitys ailahtelevainen.

Itsekin muistan vielä, miten radion aamu-uutiset kertoivat, että Jerevanista kantautuu tieto, jonka mukaan Neuvostoliitto olisi voittanut Suomen 10 - 2. Asia jäi mieleeni sikäli, että Jerevanin radio oli siihen aikaan jonkinlainen vitsi, jonka myönteiset uutiset sikäläisistä saavutuksista olivat ajoittain kovasti  liioiteltuja. Mutta ei tietenkään tässä potkupallotulosasiassa.

Samana vuonna oli vähän myöhemmin joku karsintapeli Kreikkaa vastaan ja kotikentällä poikamme voittivat mennen tullen 3 - 0. Maajoukkueemme ailahtelevat peliesitykset jatkuivat ja syksyllä sitten hävisimme vieraissa Kreikalle 8 - 1. Uskomaton tulos, mutta Rytkösellä on asialle selitys. Hänen mukaansa suomalaiset myrkytettiin.

Enkä pidä myrkytysteoriaa mahdottomana. Sikäläiset ihmiset ovat tunnetusti innokkaita kannattaessaan omiaan kaikin käytettävissä olevin keinoin. Tosin muistelen, etteivät muutama vuosi sitten asialla olleet kreikkalaiset, vaan heidän hyvät ystävänsä turkkilaiset, kun Tanska pelasi jonkun tärkeän karsintapelin vieraskentällä. Silloin kesken pelintiimellyksen vierasjoukkueen kimppuun hyökättiin fyysisesti. Hyökkääjinä eivät olleet kotikatsojat vaan yllättäen sikäläiset turvamiehet, joiden tehtävänä piti olla vierasjoukkueen koskemattomuudesta huolehtiminen. Saattaa olla, että tapauksen jälkeen tanskalaisten peli-ilo katosi.


Sillipurkki
16.04.2014, 17:49


Veljmiestä edeltänyt kulttuuriskandaali oli Kuopiossa kalahallin purkaminen. Sen purkamisen ympärillä nähtiin paljon tunteiden paloa ja alhaista mieltä. Vasta nyt olen kunnolla ymmärtänyt asian synnyttämän kiihkeän keskustelun perussyynä. Kalahallin paikalle nimittäin rakennettiin kaljahalli eli paikka, jossa voi juoda olutta. Oluen myynti on erittäin kannattava liiketoiminnan muoto toisin kuin kalakauppa, mutta siitä huolimatta monet sitä vastustavat kiivaasti, joka oikein onkin.

Valitusten aiheuttamien poikkeuksellisen kalliiden rakennusjärjestelyjen vuoksi on tuo kuopiolaisten Sillipurkiksi nimittämä rakennus ilmeisesti kaupungin toiseksi kallein rakennus. Kallein on Kuopiohalli, jonka  rakentamista valtuuston silloinen puheenjohtaja ja innokas urheilumies Matti Karttunen vastusti. Ja kallishan se oli. Aluksi sen arvioitiin maksavan huikeat 10 miljoonaa ja niinpä Karttunen valitti asiasta, joka oikein onkin hankkeen kallauden huomioon ottaen.

Turhaan Karttunen ei valittanut. Hanketta saatiin sen avulla lykättyä niin pitkään, että lopulta laitos maksoi 100 miljoonaa eli kymmenen kertaa suunniteltua enemmän. Niinpä Matti Karttunen uskoi olevansa kaupungin kallein valtuutettu. Tuon Sillipurkin hinta ei tietääkseni kymmenkertaistunut siitä tehdyn valituksen vuoksi, vaan lisääntyi vain muutamalla miljoonalla eurolla.

Veljmiehen poraus
15.04.2014, 18:54

Ajattelija Osmo Soininvaaran mukaan hyvässä kaupungissa tulee olla ainakin yksi kulttuuriskandaali vuodessa. Kuopion kulttuuriskandaalikiintiö täyttyi jo heti alkuvuodesta, kun ilmeni, että rakennustöiden vuoksi evakossa olleen Veljmies-patsaan jalustaan on porailtu lukuisia reikiä.

Kysymys ei lehtitietojen mukaan ole ilkivallasta, vaan kaupungin teknisen toimen pohjimmiltaan hyväätarkoittavasta toiminnasta. Tiettävästi kaupungin tekninen puoli on pyrkinyt asentamaan patsaan jalustaan ilkivallanestolaitteet. Kaupungin kulttuuripuoli ei tarkoitusta ymmärrä ja kulttuurivastaavia ihmetyttää myös se, että reikiä on porailtu ihan liikaa, koska monet reiät eivät ole sattuneet ensiyrityksellä kohdilleen. Kaupungin kulttuuripuoli ihmettelee myös sitä, ettei porari ole ymmärtänyt merkitä kartoittamiaan porauspisteitä tussilla, vaan on tehnyt merkinnät poralla. Kukaan ei ole vielä ilmoittautunut olleensa poraushommissa, joten tekijän tarkoitusperät eivät ole täysin selvillä.

Veljmies-patsas on ymmärtääkseni harva se vappu ollut ilkivallan kohteena. Nimittäin vappuisin patsas on monta kertaa saanut housut jalkaansa. Kun helsinkiläiset lakittavat Mantan, niin Kuopion opiskelijat housuttavat Veljmiehen. En tunne asian taustoja, mutta epäilen asialla olleen Itä-Suomen Yliopiston teologian opiskelijoiden. 

Kuten lukemattomia kertoja olen korostanut, patsaan on veistänyt suonenjokelainen Heikki Konttinen, joka ei muistaakseni ollut ihan kärkkääläisiä, vaan taitaa olla pikkuisen enemmän Salmisen puolelta. Tosin kun jonkinlaista Koivistoisten sukuseuraa perusteltiin viime vuosituhannella, oli tilaisuudessa läsnä myös kuvanveistäjän poika; olisiko hän äitinsä puolelta Koivistoisia.

Veljmies lienee maailman rumin taideteos ja siihen taiteilija on varmaan tietoisesti pyrkinytkin. Savon Sanomien mukaan lääketieteen professori Martti Hämäläinen on keksinyt selityksen Veljmiehen erikoiselle ulkomuodolle.

Taiteilijan mallina on ollut sairas lapsi. Diagnoosina on myksödeema eli limapöhötauti, joka on peittänyt hänen lihastensa kauneuden turvotuksen alle ja painanut pojan kasvoihin idiotismiin viittaavan piirteen. Tämä on helpottava tieto, sillä olen kuvitellut, että Veljmiehellä on pyritty ilmentämään tyypillistä savolaisnuorukaista.

Tuoretta kalaa
14.04.2014, 17:58

Toissa päivänä oli tarkoitus mennä pilkille. Savon Sanomissa ei ole ollut uutisia pilkkiharrastuksen vaatimista ihmisuhreista, joten uskoin jään vielä kestävän. Jään kestävyyttä en päässyt testaamaan, koska järvi oli sulana. Rannasta löytyi onneksi suvun perintöuistin, joten uitin sitten sitä.

Hauki ei ole vielä kutenut, joten se ei ollut oikein syönnillään ja sain vain yhden kaksikiloisen. Vaikka lyhensin sitä iskemällä kirveellä pään ja pyrstön pois, piti se vielä katkaista kolmeen osaan, jotta sen sai pannulle mahtumaan. Kun ripottelin suolaa ja pippuria, alkoivat palaset särkiä pannulla. Ymmärtäähän sen, että suola ja pippuri kirvelevät haavoissa.

Ymmärrän pitkälle kettutyttöjen toimintaa, mutta sitä en hyväksy, että vain pörröhäntäisiä eläimiä suojellaan. Kyllä myös haukikaloja pitäisi jonkun puolustaa. Ehkä se aika on pian tulossa. Hesarin yleisön osastossa paheksuttiin voimakkasti sitä, että tavaratalon kalatiskillä oli myytävänä niin tuoreita matkijoita, että joku niistä vielä aukoi suutaan. Se oli järkyttänyt syvästi eläinrakasta helsinkiläisasiakasta, joka ymmärrettävää onkin.

Mualiman kirjat
13.04.2014, 17:43

Vaan kyllä on mualiman kirjat sekasi muuallakin kuin Ukrainan rintamalla. Äsken oli Petäisestä sulana jo 97 prosenttia, jäätä oli vain Suhosten kesämökin rannassa, ja eiköhän loputkin jäät häviä tämän päivän aikana.

Petäinen siis sulaa 13.4. Ja se on uusi ennätys. Edellinenkin ennätys on nykyiseltä kasvihuonekaudelta. Muistelen jäiden lähteneen viitisen vuotta sitten 14.4. Oikeiden vanhan hyvän ajan talvien aikaan jäät yleensä lähtivät vähän vapun jälkeen. Poikkeuksena on ollut kuulemma joku talvi sotien alla, jolloin Petäinen suli 24.4. Sen ei uskottu merkitsevän mitään hyvää, kuten sitten historia myös osoitti, ettei siitä hyvää seurannut.

Jotenkin tuntuu siltä, että kasvihuoneilmiöstä varoittelevat ovat väärässä. Ilmastonmuutos taitaa tapahtua nopeammin, mitä on peloittelu. Historia ei tietysti kovin paljoa opeta, mutta sen se kiistatta opettaa, että yleensä pessimistit ovat olleet väärässä, sillä he ovat suhtautuneet tulevaisuuteen liian toiveikkaasti.

Kukapa viisas olisi uskonut 1900-luvun alussa, jolloin elettiin herrasmiesten Euroopassa, jossa pääomat sekä ihmiset liikkuivat vapaasti ja ihmisoikeuksia kunnioitettiin, että  kohta tapahtuu niin hirveitä, ettei sellaista ole ennen osattu kuvitellakaan.



Joogalentäjien kokoontumislento
12.04.2014, 17:54

Trandesentaalisen mietiskelyn esittelijä oli vakuuttunut myös siitä, että tutkimustulokset osoittavat kiistatta, että nämä mietiskelijät pystyvät pienenkin joukkomietiskelyn avulla vähentämään ympäristöstään erilaisia vastenmielistä ilmiöitä, joista tärkeimpinä mainittakoon, sairaudet, rikollisuus, terrorismi ja inflaatio.

Vaikka on ole asiaan tarkemmin perehtynyt, rohkenin kuitenkin epäillä sillä varmuudella, jonka täydellinen tietämättömyys synnyttää. Sovimme, että tm-konsultti pyrkii jo ensi kesänä järjestämään Kuopiossa joogalentäjien kokoontumislennon, jonka yhteydessä tieteellisesti mitataan joukkomietiskelyn vaikutus lähistöllä asuviin savolaisiin. Kuopio on yliopistokaupunki, joten luulen innostuneita tutkijoita löytyvän mahdollisen Nobel-palkinnon houkuttelemina paikalle mittalaitteistoineen.

Itse kyllä haluaisin, että joogalentäjät pyrkisivät inflaation vastustamisen sijasta sitä lisäämään kohtuullisessa määrin. Minä ja presidentti Niinistö emme nimittäin näe mitään muuta ratkaisua EU:n talousongelmiin. 

Transsedenttinen mietiskely
12.04.2014, 09:19

Öylönnä oli uimahallin kokoushuoneessa transsendenttisen mietiskelyn esittelytilaisuus. Minua on aina ilmailu kiinnostanut, joten kiiruhdin paikalle. Oli hyvä, että menin, koska ketään muita ei paikalle sitten ilmaantunutkaan.

Alan esittelijä oli minua huikean paljon koulutetumpi, sivistyneempi ja älykkäämpi herra. Niinpä hän pystyi vilpittömästi uskomaan, että pitkälle opiskellut transsendenttisen mietiskelyn harrastaja kykenee levitoimaan eli leijailemaan paikasta toiseen lootusasennossa. Se olisi varmasti ihan hyödyllinen taito; esimerkiksi pääkaupunkiseudun aamuiset työmatkaruuhkaongelmat ratkaistaisiin levitaatioharrastuksen yleistymisen myötä kätevästi.

Koska olen huonotapaisuuteen taipuvainen kiukkuinen vanha herra, väitin, että vaikka en ole asiaan paljoa perehtynyt, niin rohkenen olla erimieltä. Emme päässeet asiassa yksimielisyyteen. Satunnaisesta tarkkailijasta olisi saattanut näyttää huvittavalta, että kaksi vanhaa herraa, joiden koulutukseen veronmaksajat ovat uhranneet satoja tuhansia euroja, keskustelevat siitä, että voiko ihminen leijailla ajatuksen voimalla.

Muistanpa tässä yhteydessä, miten Pikku-Pietarin pihassa pihan lapset ja ateistinen talonmies Harakka kinastelevat siitä, voiko rotta, jonka hartaita hautajaisia sikiöt viettävät, kuulla Harakan kiroilun. Lopulta Pikku-Pietari kivahtaa hautajaisrauhan rikkojalle, että "mitä te tänne tulette riitelemään, jos teillä ei kerta ole uskoa".

Transsendenttisen mietiskelyn suuri yleisö muistaa 90-luvulta, jolloin alan harrastajat järjestäytyivät Luonnon laki-nimiseksi puolueeksi. Muistaakseni puolueen kuningasajatus joissain vaaleissa oli, että maamme pitkäaikaistyöttömistä koulutetaan työllistämistuella 7000 joogalentäjää, jotka mietiskelyllään saattavat maamme asiat reilaan.

Muistelen, ettei joogalentäjiä ollut kuitenkaan tarkoitus käyttää maamme ilmapuolustustehtäviin, vaikka varmaan sekin olisi ollut ainakin taloudellisesti perusteltua. En tiedä, miten joogalentäjät käytännössä olisivat maamme asiat reilaan saattaneet, mutta oletan, että se olisi voinut tapahtua jonkinlaisen maailmankaikkeuden kosmisen rakkauden energian avulla.

Mainittakoon, että tutkimusten mukaan Luonnonlain puolueen ehdokkaat olivat keskimäärin selvästi parhaiten koulutettuja kaikkien tuhansien ehdokkaiden joukossa. Se tietysti synnyttää epäilyn, että puolueen toiminta liittyi jotenkin ns. teekkarihuumoriin, mutta näin ei ollut. Nimittäin puolueen aktiivien sukupuolijakaumasta, joka jääkööt nyt paljastamatta, saattoi päätellä, ettei Luonnonlain puolueella ollut mitään tekemistä huumorin kanssa.

Kulttuurijuoruja
10.04.2014, 21:05

Olin öylönnä miessukupuolen ja nuorison edustajana Kuopion kirjastollakuuntelemassa Minna Maijalan esitelmää kaimastaan Minna Canthista. Tilaisuuden lopuksi rohkaisin mieleni ja kysyin, että oliko tutkijan mielestä todella niin, etteivät silloiset aikansa kuopiolaiset puumanaisetMinna Canth ja Elisabeth Järnefelt edes tervehtineet kadulla toisiaan,koska olivat niin kovasti mustasukkaisia nuoresta Juhani Ahosta, jonka äideiksi molemmat mammat olisivat ikänsä puolesta sopineet.

Suoraa vastausta en saanut, vaikka kysymys sähköisti tilaisuuden ilmapiirin. Tutkija Maijala epäili syyn rouvien riitoihin löytyvän pikemminkin politiikan puolelta; tarkemmin ottaen seksuaalipolitiikan puolelta. Nuorsuomalaista puoluetta jakoi siihen aikaan siveellisyyskysymys samalla tavoin, kuin nykyään puolueita jakaa suhtautuminen homoliittoihin.

Ymmärsin niin, että tasa-arvoa kannattava Minna Canth oli sitä mieltä, että miestenkin tuli säilyttää ns. siveellinen puhtautensa papin aameneen asti, kun taas Elisabeth Järnefelt, joka oli tyttöjen kesken luultavasti vain pelkkä Ellu, oli asiassa vapaamielisempi. Samalla linjalla Ellun kanssa olivat myös nuorsuomalaiset miehet, jotka vetosivat asiassa myös lääketieteellisiin seikkoihin. He olivat ilmeisesti huolissaan nuorten miesten selkäytimien kuivettumisesta.

Käsittääkseni Juhani Aho oli pontevasti nuorsuomalaisten miesten linjoilla yhdessä Elisabeth Järnefeltin kanssa. Kirjallisuuden historiasta olen löytänyt viitteitä siitä, että Jussi ja Ellu olisi löydetty jonain yönä myös erään puiston puskasta, mutta sitä, mitä he siellä tekivät, ei kirjallisuustiede ole onnistunut selvittämään. Luultavasti pensaassa laadittiin nuorsuomalaista perhepoliittista ohjelmaa.

Myöhemmin Kuopiosta muutettuaankin Juhani Aho joutui ongelmiin liiallisen vireytensä vuoksi. Sekä laillistettu Venny-vaimo että tämän sisar synnyttivät kirjailijalle lapsen melkein yhtä aikaa. Ja säveltäjä Jean Sibelius hankki jo pistoolin tehdäkseen välinsä lopullisesti selviksi Ahon kanssa; tarkoitus oli haastaa tämä kaksintaisteluun. Kysymys oli Sibeliuksen vaimon Aino Järnefeltin kunniasta.

Kaksintaisteluun ei koskaan päädytty ja luultavasti tämä asia oli onneksi maailman säveltaiteelle. Veikkaanpa, että vanha eränkävijä Aho olisi ollut säveltäjämestaria parempi pyssymies. Sen verran Sibeliusta kuitenkin pisti vihaksi, että hän jossain tilaisuudessa repi Ahon takin halki. Ilmeisesti säveltäjänero oli sellainen syntymävahva mies. Muistelen lukeneeni jostakin, että kulttuuriväen yleisurheilukilpailuissa Sibelius olisi voittanut moukarinheiton.

Mainittakoon vielä näiden kisojen tulosluettelosta sen verran, että seiväshypyn voitti näyttelijä Aku Korhonen, kuulantyönnön näyttelijä Tauno Palo, kun taas Palon napalanko näyttelijä Unto Salminen hallitsi pikamatkoja. Salminen oli syntymänopea mies, jonka myös seikan Tilastopaja todistaa. Hän paineli 100metriä 10,8 sekuntiin jo vuonna 1934. Se olisi kova tulos nykyäänkin.

Maailman paras vitsi
09.04.2014, 18:36

Öylönnä julkaistiin Ylen nettisivuilla sekä Suomen että maailman paras vitsi. Niissä ei kyllä ollut paljoa nauramista. Ilmeisesti huumori on hyvin kulttuurisidonnainen ilmiö ja itse olen savolais-venäläinen tyyppi. Samaa tyylisuuntaa edustaa myös taustaltaan savolais-karjalainen Jaakko Teppo, jonka jutut minusta ovat hervottoman hauskoja, mutta joista länsisuomalaiset arjalaiset yli-ihmiset eivät tiettävästi yhtään tykkää, vaan katsovat niiden osoittavan vain huonoa makua.

Mielestäni maailman parhaan vitsin kuulin Aunuksen kadulla sikäläiseltä pienkustantaja Nikolai Zaitsevilta, joka siellä kaupusteli karjalaista keittokirjaansa äärimmäisen halvalla. Hän halusi ensin kertoa vitsin ja vasta sen jälkeen hän kaupitteli kirjaansa, jonka ostin. Ilman kylkiäisvitsiä en ehkä olisi ostanut, koska en ole kaksinenkaan kotitalousihminen.

Nikolain keittokirjakylkiäisvitsi oli seuraava: Venäläinen, ruotsalainen ja suomalainen kilpailivat siitä, kuka on taitavin miekan käytössä. Ensiksi esiintyi venäläinen. Huit ja kärpänen putosi kahtena kappaleena lattialle. Sitten oli vuorossa Ruotsin poika. Huit, huit ja kärpänen putosi kolmena kappaleena. Lopuksi huitaisi suomalainen. Huit ja kärpänen vain jatkoi lentoaan. "Mutta eipä jatka enää sukuaan" totesi meikäläinen painokkaasti.

Muuten Internetistä löysin juuri aunuksenkielisen uutispätkän, jossa kerrotaan edellä mainitun Nikolai Zaitsevin päässeen 75 vuoden kypsään ikään. Onnea maailman parhaan vitsin kertojalle. Testatkaapa, miten hyvin ymmärrätte aunusta.


Putin on varas
09.04.2014, 06:53

Kataisen lähtö ei minua huoleta, mutta sen sijaan Putinin mahdollinen lähtö huolettaa. Venäjän kaltaisen ydinasevallan ajautuminen samanlaiseen johtajattomaan tilaan ja kaaokseen, missä Ukraina on nyt, ei kyllä paljoa naurata. Onneksi sentään silloinen maailman kolmanneksi suurin ydinasevalta Ukraina luopui ydinaseistaan muutama vuosi sitten sen jälkeen, kun sekä Usa että Venäjä antoivat sille turvatakuut. Sillä turvatakuusopimuksella ei sitten tainnut olla paljoa merkitystä.


Luin tuossa juuri Susanna Niinivaaran kirjan Venäjän viides ilmansuunta ja sen luettuani tulen aina pyytämään pitkä ikää ja terveyttä, varsinkin mielenterveyttä, Putinille. Jos hänet syrjäytetään, kuten kirjan luettuani pelkään, on piru irti. Maassa ei Putinin jälkeen ole valta enää kenelläkään ja siinä on omat riskinsä. Pahalta tuntui lukea, että suurvallan päämiestä pilkataan heti Moskovan ulkopuolella estoitta.


Iso osa kansasta, ja mikä pahinta myös mielenosoittajia valvovat poliisit, ovat sitä mieltä, että Putin on varas, joka käsitys ei ehkä ole ihan tuulesta tammattu. Niinpä Putin on varas-niminen suosittu rap-kappale soi yleisesti myös julkisilla paikoilla.Toisaalta varkaaksi nimittäminen ei välttämättä kaikissa kulttuureissa ole loukkaus, vaan joissakin kulttuureissa varas on myös arvostettu kansalainen. Suomalainen loukkaantuu, jos häntä syytetään varkaaksi, mutta ei siitä, jos häntä nimitetään tyhmäksi. Venäjällä asia saattaa olla päinvastoin.


Monissa kulttuureissa varkailla on myös korkea ammattimoraali. Esimerkiksi Remu Aaltonen on kertonut, miten hänen äitinsä paheksui suuresti sitä, että poika pyrki aina varastamaan vain kalliita merkkifarkkuja, kun Remu ja äiti yhdessä kiertelivät harjoittamassa ammattiaan Helsingin liikkeissä.



Kataisen ero
07.04.2014, 18:23

Jyrki Kataisen ero synnytti sellaisen kohun, että luulin hänen olevan vähintään eroamassa vaimostaan, mutta ei hän kuulemma olekaan eroamassa vaimostaan, vaan pääministerin tehtävistä.

Ketä nyt sellainen uutinen kiinnostaa? Katainen haluaa komissaariksi ja on virkaan vahvoilla, koska tietääkseni komissaarien joukossa täytyy aina olla ainakin yksi savolainen. Edeltäjät Erkki Liikanen ja Olli Rehn, jonka alkuperäinen savolainen sukunimi on Syrjäläinen, olivat Mikkelin Palloilijoiden miehiä. Nyt on Siilinjärven Ponnistuksen Kataisen vuoro.

Muita vahvoja ehdokkaita ei tähän savolaisten kiintiövirkaan taida olla, ellei sitten Kuopion Palloseuran Pentti Oinonen tunne asiaan mielenkiintoa. Hänen mahdollisuuksiaan lisää se, että Perussuomalaiset näyttää menestyvän Eu-vaaleissa kaikkialla Euroopassa.

Sen verran pääministeri Katainen on miehistynyt virkaansa hoitaessaan, ettei hän pillauttanut itkua erosta ilmoittaessaan. Uransa alkupuolella hän kyynelehti voimakkaasti pettymyksestä, vaikka kysymyksessä ei silloin ollut sen kummempi asia, kuin ulkoministeri Kanervan lähettelemät puutarhanhoitoon liittyvät tekstiviestit eräälle ns. puolimaailmalliselle naikkoselle.

Minultakin valuivat kyyneleet silmistä kuultuani asiasta, sillä nauroin silmät vesissä. Minusta Kataisen olisi Kanervan tapauksessa pitänyt vain karskisti ilmoittaa, että ellei ulkoministeri heti lopeta yhteyksiään puolimaailmallisiin naikkosiin, hänet salvetaan, jotta loppuu turha juoksentelu.

Kainuun muija
06.04.2014, 18:09

Männä viikon Kuopion tietokirja tapahtumassa Teemu Keskisarja harmitteli sitä, että hän on aivan aiheetta leimattu Internetin keskustelupalstoilla jonkinlaiseksi korpikommunistiksi, vaikka useimmat hänen tietokirjoistaan käsittelevät maamme menestyvien yritysten historiaa ja pikemminkin häntä olisi syytä pitää aikamme sinivalkoisena äänenä.

Keskisarjaa alettiin pitää poliittisesti epäilyttävänä sen jälkeen, kun hän kirjassaan Raaka tie Raateeseen epäili, että 40.000 ukrainalaista olisi saattanut hyvinkin paleltua Kainuun erämaiden pakkasiin ilman suomalaisten vastarintaakin.

Kuopiossa Keskisarja vakuutti, ettei totuus tietysti ihan niinkään ollut, mutta Stalinilta oli täysin älytöntä  lähettää kaksi Puna-armeijan divisioonaa kylmään Kainuun korpeen viisi metriä leveällä tielle. Tietysti voi epäillä, etteivät puna-armeijalaiset välikausivaatteissaan ja pumpulikäsineissään olisi ilman vastahankaisia suomalaisiakaan montaa yötä selvinneet hengissä lumihangessa sen jälkeen, kun moottorikalusto olisi hyytynyt pakkasiin ja tukkinut kapean tien. Yhden hevosen pillastuminenkin saattoi katkaista joukkojen etenemisen puoleksi tunniksi.

Keskisarjan mukaan nykyäänkin jopa rauhan oloissa saattaisi tuollaisen miesmäärän huolto tuottaa suuria ongelmia. Hänen mukaansa Suomussalmen elinkeinoasiamies olisi ihmeissään, jos tälle ilmoitettaisiin talvipakkaselle, että huomenna pitäjään tulee 40.000 venäläistä turistia, järjestä majoitus ja muonitus kuntoon.

Jälkeenpäin voi ihmetellä, että niinkin iso osa hyökkääjistä pelastui omalle puolelleen. Tuhansien miesten yöllinen pakomatka takaisin rajan taa Suomussalmen kirkonkylästä kymmeniä kilometrejä Kiantajärven jäätä pitkin onnistui vain, koska komentajat Siilasvuo ja Susitaival eivät olleet puheväleissä eikä tieto venäläisten pakenemisesta kulkenut osastojen välillä. Siilasvuo oli poliittiselta kannaltaan liberaali ja Susitaival IKL:n miehiä.

Raatteen tielle kuolleet eivät olleet siis venäläisiä vaan ukrainalaisia. Tiedä vaikka ukrainalaisia epäilevä Stalin päätti lyödä operaatiossa kaksi kärpästä yhdellä iskulla.  Pentti Virrankoski kertoo pari vuotta sitten ilmestyneessä kirjassaan Suomen historia, että Talvisodassa Kannaksella suomalaisten linjat Summassa tappioista piittaamatta puhkaissut divisioona oli Tverin Karjalasta. Sieltä oli siis tulossa suuri joukko entisiä uukuniemeläisiä paluumuuttajia. Tverinkarjalaisten menetykset Toisessa maailmansodassa olivat Virrankosken mukaan hirmuiset. Ehkä Stalin tunsi epäluuloja myös tverinkarjalaisia kohtaan.

Alustuksensa lopuksi Keskisarja myönsi, että kainuulaiset sotilaat olivat ihan hyviä sotilaita noissa oloissa ja tällä asialla oli ratkaiseva vaikutus taistelun lopputulokseen. Kainuulainen on luonnostaan alistuvainen ja vähään tyytyvä, mutta sitkeä. Keskisarja vakuutti tuntevansa asian, koska hän suorasukaisesti kertoi oman muijansa olevan kainuulaisia.

Muuten Kemppinen kertoi joskus blogillaan, että se konekivääriampuja, joka seurasi kuorma-auton lavalla pakenijoita Kiantajärven jäällä ja lahtasi heitä kasapäihin, kadotti myöhemmin henkisen tasapainonsa. Sitä asiaa Keskisarjan kirja ei kerro. Huha saattaa olla ropakantaa.

Joukkomurhaajan tuntomerkit
05.04.2014, 19:05

Viikko sitten Kuopion tietokirjamessuilla minulla oli tilaisuus kysyä historioitsija Teemu Keskisarjalta, että mahtaneeko hän tietää, kuka Suomen laillisen hallituksen upseeri oli pääsyyllinen vuoden -18 kuvottavaan ulkomaalaisten joukkomurhaan Viipurin valleilla. Yleensä tapausta kutsutaan venäläisten joukkomurhaksi, mutta oli siellä muitakin ulkomaalaisia edustettuina.

Keskisarjan Viipuri-18-kirjan mukaan joukkolahtauksen suorittaneita Kajaanin sissejä, johti pieni silmälasipäinen upseeri. Keskisarja kertoi tuntomerkkien sopivan ainakin maineikkaaseen Nikke Pärmiin, joka kohosi pitkän sotilaallisen uransa aikana suutarista everstiluutnantiksi. Vaikka tuntomerkit täsmäävät, niin eihän ne kuitenkaan mitään todista. Etelä-Pohjanmaalla syntynyt Pärmi asui pitkään myös Kuopiossa. Hänen tyttärensä oli loppiaisena 1940 siinä Snellmannin puiston väestösuojassa, joka sai pommmituksessa täysosuman.

Kenraali Mannerheim valitteli jälkeenpäin Viipurin vallin verilöylyä. Hän piti asiaa harmittavana ylilyöntinä ja antoi ymmärtää, että kyseessä oli yksittäisten sotilaiden erehdys. Murhan uhrit eivät välttämättä olleet mitenkään punaisiin lukeutuvia, vaan kuolemantuomioon riitti väärä kansalaisuus. Niinpä valleille tuotiin esimerkiksi kaksi ortodoksidiakonia. Kahta venäläistä vähän toisella kymmenellä olevaa pikkupoikaa ei tuotu valleille asti, vaan heidät ammuttiin seinää vasten jo kaupungeilla. Nämä venäläisen upseerin lapset olivat lähteneet vastaanottamaan valkoisia vapauttajinaan.

Mannerheimin näkemys yksittäisen sotilaan ylilyönnistä ei ole koko totuus, koska satojen ihmisten joukkomurha on täytynyt olla organisoitu ylemmältä tasolta. Sankan ulkomaalaisjoukon marssittivat valleille Kajaanin sissit ja kulkueen viimeistä matkaa ja luultavasti koko operaatiota johti kärjessä ratsastava pienikokoinen, silmälasipäinen, upseeri käsikranaatti kädessään. Pienikokoisen, silmälasipäisen, upseerin nimeä ei jostain syystä ole julkisuudessa mainittu, vaikka tutkijat luultavasti hänet olettavat tietävänsä.

Keskisarjan kirjan mukaan ammutut ulkomaalaiset ryöstettiin kolmeen kertaan Ensiksi pidätysvaiheessa, sitten ennen teloitusta ja lopuksi vielä teloitusten jälkeen sitten, kun aivohöyry oli lakannut nousemasta ruumiskasasta. Kainuun sissit olivat nuoria, köyhiä, nälkämaan kasvatteja, joille tilaisuus loi hyvät ansaintamahdollisuudet. Viipurin valtasivat vähän samanlaiset vihaiset nuoret miehet, jotka valtasivat ja tyhjensivät Kambutsean pääkaupungin Phnon Penhin 60 vuotta myöhemmin.

Windowsin herrat linnaan
04.04.2014, 17:57

Kyllä ei ole hyvä mieli. Päivän Helsingin Sanomat kertoo, että uusin lukuisista tietokoneistani joutuu käyttökieltoon ensi tiistaina, jolloin Windows XP-käyttöjärjestelmää ei enää päivitetä. Pahimmillaan koneeni käyttö voi lehden mukaan viedä minut poliisin pakeille. 17 % maamme tietokoneista siis muuttuu ongelmajätteeksi 8.4.2014, eikä maamme hallitus näytä olevan tietoinen koko asiasta.

Tämä ei ole sitä kestävää kehitystä. Kestävää kehitystä olisi se, että tuollaisesta tuotteen tahallisesta vanhentamisesta vastuussa oleva taho tuomittaisiin vankeuteen ja määrättäisiin korvaamaan vahinkonsa sekä maksamaan saamansa rikoshyödyn valtiolle. Kyseessä on miljardiluokan puhallus.

Kyllä jonkun olisi kiireesti tehtävä jotakin. Kuluttajansuojaviranomaisilla on vielä paljon niitettävää työsarkaa. Vaikka markkinatalous näyttää toimivan monissa asioissa hyvinkin tehokkaasti, niin kyllä se myös osaa toimia täysin älyttömästi ja kansan aineellisten tarpeiden vastaisesti. Muistutanpa tässä yhteydessä siitä, että hiihtäjä Kalevi Hämäläinen voitti vuonna 1962 hiihtopalkinnoksi pakastimen, joka toimii edelleenkin runsaan 50 vuoden jälkeen.

Nykyiset pakastimet kestävät hyvässä lykyssä 10 vuotta, jääkaapit ja pesukoneet ehkä seitsemän vuotta. Anopilla oli 32 vuotta vanha Saloran telkkari, sitten sen kuva alkoi reunoistaan vähän väpättämään. Hyvin on, jos nykyiset telkkarit kestävät viisi vuotta. Kyllä olisi kiireesti saatava laki, joka tekee tavaroiden tahallisesta huonontamisesta vankeustuomiolla rangaistavan teon.

Itähämäläinen ufouskonto
03.04.2014, 18:22

Aprillipäivänä Savon Skeptikot, joka paremmin tunnetaan nimellä Eppäillä Soppii-yhdistys, keskusteli itähämäläisestä ufouskonnosta. Tämä uskontohan sai alkunsa tammikuussa 1970, jolloin kaksi hiihtolenkillä ollutta pienviljelijä-metsuria kohtasi erään ladon takana Imjärven kylässä ihan perinteisellä lentävällä lautasella liikenteessä olleen avaruusolennon dramaattisin seurauksin.

Luulen muuten, että tuo samainen lato on näytellyt maamme historiassa muutenkin tärkeää roolia. Nimittäin Hertta Kuusinen piileskeli Talvisota-aikaan jossakin ladossa noilla nurkilla ja tavallisesti luotettavien lähteiden mukaan juuri tällaisessa heinäladossa Hertta käännytti tulevan sisäministeri Yrjö Leinon kommunismin kannattajaksi. Minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteikö avaruusolento laskeutunut juuri Hertta Kuusien ja Yrjö Leinon käyttämän ladon taakse ja niinpä ladon seinässä olisi selvä tarve pronssiselle muistolaatalle.

Avaruusolento aiheutti pienviljelijä-metsurikaksikolle huomattavia henkilövahinkoja. Kun miehet palasivat metsästä, heidän päitään särki, naama oli punainen ja työkyvyt olivat menneet. Tietääkseni tapaus päätyi jostakin syystä myös oikeuteen, tosin humanoidia ei syytetty pahoinpitelystä, vaan ilmeisesti kiista koski vakuutus- tai muita sellaisia korvauksia, joiden kanssa uhreilla oli ongelmia.

Kuitenkin avaruusolennon kohtaamisessa oli myös myönteistä. Toinen miehistä piti tapauksen jälkeen säännöllistä yhteyttä humanoideihin ja sai heiltä paljon arvokasta tietoa. Hänelle mm. opetettiin sairauksien parantamisen taitoja, ja miehestä tulikin suosittu kansanparantaja. Tietääkseni hän käytti parannustoiminnassaan apuvälineenä kuparilanganpätkää. Sen toiminta periaatetta en täysin tunne, mutta epäilen sillä välitetyn jonkinlaista maailmankaikkeuden rakkaudenenergiaa potilaisiin.

Parantaja sai avaruusolentokontakteistaan selville myös sen, että ufokulttuuri on 7000 vuotta ihmiskuntaa edellä, maailmankaikkeus on täynnä elämää ja mikä tärkeintä, ufot puhdistavat maapalloa saasteista. Huomion arvoista ufouskonnon teologisessa näkemyksessä on se monelle lohdullinen tieto, että kuolemansa jälkeen ihminen syntyy uudelleen pienellä viiveellä, joka on 20 – 200 vuotta ja jatkaa elämäänsä toisella planeetalla tosin yleensä huomattavasti nuorentuneena.

Vakavasti mietin ryhtyväni uuden ufouskonnon evankelistaksi. Luulen, että jos tässä elämässä haluan päästä käsiksi todella isoihin rahoihin, niin helpoiten se tapahtuu kehittämällä uusi uskonto.




Aprillia
03.04.2014, 18:52

Eilen olin poikkeuksellisen hyvällä mielellä, koska Yleisradion nettisivulla kerrottiin, että Pielaveden Sammon lentopallojoukkue oli onnistunut hankkimaan kovan luokan vahvistuksen. Hakute Mio-niminen Kiinan maajoukkueen yleispelaaja oli saatu todella yllättäen houkuteltua Ylä-Savoon. Uutisessa kerrottiin myös, että hän saattaisi pelata jo aprillipäivän pelissä.
 
Vähää vaille, etten lähtenyt Pielavedelle katsomaan tätä Idän ihmettä. Uutisen kuultuani laskeskelin jo mielessäni, että Sampo on selvä mestarisuosikki ja että Kuopion jäähallia tullaan vielä tarvitsemaan SM-loppuotteluissa, koska yleisöryntäys tulee olemaan melkoinen. Lentopalloilu on näet yksi jännittävimmistä liikuntamuodoista.
 
Tänään en enää ole hyvällä mielellä, koska minulle on paljastunut, että kyseessä oli aprillipila. Jokaisen järkevän ihmisen olisi se pitänyt ymmärtää, mutta minä en ymmärtänyt, koska olen tottunut siihen, että kun kysymys on urheilusta, niin mihinkään leikinlaskuun ei ole varaa.

Ennenkin minua on aprillattu urheiluasioissa. Muutama vuosi sitten Jyväskylän Jyp kamppaili Jääkiekkoliigan loppuottelussa, ja Savon Sanomien mukaan koko joukkue oli parturoinut itselleen Risto Dufva-kampauksen nostattaakseen porukan yhteishenkeä; ts. joka jätkä oli leikannut vaaksan levyisen jakauksen päälaelleen.
 
Minusta se oli ihan normaali jääkiekkouutinen. En ymmärtänyt sen olevan aprillijutun. Juuri tuollaisia tempauksia tapahtuu ihan oikeasti myös tässä reaalimaailmassa silloin, kun on kysymys urheilusta.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014


 

Sortavalan yleinen sairaala
01.04.2014, 16:19
 
Sortava on yksi lempparikaupungeistani monestakin syystä. Ensiksikin maineikkaan jääkiekkoseura Kalpan juuret ovat siellä. Lisäksi ajan patimoima kaupunki on upealla paikalla Laatokan rannalla. Nykyinen Sortavala on tavallaan 30-luvun suomalaiskaupungin ulkomuseo. Keskustassa on vain yksi neuvostotyylinen kerrostalo, joka ei kuitenkaan erityisesti pistä silmään, vaan soveltuu maisemaan.
 
Rakennukset ovat ajalta, jolloin meilläkin vielä osattiin rakentaa, joten ainakin ydinkeskustassa ne ovat vielä jokseenkin vatupassissa. Monet julkiset rakennukset on rakennettu kunnon graniitista ja ne ovat pystyssä ja vatupastissa seuraavaan jääkauteen asti, jos vain ydinsodalta säästytään kuten toivon.
 
Surukseni kuitenkin luin männäviikkoisesta Savon Sanomasta, että kuvan kaunis yleinen sairaala on nyt onnistuttu polttamaan. Ilmeisen sinnikäs tuhopolttaja on ollut asialla. Talo oli Helene Schjerfbeckin arkkitehtiveljen Magnus Schjerfbeckin suunnittelema ja sen kyllä huomaa. Tuollainen taiteellinen talo olisi saanut jäädä polttamatta.
 
Uskon, ettei sairaala ole kuitenkaan palanut kivijalkaan, joten se olisi kunnostettavissa, mutta epäilen, että Krimin sotkujen seurauksena venäläisiä korjausrahoja ei liikene maan peräkylien remontteihin. Pitäisiköhän siirtokarjalaisten jälkeläisten lähteä panemaan talo talkoilla kuntoon? Vai onkohan se ulkopoliittisesti arveluttavaa?
 
Talkooporukan onkin syytä korostaa sitä, ettei korjaushankkeella ole tarkoitus tukea vanhojen rajavääryyksien oikaisuhankkeita, sillä jos kaikkia vanhoja rajavääryyksiä ruvetaan oikaisemaan, niin melkoinen sekamelska siitä Eurooppaan syntyy Afrikasta puhumattakaan, kuten Krimin tapahtumat ovat todistaneet.
 
Olen vahvasti sitä mieltä, että toivoa sopinee, ettei Putinia syrjäytetä Krimin sotkuja seuraavien Venäjän talousongelmien vuoksi. Pelkään, että jos maassa järjestetään vapaat vaalit, seuraaja tulee olemaan paljon hankalampi tapaus. Luulen, että Putin lukeutuu venäläisten liberaaleimpaan viidennekseen.

Pippurikaasu ja etälamautin
31.03.2014, 17:36
 
Sangen tyypillinen yläsavolaisuutinen löytyy päivän Iltasanomista. Tyypillinen 130-kiloinen Kiuruveden maitopitäjän kasvatti oli ensin pahoipidellyt kolmea miestä ja sen jälkeen vielä kahta kahta hampaisiin asti aseistettua poliisia maitopitäjän torin liepeillä. Ei edes kaksi modernin etälamauttimen laukaisua  hillinnyt tätä pientalonpoikien jälkeläistä, ja riehujan silmille ruiskutettu moderni pippurisuihkekin alkoi itkettämään ainoastaan poliiseja. Vasta perinteisellä pampulla persuksille annettu asennekasvatus sai taistelijan pyytämään, että voisiko hän nousta poliisin kyytiin.
 
Vielä siis elää yksittäistaistelija Sven Dufvan perinne Ylä-Savossa. Juuri tuolla tavalla riehui hieman yksinkertainen, mutta sitäkin vahvempi Dufva muinoin Koljonvirran sillalla. Häntäkään eivät olisi etälamauttimet tai pippurikaasut hillinneet. Lopulta vihollinen ampui häntä sydämeen, joka Sandelsin mielestä oli tässä tapauksessa ihan oikea ruumiinosa, koska päähän häntä olisi ollut ihan turha tähdätä.
 
Muistanpa maamme oikeushistoriasta tapauksen, jossa reipas pahapäiseksi äitynyt satamamies oli raudoitettu seitsemän poliisin voimin ja saateltu putkaan, josta hän sitten kuitenkin tunkeutui vielä kysymään laitoksen päivystäjältä, että miksi ihmeessä yksi poliisi oli taiston tuoksinassa vähän väliä ruiskuttanut vettä hänen silmilleen. Kysyjä ei tiennyt, että aine oli kyynelkaasua.

Saatanan Eu
30.03.2014, 17:52
 
Tämä kiukkuisuuteni ei johdu eilen nautitusta samppakaljasta, vaan pelkästään kesäaikaan siirtymisestä. Vanha virkamies ei kestä näin suuria muutoksia elämässään ja olo on pöhnäinen ja kauhtunut. Tuo kesäaika on niitä tyypillisiä Eu-herrojen kotkotuksia, jotka nostavat perussuomalaisten kannatusta useilla prosenttiyksiköillä.
 
Pohjimmiltani olen sovinnollinen ihminen ja esitänkin, että kelloja vielä kerran siirretään kompromissina puoli tuntia johonkin suuntaan, minulle sopii ihan kumpi vaihtoehto tahansa ja annetaan sen jälkeen kellojen olla rauhassa kuten varsinkin myös videoiden yms. elektroonisten vitkuttimien ajannäyttölaitteet, joiden kääntely vie minulta viimeisetkin hermovähät.
 
Otetaan kerrankin oppia Venäjästä. Siellä eletään ihan hyvin ilman kellojen kääntelyä. Venäjä on kellojen osalta ihan tolkun yhteiskunta, vaikka muuten koko yhteiskunta tiettävästi kaipaa vielä pientä hienosäätöä.
 
Eilen Timo Harakka esitteli Tiedekirjapäivillä Eu-vaaliteostaan ja kysyin häneltä sen ajankohtaisen kesäaikaan siirtymiseen liittyvän kysymyksen, että eikös siihen Eu-sopimukseen nyt vihdoinkin olisi korkea aika lisätä edes jonkinlainen irtisanomislauseke; ts. pelisäännöt sille, että jos joku valtio eroaa tai erotetaan Eu:sta, niin miten se käytännössä tapahtuu ja kuka maksaa mahdollisesti mitäkin.
 
Muistanpa, että edesmenneen Neuvostoliitonkin perustuslakiin oli tarkasti kirjattu, miten Neuvostotasavallat saattoivat niin halutessaan erota Sosialistisen Neuvostotasavaltojen Liiton suuresta perheestä. Siitä huolimatta tasavaltojen erot sitten käytännössä aiheuttivat melkoisia ongelmia, kun ne tulivat 90-luvun alussa ajankohtaisiksi. Prosessia ei ole vieläkään kunnolla loppuunsaatettu.
 
Tässä voi hyvinkin käydä esimerkiksi niin, että Kreikka lähetetään tai Englanti lähtee pois Eu:sta eikä ole tietoa, kuka maksaa mitäkin siinä tilanteessa. Harakka piti kysymystä ihan hyvänä kysymyksenä, vaikka ei siihen vastannutkaan.
 
Hän ei ilmeisesti ole edes miettinyt tätä eu-parlamentaarikolle tärkeää asiaa, vaikka epäilen, että hän syrjäyttää sen iloisen pikkuisen kähmijäpapin Eu-parlamentista. Se iloisen pikkupapin kähmintäuutinen ei minua yllättänyt, mutta se minut löi ällikälle, että kyseinen kirkonmies ainakin median mukaan kähmi naisia.

Tiananmen 天安门大屠杀 ja Falun kong香港法 eli miljardin tavoite
29.03.2014, 18:48
 
Ahistaa. Ensinnäkin ahistaa se, että päivällä ylittyi kahden miljoonan kävijän raja blogillani ja se ahistaa, koska nyt tajuan sen, miten haasteellista on saavuttaa tulostavoitteeksi asetettu miljardin kävijän raja. Käsittääkseni miljoonan jälkeen seuraava kokonaisluku on miljardi ja sinne on vielä matkaa. En taida saavuttaa miljardin haamurajaa ainakaan tässä elämässä. Mutta yritys on kova ja niinpä yritän saada Kiinan lukuisat nettipoliisit kiinnostumaan minusta:
 
Tiananmen 天安门大屠杀 , Falun kong香港,
Tiananmen 天安门大屠杀 , Falun kong香港,
Ahistaa myös tämä jatkuva vapaa-aikaan liittyvä stressi. Kuopiossa oli tänään tietokirjamessut ja kolme potkupallo-ottelua. Ehdin seuraamaan vain yhden Kupsin miesten potkupallopelin. Teemu Keskisarja ja Timo Harakka kukistivat sekä Kupsin a- että b-juniorit selvästi.
Ja ennen kaikkea ahistaa se, että tietokirjamessuilla sievät eläinsuojelijatytöt kertoivat tuotantosikojen kohtelusta ja sitä kuunnellessa melkein nyyhkytin yhdessä tyttöjen kanssa. Tuotantosikoja kohdellaan todella sikamaisesti maassamme. Saatanpa vielä pyrkiä harrastamaan eläisuojeluasiaa näiden tyttöjen kera.
Eläinsuojelijatytöt kertoivat, että sika on selvästi koiraa viisaampi eläin ja että se vastaa älyltään viisivuotiasta lasta. Sika voi vallan mainiosti harrastaa vaikkapa tietokonepelejä, jos sille annetaan siihen mahdollisuus. Nyt sitten kävi niin, että ostin Alkosta erittäin kuivaa sampanjaa kahden miljoonan kävijän kunniaksi, mutta juhlasta ei tule täydellinen, koska enää en koskaan tule syömään lenkkimakkaraa, kuten olen tähän asti aina tehnyt sampanjaa nauttiessani.

Kärkkäälän kansakoulun yläluokkalaiset 1960
28.03.2014, 20:00
 
Simo Matilainen lähetti ystävällisesti tämän Kärkkäälän kansakoulun yläluokkaisista noin vuonna 1960 napatun kuvan, jonka siirrän lähettäjän luvalla blogilleni valokuvaajan tekijän oikeuksista ja kuvattujen intimiteettisuojasta piittaamatta; on tuo kuva sen verran arvokas historiallisesti. Jos jollakulla on lisää Kärkkäälän koulukuvia ja yleensä kylän historiaan liittyviä kuvia, niin sellaisen lähettäminen minulle olisi iloinen ylläri.
 
Kuvasta ja kuvassa olijoista Simo kertoo seuraavaa, sulkuihin olen merkinnyt omat lisäykseni:
 
Luokkakuva Kärkkäälän koululta ajalta, jolloin Suomelan Ville oli intissä ja Nenosen Matti oli yläluokkien sijaisopettajana. Vuosiluku saattaa olla 1960.  Muistelen nimiä jossakin määrin huonontuneella "kiintolevylläni", pahoittelen jos joku nimi ei täsmää.  Kuvassa Matin ja kaikkien rakastaman äitihahmon, keittäjä Anna-Liisa Laitisen vieressä seiskaluokkalaiset kollit, Paanasen Ensio Väliharjusta, Korhosen Jukka Heinäselästä, allekirjoittanut Matilaisen Simo Suhonkyliltä ja Paanasen Antero Selänteeltä. 
 
Edessä on silmälasipäinen, paria vuotta  nuorempi Pöyhösen Antero Piispalanmäeltä. Ujosti kainosteleva huivipäinen Pipliakankaan Raija ja takana kaiteen vieressä Kauppisen Kake.  Anna-Liisan edessä tummahiuksinen Maire Korhonen Hepoharjusta. Mairen edessä  Kainulaisen Kyllikki, vieressä Anja Kauppinen ja Tuulikki (ettei olisi Kaija tai Eila?) Vilhunen joka asui  Askolassa. Tuulikin vieressä otsatukkainen serkkuni Leena Matilainen  Pöngältä. Leenan takana piileskelevää neitoa en tunnistanut/muistanut 54:n  vuoden takaa. Leenan vieressä oleva huivipäinen Seija Jalkanen Pirttiselästä ja vieressä polkkatukkainen Anneli Kuhmonen.  Anneli tuli jostakin muulta paikkakunnalta.
 
Toisessa rivissä edestä  Anneli Tikkanen ja Tuula Nenonen Pirttiselästä, Maija Paananen Konttilasta  ja Kolehmaisen Tuula? (Simo ei taida muistaa Elsen nimeä?) Maikkolasta. Eturivin nuorten neitojen kaikki etunimet eivät tule papan mieleen, Kinnusen neiti, Tuula  Paananen Selänteeltä, Kainulaisen Tuulikki, Tikkasen Tuulikki, Aune Räisä ja  Neiti Närhi (taitaa olla Kyllikki) jonka etunimi ei tule mieleen, perhe muutti kuitenkin vasta  50-luvulla Korholanmäen takareunalle Kallelaan.
 
  
 
 
 
 
Kiihkeät paikallisottelut
27.03.2014, 19:15
 
Öylönnä myöhään illalla oli Keskuskentällä suuren urheilujuhlan sekä helleenisen kirkkauden tuntua, kun pitkästä aikaa nähtiin virallinen kuopiolainen jalkapalloilun paikallisottelu. Kupsin A-juniorit kohtasivat Sm-karsintasarjassa Kuopion Kingsin vastaavan yhdistelmän, jonka jälkimmäisen nimi minua ärsyttää.
Miksi täälläkin pitää olla amerikankielisiä seuroja, kuten Kigs ja Kufu, ennen sentään olivat Elo ja Pallotoverit. Ne olivat mieltäylentäviä ja ihanteellisia urheiluseuran nimiä samalla tapaa kuin Ikaalisten Nouseva Voima, Saarijärven Pullistus, Reisjärven Pilke tai Kaarinan Ura.
Kups oli Kingsiä valovuoden parempi ja voitti 5-0. Kupsin ylivoima latisti tunnelmaa. Tunnelmaa latisti myös se, että ottelusta puuttuivat tyystin poliittiset jännitteet. Aika on nyt vain sellainen. Tunnelma olisi ollut paljon kiihkeämpi, jos vaikka Kups, eli alunperin Hermanni Saastamoisen perustama aktivistien salainen taistelujärjestö, olisi kohdannut Kuopion Elon punapaitaisen yhdistelmän, joka on alunperin ollut talonmies-komentaja Israel Närhen johtaman Kuopion punakaartin jatke.
Ehkä tuollaiset kiihkeät ottelut, joissa ratkaistaan se, kumpiko on voittamassa, vallankumousko vaiko taantumus, ovat lopullisesti taakse jäänyttä elämää. Muuten jokunen vuosi sitten tutkittiin palloilulajien harrastajien poliittisia asenteita ja saatiin selville se itsestään selvyys, että jääkiekkoilijoiden keskuudessa suurin puolue on Kokoomus ja se vähän yllättävä seikka, että rekisteröityjen jalkapalloilijoiden suosikkipuolue oli Vihreät.
Tuon tiedon pohjalta kannattaisi elvyttää vihreäpaitaisten kopareiden toiminta. Sitten olisi taas yleisöä innoittavia poliittisia jännitteitä, kun vihreät Koparit kohtaisivat kokoomuslaisen kaupunginvaltuutettu Tero Taipaleen kipparoiman Kupsin.
Kupsin toppari Tero Taipale on lupaava 43-vuotias urheilijanuorukainen. Toissa talvena oli Kuopion torilla mäkihyppykilpailut ja kun Puijon Hiihtoseuran juniorit ponkaisivat vaivoin viisi metriä, rikkoi Taipale 10 metrin haamurajan.

Kuurtilainen
26.03.2014, 19:12
 

Suojärveä pidettiin ennen huonona kalajärvenä ja siitä pyydystetyt eväkkeelliset ystävämme maistuivat sen verran mudalta, ettei niitä kaikki suostuneet syömään. Nykyään järven vierestä nostetaan turvetta ja se on rehevöittänyt järveä niin, että se on hyvän kalaveden maineessa. Tosin mudan maun lisäksi monia arveluttaa kalojen elohopea. Itse en saanut pilkillä Suojärvestä nykäystäkään, ja se on hyvä se. Mitäpä viattomia luontokappaleita turhaan kiusaamaan.
 
Närhin Eelis tiesi kertoa mielenkiintoisen asian Suojärven kalastusoikeuksista. On ihan normaalia, että lähitiloilla on järveen oikeudet, mutta sen lisäksi myös 10 kilmetrin päässä olevalla Kuurtilan talolla on järveen kalastusoikeus. Erikoisen järjestelyyn ovat isonjaon tekijät 1750-luvulla päätyneet. Selityksensä saattaa olla vaikkapa se, että Kuurtilan isännällä oli järven rannalla kaskimaita. Kaskeaminenhan oli silloin vapaata. Se kaskesi, joka ehti ensinnä alueen merkitsemään.
 
Sikäli tuo Kuurtila liittyy sukuni vaiheisiin, että kun kahdeksan sukupolven takainen esi-isäni Tuomas Koivistolainen, jota myös kuurtilaiseksi kutsuttiin, souti 1700-luvun alussa Liettuan Kuurinmaalta Kärkkäälään, asettui hän Kuurtilan tilalle. Sukututkimus ei ole onnistunut selvittämään, miksi mies koukkasi Pietarin seudulta Liettuan kautta; ehkä hän oli sen ajan pakolainen tai sitten hänet vietiin Kuurinmaalle maaorjana tai vankina. 
 
Sukutarinan mukaan hän olisi ollut tuntemattomaksi jäänen veljensä kanssa maaorjakalastajina jollakin tilanherralla ja tilanherrasta kylliksi saatuaan veljekset olisivat hukuttaneet työnantajansa jollakin kalareissulla. Joten murhamiehen jälkeläisiä tässä ollaan. Tuon Kuurinmaan reissun ansiosta Tuomas käytti myös sukunimeä Kuurtilainen.
 
Tuomaksen kaksi vanhempaa veljeä Nuutti ja Paavo olivat muuttaneet Sisä-Savoon jo vähän ennen Tuomasta. He olivat inkeriläisiä kivekkäitä, eli silloisia  sissejä, jotka terrorisoivat Pietari Suuren laajentumisprojektia Suomenlahden rannalla. Yhden kerran kivekkäät olivat napata itse tsaarinkin yllätyshyökkäyksellä kesken tämän suuruksen syönnin. Henkivartijat pelastivat kuitenkin Pietari Suuren.
 
Onnistuessaan kivekkäiden temppu olisi saattanut muuttaa historian kulun täysin. Jostakin luin, että kivekkäät, joita oli yhteensä noin 200, talvehtivat Ison vihan aikaan Sisä-Savossa; ainakin paikallinen väestö valitti sissien mellastelusta. Ehkäpä Kärkkäälän seutu tuli juuri lomanviettopaikkana Koivistoisen veljeksille tutuksi ja he rauhan tultua ymmärsivät hakeutua asuamaan sodan autioittamalle seudulle.

Pommikuoppa
25.03.2014, 19:30
 

Ei löytynyt Kakkisensalolta riekkoja, mutta tuo 74-vuotias pommikuoppa löytyi. Monttu on nelisen metriä halkaisijaltaan ja syvyydeltään vajaat pari. Jäiseen hiekkakankaaseen ei suurvallankaan vehkeillä saanut siihen aikaan tuon isompaa jälkeä. Talvisodassa urhoolliset neuvostolentäjät käyttivät yleensä vain 50 - 200 kilon räjähdyspommeja. Ehkä tuon kraaterin teki 100-kiloinen jytky.
 
Kärkkäälää suurpommittaineita koneita oli seitsemän, yksi laivueen alunperin kahdeksasta koneesta ammuttiin alas jo alkumatkasta. Sen ajan pommareihin mahtui noin tonnin kuorma. Nykyiselle Pommikankaalle ja sen viereiselle Ollinsuolle pudotettiin 25 pommia, joista muutama humahti suohon suutareina ja ne odottavat yhä innokasta noutajaansa. Laskujeni mukaan vain pieni osa koneiden noin seitsemän tonnin lastista päätyi Kärkkäälään.
 
Tuo kuvan monttu on yksi viimeisistä noiden lentäjien tekosista tässä elämässä, koska Kouvolan korkeudella Jorma Sarvanto yhdessä siipimiehensä kanssa tavoittivat koneet. Yksi saatoi päästä karkuun, tosin senkin epäillään syöksyneen Suomenlahteen. Kahta lukuunottamatta lentäjät siis muuttuivat valkokurjiksi, kuten haikeassa Marc Bernesin neuvostolaulussa kerrotaan. Bernes, joka oli kova tupakkamies, levytti tämän sävelmän eräänlaiseksi testamentikseen ennen keuhkosyöpään kuolemistaan.
https://www.youtube.com/watch?v=p_j5WpbPSnA
 
Toinen laskuvarjolla pelastuneista oli Kymenlaakson naisten mielestä harvinaisen komea mies, vaikka olikin ryssä. Koneissa oli 3-4 hengen miehistö, joten se älytön sotaretki vaati yli 20 lentäjän hengen. Alasammutut Iljusinit olivat melkoisia surmanloukkuja. Ne syttyivät herkästi eivätkä ne pysyneet ilmassa yhdellä moottorilla. Vasta Talvisodan opetusten jälkeen naapurissa alettiin panssaroida koneiden bensatankit kumilla.
 
Tietooni ei ole tullut, että Jorma Sarvantoa olisi saatettu myöhemmin sotaoikeuteen, vaikka hän rikkoi lennollaan törkeästi ilmavoimien määräyksiä. Kalliita sytytysluoteja olisi saanut olla konekivääreiden patruunavöissä vain joka neljäs, mutta Sarvannolla melkein kaikki 2000 ammuksesta oli näitä kalliita luoteja. Ilmeisesti venäläisetkin säästelivät kalliita sytytysluoteja, koska kotikentällä hävittäjä-ässän koneesta löytyi 23 luodinreikää, mutta siitä huolimatta se ei syttynyt tuleen.
 
On myös mahdollista, että Sarvanto käytti konekivääreissään ilmavoimien määräysten vastaisia piippuja. Talvisodan hävittäjälentäjät ovat kertoneet, että Fokkereiden aseiden piiput olivat niin kuluneet, että kk-suihku näytti enemmänkin kastelukannun suihkulta. Hyväkuntoisiakin piippuja oli varastossa, mutta niitä ei saanut määräysten mukaan käyttää, koska ne oli varattu pahan päivän varalle.

Katsele kuuntele kevättä
24.03.2014, 18:55
 
Kyllä on mualiman kirjat sekasi muuallakin kuin Krimillä. Äsken näin nimittäin pyrstötiaisen Kärkkäälän sireenipuskassa. Ei ole ennen tuollainen söpö siivellinen nisäkäsystävä tällä tontilla näyttäytynyt. Kun kymmenen vuotta sitten muutin Heinolasta, jäi sinne pyrstötiaisia laumoiksi asti ja nyt ne ovat näköjään kävelleet perässäni tänne asti. Lentämällä ne eivät ole tulleet, ovat nimittäin sen verran  surkeita räpiköijiä.
 
Pyrstötiainen on selkeä osoitus siitä, että evoluutioteoriaa vastustavat kreationistit, jotka kannattavat älykkään suunnittelun teoriaa, ovat väärässä. Kukaan insinööri ei suunnittelisi pyrstötiaisen kaltaista epäkelpoa lajia. Fasaanikin todistaa älykästä suunnitelua vastaan. Sekin on lähes lentokyvytön lintu, mutta niin vain sellainenkin on kuulemma kävellyt Kärkkäälään.
 
Toissa päivänä eli 21.3. tulivat vanhat kaverini joutsenet Petäisen jäälle. Nekin ovat harvinaisen varhain liikkeellä.  Luulen, että joutsenpari tulee vielä katumaan hätäilyään, eiköhän tässä vielä tänäkin talvena pakkanen pauku. Tosin pariskunta vaikutti niin kesyltä, että kovan paikan tullen ne ymmärtävät hakeutua lintulaudoille.
 
Olen tässä lomaillessani kierrellyt saloja ja huomannut, että riekko on hävinnyt kylältä. Lapsuudessani niitä näki useinkin. Enkä ole vuosikymmeniin nähnyt töyhtötiaista, joka lapsuudessani oli ihan tavallinen vieras lintulaudalla. Sen sijaan lintua, joka muistaakseni oli nimeltään homotiainen, näkee vielä täällä maalla, mutta kaupunkioloihin ne eivät ole tietääkseni sopeutuneet.

Yngve Svinhufvud
23.03.2014, 18:50
 
Muistanpa viime vuosituhannen lopulta, kuinka presidentti Svinhufvudin poikaa Yngveä haastateltiin lehdessä hänen satavuotispäivänsä kunniaksi. Korkeaan ikään ehtinyt juhlakalu kertoi yhä säilyttävänsä 9 mm:n Mauser-pistooliaan yöpöytänsä laatikossa ryssän varalta. Hän ei ollut unohtanut isänsä kuolinvuoteellaan antamaa muistutusta siitä, ettei ryssään pidä koskaan luottaa. Tosin päivänsankarin omaiset eivät enää täysin luottaneet teräsvaariin, vaan olivat varmuuden vuoksi poistaneet aseesta patruunat.
 
Tuulikki Pekkalaisen kirjasta Lapset sodassa 1918 paljastuu myös yksi lisäsyy yöpöydän pistooliin. Yngve Svinhufvud oli toiminut nuorena miehenä Hennalan vankileirin päällikkönä, ja on paljon mahdollista, että tämä seikka korosti hänen turvajärjestelyjen tarvettaan. Joku katkeroitunut punikki olisi saattanut hyvinkin haluta kostaa. Hennalassahan mm. lahdattiin nuoria tyttöjä konekiväärillä ja muitakin kauheuksia tapahtui.
 
Pekkalainen kertoo myös, että Etelä-Karjalassa sotatuomarina toimineella Toivo Tapanaisella oli henkivartija vielä 40 vuotta sisällissodan jälkeen. Tapanaisella oli hallussaan ilmeisesti nappituomioiden Pohjoismaiden ennätys. Heinolan kunnallispolitiikassa toiminut kokoomuslainen evp-upseeri kertoi, että hänen vaarinsa oli yksi niistä Rutolan sahan miehistä, jotka Tapanainen ammutti esimerkiksi ja ojennukseksi muille, kuten tuomiolauselmaan oli kirjattu.
 
On tosin liioittelua väittää, että ihan kaikki sahan työmiehet ammuttiin. Yksi päästä läpiammuttu nimittäin nousi ampumisen jälleen salaa haudastaan eikä häntä enää voinut toiseen kertaan ampua, koska kirjanpito olisi seonnut. Tietooni ei ole tullut, etteikö teloitettu olisi ihan hyvin voinut hakea asuntolainaa pankinjohtajana sittemmin toimineelta Tapanaiselta.
 

 

 

 

Lapset sodassa 1918
22.03.2014, 23:29
 
En suosittele Tuulikki Pekkalaisen kirjaa Lapset sodassa 1918 herkille ihmisille. Mitä kauemmin sisällissodasta on kulunut, sitä suurempia kauheuksia paljastuu, kuten nyt esimerkiksi nuo kirjassa esitellyt lasten kokemukset sodasta. Kirja pitäisi kiireesti kääntää venäjäksi ja lämpimäiskappale tulisi välittömästi lähettää Vladimir Putinille. Kirja saisi ehkä miehen löytämään uudelleen kadottamansa järjen valon. Tosin voi olla, että hän jo tietää näistä asioista ihan tarpeeksi, koska hänen isoveljensä kuoli nälkään Leningradin piirityksen aikana.
 
Pekkalaisen kirja vahvistaa minulle sen kammottavan asian, jota olen pitkään epäillyt. Suuresti arvostamani urheilufilosofi Lauri Tahko Pihkala oli mukana siinä hiihtopartiossa, joka löi sisällissodassa lihoiksi Kuhmoisten sotasairaalan potilaat ja myös henkilökunnan. Tästä asiasta ei Pihkalan elämänkerroissa liiemmin huudella. Kuhmoisten sotasairaalan tapaus olisi syytä tutkia yhtä tarkoin, mitä on viime aikoina pengottu suomalaisen kaukopartion väitettyä Petrovski Jamin sotasairaalan väitettyä tuhoamista. 
 
Tahko kuului Hans Kalmin johtamaan osastoon, joka muutenkin sai aikaan kaikenlaista sekä Suomen että Viron sisällissodassa. Hans Kalmin luopui everstin arvoisena sotilasurasta pian Viron retkensä jälkeen ja muutti Amerikkaan. Siellä hän ilmeisesti tuli jonkinlaiseen synnintuntoon ja opiskeli vaihtoehtolääkäriksi. Hän toi 30-luvulla rapakon takana oppimansa akupunktion  Suomeen. Jotenkin akupunktio sittemmin meillä unohtui, mutta 70-luvulla kärkkääläiset Räsäsen lääkäriveljekset keksivät sen uudelleen. Jotenkin tuntuu, että asia on jälleen vaipumassa unholaan.

Sukupolvikapina
21.03.2014, 18:32
 
Öylönnä mainittu Minna Canth oli aikansa radikaali. Hän oli yhteiskunnallisessa ajattelussaan meidän köyhien asialla, joka varmasti  oikein onkin, vaikka se ei siihen aikaan ollut tavallista paremman väen piirissä.
 
Savon historian viimeisintä osaa tutkiessani opin, että myös Minnan aikamiespoika oli radikaali yhteiskunnallisessa ajattelussaan. Hän oli oikeistoradikaali ja liikkui Lapuan liikkeen liepeillä. Sellainen oli suosittua Kuopion paremman väen parissa 1930-luvulla eikä siitä aiheutunut liikkeen kannattajalle vaikeuksia.
 
Jos Kuopio oli Suomen Moskova 1920-luvulla, jolloin Sosialistinen työväenpuolue, joka harhaanjohtavasti käytti nimeä sosialistinen, vaikka olikin kommunistinen, oli kaupungin suurin, niin 1930-luvulla Kuopio oli Suomen Berliini, koska Ikl oli kaupungin mahtipuolue.
 
Luulenpa, että Minna Canthin aikamiespoika harrasti sukupolvikapinaa. Sellainen on historian saatossa ollut tavallista. Muistanpa, miten 1970-luvulla erään sota-aikana armeijakuntaa komentaneen kenraalin tytär toimitti radiossa Työmiehen tunti-nimistä ohjelmaa.

Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus
20.03.2014, 19:18
 
Öylönnä korkea-arvoinen tuomari luennoi kaupungintalolla Minna Canthin päivän kunniaksi tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Olin paikalla edustamassa nuoria ja miehiä, luomakunnan kruunuja.
 
Syvällinen luento synnytti yleisön keskuudessa vilkkaan keskustelun naisten tasa-arvosta ja yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuksista, joka oikein onkin, koska noissa asioissa on eittämättä vielä paljon parannettavaa eikä puutteista tarvitse juuri kavereilta kysellä, jos vain vähänkin viitsii tsiikata ympärilleen. Kyllä olisi Minnalla vielä paljon tekemistä ajassamme.
 
Itsekin meinasin avata sanaisen arkkuni, mutta ehkä oli parempi, etten avannut sanaista arkkuani. Olen huomannut, että nykyään painoindeksi, jota suuri osa kansasta, sukupuoli jääkööt mainitsematta, seuraa herkeämättömällä mielellä, on suuri eriarvoisuutta synnyttävä asia. Nimittäin tilanne on nykyään maassamme se, ettei suurta osaa ihmisistä, sukupuoli jääkööt mainitsematta, pidetä enää ihmisinä ollenkaan, vaan heitä kohdellaan talipalloina.
 
Yleisessä oikeudenmukaisuudessa on myös huutava epäkohta. Epäoikeudenmukaisuus näkyy nyt jo katukuvassakin selvästi. On koko joukko sikarikkaita ja menestyviä ihmisiä, jotka eivät näytä edes vanhenevan ollenkaan, kuten meillä köyhillä on tapana tehdä, vaan he pysyvät aina yhtä nuorekkaina. Tuleva Usa:n presidentti Hillary Clintonkin näyttää olevan 18 v vaikka onkin 66 v.

Ikiliikkuja
19.03.2014, 17:43
 
Eilen mainittu kansanedustaja Ville Vainio (alk. Karjunen) oli erittäin suosittu puhuja. Joukoille puhuessaan hän kertoi varsinkin niistä iljettävyyksistä, mm. irstailusta ja rietasteluista, joita oli joutunut todistamaan liikkuessaan porvariston keskuudessa. Ville tunsi hyvin porvariston tavat, koska hän itse oli ihan menestyvä liikemies.
 
Vainio oli peräti kolme kertaa vankilassa poliittisista syistä, esimerkiksi tuon Väinölänniemellä pidetyn puheenjälkeen hän joutui pariksi vuodeksi pahamaineiseen Tammisaaren pakkotyölaitokseen. Sellitoverikseen hän sai Sulo Wuolijoen, joka oli Hellan mies. Väitetään, että Sulo viihtyi pakkotyössä niin hyvin, että ennen vapautumistaan hän olisi pyytänyt vankilan johtajalta lupaa jäädä laitokseen, jotta ei olisi tarvinnut palata voimakastahtoisen Hellan komenneltavaksi. Sulo tosin kiistää muistelmissaan moisen tiedon liioitteluna.
 
Ville Vainio sai Tammisaaren pakkotyölaitoksessa taipumuksiaan vastaavan tehtävän. Hän sai omistautua pelkästään ikiliikkujan kehittämiselle, jossa asiassa hän oli jo entuudestaan pitkällä. Hänet sijoitettiin metalliverstaaseen, jossa oli projektinjohtajan käytettävissä monenlaista ammattimiestä.
 
Ja hyvä ikiliikkujahan verstaassa valmistuikin; jos nyt jotain vikaa laitteesta hakemalla haetaan, niin eihän se kuitenkaan ikuisesti toiminut. Kuitenkin jos maahamme ja varsinkin Kuopioon, joka olisi luontevin paikkavalinta, joskus perustetaan ikiliikkujamuseo, on Ville Vainion aihion oltava kunniapaikalla lasivitriinissä. Tosin en ole varma, onko kyseinen koekappale vielä tallessa, mutta professori Teemu Keskisarja kertoi kerran Kuopiossa luennoidessaan ainakin laitteen piirustusten olevan jossakin. Ehkä ne löytyvät Kansallisarkistossa olevasta Etsivän keskuspoliisin Ville Vainion mapista.
 
Tikkurilan Heurekassa oli joskus muinoin ikiliikkuja toiminnassa ja yleisöltä arvuuteltiin sen toimintaperiaatetta, jonka kuulemma lapsikin keksisi. Itse ajattelin silloin, että laite saa käyttövoimansa ehkä  valosta, ilmanpaineen vaihtelusta, lämpötilan muutoksista tai ohikulkijoiden metallinappien magneettikentistä, mutta nyt, pohdittuani asiaa reilut kymmenen vuotta, olen varma, että laite toimii paristolla.
 

Väkeä kuin Elon pelissä
18.03.2014, 22:04
 

Tämä kuva on mainiosta Erkki Kinnusen Savon historian 4. osasta nimeltään Vastakohtien aika. Kuvassa savolaisten kommunistien hengellinen johtaja kansanedustaja ja maan johtava ikiliikkujan keksijä Ville Vainio on noussut todistamaan vappujuhlassa vuonna 1921. Kuvatekstin mukaan väkeä on ollut paikalla noin 7000 eli kuopiolaisen vanhan sanonnan mukaan kuin Elon pelissä. Laskelma on luotettava, koska Etsivän keskuspoliisin mies on sen virkavastuulla laskenut.
 
Väkeä on oikeastaan enemmän kuin Elon pelissä, koska Elon pelien Väinölänniemen virallinen ennätys on 6787 vuoden 1969 Elo-Kups-ottelusta. Tosin katomolegendan mukaan tuossa pelissä oli katsojia noin 8000, mutta siihen aikaan ilmeisesti veroteknisistä syistä lukuja pienenneltiin toisin kuin nykyään.
 
Kuvan Ville Vainiota voi sikäli kutsua kommunistien hengelliseksi johtajaksi, että hän kirjoitti jonkinlaisen Kommunistisen katekismuksen, jossa estoitta sotkettiin Lutherin ja Marxin opit.  Tutkija Teemu Keskisarja nimittääkin Vainiota savolaisen huumorikommunismin isäksi ja 20-luvun Kuopiota hän jostain syystä kutsuu punaisen örinän maaksi.
 
Ville Vainiolla oli vankat sukulaissuhteet Kärkkäälän kylään. Hänen veljensä Yrjö oli Kärkkäälässä maanviljelijänä ja Ville Vainion poika Kauko on kirjoittanut kaksikin kirjaa kylän historiasta. Kauko oli taiteellisesti hyvin lahjakas; hän oli Radio-orkesterin viulisti, kirjailija ja vieläpä erittäin hyvä maalari. Yllä oleva kuva todistaa Ville Vainion aivan Laitilan Kullervo-vainaan näköiseksi. 
 
Ville Vainio oli karismaattinen huvimestari, jonka elämäntavat eivät sopineet puoluepolitiikkaan eivätkä varsinkaan maanalaisiin luottamustoimiin. Vainion suuresta merkityksestä politiikassa kuvastaa se, että 20-luvulla Kyösti Kallion vähemmistöhallitusta aiottiin ryhtyä kutsumaan Ville Vainion hallitukseksi. 
 
Nimittäin sillä kertaa yhteistyöhön pystynyt vasemmisto oli saamassa välikysymyksen avulla Kallion hallituksen nurin; äänestys päättyi tasan. Epäluottamuslause olisi mennyt läpi, ellei kansanedustaja Vainio olisi juuri äänestyksen aikaan sattunut olemaan juopottelemassa eräiden työväenluokan vastaisten voimien kanssa. Tästä Suomen Sosiaalidemokraatti-lehti ehdotti Kallion hallituksen ristimistä Ville Vainion hallitukseksi ja itse työväenluokan sankarin palkitsemista porvareille suorittamastaan palveluksesta valtioneuvoksen arvonimellä.
 
Lehti tiesi, mistä puhui, koska Vainio oli ollut hieman maistelemassa juuri lehden pakinoitsija Yrjö Räisäsen kanssa, joka oli tunnettu kommunistien pilkkaaja, mutta Vainion hyvä kaveri. Eiväthän miehet riitele vaan asiat. Räisänen kirjoitti nimimerkillä Sasu Punanen ja hänkin oli Kuopion poikia. Kun Vainiota kovisteltiin myöhemmin Sosialistisen työväenpuolueen ryhmässä toilailuistaan, mies puolustautui äidinkielellään: "Mittee työ minun kanssani vaahtootta, kyllähän minusta piäsette".