keskiviikko 1. toukokuuta 2024

158 cm

Eilen mainittu SMP:n kansanedustaja Mikko Vainio oli lähtöisin hyvin vaatimattomista oloista ja niinpä lapsena sairastettu puutostauti keripukki oli pysäyttänyt pituuskasvun niin, että mies jäi 158-senttiseksi. Vainio oli huumorimiehiä ja niinpä hän jälkeenpäin kertoi, että hänen kansanedustajan uransa suurin saavutus oli se, että hän sai eduskuntatalon vessan pisuaarin laskettua 20 senttiä alemmaksi.


Toinen SMP:n kansanedustaja Pentti Skön, jolla muuten on kaunis sukunimi savolaismieheksi, kertoi muistelmissaan, että lyhytkasvuisuus haittasi Vainion kansanedustajana toimimista ainakin siten, että oli vaikea päätellä, oliko hän puheenvuoroja pitäessään istumassa vai seisomassa. Huumorimielellä Skön jopa paheksui salissa kerran ääneen sitä, että Vainio ei muka ollut puhuessaan noussut seisomaan, kuten säännöt edellyttivät, vaikka kyllähän mies oli puheenvuoroa pitäessään ojentautunut täyteen pituuteensa, vaikka siltä ei näyttänyt. Vainio itse osasi nauraa Skönin huomautukselle.

 

En malta olla kertomatta, etteivät Pentti Sköninkään eduskuntapuheenvuorot aina sujuneet ongelmitta. Kerran hän yritti lausua puheenvuorossa kansanedustajakollegan Ben Zyskowiczin nimeä, jonka nimen lausuminen on ainakin meille savolaisille vaikeaa, sillä seurauksella, että Skönin tekohampaat sinkosivat suusta. Samalla tavallahan kävi monta kertaa myös toiselle suurelle poliitikolle J. K. Paasikivelle, jonka hammasproteesilla oli paha tapa pudota suusta, jos valtioneuvos joutui korottamaan ääntään.


Skönin tekohammastapaus on huomioitu laajalti jopa maamme mediassa: https://yle.fi/a/3-6634717



 

 

 

 



Vakaasti ja arvokkaasti

Ja sitten vappuun sopiva tarina Mikko Pesälän ilmeisen luotettavista, mutta hervottoman hauskoista poliittisista muistelmista.

Pesälän toimiessa eduskunnan puhemiehenä saapasteli istunnon aikana hänen luokseen SMP:n kansanedustaja Juhani Kortesalmi ja ilmoitti vakaasti ja arvokkaasti, kuten säännöt edellyttivät, että: "Herra puhemies, edustaja Mikko Vainio tuolla salissa on humalassa. Heittäkää hänet ulos!"

Tässä yhteydessä on syytä huomata, että myös Vainio oli SMP: miehiä ja sekin hänessä ja Kortesalmessa oli yhteistä, että molemmat olivat hyvin pieniä miehiä. Se eroavaisuus heissä kuitenkin oli, että Vainio oli iloinen huumorimies, josta tykättiin yli puoluerajojen.

Itse puhemies Pesälä ei ollut huomannut yhtään mitään erikoista Vainion käyttäytymisessä. Tilanne oli vaikea ja puhemiehen tuli nopeasti keksiä ongelmaan ratkaisu, mutta sitten Pesälällä sytytti ja hän lausui vakaasti ja arvokkaasti, kuten säännöt edellyttävät, että: "Edustaja Kortesalmi, minä olen jäävi. Olen enemmän juovuksissa kuin edustaja Vainio."

Pesälän mukaan saamansa vastauksen jälkeen edustaja Kortesalmi nosteli olkapäitään ja katseli puhemiestä kuin päähän ammuttu mullikka, joka on varmasti hyvä vertaus keskustalaisissa lihakarjankasvattajien mielestä, mutta nykyajan vihervasemmisto pitää vertausta mauttomana.

Sen käsityksen Pesälän muistelmista sain, että väkijuomaongelma oli aikoinaan melkoinen ongelma eduskuntalaitoksenkin historiassa, mutta Pesälän puhemieskaudella kansanedustajien juopottelu oli ihan lapsenkengissä.

Lisätietoa yli puoluerajojen pidetystä Mikko "Vilkastus" Vainiosta tässä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005447446.html

tiistai 30. huhtikuuta 2024

Herrana on hyvä olla

Helpottava tieto on se, ettei kansanedustaja Vornanen ampunut Helsingin yössä poliittisista syistä vaan kyseessä olivat biologiset syyt. Tutkimusten tässä vaiheessa on selvinnyt, että 54-vuotias harmaaselkäinen alfauros Vornanen ja uskoakseni häntä huomattavasti nuorempi kilpaileva toinen alfauros yrittivät painimalla ja lopuksi vallan ampumalla herättää kahden parhaassa lisääntymisiässä olevan nuoren naaraan, jotka olivat iältään vasta 18- ja 19-vuotiaat, huomion.

Uskon, että he myös onnistuivat toiminnallaan herättämään nuorten naaraiden huomion. Uskon myös, että kansanedustaja-poliisi Vornasella saattaa olla hieman selitettävää kotonaan. Kaikki rouvat eivät osaa suhtautua kansanedustaja miehensä tekemisiin yhtä tyynesti kuin ministerinäkin toimineen Mikko Pesälän vaimo Kaisa.

Mikko Pesälä kertoo hervottoman hauskassa muistelmakirjassaan Herrana on hyvä olla, kuinka eräs luonnevikainen kertoi Kaisalle, ettei se Mikko siellä Helsingissä muuta tee kuin juo ja huoraa. "Ei meidän Mikko juo", totesi Kaisa Pesälä tähän ilmoitukseen tyynen rauhallisesti, kuten jo Mikon äiti teki monta kymmentä vuotta aikaisemmin.

Parhaiten poliitikko Mikko Pesälä muistetaan siitä, että Suomen romanit kutsuivat hänet yhdistyksensä kunniajäseneksi. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun häntä ei päästetty sisään erääseen ravintolaan, jossa hänellä oli tapaaminen ministeri Seppo Kääriäisen kanssa.

Ravintolaan tulo estettiin, koska tummahko Pesälä oli pukeutunut mustiin suoriin housuihin, valkeaan paitaan, syvänsiniseen silkkipuseroon ja mustiin kenkiin. Pesälä kuitenkin hälytti ovenvälistä paikalle ministeri Kääriäisen, joka sai vahtimestarin lopulta uskomaan, että sisälle oli pyrkimässä valtioneuvoston jäsen.

Herrana on hyvä olla on kerrassaan riemastuttava kirja: https://www.finlandiakirja.fi/fi/mikko-pesala-herrana-on-hyva-olla-1060813

maanantai 29. huhtikuuta 2024

Vornanen ja Hakkarainen

Vaikka olen huolellisesti seurannut maamme johtavia uutismedioita eli Seiska-lehden nettisivuja ja Vauva.fi:n keskustelupalstaa, en ole vielä täysin selvillä kansanedustaja Timo Vornasen ampumatapauksen yksityiskohdista. Mutta kuitenkin tapaus on niin erikoinen, että epäilen jonkinlaisen salaliiton olevan asian taustalla.

Perustelen näkemystäni sillä, että koska perussuomalaisten kannatus on maassamme laskussa ja koska perussuomalaisten nykyistä europarlamentaarikkoa Teuvo Hakkaraista ei kannata enää asettaa eurovaaliehdokkaaksi, sillä hänen kannatuksensa on romahtanut, koska mies ei moneen vuoteen ole kyennyt synnyttämään uusia skandaaleja, niin puolue on päättänyt vaihtaa hänet Timo Vornaseen.

Vielä kolme päivää sitten Vornanen oli yksi maamme tuntemattomimmista kansanedustajista, mutta tänään hän on ylivoimaisesti maamme tunnetuin. Mikäli mies asettuisi eurovaaliehdokkaaksi saisi hän hyvinkin äänivyöryn; ainakin mikäli tutkimuksissa käy ilmi, että hänen henkilökohtaisen aseensa tähtäimessä olivat kaiken maailman vihervassarit tai feministit.

Täysin varma en ole Vornasen mahdollisuudesta äänivyöryyn, koska tuollainen pienoispistoolilla osoittelu ja maahan ampuminen on hyvin pientä sen rinnalla, mihin kaikkeen Hakkarais-Teukka parhaimmillaan pystyi, sillä tämä Perussuomalaiset -puolueen entinen varapuheenjohtaja tuomittiin nuoruudessaan kirkon ryöstämisestä yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen.

Iltasanomien mukaan Hakkarainen ja neljä muuta henkilöä tunkeutuivat kesäkuussa 1986 avoimesta ikkunasta Suomussalmen kirkkoon. He anastivat kirkon holvista yli sata arvokasta ehtoollispikaria kuljetuslaukkuineen, ehtoollisviiniä ja kolehtirahoja 400 markkaa. Seurakunta sai pikarit myöhemmin takaisin, mutta esimerkiksi ehtoolliskäyttöön tarkoitettuja Malaga-viinejä ei. Epäilen, että Hakkarainen kavereineen joivat Kristuksen veren pois kuleksimasta.

Lisäksi Teuvo Hakkarainen innostui eduskunnan pikkujoulutunnelmissa siinä määrin osoittamaan hellyyttä, jota oikeuslaitos kuitenkin piti ihan muunlaisena toimintona, kokoomuksen kansanedustaja Veera Ruohoa kohtaan, että hänet tuomittiin sakkoihin seksuaalisesta ahdistelusta ja pahoinpitelystä. Tämän pikkujoulukohun aiheuttaman kohun vuoksi Hakkarainen sai sitten eurovaaleissa äänivyöryn.

Ilmeisesti Hakkaraisen äänestäjät ihailivat tämän miehekästä rohkeutta tämän lähennellessä kokoomuslaista poliisikansanedustajaa, koska uhrina ollut Veera Ruoho edusti aikoinaan maatamme taekwondossa vallan olympiatasolla. Siinä saattoi olla se ilmeinen vaara, että Ruoho olisi voinut potkaista Hakkaraista vaikka ns. arkaan paikkaan.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005833721.html

sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Aseluvat

Viimeaikaisten tapahtumien johdosta kunnioitan suuresti perussuomalaista sisäministeri Rantasta, joka ihan vähän aikaa sitten kertoi olevansa huolissaan katuväkivallan ja jopa ampuma-aserikosten lisääntymisestä maassamme.

Annan täyden tukeni hänen toimilleen ja sen neuvonkin vielä annan, että aselupaehtoja tulee tiukentaa ja aselupia evättäessä hyväksyn myös perussuomalaisten kannattaman profiloinnin, jolla tarkoitetaan sitä, että kontrollitoimet voidaan tarvittaessa kohdistaa myös poliittisin ja etnisin perustein.

Muistanpa, miten tohtori Jussi Halla-aho kirjoitti parikymmentä vuotta sitten, miten hänen mieleensä tuli hakea henkilökohtainen aseensa ja ampua erästä homoksi arvelemaansa miestä päähän, tämän ehdottaessa hänelle suuseksiä. Halla-aho korosti kirjoituksessaan sitäkin, että ”väkivalta on nykyään aliarvostettu ongelmanratkaisukeino”.

Edellä kertomani perusteella sisäministeri Rantanen voisi perustellusti ryhtyä toimenpiteisiin, jotta eduskunnan puhemies Jussi Halla-ahon aseluvat perutaan. Nykyään Jussilla näyttää olevan jo useampikin pyssy hallussaan, mikäli liitteenä olevaan videoon on uskominen.

Lisäksi sisäministeri Rantanen voisi myös ryhtyä toimiin, jolla Perussuomalaisten puoluejohtaja Riikka Purran mahdolliset aseluvat perutaan tai aselupien myöntäminen hänelle estetään, koska tavallisesti luotettava Iltalehti kertoi kesällä 2023, että silloinen tohtorikoulutettava Riikka Purrakin olisi osallistunut sosialistisessa mediassa asekeskusteluun seuraavasti:

"Havainnot vihjaavat Purran kirjoittaneen muun muassa ”pikkusompuista”, ”neekereistä” ja ”mokkakikkeleistä”. Joukossa on myös kommentti, jossa nimimerkki Riikka kirjoitti lähijunassa tulevan ruumiita, jos hän saisi aseen käyttöönsä. Iltalehti on varmistanut kaikki tässä jutussa mainitut nostot Riikka-nimimerkin kirjoituksista Scripta-blogin vieraskirjassa julkaistuiksi."
https://www.youtube.com/watch?v=BAa79EC_lr4

lauantai 27. huhtikuuta 2024

Operaatio Kaleva

Olen aiemmin kertonut, että Mikko Porvali paljasti Uukuniemeenkin liittyvässä vuonna 2018 ilmestyneessä dekkarissaan Kadonneen kaupungin varjo, että suomalaisiin kaukopartoihin kuului ns. kirvesmies, jonka tehtävänä oli tarvittaessa huolehtia niistä otetuista vangeista, joita ei voinut vapauttaa tai ampua.

Kaukopartioiden käyttämistä vankien kuulustelumenetelmistä ei näytä jostain syystä löytyvän luotettavaa tietoa; tosin nettiä selatessani löysin maininnan siitä, että sota-arkistosta löytyy tieto, että kuulusteluja olisi tehostettu käyttämällä puhalluslamppua, mutta itse epäilen tuota tietoa, koska vaikea uskoa, että puhalluslamppuja olisi kannettu mukana noilla pitkillä reissuilla.

Itse olen löytänyt Pekka Turusen vuonna 2018 ilmestyneestä kirjasta Operaatio Kaleva, jonkinlaista tietoa kaukopartiomiesten käyttämistä kuulustelumenetelmistä. Tosin kyseessä ei ollut vihollisvankien kuulusteluista, vaan kuulusteltavana oli suomalainen sotamies, joka huolehti osaston varastonvalvonnasta ja jota epäiltiin varastelusta.

Asian selvittämiseksi onneton sotamies vietiin keskellä yötä metsään 35 miehen voimin ja kuulusteluja johti tunnettu kaukopartioupseeri, joka oli urhoollisuudestaan palkittu Mannerheim-ristillä. Totuutta yritettiin selvittää siten, että miestä piestiin sotilasvöillä kuuteen otteeseen useita minuutteja kerrallaan ja myönsihän ilmeisen puolikuollut mies lopulta aiheuttaneensa hävikit.

Asia ei kuitenkaan saanut täyttä selvyyttä, joten seuraavana yönä otettiin käyttöön järeämmät keinot ja miestä hakattiin useaan otteeseen 1-1,5 metrin mittaisilla kuusenoksilla, joka ei ollutkaan tuloksetonta, koska lopulta kuulusteltava alkoi muistaa rikoskumppaneitaan. Kaikkia ei ilmeisesti kuitenkaan saatu selville, koska kuulusteltava yllättäen kuoli kesken kuulustelun, vaikka häntä yritettiin välillä virvoitella kaatamalla vettä hänen päälleen.

Seuraamuksitta tapaus ei kuitenkaan jäänyt, sillä olihan Suomi jo silloin sivistysvaltio. Kuulusteluja johtanut upseeri sai 1 vuoden 3 kuukauden ja 15 päivän vankeusrangaistuksen. Muutama vähempiarvoinen sotilas sai tapauksesta lievemmän tuomion. Mutta koska sodassa tarvitaan kipeästi alan ammattimiehiä, Mannerheim-ristin ritari armahdettiin jo 38 vankeuspäivän jälkeen.

Lisätietoa Operaatio Kalevasta tässä: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006651701.html

perjantai 26. huhtikuuta 2024

Silakka-apajalla

Minusta Veikko Lavi oli suuri taiteilija ja suuri humanisti enkä usko, että kyseessä oli pelkästään sattuma, kun hän syntyi samoihin aikoihin, kun Titanic upposi. Samalla tavalla merkillinen asia, joka ei voi johtua pelkästään sattumasta, on se, että Leninin aivot painoivat kuulemma 1340 grammaa ja että Suomen ja Venäjän välinen raja on 1340 kilometriä.

Sen lisäksi, että Lavi oli loistava muusikko, oli hän myös loistava kuulantyöntäjä. Harmi, että vammat katkaisivat hänen uransa. Vepan ennätys kuulantyönnössä oli 1930-luvun alussa työnnetty 14,87 metriä, joka oli silloin viidenneksi paras tulos koko Suomessa. Se jäi noin metrin Kalle Järvisen Suomen ennätyksestä ja reilun metrin maailmanennätyksestä.

Lavin kunnianhimoisena tavoitteena oli tulla Kymenlaakson parhaaksi kuulantyöntäjäksi, mutta muistelen, että se ei täysin onnistunut, sillä TUL:n puolelta löytyi häntä parempi kuulamies. Lavi itse oli SVUL:n miehiä, ja Kotkassa hänet muistetaan 30-luvun kiivaana suojeluskuntalaisena, joka vallan tappeli vasemmiston kannattajien kanssa. Toisaalta tasapuolisuuden nimissä hän sota-aikana tappeli myös sotapoliisien kanssa siinä määrin, että sai vallan vankilatuomion.

Vanhetessaan Lavista kuitenkin tuli suuri humanisti jopa siinä määrin, että kun hän luopui ammattimuusikon urasta ja perusti kanalan suunnitellen tulevansa Kymenlaakson parhaaksi kanankasvattajaksi, niin ongelmia tuli siitä, ettei hän pystynyt katkaisemaan kirveellä kanalta päätä, vaan vaimo Sylvi joutui sen tekemään. Sen sijaan Veikosta oli mukava pitää kanoja sylissä. Kuitenkin kananhoidossa Sylvi ja Veikko Lavi menestyivät niin hyvin, että voittivat vuonna 1962 valtakunnallisen kanatalouskilpailun toisen palkinnon.

Kanatalous oli sen verran huono bisnes, että Veikko Lavi joutui välillä menemään TVH:n hätäaputöihin ja se oli onni maamme säveltaiteelle, koska muistelen hänen kertoneen, että töihin pyöräillessään alkoi hänen päässään soimaan kappale, joka nykyään tunnetaan nimellä Silakka-apajalla. Se on vaikuttava sävelmä ja aina kun törmään ammattimuusikoihin, kysyn, että osaako tämä soittaa Silakka-apajalla-kappaleen. Minusta muusikot voi jakaa kahteen luokkaan, eli niihin, jotka osaavat soittaa Silakka-apajalla ja niihin, jotka eivät osaa. https://www.youtube.com/watch?v=JAY43xkBrfE