keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Tuntemattomaksi jäänyt rauhansankari

Mikäli Ruotsin Akatemia sittenkin kaikkien seksuaalihässimiskandaalien keskellä vielä kykenee jakamaan Nobelin rauhanpalkinnon, niin esitän, ettei sitä annetakaan Donald Trumpille, kuten jokin aika sitten vielä ajattelin, vaan että että se annetaan sangen tuntemattomalle rauhansankarille entiselle neuvostoliittolaiselle everstiluutnantti Stanislav Petroville, jos hän vielä elää. Hän on mies, joka pelasti ihmiskunnan syyskuussa 1983.

Silloin erehtymättömänä pidetty puna-armeijan tiedustelujärjestelmä ilmoitti, että Yhdysvallat oli laukaissut viisi ohjusta ja että ne olivat tulossa aika haipakkaa kohti Neuvostoliittoa. Petrov ei välittänyt tietoa eteenpäin, kuten määräysten mukaan olisi tullut toimia, koska ajatteli, että erehtymättömänä pidetty tiedustelujärjestelmä olikin sillä kertaa väärässä. Ilmeisen tervejärkinen mies katsoi, ettei ydinsotaa aloiteta viidellä ohjuksella. Jos hän olisi välittänyt tiedustelujärjestelmän tiedot tulevista ohjuksista esimiehilleen, olisivat nämä aloittaneet ydiniskujen sarjan. Yleisesti uskotaan, että pienikin ydinsota aiheuttaa monta vuotta kestävän talven, joka tappaa ihmiskunnan nälkään.

Edellä kerrotun tarinan luin Mikko Porvalin juuri ilmestyneestä kirjasta Tiedustelun näkymätön historia antiikista maailmansotiin (Atena 2018). Varsinkin vakoilunhistoriasta kiinnostuneen kannattaa teos lukea. Itse, joka epäilen kaikkea, epäilen, ettei kirjan tieto syyskuussa 1983 uhanneesta maailmanlopusta sittenkään ole koko totuus asiassa.

Luultavasti sitä maailmanlopun käynnistänyttä punaista nappia olisi pitänyt Leonid Brezhnevin painaa ja painamatta olisi hyvinkin voinut jäädä. Huhujen mukaan pääsihteeri purskahti itkuun, kun hänen piti sotaharjoituksissa leikistä painaa harjoitusydinasenappulaa.Brezhnev oli lämmin tunneihminen, joka muistini mukaan puhui koko ajan rauhasta, ystävyydestä ja luottamuksesta, toisin kuin nykyiset nappulamiehet.







Kommentit (1)



Kansallisvarallisuus

No niinhän siinä kävi, kuten pelkäsinkin ja Ruotsi voitti, tosin kyllä Ruotsin poikien hymy välillä hyytyikin. Sveitsi pisti kovasti kampoihin, mutta ei parempi lopulta voitti. Ruotsi pelasi turnauksessa kymmenen ottelua eikä hävinnyt kertaakaan, Sveitsi hävisi kymmenestä pelistään neljä, joten oikeaan osoitteeseen maailmanmestaruus meni.

Olin pienemmän, eli Sveitsin, puolella, mutta jollain erätauolla tutkin Wikipedian tietoja loppuotteluvaltioista ja lopputulema oli se, että ajattelin jo kääntyä Ruotsin kannattajaksi, koska yleensä olen köyhemmän puolella, mutta kuitenkin naapurikateus vei lopulta voiton ja toivoin länsinaapurien häviävän peilin. Ruotsalaiset ovat päässeet mielestäni liian helpolla tässä kylymässä mualimassa.

Wikipedia nimittäin paljasti säälimättä, että sveitsiläiset ovat upporikkaita ja ruotsalaiset vain rikkaita. Bruttokansantuotteella mitattuna maat ovat jokseenkin samalla viivalla, mutta bkt ei ole se olennainen asia vaurautta vertailtaessa, vaan olennainen asia on kansallisvarallisuus.

Wikipedia kertoo seuraavaa:
"Sveitsi on yksi maailman vauraimmista valtiosta. Nimellinen bruttokansantuote henkeä kohden oli Sveitsissä vuonna 2014 maailman neljänneksi korkein, noin 87 000 dollaria. Ostovoimakorjattu bruttokansantuote henkeä kohden oli vuonna 2014 maailman yhdeksänneksi korkein ja Euroopan neljänneksi korkein. Keskimääräinen vauraus henkeä kohden on Sveitsissä selvästi maailman suurin (587 000 dollaria vuonna 2014) ."

Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että on Suomi köyhä ja siksi jää, mikäli mittarina pidetään kansojen kansallisvarallisuutta, joka on meillä asukasta kohti vain kolmannes siitä, mitä Sveitsissä. Ruotsin kansallisvarallisuustilannetta en tiedä, mutta se lienee jossain Suomen ja Sveitsin välissä.

Kommentit (0)



Kansakuntien välisistä suhteista

Siitä huolimatta, että epäilen, että joko Trump aiheuttaa kolmannen maailmansodan tai vaihtoehtoisesti saa Nobelin rauhanpalkinnon, mikäli Ruotsin Akatemia ehtii sellaisen kaikkien seksuaalihässimisskandaalien keskeltä jakamaan, kannustin eilen Pohjois-Amerikan Yhdysvaltojen piskuisia poikia välieräottelussa Ruotsin jättiläisiä vastaan, koska tunnen syvää ja aitoa naapurikateutta. Minusta ruotsalaiset ovat viimeiset 200 vuotta päässyt kohtuuttoman helpolla.

Ja helpolla pääsivät eilenkin. Usa hallitsi ottelua ja yritti tunnin ajan raivoisasti saada edes yhden maalin, mutta eivät saaneet. Ruotsalaiset hyökkäsivät muutaman kerran ja iskivät hymyhuulin jokaisesta paikasta maalin. Näin ruotsalaiset ovat tehneet ennenkin, mutta yleensä vain silloin, kun vastassa on Suomi.

Toisessa välieräottelussa Sveitsi yllätti ilokseni Kanadan. Se tapahtui vähän samalla tavalla kuin Suomen kukistaminen. Kannustin Sveitsiä, koska jos se olisi voittanut, niin teoriassa on mahdollisuus, että Sveitsi voittaa maailmanmestaruuden, jonka jälkeen aivan perustellusti voisimme väittää, että Suomi oli selvästi ainakin kisojen toiseksi paras joukkue, vaikka se hävisikin epäonnekkaasti maailmanmestarijoukkueelle.

Mutta pahaa pelkään, että illan loppuottelusta tulee teurastus ja ruotsalaiset voittavat hymyhuulin pelaillen Sveitsin 5 - 0.

Kommentit (0)



Kovanen

Oli merkillinen sattuma, että eilen päivällä törmäsin aivovammasta kärsivään jääkiekkoilijaan ja iltasella sitten TV:n Perjaintai-ohjelman aiheena olivat jääkiekkoilijoiden aivovammat. Itse asiassa kuultuna oli ex-jääkiekkoilija Tommi Kovanen, jonka elämä muuttui täysin taklauksen takia saadun aivovamman seurauksena. Kovanen julkaisi viime syksynä tapauksestaan kirjan nimeltään Kuoleman laakso.

Itse en muista Kovasta pelitaidoistaan, vaan siitä, että uransa aikana hän sai julkisuutta ns. erilaisena jääkiekkoilijana. Hän oli vähän sellainen humaanisuuteen taipuvainen Alpo Suhos -tyyppi. Kovanen oli tiettävästi ainut kasvissyöjäjääkiekkoilija ja huomiota myös herätti hänen ympäristötekonsa. Hänen vihkisormuksensa ei ollut perinteistä kultaa, vaan titaania, joka on ympäristöystävällinen valinta.

Pelkästään Kovasen elämä ei muuttunut  taklauksen seurauksena, vaan myös koko mies muuttui. Ennen aivovammaa hän oli kunnollinen perheenisä, mutta kohtalokkaan taklauksen jälkeen hän ei sitä enää ollut. Siitä asiasta olisi voinut eilisessä telkkariohjelmassa puhua enemmänkin. Nimittäin monilla jääkiekkoilijoilla ja nyrkkeilijöillä on ollut vaikeuksia elämänhallinnassaan uransa jälkeen. Tunnetuimmat ovat Tarmo Uusivirran ja Toni Halmeen traagiset tapaukset. Aivotutkijat voisivat selvittää tapausten taustoja; ettei vain toistuvat aivotäräykset ole olleet syynä onnettomiin íhmiskohtaloihin.

Kommentit (0)


Itsemurhapäänsärky

Kyllä ei meinannut tulla uni silmään viime yönä jääkiekkoilun vuoksi. Olin jo saavuttanut sisäisen varmuuden sen suhteen, että vähän pienenpuoleiset, mutta maailman kauneinta jääkiekkoa pelaavat, leijonamme voittavat MM-kultaa, sillä kaksi maailman seuraavaksi parasta maajoukkuetta, eli Usa ja Kanada, olivat vain suupaloja pojillemme. Mutta tosiin kävi ja minä niin pahoitin mieleni tanskalaisten vuoksi.

Mutta enää ei ole mieleni paha, koska en pidä enää jääkiekkoa inhimillisessä mielessä arvokkaana toimintoa. Jututin tuossa sairaslomalla olevaa jääkiekon harrastajaa, joka kertoi saaneensa sen lääketieteellisesti kohtalokkaan neljännen aivotärähdyksen ja kärsivänsä nykyään muistikatkoista ja varsinkin ihan helvetillisistä päänsärkykohtauksista, joita alan asiantuntijat kutsuvat itsemurhapäänsäryksi, koska kivut, joihin lievitystä ei ole, ovat ajaneet monia asiasta kärsiviä lopulliseen henkilökohtaiseen ratkaisuun. Perinteinen hammassärky ei ole mitään itsemurhapäänsäryn rinnalla. Varsinkin NHL:ssä on näitä tapauksia useita, mutta viitteitä vastaavasta löytyy meiltäkin.

Olen jyrkästi sitä mieltä, että mikäli jääkiekkourheilua ei kielletä, niin ainakin lajissa pitäisi kieltää taklaukset. Nykyisiä taklaussääntöjä laadittaessa jääkiekkoilijat painoivat noin 70 kilogrammaa ja nykyään 90. Kun satakiloiset miehet luistelevat vastakkain 10 metriä/sekunnissa, henkilövahingoilta ja aivovaurioilta on vaikea välttyä.  Venäjän joukkueessa näytti olevan  MM-kisoissa peräti 119-kilogramaminen järkäle. Kisojen pieninkin mies Sakari Manninen painoi 71 kilogrammaa. Mielestäni Itä-Suomen työsuojelupiirin pitäisi ankarasti puuttua Kuopion jäähallin työsuojelutilanteeseen.

Kommentit (0)



Joukkomurhillakin on selityksensä

Pari vuotta sitten juttelin Viipurissa sikäläisen matkaoppaan, joka tunnettiin Viipurin Mikkona, kanssa Viipurin ns. puhdistuksesta. Viipurin Mikko oli harvinaisen sivistynyt sekä paljon lukenut ihminen, kuten monet venäläiset ovat ja erityinen ansio hänelle oli, että hän oli Nobel-runoilija Joseph Brodskyn kavereita. Mikko puhui virheetöntä suomea, vaikka olikin täysin venäläinen.

Mikolla oli selitys vuoden -18 Viipurin ns. puhdistukseen. Hänen mukaansa teolla oli tarkoitus provosoida venäläiset hyökkäämään Suomeen ja sillä tavalla olisi estetty Venäjän ja Saksan välinen rauha. Jos sota olisi jatkunut, olisi hyvinkin sen lopputuloksena ollut Venäjän tuho ja monien haikailema ja Jääkärinmarssissakin mainostettu Suur-Suomi. Itse epäilin Viipurin Mikon teoriaa ja väitin, että tappamisen psykoosiin sairastuneet spriitä juoneet sotilaat pystyvät hirmutekoihin pelkästään ilkeyttään ilman järjellisiä poliittisia tarkoitusperiä; sen historia mielestäni eittämättä todistaa.

Wikipedia näyttää kertovan Viipurin ns. puhdistuksesta senkin, että ulkomaalaisten lahtaaminen kesti huhtikuun lopulta kesäkuun puoliväliin, joten kyseessä ei ollut mikään hetkellinen päähänpisto. Eräät Saksasta palanneet jääkärit suunnittelivat koko kaupungin juutalaisväestön surmaamista, mutta sen sai kaupungin poliisipäällikkö Rantakari estettyä, josta teosta hän ansaitsisi näköispatsaan. Saksan jääkärien juutalaisvastaisuus ei ollut natseilta opittua vaan Lutherilta opittua. Tässä yhteydessä on syytä muistaa, että melkein YK:n pääsihteeriksi valittu Max Jakobsonkin oli taustaltaan Viipurin juutalaisia.

Kommentit (0)



Upseereiden uimakoulu

Suomalaiset ovat taipuvaisia uskomaan, että Suomen vuoden -18 massamurhat selittyvät venäläisiltä saadusta opetuksesta, mutta se ei ole koko totuus asiassa. Venäjällä sisäisissä kahinoissa ei tehty kunnolla ruumiita, kuin vasta suomalaisten antaman esimerkin jälkeen.

Tosin jotain mallia venäläisetkin antoivat suomalaisille vuonna 1917. Helsingissä kapinaan nousseet sotilaat murhasivat maaliskuussa noin sata upseeria. Sellaiseenkin näkemykseen olen törmännyt, että nuo surmat olisivat tapahtuneet saksalaisten agenttien organisoimina. Sikäli tarinassa voi olla perääkin, että saksalaiset toimittivat jo hyvissä ajoin Suomeen jääkäreitä tekemään sabotaaseja. Ja kyllähän se itse Venäjän vallankumouskin taisi hyvin pitkälle olla saksalaisten junailema; ainakin Leninin he junailivat johtamaan vallankumousta.

Eilen mainitsemani Viipurin ns. puhdistuksen tärkein tapahtumapaikka olivat Viipurin linnan lähellä sijaitsevat vallit joiden välissä ihan Vesivehmaan jenkan hengessä, eli siinä meni vanhat sekä nuoret samallailla, lyötiin vierasmaalaisia lihoiksi kasapäihin. Jokunen vuosi sitten venäläiset pystyttivät paikalle muistomerkin.

Viipurin vallien teurastuspaikan lähellä on Linnasalmensilta, jota Suomen aikaan kutsuttiin Turunsillaksi. Tällä sillalla kapinaan nousseet sotilaat järjestivät loppuvuodesta 1917 ns. upseereiden uimakoulun. Silloin noin 20 armeijan päällystöön kuuluvaa heitettiin sillalta veteen yleensä pahasti rääkättyinä. Pinnalla pysyneet ammuttiin. Tosin ihan ongelmitta upseereiden uimakoulu ei toiminut, koska eräs suomalainen eversti Kyrenius ampui vielä vedestä käsin kuoleman kielissä yhden päälle karkaajan kuoliaaksi. 

Kommentit (0)



Viipurin ns. puhdistus

Tänään tulee kuluneeksi 100 vuotta Suomen sisällissodan loppumisesta, ja se on hyvä se, mutta olisin odottanut, että siniristiliput olisivat liehuneet ylväinä tämän asian kunniaksi. Olisin myös odottanut, että Suomen valtio olisi esittänyt tänään virallisen anteeksipyynnön sen johdosta, että maamme hallituksen joukot suorittivat sodan lopulla hienosti sanottuna Viipurin puhdistuksen, jolla tarkoitetaan sitä, että noin 360 Viipurissa asunutta ulkomaalaiselta vaikuttavaa ihmistä lahdattiin muuten vain toiseutensa takia.

Se tapaus on häpeällisyydessään samaa luokkaa kuin 230 naisen ampuminen Hennalan vankileirillä. Yleensä puhutaan siitä, että Viipurin verilöylyssä surmattiin kaupungin venäläisiä, mutta se ei ole koko totuus. Tapettujen joukossa oli noin 30 muuhun kansallisuuteen luettavissa olevaa lähimmäistä; ainakin virolaiset, juutalaiset, tataarit, saksalaiset, italialaiset ja ukrainalaiset olivat edustettuina lihoiksi lyötyjen joukossa.

Joukkomurhassa kunnostautuivat varsinkin Kainuun sissit, jotka eivät ilmeisesti olleet kielimiehiä eivätkä osanneet lajitella vieraskielisiä uhrejaan. Historiantutkijoiden tulisi selvittää, että kuka oli se pienehkö, silmälasipäinen upseeri, joka käsikranaatti kädessä johti ratsun selästä kansainvälistä kulkuetta Viipurin valleille, jossa päälahtaus suoritettiin. Historian tutkijat voisivat myös selvittää, että oliko Kainuun sissien joukossa myös Urho Kekkonen-niminen lapsisotilas.

Joskus sisällissodasta käytetään nimitystä luokkasota, joka varsinkin Viipurin tapahtumat huomioiden on perusteltu nimitys, koska köyhän Kainuun nuorukaiset surmasivat ulkomaista rikasta porvaristoa ja myös toimivat teon jälkeen ruumiinryöstäjinä. Kukaan joukkomurhassa mukana ollut, ei ole tiettävästi  julkisuudessa myöhemmin myöntänyt tekoaan.

Kommentit (0)



Vaadin jyrkästi jääkiekkomaalia suurennettavaksi heti

Vaikka normaalisti käyttäydyn hienostuneesti kuin professori Matti Klinge, eilen kuitenkin lointelin aika tavalla. Nimittäin ensiksi puolueellinen tuomari jakoi Kupsille yhdeksän varoitusta ja yhden ulosajon Rovaniemellä ja vaikka joukkue hallitsi alivoimaisenakin peliä, hävisi se lopulta Ropsille 2-0, joka tulos mairittelee isäntäjoukkuetta.

Sitten yömyöhällä Suomi pelasi maailman kauneinta, nopeinta ja älykkäintä jääkiekkoa ja pyöritteli Saksaa mennen tullen, mutta hävisi lopulta jatkoajalla 3-2. Saksa oli isosta kansastaan haalinut linja-autolastillisen makkaralla ja oluelle paisutettuja jättiläisiä maalinsa eteen eikä meikäläiset saaneet tämän lihaisan Berliinin muurin läpi kiekkoa häkkiin.

Niinpä vaadin pikaisesti jääkiekkopelin, tuon jalon pelin, jonka käsittääkseni on Juhani Tamminen keksinyt, sääntöjä muutettaviksi siten, että jääkiekkomaalin ulkoisia mittasuhteita muutetaan siten, että leveyttä lisätään kolmesta Englannin jalasta neljään Englannin jalkaan. Silloin pelin perinteiset kauneusarvot palaisivat kaukaloon.

Jos sääntöuudistusta ei pikimmiten tehdä, aion hakea piakkoin vapautuvaa Suomen jääkiekkomaajoukkueen päävalmentajan paikkaa. Jos minut valitaan, lisään heti leijonajoukkueen alakerran fyysisyyttä siten, että maalivahdiksi palkataan Suonenjoen Kiekkokarhuja tietääkseni edustava kapellimestari Leif Segerstam. Olen varma, että Segerstam asianmukaisiin varusteisiin sonnustettuna täyttää koko maalin niin, ettei sinne enää kiekko mahdu.

Joku urheilua vähemmän seuraavaa saattaa ihmetellä, miksi Segerstam on Suonenjoen Kiekkokarhujen miehiä ja minä selitän. Ei ole kauaakaan, kun tämä kapellimestarinero vihittiin Nenos-Eijan kanssa, joka on Suonenjoen tyttöjä.

Kommentit (0)

Rops-Kups -ottelun enneuni

Mielenterveysongelmani ovat äityneet jo niin pitkälle, että viime yö oli hyvin painajaismainen. Tavakseni on tullut katsella unissa etukäteen Kupsin tulevat ottelut, ja viime yönä kohtasivat Rops ja Kups jalkapalloilun merkeissä. Peli oli hyvin ahdistava kokemus. Kotijoukkue Rops painosti vimmatusti koko ottelun ajan, mutta Miikka Töyräs kuopiolaisten maalilla kesti loppuun asti ja niinpä tulostaululla loisti tulikirjaimin kohtaamisen lopputulema 0-0, joka lopputulema todella mairitteli Kupsia.

Unessa lohdutin mielipahaani sillä, että Kupsin joukkue muodostuu kuitenkin leimallisesti maakunnan omista miehistä, kun taas ropsilaiset ovat valtaosin tuontitavaraa. Muistanpa kerrankin, kun rovaniemeläisten sinimusta joukkue juoksi Kuopion Keskuskentälle, kaivoivat monet katsojat mielenosoituksellisesti esille eväsbanaaninsa. Harva on se kerta, jolloin olen hävennyt suhteellisen sivistynyttä kuopiolaista jalkapalloyleisöä, mutta silloin oli se kerta.

Tarkastinpa netistä asian. Oletin, että ainoastaan Ropsin taitava maalintekijä Lassi Lappalainen olisi joukkueen aitoja lappilaispelaajia; niin minä miehen sukunimestä päättelin, mutta oli väärässä. Stadin kundeja on Lappalainenkin syntyjään. Helsingistä on lähtöisin myöskin Ropsin lupaava puolustaja Leo Väisänen, jonka uskon yhdessä isoveljensä Saulin kanssa muodostavan tulevaisuudessa maajoukkueemme lujan alapään lukon.

Tässä yhteydessä kannattaa korostaa sitä, huomioon ottaen sen, että joku naistenlehtien toimittajakin saattaa tekstiini tutustua, että pitkien ja tummien Väisäsen pelaajaveljesten äiti on nykyinen tv-kuuluttaja ja entinen kauneuskuningatar Anna-Liisa Tilus. Jos tämä tieto leviää kansamme keskuuteen saattaa maaottelujemme nykyinen vaatimaton katsojamärä lisääntyä huimasti - uusien katsojien sukupuoli jääköön mainitsematta.

Muuten Ropsin kunniaksi pitää totuuden nimissä myöntää, että sen nykyisessä joukkueessa on kiitettävästi Pohjolan omia poikia.






Kommentit (0)



Populismia

Veikko Vennamoa pidettiin aikanaan populistina eikä ehkä syyttä, koska vuoden 1968 presidentinvaalien alla hän lupasi esimerkiksi seuraavaa Aarni Virtasen mainion kirjan mukaan:

"Hän vaati myös rintamaveteraaneille 50 markan suuruista itsenäisyysrahaa ja ilmaista kahvipakettia. "Jos tähän ei haluta mennä, niin valtion alkoholiliike voisi tarjota edes kansalaisille yhden devalvaation kossukulauksen, kun mitään muutakaan lohdutusta kansan ankeaan elämään ei näytä löytyvän", Vennamo totesi."

Minusta Veikon lupaukset eivät tänä päivänä tuntuisi populismilta. Tosin rahanarvon muutoksen ja elintason paranemisen vuoksi itse, mikäli suostuisin presidenttiehdokkaaksi, joka on minulle tosin pelkkä välitavoite, koska tähtään YK:n pääsihteerin tehtävään, lupaisin maamme kaikille sotaveteraaneille, kuten myös lotille, rintamamiesten leskille sekä sotaorvoille, 50 euron itsenäisyysrahaa ja Saludo-paketin.

Lisäksi lupaan, että  itsenäisyyspäivänä heille kaikille ojennettaisiin valtion toimesta konjakkipullo; pelkkä Vennamon lupaama kossukulaus ei tunnu hyvältä, vaan tuntuu enemmänkin yksinkertaisen kansan kosiskelulta, eli populismilta, kuten hienommin sanotaan. Tosin valtion taloustilanteen niin vaatiessa konjakki voisi olla sitä samaa vähän edullisempaa leikattua konjakkia, jota Marskin 75-vuotispäivillä jaettiin. Sittemmin tätä leikattua konjakkia on alettu nimittää jaloviinaksi eli Jalluksi.

Kommentit (0)

perjantai 11. toukokuuta 2018

Vennamon syntymämökki

Kuvatulokset haulle koivistoinen blog, vennamo

Luin juuri Aarni Virtasen äskettäin ilmestyneen kirjan Veikko Vennamosta ja siinä vahvistettiin se kuulemani huhu, että pientalonpoika Veikko Vennamon historiallisesti arvokas syntymämökki Lahdenpohjassa on palanut vuonna 2013. Samoihin aikoihin kärähti myös lähellä Sakkolassa sijainnut Viljami Pylkäksen talo. Pylkäs tunnetaan historiassa paremmin alikersantti Antero Rokkana.

Itse ehdin näkemään ja jopa valokuvaamaan Vennamon syntymämökin noin vuonna 2010. Silloin rakennuksessa toimi tiettävästi kirpputori. Suomalaiset olivat joskus kiinnittäneet pronssisen muistolaatan talon seinään, mutta minä en sitä onnistunut löytämään. Epäilen, että latta oli myyty kirpputoritavarana.

Aarni Virtasen kirjassa kerrotaan, että jossain vaiheessa, eli uskoakseni Neuvostoliiton konkurssin, jälkeen Vennamon syntymämökissä oli toiminut luostari. Se oli ollut pitkään myös koulu- ja humanitaarisessa käytössä.Vennamon vanha huone oli toiminut laboratoriona, jossa tutkittiin elintarvikkeiden puhtautta ja verinäytteitä.Siellä on valmistettu myös hunajaa.

Veikko Vennamolla oli tilaisuus nähdä kotiseutunsa vielä ennen kuolemaansa vuonna 1989. Vennamo kuoli kesällä 1997. Virtasen mukaan tullineuvos kannatti aina hyviä suhteita Neuvostoliittoon ja hän oli Paasikiven linjan kannalla, kuten varmasti ja niin varmasti olikin yhtä vähäistä poikkeusta lukuunottamatta. Sitä kirjassa ei kerrota, että lähtiessään viimeisen kerran Lahdenpojan syntymämökistään, Vennamo heitteli mielenosoituksellisesti mansikkahillot kotinsa tapeteille. Se oli hänen vastalauseensa Moskovan rauhansopimukselle ja ainakin Molotov olisi pitänyt sitä rauhansopimuksen ehtojen vastaisena tekona.

torstai 10. toukokuuta 2018

Heinähäkillinen rahaa

Veikko Vennamo vieraili puhujamatkallaan Kärkkäälän kylällä Feiringin-rahansäilömisjutun aikoihin ja luulin, että tuo kylällä kiertänyt varma tieto siitä, että kansan vaivalla maksamia verorahoja olisi kuorma-autolastillinen kavallettu eduskunnan kassaholvista, olisi Vennamon antama tieto, mutta näin ei asia ole.

Kalevi Sorsan mukaan Vennamo ei puhunut kuorma-autolastillisesta kansalta kavallettuja rahoja, sillä Sorsan mukaan tullineuvos levitti vaalitilaisuuksissaan tietoa siitä, että "heinähäkillä sitä kavallettua rahaa vietiin eduskunnasta, ja ajatelkaa hyvät ihmiset, Paasio ja Virolainen kulkivat perässä ja keräsivät häkistä putoilevia setelinippuja."

Hyvällä syyllä voi tietysti miettiä, että täyttikö setelinippujen säilöminen eduskunnan kassaholviin kavalluksen tunnusmerkistön. Ilmeisesti tapaukseen liittyi kuitenkin myös kavallus, koska ilmeisesti pieniä summia setelivuoresta päätyi eduskunnan ulkopuolelle yksityiseen kulutukseen.

Björn Feiringiä, joka oli muuten hyvin tunnollinen virkamies, puolustettiin jutun yhteydessä sillä terveydellisellä syyllä, että hän kärsi aivojen kutistumisesta. Itse tunnen suurta sympatiaa miestä kohtaan, koska itse epäilen kärsiväni ihan samasta vaivasta.

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Kupsin vaisut kotipelit jatkuvat

Kupsin vaisut kotipeliesitykset jatkuivat eilen, jolloin joukkue kohtasi Kuopion Keskuskentällä Turun Interin joukkueen jalkapalloilun merkeissä. Vierasjoukkue hallitsi peliä suvereenisti. Kulmapotkuja vieraat saivat peräti 12 kpl kotijoukkueen joutuessa tyytymään kolmeen. Myös maalivahtien torjuntatilasto on surullista katsottavaa. Interin maalivahti Moisanderin tarvitsi torjua koko ottelussa yhden ainoan kerran, mutta sen sijaan Kupsin Miikka Töyräs joutui venymään parhaimpaansa peräti kuusi kertaa ja joukossa oli pari unelmapelastusta.

Jos jotain myönteistä pitää Kupsin eilisestä vaisusta peliesityksestä hakemalla hakea, niin se on se, että joukkue onnistui kuitenkin tekemään viisi maalia; tosin mitään muuta joukkue ei juuri tehnytkään. Lisäksi totuuden nimessä on myönnettävä, että ainakin kaksi maaleista oli ns. tsäkämaaleja. Sen sijaan Interin ainut oli hyvin taidokkaasti viimeistelty. Ottelu siis päättyi kotijoukkueen voittoon 5 - 1, joka lopputulema ei kerro totuutta pelitapahtumista. Paljon on kuopiolaisten betrattava kauden mittaan, jotta sarjapaikka varmistuu.

Tilastollisena erikoisuutena mainittakoon, että kun tähän asti Kupsin seitsemässä pelistä tekemässä parista kymmenestä maalista  ovat vastanneet Karjalaiset, Pennaset, Savolaiset yms. jalkapalloa harrastavat suomalaisnuorukaiset, niin eilen Kupsin viimeisen täysosuman teki ulkomaalainen ammattilaisjalkapalloilija Ats Purje, joka on virolainen harhaanjohtavasta suomalaissukunimestään huolimatta.

Kommentit (0)



12 pahvilaatikollista ja yksi matkalaukullinen rahaa

Eduskunnan taloudenhoitajan Pertti Rosilan ratkiriemukkaista muistelmista palautui mieleeni ns.  Feiringin-tapaus 50 vuoden takaa. Silloinhan silloisen eduskunnan taloudenhoitajan Björn Feiringin jouduttua sairauslomalle, hänen mustasukkaisesti varjelemansa kassaholvin kätköistä löytyi sen ajan mittapuun mukaan hirmuinen rahasumma.Taloudenhoitajalta oli vuosikymmenien varrella jäänyt tilittämättä kansanedustajien palkoista verot ja sotut, josta asiasta tulee helposti sanomista.

Muistanpa, että Savossa pienviljelijä-metsurit yrittävät hahmottaa mielessään  kavalletun rahan määrää ja puhuttiin, että sen siirtämiseen olisi tarvittu kuorma-auto ja koska Helsingin herrat olivat pimittäneet unohdetulta kansalta kuorma-autollisen rahaa, kääntyi SMP:n kannatus jyrkkään nousuun.

Luulo ei ole tiedon väärti. Seteleitä oli 12 pahvilaatikollista ja lisäksi yksi matkalaukullinen, joten kyllä tuollainen määrä olisi helposti mahtunut vaikkapa Hiaceen. Lisäksi ilmeisen rehellinen siivooja löysi myöhemmin vielä pari tuhatta markkaa. Silloisia seteleitä oli noin 12 miljoonan arvosta, joka nykyrahaksi muutettuna merkitsee kohtalaista Lotto-voittoa, eli 25 miljoonaa euroa.

Wikipedia kertoo tapauksesta seuraavaa:

Björn Feiring (6. maaliskuuta 1903 Helsingin maalaiskunta − 12. heinäkuuta 1974 Helsinki) oli suomalainen lakimies ja pitkäaikainen eduskunnan taloudenhoitaja.

Björn Feiring tuli ylioppilaaksi vuonna 1921, suoritti ylemmän oikeustutkinnon ja valmistui lakitieteen kandidaatiksi vuonna 1929 ja sai varatuomarin arvon vuonna 1931. Vuosina 1929−1931 hän toimi notaarina valtiovarainministeriössä, vuosina 1932−1939 toimistopäällikkönä valtiontalouden tarkastusvirastossa, vuosina 1939−1940 toimistosihteerinä ulkoministeriössä ja vuodesta 1940 eduskunnan taloudenhoitajana.

Björn Feiring joutui jättämään virkansa vakavan sairauden vuoksi syksyllä 1967, jolloin eduskunnan oli palkattava hänelle sijainen. Sijainen löysi eduskunnan taloustoimiston kassaholvista − pöytälaatikoista, kirjekuorista, matkalaukuista, pahvilaatikoista ja lattialla lojuneiden paperien alta − käteistä rahaa yli 16 miljoonan markan arvosta. Oikeuskansleri Jaakko Enäjärven asiassa keväällä 1968 tekemästä tutkimuksesta ilmeni, että Feiring oli vuosina 1944−1947 osittain ja sen jälkeen kokonaan jättänyt suorittamatta valtiolle ennakonpidätyslain mukaiset verot ja sosiaaliturvamaksut maksettuaan sitä ennen kansanedustajille palkat käteisenä.

Tästä huolimatta eduskunnan tilintarkastajat olivat vuosittain hyväksyneet tilit; tilintarkastuskertomuksia ei kuitenkaan löytynyt kaikilta vuosilta.  Tapahtuneen paljastuminen vasta sen jatkuttua pitkälti yli 20 vuotta johtui siitä, että Suomen Pankin virkamiehet olivat eduskuntaa kohtaan tuntemansa kunnioituksen vuoksi uskoneet kaiken olleen kunnossa. Feiring ei myöskään ollut päästänyt ketään muita kassaholviin. Hän ei kuitenkaan ollut käyttänyt rahoja millään tavoin hyväkseen, vaan oli itse elänyt erittäin vaatimattomasti, miltei kurjasti.

Tapahtuneesta nosti eduskunnassa erityisen kovan melun Suomen Maaseudun Puolueen puheenjohtaja ja silloin ainoa kansanedustaja Veikko Vennamo. Vuoden 1970 eduskuntavaalien jälkeen SMP:n 18-henkinen eduskuntaryhmä laati asiasta syytekirjelmän Björn Feiringiä, eduskunnan pääsihteeriä Olavi Salervoa ja eduskunnan tilintarkastajia vastaan. Tällöin oikeuskansleri Jaakko Enäjärvi rajoitti syytteen asiasta koskemaan vain taloudenhoitajana toiminutta Feiringiä. Syksyllä 1971 SMP:n eduskuntaryhmä vaati syytteen nostamista syksyllä 1970 eläkkeelle jäänyttä Enäjärveä vastaan valtakunnanoikeudessa hänen vapautettuaan syytteestä jutun asianosaiset Feiringiä lukuun ottamatta.

Eduskunnan perustuslakivaliokunta katsoi tämän jälkeen, ettei asian viemiseksi valtakunnanoikeuteen ollut perusteita, mutta antoi Enäjärvelle huomautuksen. Eduskunta hyväksyi perustuslakivaliokunnan kannan äänin 158−18 SMP:n jäädessä yksin vähemmistöön.  Juttu siirtyi Feiringin osalta keskusrikospoliisille, mutta asian poliisitutkimus kesti niin kauan, että Feiring kuoli ennen kuin jutun oikeuskäsittely ehti alkaa


Kommentit (0)



Rytkösiä

Eduskunnan ex-talouspäällikön Pertti Rosilan muistelmakirja Arkadianmäen kirstunvartija eroaa perinteisistä virkamiesten muisteloista sikäli, että se on niin ilkeän hauska, että minä vakavamielinen konservatiivisuuteen taipuvainen vanha herra joudin päästämään monta kertaa suorastaan selkäkeikkanaurun.

Kirjan lukeminen oli vapauttava kokemus, koska koko ikäni minua on vaivannut sitkeä tunne, että olen huono ihminen, mutta kun luin Rosilan muisteloita eräiden maamme johtavien päättäjien ketkuiluista ja puliveivailuista, aloin tuntea, että olen oikeastaan kohtuuttoman hyvä ihminen enkä ole osannut pitää puoliani elämässä. Kesäloma on kohta alkamassa ja Rosilan kirjan innoittamana aion lähestyä esimiestäni ja vaatia kunnon tila-autoa käyttööni lomamatkalleni Savoon ja myös kuljettajan sille olisi iloinen ylläri, koska muutkin kuulema niin tekevät.

Yhtä asiaa en kyllä Rosilan muisteloista ymmärrä. Hän korostaa sitä, että nykyään meno eduskunnan saunassa on siistiytynyt eikä enää tarviste pelätä, että aamulla saunaan mentäessä lauteilta ja lauteiden alta löytyy rytkösiä. Jostain syystä rytköset on kirjoitettu pienellä. Muistan kyllä, että Ylä-Savosta oli kaksikin SKDL:n Veikko Rytköstä eduskunnassa, mutta heidän nimensä kirjoitetaan isolla.

Toinen Rytkös-Veikko oli muuten ammatiltaan raittiussihteeri, mutta toinen Veikko Rytkönen ei ollut mikään raittiussihteeri.



Kommentit (1)



Suurtulva

Kyllä on mualiman kirjat sekasi ja lopunaikojen mekkejä kyllä näkee, kun viittii vähänkin tsiikata ympärilleen; niitä ei tartte kavereilta kysellä. Suonenjoen Kärkkäälän Petäisen järvi ei ole tähän asti todellisuudessa ollut järvi vaan merkittävä haukikosteikko. Mutta nyt Petäinen on kasvanut yllättäen ihan oikeaksi järveksi.

Koskaan ennen ihmiskunnan historiassa ei ole Petäisen kuulu Uimakivi ollut kokonaan veden alla, mutta nyt on. Eittämättä talvi oli ennätysluminen ja varmasti lumi oli vesipitoistakin, mutta se ei riitä selittämään sitä, miksi Petäisen järven vedenpinta on puolisen metriä normaalia kevätkorkeutta korkeammalla.

Luulen, että ennätystulvan selitys löytyy majavasta, tuosta maamme rantametsien latuskahäntäisestä mestari-insinööristä. Luulen, että Petäisen jokeen on majava-ystävämme rakentanut padon. Lähden nyt tutustumaan tulvatilanteeseen ja tarpeen vaatiessa olen valmis käynnistämään pelastustoimet, joten kaikki Kärkkäälän avuttomat naiset, lapset ja vanhukset voivat nukkua yönsä rauhassa. Tulva ei edellytä kylän evakuointia.

Ja aionpa pelastustoimien yhteydessä myös vapauttaa katiskallisen haukia. Nimittäin Askolan Ollin katiska oli varastoitu ihan kuten ennenkin, eli kauaksi rannasta, mutta nyt tulvavesi oli kohonnut katiskalle asti ja pyydys huojui siihen malliin, että se oli ilmeisesti täynnä haukia. Saas nähdä, rikkoontuuko Kärkkäälän ennätys; muistan isävainaallani olleen parhaimmillaan 16 haukea samassa katiskassa.

Kommentit (2)


Naatitaan Nissilä

Ennen sarjakauden alkua Helsingin Sanomat ennusti, että jalkapallon Suomen mestaruudesta kamppailevat tänä vuonna Hjk, Sjk ja Kups. Ennuste vaikuttaa asiantuntevalta, mutta ei ole sitä. Vaikka Kups on aloittanut kauden vaisusti, on se kuitenkin pystynyt voittamaan vieraskentällä sekä Hjk:n että Sjk:n selvin lukemin, joten jalkapalloilun todellisen asiantuntijan silmin Kupsin mestaruus vaikuttaa jo tässä vaiheessa selviöltä.

Mutta kaikkeen minunkaan asiantuntemukseni ei riitä. Nimittäin jokunen päivä sitten uskalsin väittää, että hyvän maalintekijän sukunimen tulee olla nen-päätteinen. Myönnän olleeni väärässä. Kups on tällä kaudella tehnyt joukkueista eniten maaleja eli peräti 12 kpl ja niistä 11 ensimmäistä siunaantuivat Pennaselle, Karjalaiselle, Savolaiselle ja Niskaselle, mutta eilen joukkueen 12. maalin tekikin Nissilä, ei siis Nissinen, kuten selostajakin jossain vaiheessa erheellisesti väitti. Täysin epäsavolaisesta sukunimestään huolimatta Urho Nissilä on kuitenkin Kupsin kasvatteja.

Maali oli niin jäätävän rauhallisesti tehty, että se kannattaa katsoa, vaikka se onkin tämän alla olevan pitkän videon lopussa. Maali on niin nautinnollinen, että mieleni teki huutaa, että Urho, Urho, elä laakase, naatitaan, kuten Aalis Rytköselle joku neitonen kirkuen huusi 50 -luvulla Vänärillä.
https://www.youtube.com/watch?v=j_ndZm2Nr5A

Kommentit (0)



Trump ja Ruotsi

Ilmiöillä on selityksensä, ja kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Ari Haasion, Anu Ojarannan ja Markku Mattilan uutuusteoksessa Valheen jäljillä kerrotaan selitys sille koko sivistynyttä maailmaa mietityttäneelle tapaukselle, että minkä vuoksi presidentti Donald Trump väitti vähän aikaa sitten, että Ruotsissa olisi juuri tapahtunut pöyristyttävä terroriteko. Tuosta pöyristyttävästä terroriteosta eivät kuitenkaan itse ruotsalaiset  tienneet mitään.

Tuon väitteen jälkeenhän Ruotsin entinen pääministeri Carl Bildt epäili tunnetun raittiusmies Trumpin poltelleen jotain ja vaikka  ties mitä. Itse epäilen polttelun tapahtuneen salassa Valkoisen talon pannuhuoneessa.

Valheen jäljillä -kirja paljastaa, että pöyristyttävä terroriteko tosiaan oli tapahtunut. Itsemurhaiskussa oli kuollut peräti 85 ihmistä. Mutta Ruotsissa se ei tapahtunut, vaan Pakistanin Sehwan - nimisessä kaupungissa. Ilmeisesti Usa:n presidentiltä olivat menneet sekaisin toisiaan hieman muistuttavat sanat Sehwan ja Sweden, joka tarkoittaa amerikan kielellä Ruotsia.

Vakoiluun erikoistunut entinen Helsingin Sanomien toimittaja Jukka Rislakki paljastaa muistelmateoksessaan Mullistusten mies, että hän oli tutkimuksissaan saanut selville, ettei Trumpin kotona ole yhtään kirjaa. Se on tietysti hyvin huolestuttava tieto ja pitää vain toivoa, että asian selityksenä on se, että Usa on tietotekniikassa edistynyt niin pitkälle, että presidentti Trump on siirtynyt nykyaikaisiin e-kirjoihin.

Kommentit (0)



Historian ironiaa

Suurta historian ironiaa on se, että 1930-luvulla Usa:n kommunistipuolueen jäsenyyttä hakenutta Ronald Reagania pidetään miehenä, joka 1980-luvulla tuhosi Neuvostoliiton. Suurta historian ironiaa on myös se, että samaista puoluetta vuosikymmeniä johtanut Gus Hall, oli lapualaisen fasistin Vihtori Kosolan kolmas serkku. Antti Tuuri voisi mahdollisessa tulevassa pohjalaisromaanissaan huomioida tämänkin hykerryttävän seikan.

Miesten yhdennäköisyyskin oli kiistaton. Molemmat olivat lujatahtoisen näköisiä miehiä, jotka eivät ihan helpolla mielipiteitään muuttele. Sen verran Kosola oli kuitenkin liberaaliuteen taipuvainen, että muistelmissaan hän paljastaa pelastaneensa henkensä kaupalla Lapuanjoesta sinne pudonneen kommunistin. Tiedä vaikka pudonnut olisi ollut Berliinissä olympiakultaa voittanut Lauri Koskela, jonka lapualaiset muiluttivatkin kerran.

Itse epäilen, että Ronald Reagan saattoi vallan mainiosti olla FBI:n asialla pyrkiessään puolueen jäseneksi. B-luokan näyttelijänä hän olisi varmasti pystynyt tarvittaessa näyttelemään myös kovaa kommunistia. Wikipedia paljastaa, että Gus Hallin lähimmät ja luotettavimmat puoluetoverit olivat liittovaltion poliisin tiedottajia. FBI saikin heidän avulla tietoonsa senkin, että Hall sai Neuvostoliitosta vuosikymmenien saatossa kymmeniä miljoonia dollareita, joista pieni osa käytettiin Hallin Arvo-pojan avoautoon. Asia tuntuu vähän Tuurin romaaneista tutun Hakalan veljessarjan toilailulta.

Kommentit (0)



Ronald Reagan - työväenliikkeen mies

Näin vappuna kansainvälisen työväenliikkeen suurena juhlapäivänä meidän on perusteltu syy muistaa Usa:n edesmennyttä presidenttiä Ronald Reagania, sillä Reagankin oli työväenliikkeen miehiä. Hän oli 1930-luvulla näyttelijöiden ammattiliiton johtajia ja mies oli sen verran radikaali mielipiteiltään, että haki Usa:n kommunistisen puolueen jäsenyyttä. Tämän sangen hämmästyttävältä kuulostavan asian opin Kuopion Isänmaallisen Seuran viimeviikkoisessa tilaisuudessa, jossa filosofian tohtori Marko Junkkarinen alusti Usa:n presidenteistä.

Tosin jostain syystä Reagania ei hyväksytty puolueen jäseneksi. En tunne kovin hyvin Yhdysvaltojen poliittista tilannetta, mutta siitä huolimatta uskallan epäillä, että hakemuksen hylkääminen koitui myöhemmin miehen onneksi, koska toisenlainen ratkaisu olisi voinut katkaista hänen presidenttitiensä. Tosin olisi hän voinut menestyä kommunistinakin, sillä kommunisteilla oli Usa:ssa parhaimmillaan 100.000 jäsentä ja vallankumouksen uhkaa pidettiin todellisena.

Esimerkiksi New Yorkin senaattori Clayton R. Luskinin johtama komitea varoitti 1920-luvulla maanmiehiään 300 000 hyvin organisoituneen ja väkivaltaisen suomalaisten muodostamasta vallankumousuhasta. Siihen aikaan suomalaiset ja juutalaiset olivat Amerikassa poliittisesti hyvin vasemmalla. Kommunisteja johti vuosikymmeniä Gus Hall, joka tunnettiin alunperin Lapulla, jossa hänen sukujuurensa olivat Kustaa Hallbergina. Ehkäpä Kustaa Hallberg ratkaisi sen, ettei Reagania hyväksytty kommunistipuolueen jäseneksi ja näin ollen Kustaa vaikutti myös maan tulevan presidentin valintaan.

Gus Hall oli ainakin neljä kertaa Usa:n presidentin vaaleissa ehdokkaana, mutta jostain syystä hänen joukkokannatuksensa ei muodostunut mittavaksi. Mies oli ehkä liian pohjalaisen suorapuheinen amerikkalaiseksi poliitikoksi. Hän mm. väitti, että ihminen joko on tai sitten ei ole neuvostovastainen samalla tavalla, kuin ihminen joko on tai ei ole raskaana. Noin selkeä kannanotto sopisi ihan hyvin vaikka Antti Tuurin romaaneista tutuksi tulleiden kauhavalaisten Hakalan veljesten suuhun.

Muuten kuulun niihin harvoihin suomalaisiin, jotka ovat nähneet presidentti Ronald Reaganin läheltä. Tämä tapahtui vuonna 1988, jolloin hän vieraili Suomessa. Olin silloin töissä eräässä virastossa, jonka kirjavaraston ikkunasta seurasin, kun Reaganin auto ajoi ohi luodinkantaman päässä.

Kommentit (0)



Jalkapalloilu ja nen-pääte

Jalkapallon seuraaminen on viemässä minulta ne vähätkin hermovähät, joita vielä on ehkä jäljellä. Kupsin nuoret pelasivat talven Sm-karsintasarjassa erinomaista jalkapalloa ja voittivat kirkkaasti oman lohkonsa. Eilen marssin Keskuskentälle toivorikkaana todistamaan, kuinka savolaisnuorukaiset pyörittelevät näytöstyyliin Fc Lahden hidashoksottimiset hämäläisnuorukaiset siihen malliin, että heillä on vaikeuksia löytää takaisin kotiinsa.

Mutta eivät pyöritelleet siihen malliin, vaan ihan toisin kävi. Lahti voitti puhtaasti 2-5. Mutta selityskin asialle on selvä. Kuopiolaisten joukkueessa pelasi tällä kertaa vain yksi sukunimeltään  nen-päätteinen nuorukainen, joka oli Korhonen, kuten todennäköistä onkin. Talven karsintasarjassa joukkuesen sijaan koostui Hiltusista, Nissisistä, Räsäsistä ja Pitkäsistä. Nyt nuorten joukkueessa pelasivat vain junan tuomien jälkeläiset. Talvella kunnostautuneet nen-päätteiset nuorukaiset mahtuisivat edelleenkin ikänsä puolesta nuoriin, mutta heidät on nostettu joko Kupsin aikamiesten Veikkausliigajoukkueeseen tai Kufun Kakkosdivariporukkaan.

Kups on Veikkausliigassa tehnyt kahdeksan maalia, joiden viimeistelijät ovat Pennanen, Savolainen ja Niskanen. Kaikki siis maakunnan omia miehiä. Muistelen, että yhden syöttöpisteen on kuitenkin saanut ei-nen-päätteinen pelaaja. Muistelen myös, että jokunen vuosi sitten, kun jääkiekkoseura Kalpalla ei ollut vielä rahaa kalliisiin ulkosavolaisiin vahvistuksiin, kaikilla joukkueen 24 pelaajalla oli nen-päätteinen sukunimi.

Kommentit (0)

Stadin slangi

Koska kaikessa blogikirjoittelussa on lakia visusti noudatettava, en uskalla kopioida tähän Niin gimis on stadi -laulun sanoja tai linkkiä youtubeen esitystä kuullaksemme, koska tekijänoikeudet ovat lailla suojatut. Kyseessä ei ole kansanlaulu eikä säveltäjäkään ole maailmankuulu Trad, vaan sanat ovat lähtöisin Veikko Lehmukselan kynästä, joka kirjoitti sen Karjalan kannaksella joukko-osastonsa joulurunoksi. Runon on säveltänyt Jussi Isomeri.

Kappale tunnetaan myös nimellä Ässän kaiho.Tuo Ässä viitannee Helsingin työläiskaupungin osista koottuun joukko-osastoon, jota kutsuttiin Ässä-rykmentiksi. Mainittakoon, että Talvisodan alussa Ässä-rykmentin miehille uskallettiin jakaa kovat panokset vasta ihan viime tipassa, koska täyttä varmuutta ei ollut siitä, mihin suuntaan työläissotilaat alkavat ampumaan.

Tosin tarkkakätisiä miehiä porukassa oli, koska pataljoonan komentaja S. O.Lindgren voitti useita vapaa- ja sotilaskivääriammunnan maailmanmestaruuksia, mutta jäi siitä huolimatta osastonsa ampumakilpailussa toiseksi, vaikka ampui 197 pistettä, koska kersantti Aarne Saarinen ampui tasan 200.

Olen tässä natustellut mielessäni Niin gimis on stadi -laulun sanoja, mutta en saa niistä täysin tolkkua. Virkamiesruotsin kokeen olen läpäissyt, mutta se ei auta tässä asiassa juurikaan, koska stadin slangissa on paljon lainasanoja ainakin myös venäjästä.Itse en tunne mielenkiintoa vieraiden kielten opiskeluun, koska yritän panostaa ensisijaisesti omaan äidinkieleni hallintaan, mutta siitä huolimatta olen valmis ilmoittautumaan Kuopion kansalaisopistoon, mikäli siellä järjestetään kurssi, jolla opetellaan bamlaamaan stadin slangia.

Kommentit (0)



Niin gimis on stadi

Eilen Perjantai -ohjelmassa oli aiheena Helsinki ja ohjelma palautti mieleeni, että itsekin olen opiskeluaikaan asunut Helsingissä ja olen tavallaan vanha statin kunti, vaikka tyhmempi ei sitä heti huomaakaan. Ohjelman aikana tunsin jopa häivähdyksen omaista ikävää Helsinkiin varsinkin silloin, kun rööperiläinen pornokauppias, jonka rikosrekisteri ei liene aivan puhtoinen, vaan pikemminkin päinvastoin, vakuutti, miten kaunis on Rööperi varsinkin silloin, kun aurinko nousee tai laskee. Aion vielä tässä elämässä käydä seuraamassa Rööperin auringon eri vaiheita,

Tuo edellä mainittu pornokauppias ja alamaailman kulkija vaikutti hyvin mukavalta ihmiseltä, jolla on sivistyneet tavat ja korkea moraali. Pornokauppias kertoi mm. soittaneensa radion ohjelmapäivystykseen ja valittaneensa siitä, että eräässä tv-ohjelmassa oli kiroiltu ennen klo 21, jolloin kaikki lapset eivät vielä ole nukkumassa. Ilmeisesti tuon alan miehellä tulee olla hyvät käytöstavat ja korkea moraali, jotta hän selviää korkeaan ikään.

Parjantai - ohjelmassa tavalliset helsinkiläiset kadunmiehet -ja varsinkin -naiset lauloivat täysin rinnoin stadin kotiseutulaulua nimeltään Niin gimis on stadi ja se kappale on tämän päivää soinut mielessäni samalla tavalla kuin Lasihelmi - iskelmä soi Päätalon Kassun mielessä, ennen kuin hänet vietiin pakkohoitoon Hatanpään mielitautiparantolaan. Niin gimis on Stadi löytyy netistä monenakin versiona ja se alkaa seuraavasti:

Niin gimis on stadi,
ois toivomus snadi,
et tsiigaa sais sen vielä kerran. 

Minäkin haluaisin tsiigaa stadin vielä kerran.



Kommentit (0)



Paatelaiset

Eilen kerroin, että Mikko Paatelaisella on nimissään Veikkausliigan yhden ottelun maaliennätys; hänhän teki vuonna 2005 Pietarsaaren Jaron joukkueessa peräti viisi maalia ottelussa KTP:tä vastaan. Kuitenkaan Mikko ei ole Paatelaisten perheen paras jalkapalloilija, sillä miesten maajoukkueeseen asti hän ei ole yltänyt, kuten veljensä Mika-Matti ja isänsä Matti.

Nykyään valmentajana toimiva veli Mika-Matti Paatelainen pelasi maajoukkueen kärkimiehenä peräti 75 ottelua vuosina 1986 - 2000 tehden 18 maalia. Poikien isä Matti Paatelainen voitti 70-luvulla peräti neljä kertaa Mestaruussarjan maalikuninkuuden. Hän pelasi 47 maaottelua ja teki niissä 11 maalia. Matti Paatelainen on voittanut myös koripallon SM-hopeaa Espoon Hongan riveissä.

Paatelaiset ovat siis olleet ilmiömäisiä jalkapalloilun kärkimieslahjakkuuksia. Alan asiantuntijoiden mukaan jalkapallojoukkueen kärkimiehen tulee olla älykäs sekä röyhkeä ja ainakin Matti Paatelaisella on hyvät kärkimiehen ominaisuudet, mikäli yhtään on uskominen Wikipedian tietoihin ja miksi ei olisi uskominen.

Wikipedian mukaan:

"Matti Paatelainen palveli Yhtyneillä Paperitehtailla henkilöstöpäällikkönä ja hallintojohtajana ja väitteli kasvatustieteestä vuonna 1981 sekä toimi vs. kasvatustieteen professorina Tampereen yliopistossa. Paatelainen suoritti kaksi muutakin yliopistotutkintoa: Helsingin yliopiston voimistelulaitokselta voimistelunopettaja vuonna 1969 ja Jyväskylän yliopistosta liikuntatieteiden maisteri vuonna 1974.

Turun hovioikeus tuomitsi joulukuussa 2017 Paatelaisen kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden vankeuteen törkeästä petoksesta ja törkeästä kirjanpitorikoksesta. Tuomio liittyi Paatelaisen taannoisiin liiketoimiin sijoittaja Seppo Sairasen ja Optiopaja Oy:n kanssa. Lisäksi Paatelainen ja hänen lähipiiriinsä kytkeytynyt Keski-Suomen Finanssi Oy tuomittiin maksamaan Sairaselle ja Optiopajalle satojen tuhansien eurojen vahingonkorvaukset. Paatelainen määrättiin vangittavaksi välittömästi. Tampereen käräjäoikeus oli aiemmin tuominnut Paatelaisen yli kolmen vuoden vankeusrangaistukseen, mutta tuomio aleni hovioikeudessa."

Kommentit (0)



Petteri Pennanen - Kuopion suuri sankari

Vaikka kuopiolaisen jalkapalloilun sankaritarusto on pitkä ja paksu kuin gorillan käsivarsi, niin eilen siihen kirjoitettiin tulikirjaimin uusi luku. Nimittäin Kupsin oma kasvatti Petteri Pennanen teki eilen ottelussa  Maarianhaminan ifk:ta vastaan vieraskentällä peräti neljä täysosumaa. Riemuitsin pitkään siitä, että nyt tehtiin asiassa Suomen ennätys ja jalkapallohistoriaa, mutta tarkistusmittauksen jälkeen olen valmis muuttamaan mielipidettäni, kuten jo presidentti Paasikivi opetti.

Neljä maalia ei ole maamme jalkapalloilun ylimmän sarjatason ennätys, vaan ennätys on vuodelta 1960, jolloin Tps:n Matti Sundelin maalasi ottelussa Drottia vastaan peräti seitsemän kertaa, eli täsmälleen saman verran, kuin minä syksyllä 1967 tein Kärkkäälän kansakoulun ja Rieponlahden vastaavan oppilaitoksen välisessä kohtaamisessa jalkapalloilun merkeissä. Odotin muuten, että maakunnan merkkilehti olisi minua haastatellut merkkipäivänäni, niin olisin voinut kertoa edellä kerrotun olleen elämäni ylivoimaisesti suurin saavutus.

Nykyisestä Veikkausliigastakin löytyy Pennasen tulosta parempi saavutus. Pietarsaaren Jaroa siihen aikaan edustanut Mikko Paatelainen teki vuonna 2005 ottelussa Kotkan työläisjalkapalloilijoita vastaan viisi maalia. Mutta kuitenkin sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys voi synnyttää, väitän, että Pennasen eilinen maalimäärä on suurin vieraskentällä tehty maalimäärä. Ja ellei niin ole, niin ainakin se on ilman rangaistuspotkuja tehty maalimääräennätys ja jos se ei ole jostain syystä sitäkään, niin ainakin se on suurin "putkeen tehty" maalimäärä, joka vieraskentällä on tehty ilman, että kukaan toinen joukkueesta olisi päässyt tekemään "suoran putken" estävää välimaalia.



Kommentit (0)

keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Kun Tampereen hangilla taisteltiin


Olen pettynyt. Kun kymmenen vuotta sitten juhlittiin Pohjoismaiden suurimman kaupunkitaistelun 90-vuotispäivää, järjestettiin Tampereella Haavoittunut enkeli- kuvaelma, jossa kaksi pikkupoikaa kantoi pikkutyttöä paareilla kaupungin halki. Sen tapahtuman toivoin vakiintuvan perinteiseksi juhlaksi samalla tavalla kuin Turun joulurauhan julistuksen.

Mutta eipä Tampereen taistelun 100-vuotisjuhlassa nähty haavoitettua enkeliä. Muuten vuoden 1918 tapahtumia on valtakunnassa muisteltu. Esimerkiksi lähinnä urheilutoimittajana tunnetuksi tullut Antero Raevuori julkaisi talvella hyvän kirjan nimeltään Saarrettu kaupunki - Tampere ja Mannerheim 1918.  Kirja on urheilutoimittajalle tyypilliseen tapaan vauhdikas ja jännittävä. Sen jaksaa helposti lukea kannesta kanteen sellainenkin lukija, joka ei liiemmälti kirjallisuudesta muuten piittaa.

Kaksi minulle ihan uutta ja mielenkiintoista asiaa kirjasta opin. Kuten aiemminkin olen kertonut, ammuttiin Olof Palmen saman niminen setä Tampereella 1918. Ampumispaikka oli Kalevankankaan hautausmaa, jossa ruotsalainen vapaaehtoisprikaati hyökkäsi todella urhoollisesti, mutta myös tyhmästi päin kirkontornista tulittavaa punikkien kuularuiskua. Tämänkään Palmen ampujaa ei ole saatu selville. Raevuoren kirjasta selviää kuitenkin yksityiskohta tapauksen taustoista, ettei Olof Palme lähtenyt riemusta kiljuen sotimaan Suomeen, vaan matkalle pakottajana oli hänen äitinsä, joka uhkasi tehdä poikansa muuten perinnöttömäksi.

Olen myös ihmetellyt syytä siihen, miksi Kansanlehden teräväkynäinen toimittaja Arvo Tuominen jäi lahtareilta ampumatta, vaikka paljon vähäisemmätkin punikit pääsivät yleensä hyvin nopeasti ainuvastaan ilman turhia tutkimisia ja kuulemisia.  Tuomisen pelasti se, että hän päätyi Antero Raevuoren toimittaja-isän Yrjö Raevuoren kuulusteltavaksi ja tämä humaani herrasmies arvosti taitavaa kirjoittajaa siinä määrin, että kuulustelu venyi yli pahimman tappoaallon.

Myöhemmin Arvo Tuominen pelästyi, kun vankileirille saapui joukko hänen kotipitäjänsä Hämeenkyrön suojeluskuntalaisia häntä hakemaan; yleensähän tällaiset noutajat merkitsivät kuolemaa, mutta Tuomisen tapauksessa Hämeenkyrön isännät tulivatkin pelastamaan oman pitäjänsä hyväoppisen pojan nappituomiolta.

Kommentit (0)



Suonenjokelaismenestystä myös kaviouralla

Mannerheim oli hyvä ratsastaja, kuten eilen kerroin, mutta kyllä Suonenjoelta on maailmalle lähtenyt vielä häntäkin taitavampi mies hevosurheilun rintamalle ja saralle. Tämän seikan opin eilen telkkarista, josta aloin ensiksi seuraamaan, miten suonenjokelaiset Kytölän aikamiesveljekset Jukka ja Mikko pärjäävät futsalin SM-loppuottelussa.

He pärjäsivät niin kyllästyttävän hyvin, että aloinkin seuraamaan toiselta kanavalta sitä, miten mansikkakaupungin Kari Kalevi Vepsäläinen hallitsee ratsuhevosen käsittelyn, jota hän esitteli Puoli seitsemän -ohjelmassa. Niin hyvin ja helposti hän ratsuaan käsitteli, että se näytti suorastaan noituudelta. Mainittakoon tässä yhteydessä, että Kari Kalevi Vepsäläinen tunnetaan maailmalla myös laulajapoikana nimellä Kari Vepsä.

Tarkistin asian kaikkitietävästä ja kaukaa viisaasta Wikipediasta ja paljastui, että Suonenjoki on voittanut ratsastuksessa, mikäli reiningissä on kyse ratsastuksesta, SM-kultaa ja että Kari Vepsäläinen on edustanut maatamme peräti MM-tasolla. Wikipedian mukaan:

"Kari Vepsä tunnetaan myös hevosten koulutustaidoistaan, ja hän kiertää ympäri Suomea pitämässä hevosten käsittelykursseja. Näillä kursseilla yleisö saa seurata Karille ennalta tuntemattomien ns. ongelmahevosten koulutusta. Karin omistama kilpa- ja valmennustalli KV-Stable on tunnettu lännenratsastuksesta. Kari Vepsällä on lännenratsastuksen reiningissä SM-hopeaa 2007 ja SM-pronssia 2010 ja 2011.Vuonna 2013 hän voitti itse kasvattamallaan KV-Stormlost Charleylla quarter-hevosten Suomen-mestaruuden reiningissä. Hän on edustanut Suomea myös ulkomailla reiningissä muun muassa Ruotsissa, Saksassa ja vuoden 2014 ratsastuksen maailmanmestaruuskilpailussa Ranskan Caenissa."

Kommentit (0)



Marski ratsastuksenopettajana

Arvo Tuomisen Pietari-kirjasta sain ajatuksen, että jokin suomalainen isänmaallinen matkatoimisto voisi järjestää matkan Mannerheimin jäljille Pietariin. Uskon matkan sellaisen matkan olevan suuri menestys. Olen käynyt Pietarissa jo noin kymmenen kertaa, mutta Mannerheimin jäljille voisin vielä kaupunkiin lähteä.

Erityisesti minua kiinnostaa se palatsi, jossa Tuominen kertoo Mannerheimin viikoittain vierailleen, koska hän opetti palatsissa olevalle rikkaalle aatelisnaiselle ratsastusta. Ihmettelen hieman, miten palatsin tiloissa voi opetella ratsastusta, koska olen aina luullut siihen tarvittavan vähintäänkin maneesin. Ihmettelen hieman sitäkin, miksi Tuominen on kirjoittanut ratsastuksen opettamisen lainausmerkkeihin.

Kova hevosmieshän se Marski oli ja kyllä ratsastuksen opettaminenkin häneltä varmasti luonnistui. Tosin viime aikana syntyneistä huhuista johtuen korostan sitä, että kyllä Mannerheim todistettavasti välitti hevosten lisäksi ainakin jossain määrin myös naisista.  Joidenkuiden mukaan naiset kiinnostivat miestä muutenkin kuin pelkästään rahanansaitsemismielessä.Tosin järkiavioliittoonsa Marski päätyi pelkästään selvitäkseen veloistaan.

Arvo Tuomisen viime vuonna ilmestyneestä kirjasta Kannaksen kaleidoskooppi paljastui, että  Vammelsuussa asunut taidemaalari Valentin Serovin olisi maalannut vuonna 1907 Carl Gustav Emil Mannerheimin ja ballerina Jekaterina Geltserin vuonna 1902 syntyneen pojan muotokuvan. Tarinan mukaan poika annettiin adoptioon Sveitsiin ja Mannerheim kantoi kuvaa mukanaan aina vuoteen 1940.

Missä kuva on nyt ja mitkä olivat Marskin lehtolapsen myöhemmät vaiheet olisi ilman muuta jonkun itsensä pöhköksi lukeneen historian lisenssin pikaisesti väitöskirjassaan selvitettävä.


Kommentit (0)



Villihevoset

Kerrassaan mainio kirja on tuo Arvo Tuomisen kirja Sankarikaupunki Pietari. Sen luettuani ymmärsin jälleen kerran sen, että kun lukee enemmän, niin luulee vähemmän. Ihminen voinee myös jonkin verran sivistyä ja oppia kulttuurihistoriaa lukemisen avulla.

Ihan alkutalvesta kirjoitin siitä, kuinka yritin varmistaa Pietarin uudenvuoden yön vilinässä kuulemaani tietoa siitä, että yhden neljästä  Nevski prospektilla Anitskovin siltaa koristavan villihevosen munat olisi muotoiltu Napoleonin kasvoja muistuttaviksi. Talviyö oli kuitenkin pimeä ja koska minulta puuttui kunnon taskulamppu,  en kyennyt kyseistä anatomista erityispiirrettä löytämään. 

Mutta Tuomisen kirjasta tuo tärkeä tieto löytyy. Lähimpänä Anitskovin palatsia sijaitsevan hevosen munat muistuttavat Napoleonin kasvoja. Aion varmistaa asian seuraavalla Pietarin matkallani. Tuomisen kirjassa muuten epäillään vahvasti sitä, ovatko patsaan mallina olleet orit oikeasti villihevosia, koska nämä hevoset ovat kengitetyt; luulen, että kesyttämättömän hevosen kengittäminen on haasteellinen tehtävä.

Tuo villihevosten kesyttämispatsas liittyy vahvasti myös Kuopioon, koska teoksen veistäjä Petr Clodtin veljentytär Elisabeth oli Kuopion kuvernööri Aleksander Järnefeltin vaimo. Parin liitto oli erinomaisen riidaton, kuten olen joskus aiemminkin muistaakseni kertonut, koska vuosikymmeniin puolisot eivät vaihtaneet sanaakaan, vaan kommunikoivat paperilapuilla, joka varmasti on pitkän liiton salaisuus.

Kommentit (2)



Viel` on Kupsi voimissaan

Olin jo kertaalleen päättänyt, että lopetan jalkapalloilun seuraamisen terveydellisistä syistä, mutta siitä huolimatta vai vihkaa salaa seurasin äsken Hjk:n ja Kupsin kohtaamista Teksti-tv:ltä ja se oli hyvä se. Kauden surkeasti aloittaneet kuopiolaiset voittivat sarjan selvän mestarisuosikin ja kalleimman joukkueen sen omassa kotiluolassa 1-2.

Hupaisaa asiassa on, että vaikka Kupsiin on ilmeisen isolla rahalla hankittu kalliita ulkomaalaisvahvistuksia, niin siitä huolimatta joukkueen maalit tekivät maakunnan omat miehet Saku Savolainen ja Ilmari Niskanen. Huippulahjakas ja huippunopea Niskanenkin onnistui nyt maalinteossa, vaikka viime kesänä väitinkin hänen tarvitsevan repun, jotta pystyisi toimittamaan pelivälineen pömpelin perukoille.

Mutta ilmeisesti myös huipputaitava Egyptin vahvistus oli Kupsin kantavia voimia. Hän ei ole kallis mies joukkueelle, vaikka hänen palkkansa kotikentillään lienee enemmän kuin Kupsin budjetti, koska lehtitietojen mukaan mies pelaa Kuopiossa ihan talkoohengellä, eli ilman palkkaa, koska hän haluaa antaa näyttöjä Egyptin maajoukkueelle päästäkseen mukaan Pietarin MM-kisoihin. Se kuulostaa liian kummalliselta ollakseen totta, mutta totta kai se sitten on, koska olen sen omin silmin lehdestä lukenut.

Uutista lukiessani tuli mieleeni se tapaus parin vuoden takaa, kun Kupsiin hankittiin vahvistus, joka oli USA:n nuorten maajoukkeessa häikäissyt ja josta nuorten sarjalaisena ennustettiin uutta Peleä. Uutta Peleä hänestä ei tullut. Kyllä hän ihan taitava jalkapalloilija oli aikuisiässäkin, jonkin verran minua parempi, tosin Kupsin joukkueeseen hän ei mahtunut, mutta maakuntasarjan Kufussa hän teki ainakin yhden näyttävän täysosuman. Hän palasi Kuopiosta kotiinsa Amerikkaan vähin äänin.

Kommentit (0)



Kupsin ja Venäjän tilanne

TV:stä tuttu toimittaja Arvo Tuominen on julkonut uuden kirjan Sankarikaupunki Pietari. Tämä mielenkiintoinen teos esiteltiin juuri sosialistisessa mediassa Kauppasuomi.fi -sivulla, ja sain vahvistusta näkemykseeni, että Tuominen on viisas mies.

Nimittäin haastattelussa hän asiantuntevasti toteaa venäläisestä jalkapallosta, että se kuvastaa hyvin koko valtion tilaa:  "Venäjän ongelmana oleva sisäisen luottamuksen ja yhteistyön puute konkretisoituu Tuomisen mukaan hyvin jalkapallossa, johon Venäjä on satsannut miljardeja.

– Silti Venäjä ei tule menestymään omissa, kesällä järjestettävissä jalkapallon MM-kisoissa, sillä jalkapallo on kuin shakkia, jossa on miljoonia siirtomahdollisuuksia, mutta ne vaativat yhteistyötä. Venäläiset pelaajat haluavat syöttämisen sijasta tehdä itse maalin ja ovat siksi tuomittuja häviämään."

Tässä yhteydessä muistutan, että satsatuista miljardeista huolimatta Venäjä on Fifan ranking-listalla sijalla  66, kun esimerkiksi omat rakkaat Huuhkajamme ovat sijalla 63.

Tuo sama Venäjä-syndrooma vaivasi ainakin viime sunnuntaina myös Kuopion Palloseuraa. Suurella rahalla kootun joukkueen yritys oli kovaa, mutta väkinäistä. Esimerkiksi viime kesänä erinomaisesti kunnostautunut keskikenttämies Urho Nissilä yritti kaksi kertaa epätoivoista maalilaukausta, vaikka hän vielä viime kesänä olisi vastaavassa tilanteessa syöttänyt vapaana paremmalla paikalla olevalle joukkuetoverilleen.

Luulen, että kuopiolaisten pelin on sotkenut se, että joukkueeseen tuli pelaamaan kohtuuttoman hyvä egyptiläinen, joka itse kyllä loistaa kentällä, mutta jättää varjoonsa kanssapelaajansa, jotka sitten yrittävät väkisin päästä Savon Sanomien otsikoihin epätoivoisilla kaukolaukauksilla.


Kommentit (0)



Lisäajan lisäaika

Eilen melkein nyyhkytin, kun laahustin pallokentän laidalta kotia kohti, jossa olin todistamassa Kupsin ja Ropsin välistä jalkapalloilun merkeissä tapahtunutta kohtaamista. Ottelussa kiteytyi se urheilun tärkeä perusperiaate, että tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen.

Nimittäin tasaväkisen ottelun lisäajalla tilanteen ollessa 0-0 Rops sai vaarallisen vapaapotkun läheltä Kupsin maalia. Olin jo varma, että koska elämässäni kokemukseni mukaan yleensä tapahtuvat ne asiat, joita en soisi missään nimessä tapahtuvan, niin kohta on verkko tötteröllä. Mutta eipä ollutkaan, sillä vapaapotku epäonnistui ja lisäksi tuomari puhalsi pilliinsä, koska ropsilaiset selvästikin rikkoivat tilanteessa.

Mutta eivät tuomarin mielestä rikkojia olleetkaan rovaniemeläiset, vaan kupsilaiset, ja niinpä vapari uusittiin, vaikka oltiin jo lisäajan lisäajalla. Uusintayrityksen jälkeen pallo tietysti pomppi onnekkaasti miesmuurin läpi kuopiolaisten verkkoon. Vaikka olin varautunut vääjämättä tapahtuvaan, niin melkein purskahdin katkeraan itkuun ja minut valtasi suunnaton halu rynnätä kentälle keskustelemaan selkeän virheen tehneen erotuomarin kanssa siitä, onko tämä mahdollisesti joskus perehtynyt jalkapalloilun sääntökirjan yksityiskohtiin ja ennen kaikkea sen henkeen.

Kuopiolaisten totaalista nöyryytystä täydensi se, että rovaniemeläisten maalin teki vasta 18-vuotias puolustaja Juho Hyvärinen, jonka sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, uskon olevan legendaarista Kuopion Hyväristen jalkapalloilijasukua.

Kommentit (0)



Rasputin ja merimakkara

Ihan uutta tietoa Grigori Rasputinista löysin Simon Sebag Montefioren kirjasta: Romanovit 1613–1918. En ole tiennytkään, että sen jälkeen, kun juonitteleva hoviväki vihdoinkin onnistui suurella vaivalla saamaan tämän irstaan munkin hengiltä ja haudattuakin Tsarskoje Selon puistoon, niin miehen tarina ei vielä päätykään tähän.

Nimittäin vallankumouksen levottomuuksien aikaan kapinoivat sotilaat kaivoivat Rasputinin ruumiin ylös ja sen jälkeen, kun olivat aikansa tutkineet kalmoa ja mittailleet vainajan sukuelimen kokoa tiilen avulla, kyseinen ruumiinosa leikattiin irti. Täyttä varmuutta ei ole siitä, mitä Rasputinin henkilökohtaiselle aseelle, jonka avulla hän pystyi romahduttamaan koko Venäjän suurvallan, tapahtui sen jälkeen.

Wikipedian mukaan Rasputinin siitintä säilytetään jossain Pietarin museossa. Epäilen tietoa, koska nykyään, kun Venäjälläkin on siirrytty vapaaseen markkinatalouteen, olisi se varmaan kovaa maksua vastaan nähtävillä jossain vitriinissä, mikäli se olisi todella tallessa.

Toisen tiedon mukaan Rasputin siitin olisi ollut myynnissä eräässä lontoolaisessa antiikkiliikkeessä, mutta sellaisenkin tiedon olen lukenut, että tarkemmissa tutkimuksissa kyseinen antiikkikalu olisi paljastunut säilötyksi merimakkaraksi. Merimakkarahan on alkeellinen selkärangaton eläin, joka parhaimmillaan kasvaa viisimetriseksi. Tiettävästi Rasputinin "merimakkara" oli vain 13-tuumainen eli reilut 30-senttinen.

Kommentit (0)



Juoppolallius

Luin eilen kertomastani tsaari Aleksanteri III:n juoppoudesta Simon Sebag Montefioren kirjasta: Romanovit 1613–1918. Kirjan mukaan Aleksanteri pitäytyi tiukasti päihteettömään elämäntapaan työpäivänsä ajan ja myös keskiviikkoiltaisin, jolloin oli virallinen esittelytilaisuus, mutta muina iltoina hän ryyppäsi oikein kaksin käsin.

Aleksanterilla oli tapana maata palatsin lattialla ympäripäissään jalkojaan ja käsiään heilutellen ja kiljahdellen kuin pikkulapsi. Hänellä oli myös epämiellyttävä taipumus pyrkiä tarttumaan ohikulkijoiden nilkkoihin. Siinä oli varmasti tapaturman vaara ilmeinen, koska 190-senttinen roteva tsaari oli voimistaan kuuluisa. Hän pystyi sulin käsin vääntämään hevosenkengän suoraksi ja repäisemään korttipakan kahtia.

Aleksanterin tanskalaissyntyinen vaimo tsaaritar Maria Fjodorovna oli topakka nainen, joka yritti pitää miehensä kurissa piilottamalla maailman mahtavimman hallitsijan pullot, mutta täysin valvonta ei onnistunut, koska Aleksanteri keksi ompeluttaa saappaisiinsa salataskut, joissa pulloja pystyi säilyttämään suojassa tsaarittaren valvovalta katseelta.

Historioitsijat voisivat selvittää sen, että säilyikö Romanov-suku Venäjällä vallassa yli 300 vuotta sen vuoksi, että suvun miehet olivat jättiläiskokoisia. Pietari Suuren väitetään olleen peräti 204-senttisen, vaikka hänen kengännumeronsa oli vain 38 hänen jälkeläisensäkin olivat hyvin isokokoisia lukuun ottamatta viimeistä tsaaria Nikolai II, joka oli vain presidentti Putinin mittainen eli 170-senttinen. Saattaa hyvinkin olla, että Nikolain lyhytkasvuisuus rapautti Romanovien arvovallan kansan silmissä.

Kommentit (0)

Itsevaltiuden ongelmat

Historia osoittaa, että itsevaltiaan, jollaista monta kertaa myös tyranniksi kutsutaan, on syytä olla rakastettu kansan parissa. Hyvä keino kansansuosion hankkimiseen, mikäli kansaa ei voida ostaa rahalla tyytyväiseksi, on pyrkiä saavuttamaan sotilaallisia voittoja. Lisäksi historia osoittaa, että itsevaltiaan on pyrittävä välttämään sitä, että hänet häpäistään julkisesti, koska itsevaltias voi menettää suosionsa hetkessä. Huolestuneena seuraan, miten Putin selviää aikamme haasteista.

Esimerkiksi Venäjällä juhlittiin vielä vuonna 1913 näyttävin menoin kansan rakastaman Romanov-suvun 300 vuotta kestänyttä menestyksekästä hallintokautta. Mutta sitten tulivat ensimmäisen maailmansodan tappiot, ja kansanparissa liikkuvat huhut siitä, että keisarinnan miesystävä irstas munkki Rasputin itseasiassa hallitsi maata ja niinpä koko keisariperhe lyötiin lihoiksi jo viisi vuotta Romanovien 300-vuotisjuhlan jälkeen.

Tosin Venäjän vallankumouksen siemen kylvettiin jo 1894, jolloin Aleksanteri III kuoli 49-vuotiaana. Hän oli ihan hyvä hallitsija, mutta juoppolalliuteen taipuvainen, joka taipumus saattoi hyvinkin olla varhaisen kuoleman perussyy. Ainakin vallankumousjohtaja Trotski väitti, että Aleksanterin juoppous teki vallankumouksen mahdolliseksi.

Aleksanteri oli hyvä ja arvovaltainen itsevaltias, joka toisenlaisella dietillä olisi voinut johtaa valtiota menestyksellä vielä 30 vuotta, jonka jälkeen Venäjä olisi hyvinkin ollut maailman johtava suurvalta. Hänen seuraajansa Nikolai II oli esimerkillinen perheenisä ja muutenkin mukava intohimoisesti valokuvausta harrastava mies, mutta itsevaltiaaksi hänestä ei ollut eikä hän itsekään itsevaltiaaksi halunnut. Me suomalaiset saamme kiittää pitkälti Aleksanterin III:n alkoholismia itsenäisyydestämme. 

Kommentit (0)



AGM-158A JASSM


Maailmantilanne näyttää normalisoituvan. Onneksi sain varttua turvallisen kylmänsodan aikana, jolloin sivistyneet herrasmiehet Nixon, Brezhnev ja Kekkonen järjestelivät ihmiskunnan asioita ja kilvan vakuuttelivat rauhaa ja ystävyyttä. Nyt maailman asioista päättävät kaksi lähinnä nuorisorikollisjengijohtajaa muistuttavaa valtionpäämiestä eikä hyvältä näytä.

Joku päivä sitten Trump lällätteli Putinille, että hänelläpä on käytössään parempi ohjus. Nyt Putin on mököttänyt jo pari päivää eikä ole näyttäytynyt julkisuudessa, vaan miettii ilmeisesti kostoa, koska hyvä ohjus on hänelläkin käytössään. Esimerkiksi Iskander lentää muutamassa minuutissa Venäjän puolelta Helsinkiin ja tuo mukanaan tonnin räjähteitä muutaman metrin tarkkuudella eikä sitä pystytä nykykeinoilla torjumaan.

Ylipäällikkö Niinistöllä ei ole käytössä suurvaltojen ohjusta, mutta hyvin tuollakin kuvan pikkuohjuksella, jota Kuopion torilla esiteltiin, pitäisi pärjätä. Ei AGM-158A JASSM-ohjuksella Iskanderia torjuta muuta kuin korkeintaan sen lähtötelineissä, mutta 380 kilometriä tuokin lentää muutaman metrin tarkkuudella ja kuljettaa muassaan vajaan 500 kilon paukun.

Muuten yliopiston vessan seinällä luki ennen, että muistakaa, että myös Neuvostoliitolla on ydinaseita ja alla oli selkeästi neuvostovastainen kysymys, että toimivatkos ne. Kyllä ne välillä toimivat. Jo vuonna 1961  Novaja Zemljalla räjäytettiin ns. Tsaaripommi, joka pudotettiin pommikoneesta ja sen teho oli 3000 kertaa Hiroshiman jytkyä suurempi. Tosin se räjäytettiin puolella teholla, koska puolet Neuvostoliiton ikkunoista  olisi pitänyt muuten uusi.

Kommentit (0)



Hattu päässä puolitoistametrinen

Mielestäni hyvä urheilutietokilpailukysymys on, että kuka on maamme kaikkien aikojen menestynein ampumahiihtäjä. Ennen olisin vastannut kysymykseen väärin ja väittänyt, että maamme kaikkien aikojen menestynein ampumahiihtäjä on 497 asukkaan Uukuniemen pitäjästä kotoisin oleva Juhani Suutarinen. Hänellähän on peräti kaksi olympiahopeaa ja kolme maailmanmestaruutta.

Nyt kuitenkin suoritin tarkistuslaskelman ja joudun myöntämään, että maamme kaikkien aikojen paras ampumahiihtäjä onkin Heikki Ikola, jolla on kolme olympiahopeaa ja neljä maailmanmestaruutta. Mutta siitä huolimatta ainakin minusta ihan hyvä urheilutietokilpailukysymys on, että kuka on maamme kaikkien aikojen toiseksi paras ampumahiihtäjä.

Muistanpa kuin Nopos-Paavo haastatteli radiossa Juhani Suutarista voitetun maailmanmestaruuden jälkeen ja ihmetteli miehen vähäistä vartta ja kysyi suoraan, että paljonko maailmanmestarilla on pituutta. Tähän tuore maailmanmestari vastasi, että hattu päässä melkein puolitoista metriä. Niinpä hyvä urheilutietokilpailukysymys onkin, kuka on lyhin suomalainen miespuolinen olympiamitalista.

Tilastojen tutkimisen jälkeen pystyn antamaan oikean vastauksen. Maamme kaikkien aikojen lyhin miespuolinen olympiamitalisti on vuonna 1952 viestikultaa voittanut hiihtäjä Paavo Lonkila (alk. Lång), joka oli 157 cm pitkä. Alkuperäinen Lång-sukunimi muuten tarkoittaa pitkää ja saattaa selittää nimen vaihdoksen.  En ole edes varma, että pääseekö Juhani Suutarinen edes mitalille, koska hän on virallisten mittausten mukaan 164-senttinen, eli samanmittainen kuin vuonna 1936 viestikultaa voittanut Klaes Karppinen.

Muuten sillä varmuudella, jonka vain täydellinen tietämättömyys synnyttää, että lyhyellä ampumahiihtäjällä on tietty etu hongankolistajiin verrattuna, koska pikkumiehen liikeradat ovat lyhyemmät ja hän toimii siksi ampumapaikalla sähäkämmin ja lisäksi pikkumiehen pystyampuma-asento on vakaampi.

Kommentit (0)



Homsantuu

Suomen naiset ovat tasa-arvon edelläkävijöitä. He saivat toisina maailmassa äänioikeuden ja ilneisesti ensimmäisinä maailmassa kiväärit käteensä. Kuopiolainen kirjailija Minna Canth ei turhaan kirjoittanut  naisten tasa-arvoon kannustavia teoksiaan.

Suurimman teatterielämykseni olen kokenut kolme kesää sitten Parikkalan kesäteatterissa, jossa esitettiin Canthin Työmiehen vaimoa. Wikipedia kertoo, että "Työmiehen vaimo on näytelmän muotoon kirjoitettu kirja, jonka päähenkilö Johanna on mennyt juuri naimisiin Riston kanssa. Risto ei osoittaudukaan hyväksi aviomieheksi vaan ryyppää Johannan säästöt ja saattaa perheensä kurjuuteen.

Sekään ei vielä riitä, vaan Risto vikittelee entistä rakastettuaan mustalaistyttö Homsantuuta, joka Riston todellisen luonteen huomattuaan yrittää kostaa ja ampua miehen siinä kuitenkaan onnistumatta. ”Teidän lakinne ja oikeutenne, hahaha – Niitähän minun pitikin ampua!” Homsantuu sanoo. Vaikka Homsantuu tähtäsi ohi, Canth latasi kovilla ja osui suoraan kohteeseensa. Viina ja miesten ylivalta avioliitossa joutuvat siten kritiikin kohteeksi. "

Siinä vaiheessa kun Parikkalan kesäteatterin näytelmässä oli päästy kohtaukseen, jossa Homsantuu syöksyi näyttämölle enoltaan köhveltämänsä revolverin kanssa ampumaan työmies Riston, jonka tavoitteen kyllä ymmärrän, mutta jota en voi hyväksyä, syösyi katsomon alta hirveällä vauhdilla lähipusikkoon jänis, joka varmaankin oli ollut salaa seuraamassa esitystä, mutta jonka hermot pettivät siinä vaiheessa, kun alettiin ampumaan.

Minä luulen, että Minna Canthia voi syyttä siitä, että maamme sorretut työläisnaiset niin innokkaasti tarttuivat aseeseen.  Villi ja vapaa mustalaistyttö Homsantuu oli heidän innoittajansa. Minna Canthinkin korosti olevansa sosialisti, vaikka olikin vakavarainen yksityisyrittäjä. Hänen poikansakin oli aatteen miehiä; hän oli kansallissosialisti ja Kuopion johtavia muiluttajia 30-luvulla.

Kommentit (0)



Housulliset naiset

Täysin sattumavaraista ei ollut, ketkä punikkinaiset päätyivät vuonna 1918 kuularuiskujen maalitauluiksi. Lyhyet hiukset ja varsinkin housut lisäsivät ammutuksi tulemisen todennäköisyyttä paljon. Lyhyitä hiuksia ja housullisuutta pidettiin moraalisesti hyvin arveluttavina asioina, jotka inhottivat rodunjalostusta harrastavia itsensä pöhköksi lukeneita maistereita ja körttiläisyyttä harrastavia pohjalaisia maalaismiehiä.

Olen vahvasti sitä mieltä, että kaikkien lyhyttukkaisten ja housujalkaisten Suomen vapaiden naisten tulisi arvostaa sitä, miten kalliin hinnan heidän esiäitinsä maksoivat vapaudesta leikata hiukset ja sonnustautua housuihin. Meillä on lukuisia liputuspäiviä ja feministit voisivat vaatia, että yksi liputuspäivä tulisi omistaa lyhyiden hiustensa ja housujensa vuoksi henkensä antaneille esiäideile.

Sitten kun Hennalassa Hans Kalmin valiojoukot korvattiin eteläsavolaisilla asevelvollisilla, vankien kohtelu parani. Eteläsavolaiset eivät olleet pöhköjä maistereita eivätkä tiukkapipoisia körttiläisiä. Iso osa näistä asevelvollisista oli ollut mukana työväenjärjestöissä, sillä Savo oli siihen aikaan hyvin punaista aluetta.

Suomen sisällissodan kummallisuuksia on se, että ilmeisesti rintamalinjan valkoisen Suomen puolella sosialidemokraateilla oli enemmistö ja köyhyyden vuoksi kapinaan nousseen punaisen Suomen puolella porvarit saivat vaaleissa enemmistön äänistä. Sodan kummallisuuksia on myös se, että kun syksyllä 1917 Saksan jääkäreiden piirissä tehtiin mielipidekysely, niin ilmeni, että jääkäreistä enemmistö ilmoitti olevansa sosialisteja. 

Luulen, että kun seuraava sisällissota käydään maassamme, niin vastakkain ovat punavihreässä kuplassa Etelä-Suomessa asuvat kasvissyöjät ja Pohjois-Suomen lihansyöjät. Luulen myös, että silloin pohjalaiset vapaussoturi-minkkitarhurit jahtaavat konekivääriensä ruuaksi erityisesti nuoria tyttöjä, joilla on lävistyksiä ja tatuointeja.

Kommentit (0)


Pakkoruotsin hyödyllisyydestä

Eilen mainitun Hans Kalmin joukot olivat sisällissodan eliittiä. Niiden runko oli muodostettu Ähtärin Tuomarniemen ja Lammilla toimineen Evon metsänvartijakoulujen oppilaista. Joukoissa palveli myös runsaasti maamme sivistyneistön edustajia, joiden keskuudessa ajatus rodunjalostuksen tärkeydestä oli suoranainen muotioikku.

Tämän näkemyksen mukaan etenkin rappeutuneiden naisten suvunjatkaminen tulisi estää. Varsinkin Martti Pihkala ja Ilmari Kianto kirjoittivat paljon tämän mielipiteen puolesta. Tehokkaimmin tätä ajatusta toteutettiin käytännössä Hennalan vankileirillä, jossa 220 naista ammuttiin Hans Kalmin ja Eino Svinhufvudin johdolla muutamassa päivässä toukokuussa 1918. Raa´at ja sivistymättömät työmiehet eivät olleet perillä rodunjalostamisen tärkeydestä ja niinpä punikit jättivät ymmärtämättömyyksissään yleensä naiset rauhaan.

Kalmin joukkojen tunnetuin yksittäinen veriteko tapahtui Kuhmoisten Harmoisten kylässä, jossa sijaitsi punaisten sotasairaala, jonne saapui neljä vapaussoturia, joiden joukossa oli myös myöhemmin urheilufilosofina tunnetuksi tullut Lauri Pihkala. Teloitukset aloitettiin välittömästi. Eloonjääneen punakaartilaisen mukaan ampujat kehottivat potilaita valmistautumaan siirtymään helvettiin, sillä kuolema tulee 5 minuutin kuluttua! Piiloutuneet sairaanhoitajat siirrettiin pihalle ja miespuoliset ammuttiin. Potilaat ammuttiin vuode vuoteelta edeten vuoteisiinsa.

Myös sairaalassa olleista naisista kerrotaan kahden myöhemmin tulleen teloitetuiksi. Kaksi säästettiin sillä perusteella, että he osasivat ruotsia. Minusta tätä seikkaa on syytä korostaa maamme nuorisolle pakkoruotsin opetuksesta keskusteltaessa. Pakkoruotsista voi olla arvaamatonta hyötyä.



Kommentit (0)



Kuvotus

Kuvottavia asioita tapahtuu tällä hetkellä Syyrian sisällissodassa, mutta kuvottavia asioita tapahtui myös omassa sisällissodassamme sata vuotta sitten. Näistä kauheuksista on tänä keväänä ilmestynyt ainakin kolme lukemaani  hyvää kirjaa, jotka ovat Marjo Liukkosen Hennalan naismurhat 1918, Sari Näreen Helsinki veressä ja Jukka Kulomaan sekä Leena Kekkosen Heinola 1918.

Nyt sitten tiedän sen, että Suomessa murhattiin vuonna 1918 maamme laillisen hallituksen toimesta noin 300 naista, joista tosin valta osa oli vielä tyttöiässä. Nuorin murhatuista oli 14-vuotias. Tosin täyttä varmuutta nuorimman murhatun tytön iästä ei ole, koska ilmeisesti erään naisryhmän mukana joukkohautaan päätyi myös erään murhatun äidin sylivauva, joka saattoi olla tyttö.

Lahden lähellä Hennalassa murhattiin naisista yli 220.  Hennalan murhien pääsyylliset olivat sittemmin homeopaattina ja akupunktiolääkärinä toiminut Hans Kalm sekä tulevan valtionhoitajan ja presidentin P. E. Svinhufvudin aikamiespoika Eino Svinhufvud, joka johti teloitusjoukkoja. Ei ihme, että valtionhoitaja Svinhufvud armahti ensitöikseen syksyllä 1918 ylilyönteihin mahdollisesti syyllistyneet vapaussoturit, joka ymmärrettävää onkin.

Naisten murhaamisessa pyrittiin kustannustehokkuuteen ja niinpä murhat suoritettiin yleensä konekiväärillä. Ampujiksi pyrittiin saamaan alaikäisiä suojeluskuntapoikia, jotka olivat konekivääreistä ja ehkä myös naisista kiinnostuneita. Ampujille maksettiin myös nykyaikanakin työelämässä  kannustimena käytettyä tulospalkkiota, joka oli markka murhattua punikkia kohti. Halpa oli punikin hinta, koska nykyrahassa punikin hinta oli vain 0,20 euroa.

Vesimukillinen maksoi Hennalassa 10 markkaa eli viiden punikin hinnan. Vankileireillä oli jostain syystä, jota voi vain arvailla, jatkuva pula vedestä, vaikka esimerkiksi Hennalassa puro virtasi leirin vieressä. Eräät ystävälliset vartijat antoivat vangeille luvan maksua vastaan käydä hakemassa purosta vettä. Niinpä kahden merkittävän yrittäjäsuvun alkupääoma luotiin veden myynnillä punikeille.



Kommentit (0)